Possua & omena-kaurapaistosta

Eilen oli ihan mielettömän hieno keli!! Kyllä se kevät sieltä taitaa hiljaa hiipien tulla. Töiden jälkeen tuli pihalla oltua pimeän tuloon saakka. Jimin kanssa treenattiin rallytokoa ja loppuilta kulutettiin jäällä syötellen, sekä kiekkoa että rinkulaa! :)

Tässä vähän kuvaa pimenevästä illasta:

Ja nälkähän siinä tuli pihalla ollessa. Ruoaksi oli tällä kertaa possun ulkofilettä. Filee oli valmiiksi kevyesti suolattua, joten ei tarvinnut laittaa kuin pippurit pintaan ja paistaa pannulla pinnat kiinni. Sitten uuniin. Tällä kertaa laitoimme lihan pienempään lämpöön, 140 astetta. Otimme lihan pois uunista, kun sen sisälämpötila näytti 80 astetta. Annoimme lihan seistä vielä kymmenisen minuuttia folioon käärittynä. Tavoite oli saada se sisälämpötila noin 83 asteeseen.

 

Ja liha oli ihan mielettömän mureaa ja samalla erittäin mehukasta. Toisin sanoen siis onnistui erittäin hyvin! :) Possun kera söimme keitettyjä perunoita, valmis bearnaisekastiketta ja fetasalaattia.

Hedelmäkulhossa oli parit omput, jotka näytti siltä, että jos niitä kohta ei joku syö, ne saa heittää roskiin. Niinpä tein jälkkäriksi omena-kaurapaistosta. Jääkaapistakin sattui löytymään vaniljakastiketta.

Omena-kaurapaistos

2 isoa omenaa kuorittuna, siemenkodat poistettuna ja viipaloituna

2 tl kanelia

½ dl fariinisokeria

Kaurakuorrute:

50 g margariinia

½ dl sokeria

2 dl kaurahiutaleita

Laita paloitellut omenat uunivuokaan. Ripottele pinnalle kaneli ja fariinisokeri tai siirappi. Sekoita margariini, sokeri ja kaurahiutaleet tasaiseksi seokseksi ja levitä omenapalojen päälle. Paista 225 asteessa uunin keskiritilätasolla, kunnes pinta saa hieman väriä.

Tarjoa omena-kaurapaistos kylmän vaniljakastikkeen tai vaniljajäätelön kanssa.

Tässä vielä kuva uusista keittiön verhoista, molemmissa ikkunoissa on samanlaiset:

Pitää joku päivä muistaa kuvata myös ruokailuhuoneen verhot, sielläkin on uudet! :) 

Ja tässä vielä kuva meidän väsyneestä reissaajasta:

Taitaa olla Tyynelläkin vähän kevättä rinnassa, kun häviää aina iltasella omille reissuillensa ja aamulla odottelee sitten oven takana, että pääsiskös sisälle. Ei ole typy edes ennen viihtynyt lämpimän leivinuunin päällä, mutta kyllä nyt uni maittaa siellä! :)

Meillä menee vain asfalttitie ihan vieressä, ja pelkään aina, että se jää auton alle kun lähtee reissuillensa. Tähän mennessä se on pysynyt hyvin omalla tontilla, mutta ilmeisesti on kevättä rinnassa niin paljon, että enää ei millään pelkkä oma tontti riitä. No, ei auta kuin toivoa, että on suojelusenkeleitä matkassa jos menee tuonne tielle päin!!