Lasagnea & kesäkurpitsaskonsseja

Viikonloppu meni niin vauhdikkaasti, että ei paljon ehtinyt kauhan varressa heilua. Ja kun normiarki taas alkoi, niin pitihän sitä ottaa vähän takaisin viikonlopun "tekemättömyyttä".
Lasagne on yksi minun herkkuruuistani. Edellyttäen että se on tehty itse. Yritimme muutama vuosi sitten syödä ns. puolivalmislasagnea, mutta emme saaneet enää sitä syötyä. Kyllä itse tehty vaan voittaa sen sata-nolla. Vähän aikaa se ottaa, mutta sen syöminen korvaa kyllä kaiken. Tämänkin lasagnen tein vähän oikaisemalla, mutta täytyy kyllä joku päivä tehdä lasagnea kunnon Béchamel -kastikeella.

Lasagne

9 lasagnelevyä

Jauhelihakastike:

400 g jauhelihaa

400 g tomaattimurskaa

4 dl vettä

n. 1 tl suolaa

2 rkl ketsuppia

mustapippuria

1 rkl kuivattua oreganoa

1 tl paprikajauhetta

1 tl chilimaustetta

1 tl valkosipulijauhetta

tilkka vettä

2 rkl vehnäjauhoja

Juustokastike:

2 rkl öljyä

2 rkl vehnäjauhoja

½ tl suolaa

2 dl ruokakermaa

3 dl vettä

2 dl mozarellajuustoraastetta

1 dl emmentaljuustoraastetta

Jauhelihakastikkeen valmistus: Paista jauheliha, lisää tomaattimurska, vesi ja mausteet ja keittele 15 minuuttia. Sekoita vehnäjauhot kylmään vesitilkkaan ja suurusta kastike. Tarkista maku.

Juustokastikkeen valmistus: Mittaa kattilaan öljy ja jauhot ja sekoita. Lisää kerma ja vesi ja kuumenna kastike. Keitä pari minuuttia. Sammuta levy ja lisää suola sekä juustoraasteet ja sekoita, kunnes juusto on sulanut kastikkeen sekaan.

Kaada vuoan pohjalle kolmasosa jauhelihakastikkeesta ja noin neljäsosa juustokastikkeesta. Nosta päälle kolme lasagnelevyä. Tee toinen kerros samalla tavalla ja peitä lasagnelevyillä. Tee vielä kolmas kerros pelkällä jauhelihakastikkeella, peitä lasagnelevyillä ja kaada pinnalle loput juustokastikkeesta. Paista 200 asteessa uunin keskitasolla noin 30 minuuttia, kunnes pinta saa hyvin väriä.

Lasagnesta tulee myös aina hyviä ruokamuistoja mieleen. 

Muistan kun joskus lapsena olimme kummitätini luona yökylässä. Teimme ruuaksi lasagnea ja laitoimme sinne lasagnelevyjen väliin aina raejuustoa. Ja se oli niiiiiiiin hyvää!! 

Pitäisi kai kokeilla näin aikuisiälläkin raejuustoa lasagnessa.

Koska uuni oli lämpöisenä, niin pyöräytin samalla juustoiset kesäkurpitsaskonssit. Wikipediasta löytyi seuraavanlaista tietoa skonsseista: "Skonssit ovat skotlantilaisperäisiä välipalaleipiä. Skonssit ovat vehnä-, ohra- tai kaurapohjaisia pieniä leipiä, joissa on käytetty leivinjauhetta kohottavana ainesosana. Brittiläiset skonssit voivat olla joko makeita tai suolaisia, kun taas niiden yhdysvaltalaiset vastineet ovat suurempia ja kuivempia, ja makeita."

Sain hukattua näihin taas hiukan kesäkurpitsaa. Kesäkurpitsa antoikin jännää makua näihin, mutta en silti oikein osannut päättää että olivatko nämä hyviä vai eivät... Epäilen että minulla lipsahti siirappia vähän liikaa taikinaan, ja en oikein tiennyt että olivatko skonssit suolaisia vai makeita. 

Ohje on Yhteishyvän.

Juustoiset kesäkurpitsaskonssit (8 kpl)

2 dl vehnäjauhoja
2 dl täysjyvävehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
1 dl juustoraastetta
1,5 dl karkeaksi raastettua kesäkurpitsaa
½ dl rypsiöljyä
1 rkl siirappia
2 dl maustamatonta jogurttia

Pinnalle:
1 dl juustoraastetta

Yhdistä kulhossa jauhot, leivinjauhe ja suola. Lisää juusto- ja kesäkurpitsaraaste, öljy, siirappi ja jogurtti. Sekoita nopeasti tasaiseksi. Muotoile taikinasta jauhojen avulla litteä pötkö ja leikkaa se vinottain veitsellä kolmionmuotoisiksi paloiksi. Nosta palat leivinpaperoidulle uunipellille. Pistele skonssit haarukalla ja ripottele päälle juustoraaste. Paista 225-asteisen uunin keskitasolla noin 15 minuuttia tai kunnes skonssit ovat kypsiä.

Pakko vielä kertoa, että noin puolentoista vuoden etsinnän jälkeen löysimme LOPULTAKIN lampun olkkariin! :) Siellä oli sellainen karsea lamppu, edellisten omistajien jäljiltä, joka antoi niin kelmeää valoa että olkkarin vaaleanharmaat seinät näyttivät aivan vihreiltä. Uhkasin jo, että jos ei lamppua kohta ala löytymään, niin maalaan seinät. No, naapurikaupungin Prismasta onneksi se sitten lauantaina löytyi. Eikä tämäkään ollut ihan sitä mitä haimme, mutta olimme jo molemmat niin kypsiä siihen etsimiseen, että tyydyimme seuraavaksi parhaaseen vaihtoehtoon.

Ja täytyy sanoa, että lopultakin olkkarissa näkee jotakin!! :) Ja lapun väri sointui hyvin ruskeaan puulattiaan.

Ongelmana olkkarin kanssa oli se, että mitään roikkuvaa lamppua ei voi laittaa, koska huonekorkeus on niin pieni. Roikkuvia malleja olisi kyllä löytynyt hienoja vaikka millä mitalla. 

Pakko vielä laittaa kuva Lyytistä, joka "rukoilee" ulospääsyä! Jos oikein kauan tuijottaa ovea, se saattaa jopa aueta itsestään! :)