Taatelikakkua (ja tonttupohdintaa)

Työkavereille päätin kans tehdä itse kaikki joululahjat. Muistelin, että yksi työkavereistani oli jo pitkään haaveillut taatelikakusta. Siksipä olikin helppo päättää mitä hän saa saaristolaisleivän kaverina lahjaksi. Ja kun Vilijaana sopivasti leipoi myös taatelikakkua, niin löytyi ohjekin sieltä näppärään.

Mulla taisi vaan olla hieman liian iso vuoka tai sit jostain syystä mun taikina ei uunissa noussut tarpeeksi, koska kakku jäi aika matalaksi, mutta mitäpä tuosta. Ainakin se tuli ehjänä vuuasta ulos ja makuhan se kaiken ratkaisee! 😋 Ja eipä kai sitä sinkkumies niin isoa kakkua edes tarvitse! 😁

Taatelikakku

1 pss (200 g) pehmeitä taateleita

1,5 dl vettä

1,5 dl sokeria

150 g voita

2 tl vaniljasokeria

2 kananmunaa

3½ dl vehnäjauhoja

1½ tl leivinjauhetta

Laita taatelit pieneen kattilaan. Lisää sokeri ja vesi. Anna seoksen kiehua hiljalleen, kunnes taatelit pehemenevät ja muuttuvat sosemaiseksi. Lisää joukkoon paloiteltu voi ja anna sen sulaa seokseen. Halutessasi vähän "muussaa" taateleita vielä sauvasekoittimen kanssa.

Lisää haaleaan seokseen kanamunat ja vaniljasokeri.Yhdistä kuivat aineet ja lisää ne lopuksi, hyvin sekoittaen taikinan joukkoon. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan. Paista 175 asteisessa uunissa n.tunnin verran. Kokeile kypsyyttä ja tarkkaile ettei kakku tummu päältä.

Taatelikakku on siitä kiva leivonnainen, että sen voi valmistaa jo hyvissä ajoin etukäteen. Se säilyy mehevänä ja kosteana useita päivä, jopa viikkoja kun sitä säilyttää jääkapissa.

Tiedättekö tunteen, kun välillä tulee pohdittua jotain elämän kannalta tosi oleellisia asioita. Esimerkiksi eilen pohdin saunassa tätä tämän vuoden hittijoulutuotetta - tonttuovea. Että miten ihmeessä muka tontut mahtuvat siitä tulemaan sisälle...?! Itse näen tontun sellaisena noin 130 cm pitkänä, hieman pyöreänä olentona, jolla on harmaa harottava parta ja sellaiset punaharmaat vaatteet. Ja ne on aina miehiä.
Nämä mun mielikuvitustontut ei kyllä mahtuisi sellaisesta pienestä tonttuovesta kulkemaan. Ehkä meiltä ei juuri siitä syystä tälläistä ovea löydy. 😂 Ennemmin jätän vaikka ulko-oven pikkasen raolleen, jotta siitä pääsee sisään. Tosin siinä on vielä yksi iso karvainen otus harhautettavaksi ennen sisään pääsyä, mutta kyllähän tontut keinot keksii... 😁

Ja eihän tontuilla, ainakaan mun ajatusmaailmassa, edes hirveästi ole asiaa sisätiloihin. Nehän tirkistelevät ikkunoista ja katsovat, että ollaanko täällä kilttejä. Ja raportoivat sitten joulupukille. No joskus kyllä mamman luona oli käynyt tirskistelijätonttu jättämässä pikkujoulupaketit, mutta nekin menivät aina jostain syystä mammalle eivätkä koskaan käyneet meillä kotona.

Niin että olenkohan minä ihan hakoteillä omien tonttu-ajatusten kanssa vai sittenkin ehkä nämä tonttuoven keksijät? Vai ovatko tontut juuri sen kokoisia joksi ne itse mieltää...?! Kas siinäpä pohdittavaa näin joulun alla.... 😊

Vai olenkohan vaan ottanut tämän joulun vähän liian vakavasti, kun ylipäätään mietin näin ihmeellisiä asioita.... 😂

Nimimerkillä
Hämmentynyt 33 vee