Tätiä vähän väsyttää.... ;)

 

Viikonloppu meni vauhdikkaasti touhutessa veljen lasten kanssa. Ja kyllä oli täti aika väsynyt ja kaikkensa antanut lauantai-iltana kun lapset palautuivat kotiinsa! :)
Mutta erityisen kivalta tuntuu se, että lapsukaiset ylipäätään haluavat aina tulla meille hoitoon, lämmittää kovin tämän tätösen sydäntä! <3

Perjantaiaamuna käytiin taas katsastamassa näkyisikö Jokioisten Kartanolla kummituksia. Valitettavasti tälläkin kertaa Harmaa Rouva pysyi piilossa. Mutta saatiinpahan ulkoilla koko sakki mukavassa ilmassa ja mukavissa maisemissa. 

Edellisestä kartanon reissusta voi lukea täältä, KLIK.

Ihanan omatoimiset lapset hoitivat jopa ruoan teonkin itse. Minä toimin vain apulaisena laittamalla työvälineet esille. Nakkipastan teossa taisi nuorimmilla lapsella nakkeja mennä enemmän omaan suuhun ja lattialla odottavan Jimin suuhun, kuin kattilaan. Mutta väliäkö hällä, pääasia että tuli jotakin sinne suuhun pistettyä. Vanhin lapsista oli tämän ruoan teon oppinut jossakin kokkikurssilla, ja pitihän sitä meilläkin testata. Ihan mahtavaa että kaikilla kolmella intoa riittää kokkailuun! :)

Lauantai oli leivontapäivä. Lapset halusivat leipoa äidilleen synttärilahjaksi pullaa. Ja hyviä pullia tulikin! :) Minulla olisi jo taikinanteossa ollut aika monta auttavaa kättä, mutta pahimman sotkun välttääkseni kerroin että meillä pullataikinan tekee oma rakas Herculekseni (yleiskone).

Pullien leipomiseen osallistuikin sitten koko kolmikko. Nuorimman mielestä oli paljon kivempaa leikkiä jauhoilla, kun leipoa jotakin tylsiä pullia. Keskimmäinen taas yritti pienen veitsen kanssa tehdä jotakin muotopullia, mutta kun homma ei heti ottanut sujuakseen, meni hermo ja pullien leipominen loppui siihen paikkaan. Vanhin olisikin jaksanut leipoa pullia ihan niin paljon, kun vaan olisi ollut taikinaa. Pitääkin muistaa ottaa hänet mukaan avuksi seuraavan kerran kun on enemmän leivottavaa.

Ja kyllä siinä oli tädillä vahtimista ettei sinne jäälle vaan eksytty. Mutta kun se vesi on aina niin kovin kiehtova elementti. Onneksi Jimi osallistui lasten vahtimiseen. Harmi vaan, että Jimi on välillä kuin norsu posliinikaupassa ja saattaa vahingossa itse tönäistä lapset alas laiturilta! :) Kyllähän se jää olisi tuosta meidän rannasta vielä kestänyt kevyiden lapsien painon, mutta oli helpompi sanoa, että sinne jäälle ei vaan kerta kaikkiaan ole mitään asiaa.

Nimimerkillä Väsynyt, mutta onnellinen kolmen lapsen täti <3

P.S. Arvatkaapa tuntuiko koti hiljaiselta sunnuntai-iltana....?! :)