Kiisseli punaviinimarjoista

 Täytyy rehellisesti tunnustaa, että suurin osa marjoista jäi tänä vuonna puskiin. Kävin kyllä syömässä mustaviinimarjoja ja kirsikoita ihan niin paljon kuin napa aina yhdellä kertaa veti. Mutta pakkaseen saakka en kyllä saanut mitään poimittua. Enkä kyllä jaksa siitä nyt itseäni syyllistää. Syököön linnut sit loput marjat. Sen verran poimin punaherukoita, että sain tämän yhden ainoan kiisselin tehtyä. Ja hitsit, mutta olikin hyvää. Jäi oikein mietityttämään, että olisiko pitänyt poimia lisääkin, jotta olisi saanut tehtyä tätä kiisseliä toistekin. 

Punaherukkakiisseli

½ litraa vettä
½ litraa punaherukoita
½ dl sokeria
2½ rkl perunajauhoja (+ tilkka vettä)

Keitä vesi ja punaherukat. Siivilöi mehu. Kaada takaisin kattilaan ja lisää sokeri. Suurusta kylmään vesitilkkaan liotetuilla perunajauhoilla. Anna olla hellalla kunnes kiisseli pulpahtaa kerran. Anna jäähtyä ja tarjoile kermavaahdon kanssa.

Ja koska alkoholin nauttiminen on lapsen synnyttyä jäänyt aika vähälle, niin kandee toki käyttää kauniita laseja tarjoilumaljana, ettei ihan pölyty kaapissa! 😎

Viime viikon lopulla taisin kertoakin, että meillä oli 9.hääpäivä ja sitä halusin juhlistaa eväsreissun merkeissä. Eväsreissuun ei kuitenkaan lähdetty, mutta reissuun kylläkin. Lähdimme koko porukan voimin päiväksi Naantaliin. Ja kylläpä Naantali näyttikin meille jälleen aurinkoiset kasvonsa! 🌞

Jätimme auton muutaman kilometrin päähän vanhasta kaupungista. Teimme ensin kävelylenkin toiseen suuntaan, eli keskustasta pois päin. Ja ruokapaussin jälkeen lähdettiin sit toiseen suuntaan, eli vanhaa kaupunki kohti. Kävelemällä näkee kyllä niin paljon enemmän kuin auton kyydistä. 

 

Ruokapaussi pidettiin paikallisella Nesteellä. Ollaan muutenkin huoltsikka lounaiden ystäviä, löydämme aina itsemme huoltsikalta syömästä, sen sijaan että menisimme johonkin hienoon ravintolaan. Niissä useimmiten hinta-laatusuhde kohtaa erittäin hyvin. Eikä ollut pettymys tämäkään lounas! 👌

Täysillä vatsoilla oli hyvä lähteä rantareittiä pitkin kulkemaan vanhaa kaupunkia kohti. Aurinko paistoi niin upeasti, jopa välillä Viskin kannalta vähän turhankin kuumasti. Ja selvähän se oli, että siideri/oluthammasta alkoi kolottaa ja pakkohan se oli yhdet käydä rantabaarissa juomassa. Kovin vähän oli muita terassilla istujia, vaikka ilma oli mitä upein. Meidän pikkuneidin mielestä terassilla parasta oli katsella lipputangossa liehuvia lippuja! 😂

Sen verran evästelyä reissuun mahtui, että kävimme juomassa termarikahvit kalliolla, josta olikin upeat maisemat merelle. ❤

Tämä on sellainen reissaamisen muoto, jota itse rakastan. En ole kiinnostunut ulkomaista ja lentomatkustamisesta, mutta tällaiset koko perheen reissut, jossa kuljetaan suurimmaksi osaksi jalkaisin, on kyllä niin parasta reissailua! 😍