Sivut

perjantai 29. heinäkuuta 2016

Banaanilettuja (vehnätön, gluteeniton)


Pitkästä aikaa olis edessä viikonloppu, jolloin EI ole töitä EIKÄ yhtään mitään sovittua ohjelmaa. 
Kuinka ihanaa ♥ 
Otin hetkeksi omaa aikaa ja lueskelin muiden blogeja. Ihania reseptejä, joista suurin osa joutui kirjanmerkkeihini! ☺ Jotenkin ei ole näillä keleillä saanut orientoitua itseä tietokoneen ääreen. Muuta kuin pakolliset koneella istumiset töissä. Kamera pursuaa uusia kesäkuvia, mutta kukakohan ne jaksaisi sieltä siirtää koneelle ja käydä ne läpi.... :D Mutta eikös se ole sit syksyllä mukava niitä katsella ja muistella mennyttä kesää. 
Ja jottei ihan jaaritteluksi mene, niin tässä on ohje banaanilettuihin, joita lopultakin kokeilin. Vähän pelotti,että maistuuko liikaa banaanille mutta ei maistunut, kunhan paistoi vaan kunnolla. Suolaa ehkä jäin vähän kaipaamaan. Olen lapsuudenkodissa tottunut, että pannukakut ja letut ovat ennemmin hieman suolaisia kuin makeita. Niihin on sitten mukava yhdistää joku makea täyte.

Banaaniletut
n. 8 pientä lettua


1 banaani
2 kananmunaa
ripaus vaniljajauhetta

Kuori banaani ja riko kananmunat kulhoon. Soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi. Lisää ripaus vaniljajauhetta (ja halutessasi sitä suolaa). Paista taikinasta pieniä lettuja lettupannulla.


Ja kesällä tähän kuului ehdottomasti yhdistää tuoreet mansikat ja vaniljakermajäätelö - se siitä terveellisyydestä. :D


..ja se siitä mun rauhallisesta viikonlopusta. Menen kohta hakemaan kolme "alamittaista" viikonlopun viettoon meille. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita siis tiedossa!! ☻

keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Valkosuklaa-marjajuustokakku


Viime viikolla sain taas hyvän syyn leipoa kun ystäväni tuli Ruotsista saakka perheensä kanssa kyläilemään. ♥ Kauaa ei tarvinnut miettiä mitä leipoisin, sillä niin kauan olen tätä ohjetta käynyt kuolaamassa Pienet herkkusuut -blogista. Mun kakusta ei tullut ihan samanlaista kuin Maijun tekemästä, koska eihän niitä sopivan kokoisia vuokia löytynyt mistään vaikka kuinka etsin. Tarkoitus oli siis tehdä tuo sisempi osa (eli se marjaosa) 20 cm vuokaan ja ulompi osa (eli se valkosuklaaosa) 24 cm vuokaan. Mutta koska niitä ei löytynyt (vaikka sellaiset kyllä pitäisi mulla olla) tein marjaosan 18 cm ja tuon valkosuklaaosan 26 cm vuokaan. Joka siis tarkoitti sitä, että siitä sisäosasta tuli ihan liian iso suhteessa siihen päällimmäiseen kerrokseen. Makuahan se ei haitannut, mutta ei tästä kovin kaunis tullut. 
Ja mausta on sanottava sen verran, että meidän isäntä, joka ei ole makean ystävä, kehui tämän kakun maasta taivaaseen. Sanoi että on mukavan raikas kakku, ei ollenkaan liian makea. Tätä pitää tehdä siis uudestaankin, kunhan vaan ensin löydän ne oikean kokoiset vuoat jostain! ;) Pohjaan käytin gluteenittomia tummia täytekeksejä, mutta siihenhän voi käyttää ihan niitä keksejä mitä kaapista sattuu löytymään. 

Valkosuklaa-marjajuustokakku


Pohja:
n. 200 g keksejä
50 g voita

Marjatäyte (sisempi kerros):
150 g mustikoita
100 g mansikoita
0,5 dl tomusokeria
2,5 dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
250 g mascarponea
3 liivatelehteä
2 rkl kuumaa vettä

Valkosuklaatäyte (päällimmäinen/ulompi kerros):
100 g valkosuklaata
125 g mascarponea
2,5 dl vispikermaa
2 liivatelehteä
2 rkl kuumaa vettä

Vuoraa halkaisijaltaan n. 23-24 cm irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla. Murskaa keksit. Sulata voi mikrossa ja sekoita siihen keksimurska. Painele keksiseos irtopohjavuoan pohjalle. Vedä lusikalla irtopohjavuoan reunaa pitkin siten, että ihan vuoan reunalle ei jää juurikaan keksipohjaa. Irrota tämän jälkeen irtopohjavuoan reunus ja asettele keksipohjan päälle pienempi halkaisijaltaan n. 19-20 cm irtopohjavuoan reunus.

 Laita marjatäytettä varten livatelehdet likoamaan runsaaseen määrään kylmää vettä noin viideksi minuutiksi. Soseuta marjat sauvasekoittimella ja lisää tomusokeri, sekoita sauvasekoittimella.
Vatkaa vaniljakastike vaahdoksi toisessa astiassa. Notkista mascarpone ja lisää se vaniljavaahtoon. Sekoita tasaiseksi. Purista liivatelehdistä ylimääräinen vesi pois ja sulata liivatelehdet pariin ruokalusikalliseen kuumaa vettä. Kaada liivateliuos marjasekokseen ja sekoita sauvasekoittimella.
Kaada marjaseos muutamassa pienessä erässä vaniljavaahtoon, samalla sekaisin vatkaten.
Kaada täytevaahto keksipohjan päälle pieneen irtopohjavuokaan ja nosta jääkaappiin hyytymään vähintään muutaman tunnin ajaksi. Kun kakku on hyytynyt, irrota irtopohjavuoan reunus varovasti ja aseta nyt isompi irtopohjavuoan reunus vuoan ympärille.
Valmista valkosuklaatäyte. Laita valkosuklaatäytettä varten liivatelehdet likoamaan runsaaseen määrään kylmää vettä noin viideksi minuutiksi. Sulata valkosuklaa varovasti mikrossa. Vatkaa kerma löysähköksi vaahdoksi. Notkista mascarpone ja sekoita sulatettu valkosuklaa mascarponeen. Lisää valkosuklaa-mascarpone kermavaahtoon ja sekoita tasaiseksi. Purista liivatelehdistä ylimääräinen vesi pois ja sulata liivatelehdet kuumaan veteen.  Kaada liivateliuos täytevaahtoon ja sekoita sekaisin.
Kaada täyte irtopohjavuokaan marjakerroksen päälle ja levitä tasaiseksi. Auta lusikan varrella täytettä menemään myös marjatäytteen ja irtopohjavuoan reunojen väliin. Voit lopuksi varovasti vetää lusikan varrella reunaa pitkin, jotta täytettä on varmasti joka paikassa. Nosta kakku hyytymään jääkaappiin vähintään muutamaksi tunniksi. Koristele tuoreilla marjoilla ja valkosuklaalla.


Tässä on marjaosa valmis. Tähän laitettiin päälle se valkosuklaaosa.


 

maanantai 18. heinäkuuta 2016

Turun saaristossa - Teersalo


Jo aiemmin päivittelinkin mikä kauhea kuume mulla on koko ajan päästä meren ääreen. Tai kyllähän se tunturimaisemakin on vienyt mut mennessään patikoinnin myötä, mutta kyllä tuo meri kiehtoo nyt niin kovin, että kun vapaapäivä on eikä mitään suunniteltua tekemistä, niin kyllähän sen nyt arvata saattoi että mihin meidän auton nokka otti suunnan. Viime sunnuntain reissua puolsi myös se, että meillä alkoi sataa ja se näyttikin sadetta puolille päiviin saakka. Äkkiä Forecan sivuille ja katsomaan, että sataako Turun saaristossa. Ehei eli suunta siis sinne.


Ensin ajoimme Turkuun, josta isäntä käväisi pikaisesti ostamassa vaatteet ystäväpariskunnan häitä varten. Minä & Viski seikkailtiin se aika ympäri ämpäri Aurajoen rantoja. Herranjee siellä oli likaista ja roskaista..... :0 Jos ihmiset menevät sinne joenvarteen picknickille ja saavat ne tarvikkeensa raahattua siine, niin eikö niitä millään saa raahattua myös pois sieltä, kysyn vaan...? Kyllä jäi nyt niin huono maku Turusta käteen, että sieltä oli äkkiä päästävä pois. Tai positiivista sanottavaa on kyllä se, että ihmiset jotka olivat liikkeellä koirien kanssa olivat ihan supermukavia. Viski sai käydä tekemässä tuttavuutta jokaisen vastaantulleen koiran kanssa, joka näillä meidän nurkilla on TODELLA harvinaista. Ja Viski kun rakastaa lähes kaikkia koiria ♥ etenkin jos ne ovat häntä itseään pienempiä.


Suunnaksi otettiin Turusta Teersalo. En ollutkaan siellä ennen käynyt. Kapoisat ja mutkaiset tiet, peurat, pyöräilijät jne toivat oman mausteensa matkalla Teersaloon. Wikipedia tietää kertoa, että Teersalo on taajama Livonsaaren etelärannalla Velkualla, Naantalin kaupungissa. Kauhean iso paikka tämä ei ollut, eli kovinkaan suurta kävelylenkkiä emme siellä taajamassa tehneet. Mutta sen sijaan ihastelimme merta ja hienoja paatteja ♥


Ja kävimme myös syömässä Wanhassa Salakuljettajassa. Ruokalistaa katseltuani ja mietittyni ja pohdittuani yritin tilatessa sanoa että salaatti ja vesi, kiitos mutta jotenkin mun kieli meni niin solmuun (varmaan se rantaruotsalaisten läheisyys) että mun suusta pääsi ikäänkuin vahingossa pizza ja tumma olut...HUPS :D Minä söin kylmäsavulohipizzan ja isäntä jonkun pekonipizzan. Molemmat olivat hyviä. Ja tuo isännän juoma ruis-ohraolut oli myös aika mielenkiintoisen makuista. Tosin prosentteja sen verran rehvakkaasti, että en uskaltanut yhtä suullista enempää maistaa.


Terassilla oli aika paljon muitakin koiria ja aika pian tarjoilija kävikin kysymässä, että haluaisko Viski ottaa vettä. Ja halushan se. Ihanaa että on näitä koiraystävällisiä paikkoja johon mennä syömään / nauttimaan muutama olut.


Takaspäin ajelimme aika lailla samaa reittiä. Jälkiruokakahvit käytiin vielä juomassa Särkän grillillä ja sit nokka kohti kotia. Ja uusia seikkailuja..niitä nimittäin koettiin kotimatkalla, mutta niistä sitten toinen tarina. :)



sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Seesamipaneroitua seitiä


Kalaruuat ovat taas jääneet parin viikon ajan täysin unholaan, jos ei tonnikalaa lasketa. Jotenkin tuo ruokasuunnittelu on muutenkin näin kesäaikaan olevinaan hankalampaa, kun kaikkia extempore-menoja on paljon enemmän mitä kylmempään ja pimeämpään aikaan. Ja sää saattaa myös tehdä omat temppunsa kokkailulle. Jos olet juuri ajatellut grillata ja ulkona tuleekin nyrkin kokoisia rakeita. Tai olet ajatellut hauduttaa ruokaa neljä tuntia uunissa ja ulkona paistaakin aurinko täydeltä terältä. 

Voin kertoa, että oli sitten aikas hyviä kalapuikkoja! Ihanan rapsakoita ja makuakin oli riittävästi. Mulla meinas vaan ensin käydä ohrasesti ja paistoin kalapaloja liian kovassa lämmössä ja ihan liian vähän aikaa. Siksipä pinta oli ihanan tumma ja rapsakka, mutta sisältä kalat olivat auttamatta ihan liian raakoja. Ei muuta kuin uuni hetkeksi päälle ja kalat uuniin kypsymään. Eli muistakaa vähän tarkkailla sitä kypsymistä pannulla. 

Seesamipaneroitu seiti


600 g seitiä pakkasesta
2 kananmunaa
2 dl mantelijauhoja
½ dl seesaminsiemeniä
2 rkl Pofiber perunakuitua
1 tl suolaa
voita paistamiseen

Leikkaa seiti annospalat kahtia ja kuivaa niitä hieman talouspaperiin. Vispaa kananmunat sekaisin syvällä lautasella. Sekoita mantelijauhot, seesaminsiemenet, Pofiber ja suola keskenään ja laita ne toiselle lautaselle.
Kasta kalapalat ensin kananmunaan ja sitten jauhoseokseen. Paista voissa pannulla, kunnes kala on kypsää.


Kalalle kaveriksi höyritin pakastekasviksia ja tein kastikkeen majoneesista, kermaviilistä, kurkkusalaatista, sinapista ja tillistä. Olin tälläistä kastiketta maistanut äidin luona ja ihastuin sen makuun. Lopun kastikkeen söin leivänpäällä. Toimi niinkin! Tai majoneesi toimii aina.... :D Nimimerkillä Hellmann'sin majoneesin suurkuluttaja ;)


lauantai 16. heinäkuuta 2016

Erilaisia kissoja ♥


Nyt on paljon taas kampanjoitu sitä vastaan, että ihmiset ei ottaisi kesäkissoja. Siis WTF, eikö sen nyt pitäisi olla itsestäänselvyys jokaiselle ihmiselle, että jos otat lemmikin, niin huolehdit siitä koko hänen elämänsä ajan. Mutta ei. Ihmiset on kyllä niin julmia. En enää pysty oikein edes avaamaan mitään uutissivuja, saatika Facebookia, koska en kestä sitä julmuutta ja raakuutta, miten ihmiset lemmikkejään kohtelee. Ja etenkin viime aikoina nämä julmat uutiset ovat aika usein liittyneet kissoihin. Kissoilla kun ei ihmisten silmissä tunnu olevan mitään arvoa.


Muutamia vuosia sitten näin unta, että joku kiusasi meidän kissoja. Ja voitte uskoa että kyseiselle henkilölle ei kovin hyvin unessa käynyt. Eikä kävisi kyllä tosi elämässäkään. Puolustan omia lemmikkejäni kyllä ihan viimeiseen hengenvetooni saakka. Tiedän että en pysty kaikkia maailman eläimiä pelastamaan, ja siksi yritänkin huolehtia noista omistani niin hyvin kuin vain suinkin pystyn! ♥


Ja palatakseni niihin kissoihin, mikä niistä tekee ihmisten silmissä niin arvottomia...? Itse en enää edes osaisi kuvitellä elämää ilman kissoja. Mielellään ottaisin niitä lisääkin, mutta kun tuo isäntä.... :/ 
Meillä on tällä hetkellä kaksi kissaa. Molemmat tyttöjä. Ja molemmat niiiiiin erilaisia luonteiltaan. Toinen rakastaa nukkumista. Nukkuu sisällä, pyytää ulos ja menee taas navetan ylisille maate. Ja toinen taas tahkoaa menemään senkin edestä. Juuri tänään tuli yöllisiltä reissuilta ihan läpimärkänä. Ja koska vettä ei tullut, eikä ruohikkokaan ollut märkää, niin vaihtoehtona on vaan se, että hän on päättänyt käydä vähän virkistäytymässä vedessä! :D


Maalla asuessa kissoilla on se tärkeä homma tehtävänään, että ne pitävät hiiret, myyrät ja muut jyrsijät loitolla. Pointsit täytyy antaa meidän molemmille kissoille, että hyvin kyllä työnsä hoitavat. Ja onneksi eivät edes yritä tulla sisälle saaliiden kanssa, koska vaaranahan heidän silmissään on se, että Viski vie saaliit. Viskikin tosin kunnostautui viime talvena ja nappasi parit peltomyyrät kiinni ja söi ne elävältä.... :0


 Moni sanoo, että ei tykkää kissoista, koska ne kynsivät ja raapivat ja hyökkäilevät jalkoihin. Itselläni ei vielä ole ollut kunniaa tutustua tälläiseen kissaan. Samoin monia inhottaa kun kissat hyppivät pöydille jne. Mutta kissoja pystyy kouluttamaan (lähes) samalla tavalla kuin koiriakin. Meillä ei kissat hypi pöydälle. Eivätkä saa tulla yläkertaan (paitsi silloin kun isäntä on reissussa) ja hyvin ovat senkin oppineet. Ensimmäisen kissamme Tyynen opetin myös käskystä istumaan, antamaan tassua ja tulemaan luokse. Ahne kissa tekee mitään vaan saadakseen herkkuja ja tyhmiähän kissat eivät ole. Päinvastoin. Kun kissoja seurailee, niin voi todeta kuinka yksinkertaisia otuksia koirat ovat! :D


Huolehdithan hyvin omista lemmikeistäsi! Ja jos ei ole omia, niin aina voi antaa apunsa ja tukensa jollekin Eläinsuojeluyhdistykselle, esim. Suomen löytöeläinten kummeille! ♥


perjantai 15. heinäkuuta 2016

#Listahaaste - heinäkuu

Hei heinäkuutahan on vielä reilu puolet jäljellä. Itse vietän tämän ajan aika tiiviisti töitä tehden, mutta eiköhän siihen töiden lisäksi saada jotain muutakin mahdutettua. Ainakin mustikkametsässä kökkimistä. Mitä sitä aiot tehdä heinäkuun aikana? 
Tervetuloa mukaan heinäkuun listahaasteeseen!!
 
#Listahaaste löytyy Heinäkuussa Kivemman blogin lisäksi Elämää Koivurannassa -blogista. Meidän mukaan kannattaa hypätä myös IG:ssä ja Facebookissa






Heinäkuun #Listahaasteen aihe: 5 asiaa jotka haluan kokea heinäkuussa

Saat toteuttaa listasi haluamallasi tavalla, eli mielikuvitusta saa käyttää! Jos osallistut muualla kuin blogissa, muista lisätä kuvaasi/twiittiisi #Listahaaste.


Lista-aiheet:

Kesäkuu (15.-30.): 5 ihaninta kesäpuuhaa
Heinäkuu (15.-31.): 5 asiaa jotka haluan kokea heinäkuussa
Elokuu (15.-31.):
Syyskuu (15.-30.):
Lokakuu (15.-31.): 
Marraskuu (15.-30.):
Joulukuu (15.-31.):




<!-- end InLinkz script —>

torstai 14. heinäkuuta 2016

Huippuhyvät mantelisämpylät (vehnätön, gluteeniton)


No nyt löyty ehkä paras sämpyläohje tähän mennessä. Olen vähän poikennut viime aikoina tuosta mulle sopivasta ruokavaliosta (ei perunaa, vehnää, kauraa, ohraa, ruista) ja sen kyllä huomaa. Olo on ollut kuin ilmapallolla. No nyt olen taas maanantaista saakka ollut ihan äärettömän tarkka mitä suustani alas pistän, ja onneksi tämä olokin alkaa vähän tasapainottumaan.
Siksipä olen taas ollut leivänleivontapuuhissakin, pitkästä aikaa. Ja täytyy sanoa, että nämä olivat kyllä ehdottomasti parhaat vehnättömät sämpylät taas hetkeen.
Kolme satsia on tullut jo tämän ohjeen kanssa tehtyä, eikä kyllä ihan heti loppua näy. Seuraavaksi ajattelin testata sekoittaa taikinaan vähän kuivattuja yrttejä ja ehkä jotain vähän voimakkaampaa juustoa.
Ohjeen bongasin Kotikokki -palvelusta.

Mantelisämpylät
vehnätön, gluteeniton
n. 6 kpl


2 kananmunaa
2 rkl turkkilaista jogurttia
2 tl psylliumia
1,5 dl mantelijauhetta
2 tl leivinjauhetta
3 rkl seesaminsiemeniä
150 g juustoraastetta

Vatkaa munat ja lisää munavaahtoon turkkilainen jogurtti. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne muna-jogurttiseokseen. Lisää lopuksi juustoraaste.
Lusikoi taikina uunipellille leivinpaperin päälle 6 keoksi ruokalusikallinen kerrallaan ja muotoile siitä pyöreitä tai soikeita leipiä. Jätä leipien väliin kohoamisvaraa.
Paista 225 asteessa noin 10 minuuttia.


Viski alkaa olemaan jo ihan kyllästynyt mustikkametsässä käyntiin. Eilenkin piti tosiaan ihan vaan käydä metsässä, mutta 3,5 tuntia me siellä taidettiin kökkiä! :D Viski kyllä viihtyy metsässä, mutta ei ymmärrä sitä, kun emäntä vaan kykkii paikallaan eikä mennä ja liikuta koko ajan. Mutta eikös metsä olekin sellainen paikka, jonne mennään rauhoittumaan....?


Ja piirakkaa piirakkaa piirakkaa, sitä meillä on nyt syöty, niin raparperista kuin mustikkaista versiota. Mutta tämä on kyllä niiiiin mun luotto-ohjeeni nykyään! Yks päivä loppui kaurajauhot ja korvasin ne riisijauholla. Ja hyvin toimi sekin.