Munaton ja maidoton suklaakakku

No nyt! 😍 Löytyi ehkä herkullisin koskaan tekemäni suklaakakku. Ja tai enhän minä tätä tehnyt. Oma roolini oli vaan tarvikkeiden esilleotto ja reseptin lukeminen. Kaiken muun hoiti 4-vuotias kummityttöni! 💜 Olen jo aikaa sitten luvannut, että hän pääsee leipomaan kanssani ja nyt se hetki sit koitti.

Yhdistelin vähän Suklaapossulta löytämiäni ohjeita, ja voi jehna mutta tuli hyvä kakku! Vielä kun saan kehitettyä tästä myös viljattoman ja soijattoman version, niin saa tarjottua tätä jo kaikille "allergikkoystäville".

Suklaakakku

munaton, maidoton

Pohja:

2,5 dl vehnäjauhoja

1,75 dl sokeria

1 dl tummaa kaakaojauhetta

½ tl suolaa

1 tl leivinjauhetta

½ tl ruokasoodaa

1 tl vaniljasokeria

1 rkl valkoviinietikkaa

0,75 dl öljyä

2 dl vettä

Täyte:

150 g tummaa, maidotonta suklaata

3 dl soijavispiä

1 rkl vaniljasokeria

Mittaa kulhoon pohjan kuivat ainekset ja sekoita hyvin. Lisää sitten nesteet ja sekoita nopeasti sekaisin. Kummitytölläni oli tässä kohtaa hauskaa, kun etikka ja sooda pistivät taikinan vähän kuplimaan! 😁 Älä kuitenkaan sekoita taikinaa enempää kuin on tarpeen.

Laita uunipellille leivinpaperi ja lusikoi taikina leivinpaperin päälle tasaisesti. Taikinaa tulee aika ohut kerros. Paista 200 asteessa n.12 minuuttia, kunnes pohja tuntuu sormin varovasti koitettuna kiinteältä eikä keskelle tökättyyn tikkuun tartu taikinaa. Älä kuitenkaan ylipaista pohjaa.
 Anna kakkupohjan jäähtyä ja leikkaa se sitten kolmeen yhtä suureen osaan.

Tee kuorrute. Vatkaa soijapohjainen vispivalmiste vaahdoksi. Sulata suklaa mikrossa. Kaada sulanut (ei kuuma) suklaa vatkatun vaahdon joukkoon ja vatkaa voimakkaasti sekaisin. Lisää vaniljasokeria ja vatkaa joukkoon. Maista ja mausta makusi mukaan ripauksella sokeria. Kokoa kakku tarjoiluastialle ja koristele haluamallasi tavalla.

Meillä tärkeää roolia koristelussa näyttelivät syötävät koristesilmät, kaapista löytyneet jouluiset karkkitikut sekä nonparellit. 😁 Mutta kaunis kakku saatiin aikaiseksi, vai mitä? 

P.S. Mansikat sopivat tämän kakun päälle ihan erityisen hyvin! 🍓
Koska suklaa 💘 mansikka.

Käytiin eilen illalla kalastamassa ihan näissä lähivesissä ja siitähän tulikin sitte aika mieleenpainuva kalareissu. Tunnustettakoon nyt heti tässä kohtaa, että vaikka mieheni onkin intohimoinen kalastaja, on mulla kalastus jäänyt täysin mato-onginta-asteelle. Tänä vuonna päätin jo alkukesästä, että nyt opettelen myös virvelöinnin salat. Ja nyt ollaan sit lomalla käyty ahkerasti heittelemässä. Tuloksetta. 🙈

Mutta eilen Ahti oli jo sen verran suotuisalla päällä (ajatteli kai, että pakko sille on jo jotain antaa, tai muuten lopettaa kokonaan), että sain sekä ensimmäisen ahveneni heittämällä että myös ekan ahvenen uistelemalla. 😍 Kumpikin ahvena pääsi jatkamaan eloaan takaisin järveen, vaikka toinen kaloista olisikin ollut jo hyvän kokoinen ihan ruokakalaksi.

Alkumatkasta jo isännälle mutisin, että taidan olla kuin banaani. Urbaanin legendan mukaanhan kalareppuun ei IKINÄ saa pakata mukaan banaania. Tai jos pakkaa, niin kalaa ei tule.

Mutta miksi kalareissu sit oli niin mieleenpainuva. Tietenkin mun suuren suurten kalansaaliiden takia. Mutta lisäksi ehdimme reilun tunnin reissun aikana nauramaan meidän kissaa, joka saatteli meidät reissuun, ihastelemaan peuraa sekä lehmiä aika lähietäisyydeltä ja pelästytimmepä vahingossa myös kaislikosta harmaahaikarin lentoon. Eikä menty kotoa kuin noin 200 metrin päähän ja tälläinen eläinkavalkadi.

Hieman tärähtänyt kuva, mutta katsokaa noita vasikoita ❤❤❤ mikä vauhti niillä on päällä! 

Kyllä on vaan ilo ja onni asua maalla 💚 (ja kalastaa)