Mietin taas pääni puhki, että mitä tällä kertaa veisin sukulaisille viemisiksi pohjoiseen ja tällä kertaa päädyin tekemään tälläistä "lama-ajan lakkahilloa" porkkanasta ja raparperista. Muistelisin, että olen ennenkin tähän samaiseen ohjeeseen jossain törmännyt, mutta nyt se otti silmille Höperöt pöperöt- blogista. Alkuasetelma hillolle ei kuulostanut ihan omalta lempparilta, mutta aikas hyvää tämä kyllä oli. En ole vielä maistanut sitä minkään kanssa, vaan syönyt vaan ihan sellaisenaan ☺ mutta josko joku päivä tekisi muurinpohjalettuja ja testaisi miltä hillo maistuu ihan tositoimissa.
Tein hilloa puolikkaan annoksen ja sillä tuli 4 tälläistä "salsapurkillista".
Lama-ajan Lakkahillo
1 kg raparperia
1 kg porkkanaa
n.3 dl vettä
n.500g hillosokeria
Kuori raparperit ja porkkanat. Pilko ne kattilaan ja lisää vesi. Keitä miedolla lämmöllä, välillä sekoittaen, kunnes ainekset ovat sopivan pehmeitä. Surauta soseeksi sauvasekoittimella.
Lisää lopuksi hillosokeri ja kiehauta vielä kerran.
Täytä hillopurkit kun hillo on vielä kuumaa. Jäähtynyttä hilloa voi myös pakastaa!
n.3 dl vettä
n.500g hillosokeria
Kuori raparperit ja porkkanat. Pilko ne kattilaan ja lisää vesi. Keitä miedolla lämmöllä, välillä sekoittaen, kunnes ainekset ovat sopivan pehmeitä. Surauta soseeksi sauvasekoittimella.
Lisää lopuksi hillosokeri ja kiehauta vielä kerran.
Täytä hillopurkit kun hillo on vielä kuumaa. Jäähtynyttä hilloa voi myös pakastaa!
Pakko kertoa tässä hassusta jutusta, joka sattui meidän poissaollessa. Mun veli perheineen oli meillä pitämässä taloa pystyssä ja pitämässä Lyyti-kisulle seuraa. He olivat nukkuneet alakerrassa ja yhtenä yönä oli sit kuulunut ensin ulkorappusilta töminää, johon koira oli reagoinut ja mennyt ovelle haukkumaan. Veljeni oli käynyt katsomassa, mutta ei siellä mitään näkynyt.
Seuraavaksi askelten äänet olivat kuuluneet yläkertaan menevistä rappusista. Olivat ensiksi epäilleet että se oli ollut Lyyti, mutta Lyyti nukkui kiltisti muurin päällä. Olisikohan se ollut Tyyne tai Jimi..?! Olivat tulleet katsomaan onko kaikki hyvin. Meidän talossa nimittäin ei ole tähän mennessä kummitellut, vaikka vanha talo onkin.
Joo, tunnustan, että uskon kaikkiin kummitusjuttuihin. Onkos muilla kokemuksia vastaavista jutuista...?!
Joo, tunnustan, että uskon kaikkiin kummitusjuttuihin. Onkos muilla kokemuksia vastaavista jutuista...?!
Hei täällä toinen kummituksiin uskova! Kaikkea ei vaan voi järjellä selittää ja uskon vahvasti, että on olemassa myös maailma jota ei paljas silmä erota. Emmehän me näe konkreettisesti sähköäkään, mutta kyllä se silti olemassa on ;)
VastaaPoistaJimi ja Tyyne ovat laittaneet bileet pystyyn kun olitte poissa <3 :) kävivät kurkkaamassa, että kukas taloa vahtii :)
Joo kyllä täällä on toinen kummituksiin uskova! ☺ Liikaa tapahtunut elämässä sellaisia asioita joita ei voi järjellä selittää, joten eihän se auta kuin uskoa niihin kummituksiin. Näitä tarinoita olisi vaikka ja kuinka. Meidän täytyy joskus oikein istua alas ja keskustella näistä!!
PoistaMun meni ihan kylmät väreet kun luin sitä Brunon ja Mimunki juttua... ♥
Tunnen heti kun menen johonki uuteen paikkaan, jos siellä on jotain sellaisia mystisiä "viboja". Joskus ne on positiivisia, joskus taas negatiivisia. Meidän kotona ei ole tähän mennessä tuntunut yhtään mitään, mutta näemmä nuo meidän karvakasat on niin ovelia, että näyttäytyvät vain meidän poissaollessa! ☺
Pakko tunnustaa, uskon ja kaiken kukkuraksi olen nähnyt paljon ennenunia, jotka ovat toteutuneet ja paljon paljon muuta :D ;) Ihanaista kesää teille ja rapsutuksia kaikille talon asukeille :D
VastaaPoistaKiva kuulla Peggy että meitä on useampia! ☺ Ihan joka seurassa sitä ei aina uskalla ääneen kertoa, että uskoo ja välillä jopa tuntee tälläisiä "yliluonnollisia" asioita.
PoistaOikein ihanaa kesää myös teidän perheelle, Onnille superrapsutukset!!! ♥
Niin uskon minäkin! Vaikka itsellä ei varsinaisesti mitään kokemuksia olekaan.. paitsi yksi!! Kun edesmennyt kissamme Miski piti pitkällisen sairastelun jälkeen nukuttaa autuaimmille metsästysmaille, niin pari päivää sen jälkeen kuulin tasan tarkkaan samat äänet, kuin mitä tuli siitä kun kisumme käveli portaat ylös, työnsi makkarin oven raolleen ja laittoi pitkäkseen makkarimme lattialle. Itse olin sängyssä, enkä uskaltanut hengittääkään ja kaikki aistit terävimmillään koitin tajuta mitä just kuulin.. eikä ketään eikä mitään missään. Miski se oli, kävi toivottamassa hyvää yötä viimeistä kertaa ♥
VastaaPoistaHui, mulla meni ihan kylmät väreet tätä lukiessa!!!! ♥
PoistaOn ne kisut vaan niiin ♥
Ja musta tuntuu että kissoilla on vielä vahvempi taipumus tulla kuoleman jälkeen tepsuttelemaan kuin koirilla. Kissoista muutenkin sanotaan että aistivat vahvasti ns. "toista todellisuutta".
Jänniä juttuja!!