Kanttarelleja tuntuu nyt löytyvän jokaiselta, pieneltäkin metsänpläntiltä. Pitää vaan muistaa aina pakata "kakkapussi" taskuun kun lähtee metsälenkille. 😁 Kori olisi toki paljon parempi sienien keräilyssä, mutta pieni pussi on paljon näppärämpi lenkkeillessä. Pussin puuttuessa sienien kuljetukseen on kyllä kelvannut hupparin taskutkin.
Nämä sienet löytyivät pienen suon laitamilta ja näiden sienten takia olen todennäköisesti tällä hetkellä erittäin jäätävässä flunssassa 😷 mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa. Onneksi tämä piirakka on tuonut lohtua näinä sohvalla viruttuina päivinä, kun juuri mikään ruoka ei ole maittanut. En ole mikään suuren suuri sienten ystävä. Tykkään kyllä niitä keräillä ja vielä valmistaakkin, mutta niiden syömisen jätän mielellään ihan muille. Tässä piirakassa kanttikset olivat kuitenkin oikein herkullisia. Liekö sitten kaverinsa pekonin ansiota. 😀 Piirakan ohje on Meillä kotona -sivustolta.
Pekoni-kanttarellipiirakka
100 g voita
3 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1 kananmuna
Täyte:
1 l kanttarelleja
1 rkl voita
1 sipuli
5 pekonisiivua
200 g tuorejuustoa
2 dl ranskankermaa
2 kananmunaa
1 dl parmesanjuustoa
Pehmennä voi mikrossa tai pidempään huoneenlämmössä. Sekoita pehmeään voihin jauhot ja suola. Lisää kananmuna ja sekoita tasaiseksi taikinaksi.
Taputtele taikina voideltuun piirakkavuokaan (24 cm). Nosta vuoka jääkaappiin odottamaan.
Kuumenna voi pannulla keskilämmöllä. Lisää pannulle puhdistetut sienet. Paista sieniä kunnes niistä irtoava neste haihtuu. Lisää joukkoon silputtu sipuli ja paista hetki. Nosta sieni-sipulisilppu pois pannulta.
Paista pannulla pekonisiivut rapeiksi. Nosta ne talouspaperin päälle lautaselle ja anna rasvan valua pois. Riko pekonisiivut pieniksi paloiksi.
Sekoita kulhossa tuorejuusto ja ranskankerma tasaiseksi seokseksi. Vatkaa joukkoon kananmunat. Raasta parmesaani hienoksi raasteeksi.
Sekoita täytteeseen kanttarellit, pekoni ja parmesaani. Levitä täyte piirakkapohjan päälle.
Paista 200 asteessa hieman uunin keskitasoa alemmalla tasolla noin 35-40 minuuttia kunnes täyte on hyytynyt ja pohja kypsä.
Tätä poropiirakkaa tuli sen sijaan tehtyä jo kesälomalla. Piirakan ohje löytyy Annin uunissa -blogista. Piirakka toimi hyvin myös retkieväänä. Tosin unohdin pakata tuolle retkikaverille oman palan piirakkaa, joten jouduin vähän jakamaan omastani. 😉
Täytyy pitää ystävä tyytyväisenä, jotta se lähtee jatkossakin mun kanssa retkille. ❤
Voi slurps, kuinka ihanaa ja herkullista täällä onkaan tarjolla.
VastaaPoistaIhanaa viikonloppua.
Voi kiitos! :)
PoistaOikein mukavaa, syksyistä viikkoa sinulle! <3
Aika komea on tuo sinun retkikaveri ja varmaankin aina lähtövalmiina !
VastaaPoistaTäällä meillä pohjoisessa noita sieniä ei niin monipuolisesti luonto tarjoa enkä niitä niin hyvin tunnista, että uskaltaisin valmistaa niistä syötävää. Mutta; sienien poiminta on mielenkiintoista ja aika rentouttavaa puuhaa sinänsä, joten ollaan onnellisia, että meillä täällä Suomessa on puhdas luonto, missä uskaltaa kerätä näitäkin aarteita jopa ruokapöytään saakka. Terkuin Leena Kemistä
Kiitos <3 Retkikaveri on tosiaan aikamoinen komistus. Ja nyt on myös lähtövalmiudessa koko ajan kun kelit ovat viilenneet ja selkäkin on nyt pysynyt kuosissa. Koko kesä meni vähän pelätessä että milloin on se meidän viimeinen yhteinen reissu, mutta onneksi niitä ollaan nyt jo saatu paljon lisää ja selkä on pysynyt kivuttomana. <3
PoistaMullakin ainoa sieni jonka varmasti tunnistan on kanttarelli ja siksipä sitä tuleekin ainoastaan ruuaksi kerättyä. Pitäisi kyllä opetella tunnistamaan muitakin sieniä.
Mukavaa viikonloppua sinne pohjoiseen! <3