Sivut

tiistai 20. lokakuuta 2015

Creme fraiche -munakokkeli & pohdiskelua kiireettömyydestä


Kananmunia tulee syötyä melkein päivittäin jossain muodossa. Välillä tuntuu että munakkaat tulee korvista ulos ja senpä takia on kiva kun niihin saa edes vähän jotain vaihtelua.
Vaikka tähän ei kananmunan lisäksi tullut muuta kuin ranskankermaa, oli tää silti maultaan taas hyvinkin erilainen. Aika täyteläisen makuinen sanoisin. Tämä sama setti tulikin syötyä sekä lauantai- että sunnuntaiaamuna. Luxusta on rauhalliset aamut, sanon minä! :)

Creme fraiche -munakokkeli


6 munaa
2 rkl voita
2 rkl ranskankermaa eli creme fraichea
suolaa ja mustapippuria

Riko munat kulhoon ja sekoita ne. Pane voi sulamaan paistinpannuun. Kun voi alkaa sulaa, lisää munaseos. Sekoita munaseosta lastalla. Jos munaseoksen haluaa kypsyvän hitaasti, sitä tulee liikutella jatkuvasti lastalla. Kun munaseos alkaa jähmettyä, lisää ranskankerma ja sekoita se joukkoon. Nosta pannu liedeltä ennen kuin seos alkaa olla täysin kypsä. 
Mausta suolalla ja mustapippurilla rouheella ja tarjoile välittömästi.


Mä olen tässä pohdiskellut, että onko se joku trendi nykyään että ihmiset on (olevinaan) niin kovin kiireisiä...?! Ja mihin kaikilla on kiire? Kun katselee ihmisten Facebook -päivityksiä ja kuuntelee juttuja, niin tuntee itsensä ihan laiskaksipaskaksi, koska viihdyn kotona. Tykkään istahtaa sohvalle ja lukea kirjaa, kaikessa rauhassa. Istuskella ja nautiskella kahvini ihan rauhassa. Mennä metsään ja vaan hengailla siellä koiran kanssa. Ottaa kamera käteen ja kierrellä ympäri pihaa ja ihmetellä maailmaa linssin läpi. Ymmärrän, että toiset ihmiset elävät vähän kiireisempää elämää kuin toiset, mutta ovatko ne ei-kiireiset ihmiset jotenkin huonompia kuin ne kiireiset? Ovatko ei-kiireiset ihmiset aina automaattisesti myös laiskaksi määriteltäviä? Välillä tuntuu että katsotaan vähän kieroon kun toiset valittelee kiireitään ja itse toteaa, että pitäkää te vaan kiirettä, mulla ei ainakaan ole mihinkään mikään kiire...


 Mulle on kyllä oikeastaan ihan sama vaikka olisin jonkun silmissä laiska ja vähän vähemmän tärkeä vähäisine kiireineni. Tää on mun elämää ja tykkään siitä ihan pirun paljon tälläisenä!! ♥ 
Toivottavasti muutkin tykkäätte omasta elämästänne, olitte sitten kiireisiä tai ette.


16 kommenttia:

  1. Upeita kuvia, jälleen kerran!

    Mä oon kanssa pohtinut usein samaa asiaa. Tosin siltä kantilta, että mihin ihmeeseen kaikki aika menee. Kun en ole töissä, eikä ole sen kummempia harrastuksia tai muita juoksuja ja silti tuntuu, että aika ei riitä. Osa syy lienee se, asetan itselleni aivan liikaa tehtäviä joka päivälle. Se "pitää tehdä sitä, pitää tehdä tätä"- vaihe ei millään ota laantuakseen. Silti en saa puoliakaan hommista tehtyä ja se lisää vaan stressiä. Kunpa vaan osaisin joskus köllähtää sohvalle kirjan kanssa ja unohtaa kaikki tekemättömät kotihommat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anu! ♥
      Meillä on kans töissä koko ajan olevinaan kova kiire, kun porukka vähenee, uutta ei palkata ja työt kuitenkin lisääntyy. Päätin että jaan kaikki työt niin koti- kuin oikeat työt, niihin jotka tehdään aikataululla x ja niihin joita ei tehdä ollenkaan. Eli ei enää niitä pitäis ja pitäis -hommia. ☺ Niin ei tuu kauheaa stressiä kaikesta. Jos ei ehdi, ei ehdi ja sillä siisti.
      Toi isäntä välillä valittelee epäsiististä kodista, mutta ainahan voi valittaja itse tarttua imuriin jos siltä tuntuu... :D

      Poista
  2. Minä tunnustan olevani tällainen syntinen kiireinen! Varsinkin nyt kun ostettiin keväällä se vanha omakotitalo isolla puutarhalla :) Mutta se on oikeastaan kivaa kiirettä, töistä kun pääsee kotiin niin puutarhaan ahertamaan. Tosin ei enää niin paljon kuin kesällä, mutta onhan niitä syyshommiakin. Tuntuu ettei kuitenkaan kaikkea ehdi, salillakin olisi kiva käydä useammin, mutta kun kotona olis sitä puuhaa ... voisin ottaa sen lottovoiton ja jäädä kokonaan puuhastelemaan kotiin + hyväntekeväisyyden pariin . :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän että tuollaisessa projektissa tuppaa olemaankin kiire ja kiva kiire on mukavampaa kuin stressaava kiire! Mutta et kuitenkaan varmaan syyllistä muita sun kiireistä!? :)
      Kyllä varmaan jokaisella on niitä kiirekiire -ajanjaksoja, niin mullakin. Mutta yleisesti ottaen en jaksais elää sellasta elämää. Sit taas toisille se varmaan on elämäntapa. Eivät ehkä saisi mitään aikaiseksi jos eivät ainakin uskottelisi itselleen että koko ajan on kova kiire.
      Ja niin mäkin haaveilen siitä lottovoitosta, että voisin jäädä kotiin ja tehdä...no, ehkä mä jotain keksisin.... ;)

      Poista
  3. Töissä on kiire ja se on ärsyttävää! Sen takia haaveilen perhepäivähoitajan työstä, mutta kun palkkaus on niin surkea. Lapsiryhmät on kasvatettu aivan liian suureksi nyt jo, joten aika menee lähinnä siirtymisiin. Pitää syödä nopeasti, jotta keittäjä saa kärryt takaisin. Yhtä aikaa ei oikein mahduta tekemään sisällä mitään, joten ulkoilua on porrastettu ja se tekee taas toimintatuokioille kiireen.. Lapsia joudutaan herättelemään vanhempien pyynnöstä, joka vie meiltä suunnitteluajan. Palaveria palaverin perään. Turhia ja vielä turhempia koulutuksia. Lippu lappujen täyttämistä, opiskelijoiden ohjausta. Perus työlle; heittäytyä lasten kanssa antaumuksella leikkiin mukaan jää niin harmittavan vähän aikaa. :,/
    Mun kiireen muodostavat kivat (hevosten liikuttaminen, kukkapenkin kitkeminen, askartelu..) asiat, joita haluaisin tehdä ja joihin uppoutua. Mun kiire on sitä, kun mä aloitan jotain tekemään niin mä kans sit teen ja sit muuta en kerkiäkkään tekemään ja se vähän turhauttaa. Samana iltana, kun pitäis keritä nauttimaan ihanasta maastolenkistä, leipoa muffinsseja, näperrellä nukkekoti jutskia, kasata pensastukia.. :D Arkiset kotoilu-puuhailut. <3. Kaksi edeltävää lukuvuotta töissä oli suorastaan kamalaa, mutta nyt mulla on ollut aivan mahtava tiimi elokuusta alkaen. Nyt vasta tajuan missä sumussa olen tuon pari vuotta kulkenut! Jaksan nyt taas innostua asioista aivan erilailla ja otta myös asiat kevyemmin! Ihan tohkeissani tässä olen seuran pikkujoulujakin kehitellyt, kun parina edellisenä vuonna toivoin salaa, että ne jätettäisiin pitämättä (viime vuonna jätettiinkin). :) Eli arki stressiä en koe, mutta töihin pienemmät lapsiryhmät ja täten rennompi aikataulu, niin olis kyl aika jees!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mä olen kans ymmärtänyt että päiväkodeissa tuppaa oleen aika kiire. Kiitos päättäjien, jotka on vähentäneet hoitajien määrää. Ihan samoin kuin sairaaloissa yms. Ärsyttävää. Mihinköhän tämä maailma oikein vielä on menossa....
      Arkiset kotopuuhailut on ihan parhautta ♥
      Toivotaan että sun kiire helpottais myös työelämässä!!!!

      Poista
  4. Mä nautin enemmän tekemisestä, ku tekemättömyydestä. Kai sitä on jotenki pimahtanu, ku haluaa illalla viimisillä voimilla kantaa vesiämpäreitä lampaille ja tulee siitä vielä hyvälle tuulelle. :D Kyllä mä haaveilen hetkestä, ku vois juoda pari kuppia kahvia ihan rauhassa, mut kersat on päättäny että sitä hetkeä ei niin vaan saa. ;) Eiköhän kukin tee vapaa-ajallaan mitä ite haluaa. Ei kai kukaan suakaan oo syyttäny, että kirjan lukeminen sohvalla ois väärin.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei touhuaminen ole sama asia kuin KIIRE KIIRE KIIRE KIIRE. Jos sulla olis kiire, sä et olis edes ehtinyt lukemaan tätä mun päivitystä, koska kiire.... :D Ja näitä ihmisiä riittää. Tykkään mäkin touhuta, mutta tuntuu että ne ihmiset joilla takaraivossa tykyttää koko ajan vaan pelkkä kiire kiire kiire, eivät ehkä ehdi tajuamaan mitään muuta mitä niiden ympärillä tapahtuu. Koska se kiire.... Mutta mihin...?! Siinäpä kysymys.

      Poista
    2. No ei mulla mihinkään olekkaan kiire, arjen pyörittämisessä on ainoastaan kiire! :D Mä tulkitsin tän jotenki niin, et miks koko ajan pitää tehdä, eikä vaan olla. Kiireitä on monenlaisia. ;)

      Poista
    3. Ei ku mä tarkotin sitä ku ihmisillä vaan on kiire, mut ne ei itekkä tiiä mihen niillä on kiire. Sit jos kerrot jotain mitä oot tehnyt, niin vähätellään, että niin jollain on aikaa tehdä tollasia "turhuuksia"... :O
      Tai et "saaks mä sulta tän reseptin?" Joo saat, kato sielt mun blogista. "Hei mulla ei oo aikaa lukea mitään turhanpäiväsiä blogeja"... Öö... Anteeksi että mulla on aikaa kirjottaa jotain turhanpäiväistä blogia!! :) No, meitä on moneen junaan ja kukin toimikoon miten tahtoo.Mutta siltikin voisikohan sen sanan KIIRE deletoida tästä maailmasta kokonaan....?! ;)

      Poista
  5. Jokainen asettaa itselleen omat kiireensä, jos toisilla ei niitä ole ei siitä saa kyllä syyllistää. Ahdistun nykyään ihmisten kiireistä, menemisistä, lapset kasvaa siinä sivussa, aikataulutetaan koko elämä lomia myöten. Ehkä se sopii sitten jollekin, mulle sellainen ei sopisi koskaan.
    Olenkin tälläinen tuuliviiri, että aamulla alan tekemään jotain projektia mutta kesken kaiken huomaan vaikka pysähtyneen kellon johon on vaihdettava patterit, kun haen pattereita kaapista sieltä saattaa löytyä valokuva-albumi joka pitää laittaa järjestykseen niinkö heti.. jne... :D Tosi täsmällistä!!

    Olen valvonut nyt tässä kolmisen viikkoa ja käynyt aamuyöstä lenkillä että pysyn jotenkin tolkuissani. Syksyinen musta aamu hyvän musiikin parissa, kotiin keittelemään sitten kahvit ja odottelemaan koska koululainen herää.
    Se kiirettömyys siinä hetkessä on aivan ihanaa, kun saa vain olla omissa ajatuksissaan. Tosin nukkuakin olisi joskus kiva mutta eiköhän sitten joskus.. ;)

    Ja syyllistämisestä tuli mieleeni, että olen ollut kohta kaksitoista vuotta kotona hoitamassa lapsia. Tämä on ollut tietoinen päätös, molemmat ollaan tahdottu että kotona on joku kun lapsi(lapset) tulee koulusta, lapset saa nukkua aamulla pidempään, eikä ole stressiä sen suhteen. Mutta kyllä tässä vuosien aikana on kuulunut arvostelua kotona olemisestani, kuinka saan aikani kulumaan, ja voi voi voi.. Olen oppinut ummistamaan korvani moisilta, ihmiset puhuu joka tapauksessa teit kuinka vaan joten paras kuunnella omaa sisintä ja tehdä vain sen mukaan.
    Näin on helpompi jatkaa päättämällään tiellä. :)

    Ja nam mikä munakokkeli!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kirjoitus, kiitos tästä!! ♥
      Kuunteleepa ihmisiä nykyaikana missä tahansa, esimerkiksi kauppajonossa, tulee kaikkien suusta aina vaan "kiire kiire kiire". Ymmärrän että on tekemistä ja itsekin tykkään puuhailla, mutta yleensä pystyn kuitenkin kertomaan että mitä kaikkea touhuilen iltaisin ja viikonloppuisin, sen sijaan että toteisin vaan, että kun on niin kiire kiire kiire koko ajan. Luulis että sitä jää niin paljosta paitsi jos ei välillä osaa pysähtyä ja hieman katsoa ympärilleen.
      Hienoa että sulla on ollut mahdollisuus tuollaiseen elämään - arvostan ♥

      Poista
  6. Oikea asenne!!! ♥ Mäkin tykkään kiireettömyydestä. Tykkään kyllä touhutakin, mutta en aikataulujen mukaisesti. Pelasin nuorena 18-vuotta ringetteä ja aina piti olla joka päivä tiettyyn aikaan harjoituksissa ja kun pelaamisen lopetin, niin loppui myös aikataulujen mukaan harrastaminen. Ei oo oikein mun juttu enään.
    Kuuntelin just yks aamu aamutv:stä kuinka joku liikuntaihminen kertoi vetävänsä jotain "mindfulness"-tunteja, jossa opit tulemaan tietoiseksi itsestäsi tms. Sit se juontaja kysy aika hyvin, että eiks oo vähän hassua, että ihminen tulee aikataulutetusti kaiken kiireen keskellä opiskelemaan tälläistä asiaa! :) Mutta kukin tavallaan. Nostan hattua sulle, siitä että toimit juuri niinkuin itse tahdot ja itsestä hyvältä tuntuu.

    VastaaPoista
  7. Minäkin tykkäsin Herkkuhovin kirjoituksesta,kun itse oli 10 vuotta kotosalla lasten kanssa,ihanaa aikaa.Kaikilla tuntuu olevan tosiaan kiire,ainakin täällä kaupunkiseudulla,kaupoissa tönitään ja tuupitaan/ kiilataan jonoissa(saa hätäsimmät mennä) ;) jos vähänkään hitaammin ajat autolla,jo on kaahareita ohittamassa ja keskaria näyttämässä...huh huh,mihinkä tämä maailma menee.Lomatkin hosutaan,sinne pitää keritä ja tuonne pitää mennä ja...tykkään myös kulkea koiran kanssa lenkeillä metsässä ja luonnossa ylipäätään,katsella vaikka lehtien hiljaista tipahtelemista puista,nauttia hetkestä,ihan tietoisesti olen tätä hakenut ja luulen sen saavuttaneeni.(myönnän että arjet tuntuvat varmaan kiireisiltä,4 lasta,mies koira,työ yms.seliseli) tykkään työstäni,menen sinne mielelläni ja on ihanaa tulla kotiin,tehdä mikä hyvältä tuntuu,hyvässä suhteessa kaikkea,välillä se on lenkkipolku välillä sohvannurkka lämpimän huovan alla jne.varmasti sorrun valittamaankin kiirettä välillä,mutta toivon että hyvään suuntaan olen menossa ;D Kiva munakasohje muuten,ja upeita kuvia kaikki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kirjoitus ♥ Juuri tuo on se mihin itsekin pyrin. Töissä on "välillä" kiire ja välillä valitettavasti tuon sen kiireen kotiinkin. Mutta yritän silti aina kotiin päästyäni rauhoittua ja keskittyä kiireen sijaan olennaiseen - elämään ja elämästä nauttimiseen ♥

      Poista
  8. Aivan ihania kuvia nämä! Kyllä suomen luonto on ihana ja varsinkin vuodenajat! Ei pääse kyllästymään ikinä mihinkään, kun aina vaihtuu ilmat ;D

    Mä olen ihan tarkoituksella koittanut elää sellaista "slow life:a" nyt muutaman vuoden ja vielä pitäisi olla pari vuotta aikaa sellaista pitääkin. Kun aika koittaa palata työelämään, olen jo valmiiksi ihan kauhuissani siitä rallista mikä alkaa, kun lapset menee hoitoon ja molemmat käy töissä... Olen nyt siis hoitovapaalla. Voi, kun elämässä voisikin keskittyä itselle tärkeisiin asioihin, lapsiin, harrastuksiin, yhdessä oloon, yhdessä syömiseen ja liikkumiseen ym., mutta pitäis voittaa lotossa, että se olis mahdollista! ;D Me ollaan molemmat koti-ihmisiä ja nautitaan sellaisesta rauhallisuudesta, ei jaksettais kovaa kiirettä. Silti kotona olen ihan samanlainen kuin Johanna kirjoittaa tuolla ylempänä, teen kokoajan jotain pikkujuttuja ja ajaudun hommasta toiseen kuin vaivihkaa ;D Joskus harmittelin, kun lapset pitää sellaista menoa välillä yllä ettei pysty edes yhtä ohjelmaa telkkarista rauhassa katsomaan. Kaikki pitäis nauhottaa ja katsoa myöhemmin, kun lapset nukkuu. Mies siihen totesi, ettet sä kyllä taida jaksaa keskittyä kokonaiseen ohjelmaan kun kokoajan on joku homma menossa ;D Mutta jokainen siis eläköön kuten haluaa, tykkää sitten kiireestä tai rauhallisuudesta. Pysytään kaikki onnellisina ♥

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! :)