Pizzaaaa (ja hauenkalastusta)

Joskus vaan iskee niin jäätävä pizzanhimo ja sitä on saatava silloin heti kohta nyt! Siinä ei ole aikaa kauppareissulle eikä liiemmälle taikinankohotukselle, vaan pizza tehdään niistä aineksista mitä jääkaapista, pakastimesta ja kuivakaapista löytyy. Ja sillä tavalla tuleekin joka kerta ainutlaatuisen hyvää pizzaa! 

Kirjaan tämän ohjeen ylös siitä syystä, että pohja on nopea tehdä, ei vaadi pitkää nostatusta ja tulee takuuvarmasti hyvä ihan perusvehnäjauhoilla. Itsekin vannon 00-jauhojen nimeen pizzapohjan teossa, mutta aina niitä ei vaan kaapista löydy. Tavallisia vehnäjauhoja löytyy yleensä aina.

Nopea ja helppo pizzapohja

pellillinen

2 dl vettä

1 pussi kuivahiivaa

4 dl vehnäjauhoja

1 tl suolaa

 Sekoita kulhossa kuivahiiva reilusti kädenlämpöiseen veteen. Lisää suola ja jauhot. Alusta taikina tasaiseksi ja siirrä liinalla peitettynä kohoamaan pariksikymmeneksi minuutiksi.
Tämän jälkeen kauli pohja uunipellin kokoiseksi.

Toisessa pizzassa oli täytteenä kylmäsavulohta, katkarapuja, tomaattia, sipulia, valkosipulia ja mozzarellajuustoa. Kylmäsavulohet ja ravut lisään pizzan päälle ihan viime metreillä, niin että pizza ei enää ole uunissa kuin minuutin kaksi. 

Toinen pizza sai päälleen jauhelihaa, tomaattia, sipulia, valkosipulia ja fetajuustoa. 

Tulee aina mentyä melkeinpä näillä samoilla täytteillä, vaikka olis kiva joskus kokeilla jotain uuttakin. Mutta nämä täytteet yleensä löytyvät joko jääkaapin tai pakastimen syövereistä.

 Tässä vielä kuvia reilun viikon takaiselta haukireissulta. Lähdin henkseleitä paukutellen matkaan, että nyt saan näyttää miehille mistä kana pissii, mutta niinhän siinä kävi, että itse vedin munat (vai munasarjat) pataan ja miehet sentään muutamat ihan hyvänkokoiset hauet saivat. 

Vettä tuli koko päivän kuin Esterin takapuolesta, mutta paskakin reissu vesillä on aina sata kertaa parempi kuin hyvä päivä töissä, niinhän sitä sanotaan! 😉 

Luojalle lykky ihanasta miehestä, joka osti mulle uuden pilkkihaalarin ja kyllä sillä tarkenee! ❤ Mieheni (lompakon) onni on se, että en kuulu siihen peruskalastajan kokoluokkaan. Mulle on kaikki kalastusvarusteet löytynyt jostain über-alelaarista, koska valtaosa kalastajista ei paini mun kanssa samassa sarjassa.

Ja koettiinhan siellä taas muutenkin hienoja elämyksiä, kun näimme merikotkan. Niihin törmää järjestäin aina, kun meren läheisyydessä oleskelee. Ja aina sen näkeminen vaan sykähdyttää yhtä kovin ❤

Mun kalastukset alkaa tältä vuodelta olla yhtä reissua vaille taputeltu. Kiva välillä tehdä vähän jotain muutakin. Kunnes sit alkaa pilkkikausi ja siitä se sit taas lähtee! 😉