Miniloma Hankoon ja Fiskarsiin

Kesälomaviikkoni (pari viikkoa sitten) huipentui minilomaan Hangossa. Ajatus Hangosta lähti siitä, kun silmiini sattui Internetin ihmeellisessä maailmassa osumaan mainos koiraystävällisestä Hangosta. Jutussa oli mainittu kaikki Hangon ravintolat, kahvilat ja hotellit, joihin koirat ovat tervetulleita. Tästä innostuneena kysyin mieheltäni, että voidaanko kerrankin lähteä koko sakki hotellilomalle kaupunkiin ja jättää ne eräilytamineet kotiin. Ja olla kerrankin pakkaamatta omia eväitä mukaan! 😁

Ja sehän passasi. Varasin huoneen Hotelli Bulevardista, joka sijaitsi aivan Hangon keskustassa. Hotelli on alunperin toiminut Hangon poliisiasemana. Itseä olisi houkutellut majoittua Hotel Regattassa, mutta rahapussini oli eri mieltä asiasta. Ihan mielettömän kaunis hotelli, ehkä vielä joskus sinnekin mennään. Myös hotelli Villa Maija houkutteli kovasti, mutta en ollut ihan varma olisiko mieheni ilahtunut siitä yhtä kovin kuin minä. Hän on ehkä enemmän modernin sisustuksen kuin vanhan ystävä.

Ajoimme Hankoon Bromarvin kautta, jossa kävimme satamaravintolassa syömässä fish & chipsit ja nauttimassa Fiskarsin panimon oluen ja siiderin. En huomannut ottaa kuin pari kuvaa sieltä, mutta terassi näytti kovinkin uudelta, eli varmaankaan kovin vanhasta rakennuksesta ei ollut kyse. Sataman ympärille oli myös rakennettu ihania pikkukojuja, jotka toimivat paikallisten torina. Nytkin siellä oli muutama kalakauppias myymässä, ja harmiteltiinkin että juuri kun päätettiin lähteä ilman omia eväitä reissuun.

Bromarvista ajoimme kahville Tammisaareen. Tammisaari on IHANA! ❤ Sinne aion tehdä pidemmän reissun vielä tämän vuoden aikana. Näimme vain pintaraapaisun siitä tällä kertaa. Oikeastaan vaan ajoimme muutaman lenkin auton kanssa ristiin rastiin ja kävimme rannassa syömässä (valtavat) pehmikset ja juomassa kahvit. Porukkaa siellä kyllä riitti.

.
Tammisaaresta suuntasimme Hankoon. Viimeksi kun olen ollut Hangossa, oli alkukevät ja maisemat hieman toisennäköiset kuin tällä kertaa. Muistin Hangon hieman sellaisena "nuhjaantuneena" paikkana, mutta näemmä se(kin) kaupunki herää henkiin kesän saavuttua. Kyllä oli kaunista!

Ja vitsit kun se meri tulee aivan kaupungin syliin. Ja eikä mikään sisälahti vaan nimenomaan MERI. 💙 Tuli tunti jos toinenkin istuskeltua meren äärellä. Sieltä ei olisi malttanut millään lähteä pois. Nälkä kuitenkin ajoi porsaat ravintolaan. Emme olleet ottaneet selvää Hangon ravintoloista yhtään ja menimmekin vähän sillä perusteella etsimään ruokapaikkaa, missä olisi vähän väljempää terassilla jotta Viskin olisi myös mukava olla siellä.

Eka paikka oli muuten ihan jees, mutta kun olimme menossa tilaamaan ruokia, sanoi tarjoilija että keittiö oli mennyt juuri minuutti sitten kiinni. Olimme juuri 10 minuuttia sitten hakeneet juomat ja kerroimme siinä kohtaa että aiomme syödä ja otimme ruokalistat. Omituista palvelua, että siinä kohtaa ei kerrottu keittiön tulevasta sulkeutumisesta. No, mehän äänestimme jaloillamme ja vaihdoimme paikkaa.

Äkkiä taas netistä selvittämään, että mihin kaikille terasseille se koira olikaan sallittua viedä. Päädyimme pizzalle Classic pizzaan. Ja vitsit mutta se oli hyvä valinta! Pizzat oli ihan huikean hyvät. Ja palvelu pelasi. Viski sai heti vettä ja sai hän myös omaan kuppiin vähän mutusteltavaa. Ja hauska kun menee koiran kanssa ravintolaan (tai ihan mihin vaan), niin tulee aika helposti juteltua myös naapuripöytien ihmisten kanssa.

Syömisen jälkeen Viski alkoi olla jo aika poikki kaikesta uudesta ja iskias-kivutkin vähän ilmoittelivat itsestään. Veimme Viskin hotellihuoneeseen nukkumaan ja jatkoimme itse matkaa taas meren rantaan istuskelemaan. Oli hauska seurailla lähteviä rahtialuksia, vilkkuvia majakanvaloja ja auringonlaskua. Kuukin taisi vähän näyttäytyä. Ja viinikin oli kylmää ja suun mukaista!

Koronan vuoksi aamupalaa ei ollut tarjolla hotellillla, vaan se käytiin nauttimassa läheisessä Bistro Allessa. Toivon että tällainen käytäntö tulisi jatkossakin hotelliaamupaloille. Meiltä ensin kyseltiin, että halutaanko puuroa ja kahvi vai tee jne jne. Ja hetken päästä pöytään tuotiin huikean herkullinen aamupala. Aamupalassa sinänsä ei ollut mitään ihmeellistä, mutta kun se tuodaan pöytään kauniisti annosteltuna, paikka on huikaisevan kaunis ja taustalla soi rauhallinen musiikki. Ei rynnimistä ja tönimistä buffetpöydässä vaan ainoastaan rauhallista syömistä omassa pöydässä. Tästä kyllä tykkäsin.

Hotellihuoneen luovuttamisen jälkeen lähdimme taas patsastelemaan rannalle. Ilma ei ollut niin lämmin ja aurinkoinen kuin perjantaina, mutta toisaalta oli myös porukkaa todella paljon vähemmän liikenteessä. Tai ei oikeastaan ollenkaan. Pakko oli käydä vielä kuvaamassa uimakopit ja vesikaruselli.

Ja pakko oli myös käydä Neljän tuulen tuvassa kahvilla. Kahvilahan on aikoinaan ollut Marsalkka Mannerheimin omistuksessa. Ei yhtään pöllömmällä paikkaa sekään kahvila. Ja sisällä odotti valinnan vaikeus mitä olisi ottanut. Mansikkakakku houkutteli höttökermaisuudellaan, mutta kyllä Ellen Svinhufvudin kakku vei tällä kertaa voiton. En ollut sitä ikinä maistanut, mutta maistan kyllä varmasti toistekin. Oli se kyllä hyvää! Maisemat toivat kakkuun vielä vähän enempi lisämakua.

Kahvilasta suuntasimme kohti Täktomin lentokenttää, koska halusin käydä kuvaamassa hauskan näköisen "lentoaseman". (ja mies kävi tietenkin samalla katsastamassa viereisen golfkentän).

Kentälle ajaessa vastaan tuli myös Täktomin neuvostomonumentti. Aika pysäyttävän näköinen ilmestys. Se on pystytetty jatkosodassa Hangon taisteluiden yhteydessä kaatuneiden neuvostoliittolaisten sotilaiden muistoksi.

Ja johan sitä taas turisteilla olikin kahvinjano ja tie vei rantaan ja På Kroken -ravintolaan. Mieheni otti oluen ja friteeratut muikut, minä söin croisantin savulohi täytteellä. Nam nam ja nam. Jos ruuan laatua mitattaisiin Viskin kuolatappien pituudella, niin nyt oli kyllä täysi 10.

Viimeinen Hanko -kohde oli Varisniemen tykkiasemat . Harmillisesti oli juuri satanut ja kalliot olivat vaarallisen liukkaat. Niinpä vierailu täällä jäi tällä kertaa vähän lyhyeksi.

Hangosta piti suunnata tukkaputkella kohti Fiskarsia, mutta matkalla yllätti taas jano, ja poikkesimmekin Rintamamuseoon Lappohjaan. Ja mikä ylläri, kun tajusin että siellähän kävi Museokortti ja pääsisin vihdoinkin "vilauttamaan" sitä. Ostin kortin itselleni joululahjaksi ja nyt vasta käytin ekaa kertaa. Kiva yllätys oli se, että vuoden voimassaoloaika lähti pyörimään vasta tästä ekasta vierailusta, eli minulla on nyt vuoden verran aikaa vierailla museoissa.

Rintamamuseossa olisi riittänyt ihmttelemistä pidempääkin vierailua ajatellen, mutta Viski odotteli autossa ja teinkin vaan pikaisen kierroksen museossa. Suosittelen vierailua lämpimästi ihan kaikille, mutta etenkin niille, joita Suomen sotahistoria kiinnostaa.

Mieheni ei ollut koskaan ennen käynyt Fiskarsissa ja hän ihmettelikin, että mitä oikein vouhkaan siitä. Kyllä hän sit ymmärsi kun päästiin perille. Tällä kertaa emme poikenneet kuin panimon myymälässä hakemassa reissutuliaiset itsellemme, muuten tyydyimme vaan katselemaan ja ihmettelemään. Fiskarsissa vielä suuri osa kahviloista ja ravintoloista oli auki pelkällä take away -ajatusmallilla.

Ihmisiä siellä kyllä riitti. Toivottavasti kaikki heistä eivät olleet tulleet vaan ihmettelemään, vaan myös jättivät rahaa kahviloiden, ravintoloiden ja myymälöiden kassaan.

Itseä houkutti tällä kertaa enemmän vanhat rakennukset ja valokuvaus.

Tällaiset minilomat tulevat enemmän kuin tarpeeseen ja kuten huomaatte, aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs lomalle. Suosikaa nyt ja tulevaisuudessa kotimaanmatkailua!!