Pellillinen gluteenitonta kinkkupiirakkaa

Taisi olla työkavereilla mua aika kova ikävä, kun heti töihin päästyäni mulle iskettiin pussillinen aineksia käteen, josta piti kuulemma loihtia kinkkupiirakkaa. Ja mikään vuoallinen ei riittänyt, vaan oikein koko pellillinen piti tehdä! Ja mikäs tämän parempaa - joku muu maksaa ainekset ja minä vaan leivon. Todellinen WIN-WIN tilanne! ☺

Ja koska työporukassamme on tällä hetkellä yksi keliaakikko (onpa hassu sana, oli pakko pari kertaa tarkastaa, että kirjoitetaanko se noin...), niin tein pohjasta gluteenittoman, jottei yhden tarvitse jäädä ilman piirakkaa. Ja eihän siinä taas kuudella ihmisellä kauaa mennyt kun piirakka oli tuhottu!

Vinkit tähän piirakkaan otin Tarun Taikakakuilta, joskin noita pohjan jauhoja vähän muuttelin. 

Gluteeniton kinkkupiirakka 

(uunipellillinen)

Pohja:

250 g voita

4½ dl gluteenitonta hienoa jauhoseosta

1 tl leivinjauhetta

ripaus suolaa

250 g maitorahkaa

Täyte:

2 kananmunaa

200 g ruohosipulituorejuustoa

150 g ranskankermaa

5 dl juustoraastetta

mustapippurirouhetta

250 g saunapalvikinkkua

1 kevätsipuli/purjosipulia

1 suippopaprika

(Aurajuustoa)

Sekoita/nypi keskenään pehmeä voi ja kuivat aineet. Lisää lopuksi rahka. Käytä käsittelyssä jauhoja apuna. Kaulitse ja painele taikina pellille tasaiseksi pohjaksi.

Sekoita kulhossa munat, tuorejuusto, ranskankerma, 3 dl juustoraastetta ja pippuri tasaiseksi seokseksi. Lisää joukkoon puolet pilkotusta kinkusta ja kaada pohjataikinan päälle tasaiseksi kerrokseksi. Tämän päälle ripottele toinen puoli pilkotusta kinkusta, pilkottu paprika ja kevätsipuli/purjo. Ripottele lopuksi päälle 2 dl juustoraastetta (ja Aurajuusto).

Paista 200 asteessa uunin alatasolla 30 minuuttia.

Kuinka paljon piirakkaa oikein on riittävästi, kysyn vaan.... ☺

Ja jos kiinnostaa mitä meidän Lyyti-kisulle kuuluu nyt kun se jäi muutamia viikkoja sitten ilman kissakaveria. 

Hyväähän Lyytille kuuluu ♥

Tyyne oli aika dominoiva kissa ja siksi Lyyti jäikin aina vähän jalkoihin. Nyt se on alkanut paljon enemmän seurustelemaan meidän kanssa, on ruvennut syömään paremmin jne jne.

Lyyti oli meidän reissun aikanakin ollut tosi reipas täällä hoitajiensa kanssa. 

Mietinnässä on ollut, että ottaakko Lyytille kaveria vai ei. Nyt päätettiin, että katsellaan ja kuulostellaan miten Lyytin elämä alkaa pyörimään ilman Tyyneä..... Ei tehdä mitään hätiköityjä ratkaisuja.