Peurakäristystä (ja keväinen Lahti)

Viikonloppuna saatiin ruoka-ja saunavieraita, mikä oli ihan älyttömän kivaa, koska meillä harvemmin käy ketään. Ihanan rentouttava lauantai hyvien ystävien kera. Menoa ja melskettä riitti kolmen lapsen tiimoilta, ja mikäs sen kivempaa. Siinä unohtuu kyllä kaikki maalliset murheet, kun lapsien ilo pienistä asioista on niin aitoa! ♥ 

Mulla on aina kauhean suuret ruoka-ajatukset mitä kokkailla kun meille ehkä joskus joku eksyy. Ja kun sellainen ihme tapahtuu, niin sit yritän kuitenkin aina päästä mahdollisimman vähällä, eli se siitä värkkäilystä. Nyt päätin käyttää pakastimessa olevan peuran paistin ja loihdin siitä käristystä. Ja mikäs sen helpompaa ruokaa tehdä isommallekin sakille. Ruoka valmistuu kuin itsestään ja maistuu todennäköisesti kaikille (lihansyöjille). Käristyksen kanssa sopii hyvin hieman makeahko bataattimuusi sekä suolakurkut, nam nam!
Mun käristys oli ehkä aavistuksen liian kauan hellalla, koska se oli mennyt jo ihan muruksi. Oli se kyllä mureaakin! 😁 Mutta toki olisi valmista ollut jo paljon aiemmin.

Peurakäristys

n. 1000 g peuran paistia

voita

suolaa

mustapippuria

vettä

 Vuole kohmeisesta peuranpaistista ohuen ohuita lastuja. Sulata voita pannussa ja ruskista kohmeiset lastut sulaksi pienissä erissä. Laita lihat kattilaan ja huuhtele pannu joka lihaerän jälkeen. Lisää huuhdeliemet kattilaan. Kun kaikki lihat ovat kattilassa lisää vettä niin, että lihat peittyvät. Lisää myös pippurit ja suola. Anna kiehua miedolla lämmöllä kannen alla niin, että lihat alkavat hajota (n. 2 tuntia). Jos käristys alkaa kuivumaan lisää vähän vettä. Kun käristys on valmista vettä ei kattilassa oikeastaan enää ole.

Lihapullat tein seuraavista aineksista: 1 kg nauta-sikajauhelihaa, 1 pss sipulikeittoa, 1 pss kanttarellikeittoa, 1 prk kermaviiliä, 1 paistettu sipuli, 1 kananmuna. Takuuvarma resepti.

Sunnuntaina päätettiin lähteä ajelemaan johonkin, ajatuksella että päästäisiin kävelemään taas ihan uusiin nurkkiin. Ja ajeltiin sitten Lahteen! 😁 Jonkun korvaan voi kuulostaa vähän hassulta että ajetaan useita satoja kilometrejä sen takia, että pääset lenkille johonkin, mutta meille se on sitä mitä tykätään tehdä. Ei sitä muuten oikein näe ja koe uusia paikkoja, ellei vaan käy rohkeasti katselemassa. Ja vitsit, olipa Lahti kaunis paikka ♥

Olen joskus (villeinä nuoruusvuosina) Lahdessa pari kertaa käynyt työjutuissa, mutta en kyllä niistä kerroista muista Lahdesta juuri mitään. Muuta kuin hotelli Mustan Kissan, Mamma Maria pastaravintolan, Melrosen keikan sekä olutravintola Teerenpelin. 😂

Onpa suuri etu kaupungille, jos rantaviivaa on lähellä keskustaa. Mehän nähtiin nyt toki vain hyvin talvinen puoli Lahdesta, mutta satamassa oli näin keväisenä sunnuntainakin ihan älyttömästi porukkaa. Mitä se mahtaakaan olla kesällä. Ja oli hieno nähdä tuo satama järveltä käsin katsottuna. Kesällä (toivottavasti) katsotaan sitten vähän toisesta kulmasta. Toki en pientä veneajelua Vesijärvellä pistäisi yhtään pahaksi... 😉

Ace Corner jäi vielä näkemättä, koska se oli vielä ns. talviteloilla, eli Lahteen on pakko päästä uudestaan. Käytiin kyllä siinä Ace Cornerin pihalla kääntymässä. Nyt reitti on tuttu, niin ehkä se Lahteen uudestaan tuleminen olisi varmempaa! 😀 Ja samalla reissulla on käytävä katsomassa myös viehättävän näköinen paikka Pointpub Vanha Paloasema! 🍻

Löytyykö täältä yhtään Lahtelaisia blogin lukijoiden joukosta?
Mielellään otetaan vastaan hyviä käyntivinkkejä siltä seudulta...  😊