Sivut

perjantai 8. huhtikuuta 2022

Kinkku-munakasrulla


Tätä munakasrullaa tein jo pari viikkoa sitten. Leivinuunissa oli muhimassa possun lapa, ja koska halusin että se on kunnolla muhinutta, en viitsinyt lihaa ottaa liian aikaisin uunista ja oli pakko kehitellä jotakin muuta syömistä lounaalle. Tämä munakasrulla salaatin kanssa oli sopivan kevyt, mutta kuitenkin täyttävä lounas. Yleensä tulee munakasrullat tehtyä jauheliha täytteellä, mutta kyllä vaan tämä kinkkuinen versiokin teki kauppansa.

 Kinkku-munakasrulla


Pohja:
6 kananmunaa
4 dl maitoa
1 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1 tl oreganoa

Täyte:
1 pss savukinkkusuikaleita (250 g)
1 paprika
n. 15 cm pätkä purjoa
1 sipuli
200 g ranskankermaa
n. 1 rkl voita
n. 100 g juustoraastetta
1 tl suolaa
mausteita, esim. paprikajauhetta, mustapippuria

Sekoita kulhossa kananmunat ja maito. Lisää vehnäjauhot hiljalleen koko ajan sekoittaen.
Lisää suola ja oregano.
Anna taikinan turvota sen aikaa kunnes uuni on lämmennyt 200 asteeseen.
Kaada taikina leivinpaperin päälle reunalliselle uunipellille. Paista 200 asteessa uunin keskitasolla noin 20 minuuttia.
Valmista täyte sillä aikaa. Pilko purjo, sipuli ja paprika. Ruskista voi pannulla ja lisää purjo, sipuli ja paprika.
Anna kasvisten hetki freesaantua ja lisää joukkoon savukinkkusuikaleet ja ranskankerma. Lisää myös mausteet ja juustoraaste. Anna hautua hetken aikaa.
Ota pohja pois uunista. Levitä täyte tasaisesti pohjan päälle. Paista vielä 200 asteessa noin 5 minuuttia. Anna jäähtyä hetki ja kääri sitten rullalle kääretortun tapaan. 



Olen saanut itseni uimaan vähän syvissä vesissä sen vuoksi kun lasketun ajan ylityksestä tulee jo kohta 2 viikkoa eikä meininkiäkään että jotain tapahtuisi.
Yleensä itsellä ei oman päänupin kanssa ole ollut ongelmia, mutta ilmeisesti hormonit (?) saavat tällaisenkin mukavan jutun aikaiseksi että sitä alkaa kehitellä kaikenmoisia ajatuksia päässään.
Olo on fyysisesti hyvä edelleenkin, mutta tosiaan päänuppi prakailee välillä ja pahasti.
Olen kehittänyt kauhean stressin siitä, että vauva tulee olemaan niin iso syntyessään, että joko hän vahingoittuu syntyessään pahasti tai minä vahingoitun häntä synnyttäessä pahasti jne jne jne. Pitäisi vaan jollain konstilla taas luottaa omaan kroppaan ja lapseen että hän kyllä syntyy kunhan on valmis siihen. Ja luottaa myös kätilöihin/lääkäreihin, että hekin tietävät mitä tekevät. 



Lenkit Viskin kanssa ovat olleet kultaakin kalliimpia pään nollaamisen kannalta. ❤ Tosin tänään ongelmaksi koitui se, että normaalit lenkkipolkumme olivat aikamoisen vesikaaoksen vallassa. Ei käy kateeksi ihmisiä, jotka asuvat sellaisen tien päässä, jossa tie joutuu veden valtaan aina näin kevät / tulva-aikaan. 



Tällainen sateinen keli ei muutenkaan ole Viskin suosikkikeli ulkoilulle. Mitä vanhemmaksi hän tulee, sitä herkemmin sadekeleillä ei nokkaa ulos pistetä. Onhan se kamalaa kun korvat kastuvat 😂 mutta myös jalkojen kastelu vesilätäkössä on ihan nou nou tälle herralle. Vaikka uimisesta ja luttaamisesta muuten tykkään, niin ojiin ja vesilätäköihin häntä ei saa. 

Toivotaan viikonlopulle edes hetkistä auringon pilkahdusta 🌞 (niin taivaalle kuin omaan mieleenkin) 💛 eikä sekään yhtään huono juttu olisi jos se yksi "alien" suostuisi pikkuhiljaa tulemaan tähän maailmaan tuolta lämpöisestä kelluskelemasta! 😁😇🙏

5 kommenttia:

  1. Voi suo ja sun hormonit. Tsemppiä! ❤️
    On ollut kyllä kaameat kelit. Just, kun katsot pihalle, että paistaapa aurinko kauniisti niin jo hetken päästä ryöppyää lunta vaakasuunnassa, kovan tuulen kera. 😬
    Perjantai aamulla meidän koko talli lainehti! Etuovesta oli mennyt varustehuoneeseen vettä ja siitä tallin puolelle. Tallin lattialla oli sellaine 10cm vettä. Tuollaista tulvaa ei ole kyllä koskaan aikaisemmin käynyt.
    Pikkuinen on kyllä fiksu, kun antaa vähän odottaa. Paljon mukavampi vaunuja työnnellä sulilla teillä. 😘 Hyvä kantoreppu on kyl kans hyvä hankinta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin jälkeenpäin ajateltuna, niin voihan hormonit! :D
      Onneksi loppu hyvin kaikki hyvin ja nyt saadaan nauttia uudesta arjesta uuden perheenjäsenen kanssa.
      Ja totta tuo, että nyt kun kelit on kivemmat, on ollut paljon kivempi käydä vaunukävelyillä. Kantoreppu meiltä jo löytyykin, mutta ei olla sitä ihan vielä kokeiltu.

      Poista
  2. Oi että, muistan munakasrullan koulusta kotitaloustunneilta! Hyvä lounasidea, laitankin korvan taakse. Miten odotus etenee vai joko on syntynyt? Onko käynnistysaikaa suunniteltu? Minulle ensimmäinen ja kolmas odotus menivät sen kaksi viikkoa yli. Käynnistykseen ei kuitenkaan ehditty vaan lähti itsekseen liikkeelle. Keskimmäinen lapsi syntyi ajallaan tai oikeastaan kahden lasketun ajan välillä :D Eli olen mieltänyt sen niin, että syntyi ajallaan.
    Onpa tämä jännittävää odotella teidän kuulumisia! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melkein meni kaksi viikkoa pitkäksi, mutta synnytys onneksi käynnistyi itsekseen ensin napakoilla supistuksilla ja sen jälkeen vesien menolla.
      Itse tuskailin kovasti tuota yliaikaisuutta, mutta se hyvä puoli siitä oli, että tyttö oli hyvin valmis tähän maailmaan. Ei ole lainkaan veltto vaan erittäinkin täpäkkä ja jämäkkä pakkaus eikä syömisenkään kanssa ole ollut mitään ongelmia. ♥

      Poista
    2. Totta, saman muistan yliaikaisista raskauksista. Täpäkät vauvat heti alkuun. Onnea ♥

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)