Nopea (ja niiiiiin herkullinen) peltipiirakka

Taas on löytynyt suolaisen piirakan ohje, joka on meillä päätynyt jo useammankin kerran uuniin. Ensin tein testipiirakan, ja koska se osoittautui niin suureksi menestykseksi, tein heti perään pari uutta pellillistä. Ja sen lisäksi että tämä on ihan äärimmäisen herkullista, on tämä(kin) piirakka mielettömän helppo tehdä. Kauan olen kyllä kaivannut jo ihan kunnon pizzaakin, mutta jotenkin nämä peltipiirakat aina voittavat, näiden äärimmäisen helppouden tähden. Nyt mennään taas siitä mistä aita on matalin.... 😜 Ohje on Kakkuviikarin vispailuja! -blogista. Siellä oli täytteenä käytetty tonnikalaa. Meillä taas, yllätys yllätys, täytteenä oli jauhelihaa. Mutta täytevaihtoehdothan ovat lähes rajattomat. Mielikuvitusta vaan peliin.

Peltipiirakka

Pohja:

3 dl kaurahiutaleita

3 dl vehnäjauhoja

2 tl suolaa

2 tl leivinjauhetta

2 kananmunaa

3/4 dl öljyä

3 dl vettä

Täytteet:

jauhelihaa

tomaattia

fetajuustoa

paprikaa

sipulia

juustoraastetta

oreganoa

Laita kulhoon kuivat aineet ja sekoita. Lisää kananmunat, öljy ja vesi. Sekoita tasaiseksi (tulee löysähköä). Levitä taikina leivinpaperin päälle uunipellille. Ripottele päälle täytteet ja paista sitten 225 asteessa noin 25-30 min. 

TAI

voit tehdä niin kuin minä tein, eli pohjataikina pellille ja pohja noin 10 minuutiksi uuniin. Esipaistetun pohjan päälle tomaattisose/ketsuppi ja siihen päälle täytteet. Sit vielä uudestaan uuniin noin 10-15 min. Tämän idean bongasin reseptin kommenteista. 

Eläinten päivän kunniaksi pakko julkaista muutama kuva meidän mustikkafanista. Viski on aina tykännyt mustikoista, mutta vain joko kädestä annettuna tai emäntää uhmaten suoraan ämpäristä! 😆 Mutta nyt yksi päivä metsässä ollessa hän keksi, että voi syödä mustikat suoraan puskastakin. Äärimmäisen näppärää. Saattoi suuhun eksyä muutama puolukkakin, mutta tiukan irvistyksen kanssa nekin menivät keposeen alas. Ainoa miinuspuoli tässä on se, että metsälenkit tuppaavat nyt vähän kestämään, kun täytyy pitää välillä lounastauko mustikkapuskan äärellä....

Mä en tiedä mikä mulla on siinä, että heti kun kuukausi vaihtuu lokakuuhun, niin alan jo pohtimaan joulua. Eilen suunnittelin jo kovaa kyytiä taas mun ja äidin perinteisiä pikkujouluja (KLIK, KLIK ja KLIK)! Oma menuehdotukseni kuulosti kyllä aikas herkulliselta. Pitääkin heti viikonloppuna esittää se myös äidille.... 😁

Lempeää Lokakuuta ♥