Sivut

torstai 30. kesäkuuta 2016

Onko haaveilu sallittua?


Kävin tässä yks päivä hierojalla ja keskustelimme kesäloman vietosta. Yhtäkkiä hieroja kysyi multa, että eikö meitä kiinnosta ollenkaan matkustaa mihinkään rantalomakohteisiin. Aloin oikein pohtimaan kysymystä ja totesin, että mua ei kiinnosta, enkä usko että tuota meidän isäntääkään kiinnostaa. Tällä hetkellä lomaa on vaan se 5 viikkoa vuodessa ja mielellään vietetään se paikoissa joissa molemmat saavat toteuttaa asioita joita tykkää eniten tehdä; isäntä kalastaa ja minä saan liikkua koiran kanssa luonnossa ja valokuvata. Ja ehkä samalla vähän koluta paikallisia kahviloita... ;) Ja tässä paikassa ei missään nimessä saa olla kauhean lämmin. Jos on lämmin, niin kala ei syö, eikä koiran kanssa viitsi kymmeniä kilometrejä helteessä kävellä. Ja kaikki mihin pitää matkustaa lentokoneella on aikalailla poissuljettuja, koska se taas hankaloittaa koiran kanssa matkustamista.


Ja kun tästä asiasta kotona keskustelimme, niin uskalsin samalla päästää suustani ajatuksen, jota olen siellä jo tovin pyöritellyt. Haluaisin viettää kokonaisen vuoden jossakin meren äärellä. Nähdä sen kauneuden, nähdä sen armottomuuden, kokea myrskyt ja auringonpaisteet. Nähdä millaista on olla siellä luonnon armoilla. Saaristossa syksy ja talvi on kuitenkin paljon kovemmat kuin mitä täällä sisämaassa. Ja isäntä, yllätys yllätys, ihan täysin allekirjoitti tämän minun haaveeni. Eli samassa kelkassa ollaan edelleen. Hänellä meren läheisyys tietenkin toi lohen ja meritaimenen kuvat silmiin.... ;) mutta samalla tavalla se meri häntä kiehtoo kuin minuakin.



Haaveeni (tai haaveemme) ei ole mikään mahdottomuus, luokkaa lottovoitto. Juuri tällä hetkellä sitä ei kuitenkaan ole mahdollista toteuttaa. Mutta eihän se ole kuin järjestää työ-ja raha-asiat niin, että se on mahdollista. Ja napata kisut ja koira kainaloon ja lähteä.




Olen suurella mielenkiinnolla seuraillut Tälle rannalle -blogia, jossa asutaan ihan vakituiseen Oulun Hailuodossa. Tämän blogin lukeminen on vaan lisäillyt haaveiluani.



Kun puhuimme, että mitä teemme kesäloman aikana (hurjat 2 viikkoa elokuussa) niin kummasti molemmilla oli ajatuksissa, että meren ääreen on päästävä. Ehkä siis menemme Turun saaristoa mylläämään edes takas ja jatkamme haaveilua. Otamme tuhansia valokuvia, joita katsellessa voimme talven aikana taas asioita pyöritellä ja miettiä ja pohtia ja laskea ja taas pohtia ja miettiä.... 

...Josko joskus, ehkä milloin, onko varaa, onko joskus edes mahdollista, ehkä, mutta milloin......


P.S. Haaveiluani ei ole ainakaan yhtään helpottanut se, että olen löytänyt Myrskyluodon Maija -kirjat. Ei vitsit mikä kirjasarja. Jos lukemisesta tykkää, niin kannattaa ehdottomasti tutustua!!


Kuvat on itse otettuja; Kustavista sekä Ruotsin saarilta Öölannista & Gotlannista.
 

keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Juhannuksen raparperi-mansikkapiirakka (gluteeniton)


Leivoin juhannukseksi (ja muuten samalla ensimmäistä kertaa tänä kesänä) raparperipiirakkaa. Yllärivieraiden varalle sen leivoin, mutta minun & isännän suuhun taisi melkein koko piirakka mennä. Kyllä raparperipiirakka on vaan niiiiin hyvää! Ja helppo tehdä. Miksenköhän tänä kesänä sellaista vielä ollut saanut aikaiseksi, kysyn vaan....
Tämä gluteeniton makean piirakan pohja on ihan mielettömän hyvän makuinen. Jos vaan maissi-ja kaurajauhot omaan ruokavalioon sopii (ja niitä sattuu kaapista löytymään), niin kokeilkaa ihmeessä.

Gluteeniton raparperi-mansikkapiirakka


Pohja:
100 g voita
3/4 dl sokeria
1 kananmuna
1 dl maissijauhoja
1½ dl gluteenittomia kaurajauhoja
 1 tl leivinjauhetta

Täyte:
raparperia
mansikkaa
4 dl kermaviiliä
2 kananmunaa
½ dl sokeria
1 tl vaniljasokeria

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää muna hyvin vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne sitten voi-sokeri -seokseen. Levitä pohjataikina voidellun ja jauhotetun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.
Leikkaa raparperi n. 1 cm paksuisiksi siivuiksi. Siivuta myös mansikat. Levitä ne pohjan päälle. Sekoita keskenään kermaviili, munat ja sokerit. Levitä seos raparpereiden ja mansikoiden päälle. Paista 200 asteessa n. 25 minuuttia.


Tuolla sokerimäärällä piirakasta ei tule kovinkaan makea, mutta itse tykkään että raparperin kirpsakkuus tulee kunnolla esiin.


Tehtiin vielä maanantaina toinenkin rapsapiirakka, kun oltiin ensimmäinen saatu tuhottua. Siihen käytin kermaviilin sijaan pari purkkia Lidlistä ostettua mansikka-raparperijogurttia. Enkä lisännyt muuta sokeria kuin tuon vaniljasokerin. Tuli vielä kirpsakkaampaa, mutta *slurps* niin mielettömän herkullista! Tämä piirakka sai päällensä myös pihalta löytyneitä ahomansikoita.


Ja tämä nyt ei liity millään tavalla juhannukseen eikä leivontaan, mutta on tuo meidän Lyyti siitä huolimatta aika suloinen tapaus... ♥




tiistai 28. kesäkuuta 2016

Pientä pintaremonttia saunakammarissa

Ollaan jo pari vuotta puhuttu, että meidän saunakammarille pitäis tehdä jotain. Ei oikein olla viihdytty siinä ja se on ollut enemmän romuvarastona, kuin se että sille olisi oikeasti ollut jotain käyttöä. Muutaman kerran joku isännän kaveri on siellä ollut yötä, mutta siinä se. Viime kesänä jo mietittiin, että olisko se koppero pitänyt maalata ja ommella uudet verhot. Pienellä laitolla kuitenkin saa aikalailla ihmeitä aikaan. Nyt tänä keväänä päätettiin, että juhannukseksi pitää olla remontti tehtynä. Eikä edes tehty muuta kuin maalattiin seinät valkoisiksi ja ommeltiin uudet verhot. Niin ja Torista ostetettiin parillakympillä tuollainen pöytä + tuolit- setti. Kokonaisuudessaan remonttiin meni siis n. 200 euroa rahaa. Ja katsokaa mikä muutos saatiin aikaiseksi:

Ennen:

Jälkeen:

Ennen:

Jälkeen:

Ennen:

Jälkeen:

Nyt ollaan jo yksi yö vietetty "mökillä" ja tuskinpa jää viimeiseksi tänä kesänä. 


Sisäiset Teuvo Lomanit on nyt herätetty, saas nähdä mitä "pientä pintaremonttia" seuraavaksi keksitään. ☺

maanantai 27. kesäkuuta 2016

Keskikesän juhlaa


Koivurannan juhannus kuvina ♥


Kotoa ei (luojan kiitos) tarvinnut poistua kuin muutaman venereissun verran. 


Ja ilmatkin tais tänä vuonna keskikesän juhlaa suosia. Etenkin yöt ja varhaiset aamut olivat upeita seurata, lähinnä kameran linssin läpi ;)


Ruokajuttuja en stressannut yhtään. Ja hei, selvittiin juhannuksesta siitä huolimatta! :D 


Viskikin oli aika lunki juhannuksen juhlija. Pelättiin, että miten käy jos tulee kauheasti vieraita, että miten se suhtautuu. Mutta ei ollut mitään ongelmaa. On tainnut pikkujätkä jo hieman aikuistua.


Muutamat nuotioaffenetkin saatiin paistettua. Yritin mato-ongella saada niitä lisää, mutta tällä kertaa ei ollut Ahti suosiollinen.


Öistä sumua oli jännä seurailla. Kuinka se tuli ja meni ja sakeni ja taas hälveni. 


Toivottavasti muillakin oli yhtä rentouttava juhannus ♥

Nyt sitten kuusi viikkoa ahkeraa aherrusta töiden parissa, ennen kuin pääsee hetkeksi hyppäämään kesälaitumille. ☺