Sivut

perjantai 19. helmikuuta 2016

Moussaka


Mä en vieläkään oikein osaa vastata kysymykseen, että mikä on mun suhde munakoisoon. Onko se hyvää vai ei...?! Ehkä munakoiso on sellainen juttu, että sitä pitää vaan maistaa tarpeeksi monta kertaa, jotta sen makumaailmaan pääsee kunnolla sisään. Periaatteessa se on ihan maukasta, mutta - en edes osaa sanoa mikä se mutta on, ehkä joku pieni karvaus tms. 
Tämäkin ruoka upposi tuohon isäntään ihan täysin, itse jäin vähän pohdiskelemaan, että syödäänkö meillä tätä vielä uudestaan vai ei. Mutta voisiko munakoisoissa olla eroja, joskus hyviä, joskus karvaampia...?! Nimittäin tämä jo aiemmin tehty munakoisopata on todettu hyväksi, mutta senkin olen joskus onnistunut valmistamaan niin, että munakoisot maistuivat vähän liian "karvailta". Vai onko kenties valmistus jäänyt jotenkin puolitiehen...?!

Moussaka


2 pientä munakoisoa
½-1 tl suolaa
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
400 g jauhelihaa
4 rkl voita
1 tlk tomaattimurskaa
1 dl kuohukermaa
mustapippuria
yrttisuolaa

Kastike:
2 dl kermaa
2 dl creme fraichea
2 keltuaista
2 dl juustoraastetta
2 tl kanelia
2 dl raastettua kermajuustoa kuorrutukseen

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Viipaloi munakoisot. Mausta viipaleet suolalla ja levitä ne uunipellille leivinpaperin päälle. Paista uunin keskiosassa noin 15 minuuttia. Kuori ja pilko sillä välin sipulit ja valkosipuli ja paista ne voissa keskilämmöllä. Sipulin on tarkoitus pehmetä, mutta ei ruskistua. Lisää jauheliha pannulle sipulin kanssa ja käännä levy kuumemmalle. Paista, kunnes jauheliha on ruskistunut kauniisti. Kaada pannulle tomaattimurska ja kerma ja anna kiehua kokoon 10-15 minuuttia. Mausta yrttisuolalla ja pippurilla maun mukaan.
Tee kastike: Sekoita kerma, creme fraiche, keltuaiset, juusto ja kaneli kattilassa ja anna lämmetä, kunnes juusto on sulanut.
Lado jauhelihaa, juustokastiketta ja munakoisoviipaleita kerroksittain uunivuokaan. Ylimmäiseksi tulee kerros kermajuustoa. Gratinoi uunin keskitasolla 40-45 minuuttia tai kunnes juusto on saanut väriä.


Mitä mieltä te olette munakoisosta - hot or not? ;)


Mukavaa viikonloppua!! ♥
 

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Täytetyt silakkapihvit uunissa (gluteeniton)


Hei ekaa kertaa silakkapihvejä tässä blogissa! :) Mutta voin luvata ettei varmasti ole viimeinen kerta. Jostain mystisestä syystä olen silakat jättänyt kaupan hyllylle, vaikka muikkuja aina silloin tällöin ostoskoriin hyppääkin. Ja ennakkoluuloja tuli oikaistua siinäkin, että ei ne uunissa paistetut silakat ole millään tavalla huonompia kuin pannulla paistetut (tai ehkä ihan vähän, mutta ei paljoa). Jopa Viskille kelpasi valmiit silakkapihvit, vaikkei silakat raakana mennetkään. Sitäkin yritin. Ohje on Yhteishyvän sivuilta. Muuten menin aikalailla ohjeen mukaan, mutta leivitykseen tarkoitetut ruisjauhot vaihdoin tattarijauhoihin.

Sulatejuustolla ja purjolla täytetyt silakkapihvit


500 g silakkafileitä
2 rkl sinappia
0,5 tl suolaa
0,5 tl valkopippuria
1 dl tattarijauhoja leivitykseen

Täyte
1 pieni purjosipuli
1 rkl öljyä
1 dl silputtua tilliä
150 g sulatejuustoa

Mittaa tattarijauhot lautaselle. Leivitä silakkafileet nahkapuolelta jauhoissa ja nosta fileet leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Levitä kaloille ohuelti sinappia ja mausta suolalla sekä pippurilla. Halkaise ja huuhtele purjo. Kuumenna öljy pannussa ja kuullota purjo keskilämmöllä pehmeäksi.Jaa puolelle silakkafileistä purjo, tilli ja ohueksi viipaloitu sulatejuusto. Nosta loput fileistä kansiksi päälle.Paista 225-asteisen uunin keskitasolla noin 15 minuuttia tai kunnes silakkapihvit ovat kypsiä.


Silakkapihvien kaverina syötiin kasviksia ja remoulade-kastiketta.
P.S.  Jos jollain on vinkata muita hyviä täytevaihtoehtoja silakkapihveihin, niin niitä otetaan mielellään vastaan! :)


Muistatte ehkä kun viime perjantaina tuskailin Viskin koirahoitolaan viemistä. Taisin (taas) murehtia ihan turhaan. Hienostihan siellä oli mennyt ja mikä on pääasia, niin Viski tykkäs olla siellä. Kun mentiin hakemaan, niin ei oikein tiennyt että olisko lähtenyt kotiin vai ei... :) Hoitajakin kehui, että on erittäin energinen ja sosiaalinen pikkumies. Ehkä ei siis ihan vikaan häntä olla kasvatettu. ☺ Tosin musta tuntuu että hän on paljon kiltimpi aina heti kun mä itse en ole paikalla... ;)

maanantai 15. helmikuuta 2016

Munasta on moneksi


Ja kyseenalaisesta otsikosta huolimatta kyse on siis ihan vaan kananmunasta. Ai miten niin VAAN?! Ja siitä kuinka se toimii meillä raaka-aineena moneen suureen herkkuun. Kuten näihin ns. "wraprulliin". Tämä ohje hyppäsi silmilleni jossain FB:n kokkausryhmässä. Olin Viskin kanssa viime maanantaina Turusta tulossa ja nälkäisenä selailin kännykän kanssa josko löytyisi jotain hyviä ideoita mitä tehdä. Ja kun tämän kuvan näin, en voinut jättää kokeilematta. Ja se oli onni se. Ensimmäinen rulla hävisi parempiin suihin ilman että ehdin edes kissaa sanoa, saatika kuvaa ottamaan. Seuraavalla kerralla älysin tehdä tuplasatsin. Tää on ihan superhyvää. Täytteitä toki saa muunneltua oman maun mukaan, me vaan todettiin tämä hyväksi ja sillä ollaan menty nyt kolmen rullan verran.

"Wraprulla" kananmunasta

Pohja:
3 munaa
ripaus suolaa
öljyä (leivinpaperin voiteluun)

Täyte esim:
majoneesia (+ketsuppia)
salaattia
tomaattia
suolakurkkua
punasipulia
fetajuustoa
broileria
salaatinkastiketta tms.

Erottele valkuaiset ja keltuaiset. Vaahdota valkuaiset kovaksi vaahdoksi, lisää ripaus suolaa ja lisää sekaan varovasti myös keltuaiset. Laita pellin päälle leivinpaperi ja voitele se öljyllä. Levitä munaseos levyksi pellille. Paista 200 asteessa noin 10 min. Paista sillä välin broilerit kypsiksi ja anna niiden jäähtyä. Pilko kaikki ainekset sopivan kokoisiksi paloiksi. Kun rulla on jäähtynyt, levitä rullan päälle ensin majoneesi ja sitten muut täytteet. Kääri levy rullalle ja pistä hetkeksi jääkaappiin maustumaan.


Ollaan myös ahkeraan tehty tätä superhelppoa munakasrullaa. Täytteenä on välillä ollut lohi, välillä jauheliha ja välillä taas tonnikala.


Ja aika usein tulee tehtyä myös näitä munakasmuffinsseja. Etenkin nyt kun noita kätsyjä silikonivuokia alkaa oleen kertynyt iso kasa! :)


Mitkäs on teidän suosikki munaruokia...?


lauantai 13. helmikuuta 2016

Kanaa ja kasviksia osterikastikkeessa


Nyt on taas parsakaali (nam!!) melko edullista, joten sitä pitää tietenkin viljellä joka ruokaan. Saatattekin muistaa, kun viime syksynä tein possua ja kasviksia osterikastikkeessa..? Nyt tein ihan samaa kastiketta, mutta vaihdoin possun kanaan. Ja ai että tuli hyvää näinkin!! 
Isäntä söi tätä nuudelien kanssa, minä ihan sellaisenaan. Myös riisi sopii hyvin. Mutta eipä tämä välttämättä mitään kaveria kaipaa. Menee ihan näinkin.


Tuo osterikastike on kyllä hyvää! Mutta kohtuullisen hankalaa tavaraa saada pullosta ulos.Varautukaa siihen, että kun yritätte ravistella sitä tököttiä pullosta ulos, niin tököttiä on enemmän kaikkialla muualla kuin siellä missä sitä pitäisi oikeasti olla. Vai onko jollain hyvä kikkakolmonen tähän...?


Se olis tänään sit ohjelmassa Venemessut Helsingissä. Hyvä mennä valmiiksi katselemaan mitä vois ostaa, jos lottovoitto osuis omalle kohdalle... :D Ja Viski pääsee tänään elämänsä ensimmäistä kertaa vuorokaudeksi koirahoitolaan. Se oli just viime viikonlopun mun vanhempien tykönä hoidossa, niin en heti kehdannut heitä uudelleen vaivata koiranhoitoasioissa. Luulenpa, että tekee Viskille ihan hyvää päästä uuteen ympäristöön hetkeksi ihmettelemään. Mutta ikävähän mun sitä pikkusta riiviötä tulee... ♥

perjantai 12. helmikuuta 2016

Gluteenittomat Runebergin muffinssit


Runebergin päivää vietettiin meillä vähän myöhässä (koska MP-messut). Mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan, sillä eihän "runkkutorttuja" voi jättää väliin, eihän...?! Edelleenkin tulee näistä mieleen kun joskus 5.-6.luokkalaisina hyvän ystävän kanssa syötiin näitä oikein urakalla. Eikä edes tullut paha olo. Sama fiilis tulee edelleenkin, näitä vois syödä vaikka kuinka paljon! :) Tää oli mielestäni ERITTÄIN hyvä torttuohje, kiitos siis Kinuskikissalle. Itse en kovin mielelläni käytä noita valmiita gluteenittomia jauhoseoksia, koska niissä on yleensä käytetty perunajauhoja. Joten tähänkin tein oman jauhoseoksen maissi-ja riisijauhoista. Hyvin toimi. Ja onneksi jauhojen osuus oli muutoinkin niin pieni, niin ei ole niin suurta merkitystä, että millä ne korvaa.

Runebergin muffinssit (gluteeniton)
12 kpl


50 g mantelilastuja
1 1/4 dl mantelijauhetta
1½ dl gluteenitonta jauhoseosta
1 tl leivinjauhetta
1½ piparkakkumaustetta
1½ tl kardemummaa
1½ tl vaniljasokeria
125 g voita
1½ dl sokeria
2 munaa
1 dl kuohukermaa

Kostutus:
1 1/4 dl vettä
1 1/4 rkl sokeria
2½ rkl sitruunamehua

Tomusokerikuorrute:
1/4 dl valkuaista
2½ rkl tomusokeria

Pinnalle:
vadelmamarmeladia/-hilloa

Yhdistä kuivat aineet keskenään. Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Sekoita munat joukkoon yksitellen. Lisää jauhoseos vuorotellen kerman kanssa. Annostele taikina muffinssivuokiin. Paista 200 asteessa n.18 minuuttia. Anna jäähtyä. 
Mittaa kattilaan vesi ja sokeri. Kuumenna kunnes sokeri on sulanut. Anna jäähtyä. Sekoita joukkoon sitruunamehu. Kostuta muffinssit imeyttämällä kostuketta muffinssin päältä pullasudin avulla. 
Mittaa valkuainen ja tomusokeri kulhoon. Vatkaa sähkövatkaimella n. 4 min. Tarkista paksuus. Jos tahna on liian löysää, niin lisää hieman tomusokeria. Laita kuorrute pursotuspussiin ja pursota muffinssien päälle renkaat. Täytä renkaat vadelmamarmeladilla. Voit myös laittaa hillon ensin ja tehdä tomusokerirenkulan ympärille vasta sen jälkeen.


Ja pihalla senkun tulvii... Nyt kun tuli vesikelit, mutta jäät hieman haittaavat veden virtaamista, niin voitte vaan kuvitella että kenen pihalle se taas kaikki kerääntyy. Kohta meillä on kirjaimellisesti rantasauna! ;) 
Kumisaappaat on näillä keleillä kova sana.


Saas nähdä pysyvätkö pikkuveneet paikoillaan, vai viekö vesi ne mennessään?! Myös grillipaikka on ihan veden vallassa. Tosin käyttöaste sille näin talvella on ollut aika lailla 0 %... :D


Tosin eipä taida pohjoisessakaan olla tällä hetkellä paljoa paremmat kelit... Tässä joutuu jo käyttämään tosissaan mielikuvitusta, kun alkaa pohtimaan että mihin sitä lähtee talvilomalla hiihtämään. Alaskaan...? :)


tiistai 2. helmikuuta 2016

Vehnättömät laskiaismuffinssit


Viime vuonna taisi laskiaisena laiskottaa niin kovin, että haettiin vaan kaupasta pullapitko, leikattiin se siivuiksi ja päälle kunnon kerros mansikkahilloa ja kermavaahtoa. Tänä vuonna tuota samaa ei voinut toteuttaa, joten pakko oli kehitellä jotain muuta. Internetin ihmeellisestä maailmasta löytyi aika moniakin vehnättömiä ohjeita ja tämä mun on sekoitus vähän niitä kaikkia ja jotain siltä väliltä. Pullien kanssa näillä ei ollut mitään tekemistä, mutta ehkä tuo muffinssi kuvaa näitä parhaiten. Ei mikään suuren suuri makuelämus, mutta tämä puolivuotta viljattomana on jo totuttanut siihen! ;) Sitä paitsi kun laittaa tarpeeksi muussattua mansikkaa ja kermavaahtoa päälle, niin voiko mikään olla huonoa? Ei - sanon minä. ;)

Karpit laskiaismuffinssit
5-7 kpl 


75 g voita
½ dl (karppi)sokeria
2 munaa
1 tl leivinjauhetta
1 dl mantelijauhetta
1 dl kookosjauhoa
½ dl kermaa tai maitoa
1 tl psylliumia
1,5 tl kardemummaa
1-2 tl kanelia

Sekoita pehmeä voi ja ja sokeri keskenään vatkaimella. Lisää munat joukkoon yksitellen vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää kerman kanssa joukkoon. Jaa muffinssivuokiin. Paista n. 10 minuuttia 200 asteessa. Anna jäähtyä. 
Halkaise ja täytä vaikkapa muussatuilla mansikoilla ja kermavaahdolla.


Mulla on menossa joku ihme "helmikuu-väsymys" ja niin näyttää olevan myös meidän karvaisella jälkikasvulla! :D


..ei siis auta kun mennä pötköttään sohvalle. Torstaina alkaa taas neljän päivän rankka työputki MP-messujen merkeissä Helsingissä...... *huoh*

maanantai 1. helmikuuta 2016

Vuoden paras työkaveri...?


Sellaista palkintoa tässä taas yksi päivä tavoittelin, kun töihin vein "lämpimäisiä" heti aamulla. Nyt jää nuo "normaalit" jauhot vähälle turhan vähän käytölle, joten tällä tavalla niistä on helppo päästä eroon. Ja paljon parempi ratkaisu kun vain viskata roskiin.
Kaikenlaisia pataleipiä on tullut jo kokeiltuakin ja täytyy sanoa, että tämä oli kyllä parhaasta päästä. Ohje on Keittiönoidan -blogista. Tein taikinan jo sunnuntaina jääkaappiin odottelemaan. Maanantaiaamuna unohdin ihan täysin koko taikinan ja tiistaina sitten muistin sen leipoa leiväksi. Ja luulen että teki taikinalle pelkästään vain hyvää kun seisoi siellä jääkaapissa odottelemassa. Sen verran kehuja tämä leipä sai ja sen verran nopeaan se häipyi pienessä porukassa parempiin suihin, että uskallan sitä itse maistamatta kehua! Työkaverini ovat nimittäin ruokakriitikoita parhaasta päästä. ;)

Kaurapataleipä
1 leipä


 1,5 dl kaurahiutaleita
0,5 dl vehnäleseitä
2 dl grahamjauhoja
3 dl vehnäjauhoja
1,5 tl suolaa
1 pss kuivahiivaa
1 muna
1 rkl hunajaa
3 dl vettä

Sekoita kuivahiiva ja muut kuivat aineet. Lisää muna, hunaja sekä kylmä vesi. Sekoita tasaiseksi esim. puuhaarukalla. Taikinaa ei tarvitse sen kummemmin vaivata. Laita taikina jääkaappin kelmun/leivinliinan alle, päiväksi tai vaikka kahdeksi.
Laita uuni 225 asteeseen ja laita samalla kannellinen rautapata tai muu uuninkestävä paistoastia uuniin lämpiämäään. Ota taikina jääkaapista ja pois kulhostaan ja painele siitä ilmakuplat pois. Kun uuni on valmis, kaada taikina uunipadan pohjalle. Laita kansi päälle ja paista 225 asteessa 30 min. Ota sitten kansi pois ja paista vielä 10-15 min kunnes pinta on kauniin ruskea. Kumoa leipä padasta ja jäähdytä.


Olen varmaan täälläkin kertonut, että olen ollut aina aika ajoin huolissani meidän vanhemman kissan, Lyytin, voinnista. Sen jälkeen kun Tyyne kuoli, tuli Lyytistä entistä arempi ja syrjäänvetäytyvämpi kissa. Ajateltiin, että hän on kaveria vailla ja otettiin hänelle kaveriksi pentukissa, Pimu. VIRHE!! Lyyti ahdistui vaan enemmän. Eläinlääkäri suositteli Feliway-haihduttimen hankkimista ja se auttoikin hetkellisesti. Kunnes tilanne palasi taas samanlaiseksi. Mutta nyt Lyyti on taas saanut jonkun "reipastumispuhdin". Lauantaina se ensimmäistä kertaa (ainakin meidän nähden) putsasi Pimun korvia ♥ ja nyt se on jo useasti bongattu nukkumassa keskellä lattiaa ihan äksänä, välittämättä Viskin häirinnästä. Ennen Lyyti oli aina vetäytynyt omaan kopperoonsa leivinuunin päälle ja mulkoili sieltä vaan ulkomaailmaa. Toivottavasti tämä positiivinen muutos olisi pysyväistä sorttia. Ihan tarpeeksi taas ollut jo murheita noiden eläinten kanssa! ♥


Ja Pimu se tykkää nukkua Viskin nuhjaantuneella pedillä, vaikka saisi olla sohvallakin. Ja kyllähän hänellä se oma kiipeilypuukin on. Mutta kai Viskin tuoksut tuo sit jotain turvaa. Tai sit kiusa se on pienikin kiusa, kun saa ärsytettyä Viskiä.... ;)