Kevätreissu Öölantiin, osa 3.

Vappuaattoaamu (maanantai) valkeni upean aurinkoisena. Säätiedotuksesta olimme kyllä jo tsekanneet, että ilta tuo tullessaan kovaa sadetta ja mahdollisesti myös ukkosta. Senpä takia pitikin lähteä heti aamusta liikkelle, jotta ehtisi vielä aurinkoisessa kelissä vähän katselemaan paikkoja.

Ensimmäisenä kävimme katsomassa Böda Sand - nimisen leirintäalueen, johon mökiltämme oli matkaa vain muutama hassu kilometri. Böda Sandin rantoja sanotaan Öölannin Rivieraksi. Eikä suotta. Tästä kyseisestä leirintäalueesta olin lukenut, että on erinomaisen siistinä pidetty. Ja se piti kyllä täysin kutinsa. 

Alue oli iso kuin mikä. Siellä oli vesipuistoa, Golf-kenttää, minigolfkenttää, ravintolaa ravintolan perään, oma kauppa jne jne. Vähän kuin pieni kylä keskellä ei mitään. Leirintäalue oli juuri auennut muutama päivä aiemmin, mutta suurin osa kaikista kaupoista ja ravintoloista oli vielä suljettuna. Haastattelimme henkilökuntaa ja he sanoivat, että kovin sesonki alkaa vasta juhannuksesta. 

Oli hauska mennä käyskentelemään rannalle, kun ei tarvinnut juuri muita ihmisiä väistellä. Jonkun verran asuntoautoja ja -vaunuja oli, mutta väki taisi vielä nukkua siihen aikaan kun me olimme liikekannalla. 

Koirille oli molemmissa päissä hiekkadyynejä omat rantansa. Tosin oli aika huonosti merkattu, koska meille ei ainakaan selvinnyt missään vaiheessa, että annoimmeko Viskin juosta oikeassa paikassa. Mutta ajattelimme, että koska rannalla ei muita ole, niin ei siitä mitään haittaa voi kelleen olla jos toinen vähän revittelee. Ja Viskihän rallatteli, oikein vapun kunniaksi! 😊

Böda Sandista suuntasimme kulkumme hieman alaspäin saarella. Isäntä meni kalaan ja me mentiin Viskin kanssa taas tutkimaan yhtä leirintäaluetta. Löttorp Camping oli sen verran ränsistyneen näköinen paikka, että tyydyttiin vain kävelyyn hiekkabiitsillä sekä dyynien takana menevillä poluilla. Polkujen laudoitusta oli ilmeisesti saanut rahoituksin tukea, koska lautoihin oli painettu ihmisten ja yritysten nimiä. Tämän biitsin hyvä puoli oli se, että myös koirarannat oli selkeästi merkattu.

Tässä saimmekin nautiskella päivän aikalailla viimeisistä auringonsäteistä. Olimme ihmetelleet kovia jyrähdyksiä aina välillä. Koska Öölannissa on muutamia louhoksia, ajattelimme että ehkä niissä tehdään räjäytystöitä. Kunnes ukkosrintama sitten saavutti meidät, ja tajuttiin että ukkonenhan se jyrähteli niin kovin, että maa oikein tärisi. Eipä ole tuollaistakaan tullut ennen koettua. Kaloja ei vesisade haitannut, mutta tulipa vain niin kovin pieniä sinttejä. Siellä ne nyt jatkavat kasvuaan meressä.

Koska mun ja Viskin on vähän ilkeää lenkkeillä kovassa ukkosmyrkyssä, päätimme lähteä saaren pohjoisosista etsimään aurinkoa. Mutta myrskyhän oli ehtinyt jo sinnekin. Långe Erik -majakkakin oli sukeltanut sumuverhon taa. 

Pohjoisesta päätimme lähteä saaren länsipuolelle ihmettelemään mitä sieltä löytyisi.

Sieltä löytyi tyynempi ja hieman kuivempi keli. Hassua miten nämä vesi-ja ukkoskuurot voivatkin olla niin paikallisia. Isäntä pääsi hetkeksi heittelemään, ja minä pääsin kuvamaan. 

Ja valokuvaaminen jatkui myös päästessämme raukki -alueelle. Hienoimmat raukit on ehdottomasti Gotlannissa, mutta kyllä näitä Öölannin raukkejakin ihan mielellään pällisteli. Kivet olivat vaan sateen jälkeen niin märkiä ja liukkaita, että edes hyvän valokuvan toivossa ei viitsinyt lähteä raukkien päälle ja väleihin pomppimaan. 

Raukki-alueella sain myös kuvattua elämäni ensimmäiset salamat! 😍 Olipa muuten hankalaa yrittää saada niitä tallennetuksi kameralle. Aika monta huti laukausta tuli ennen näitä kahta onnistunutta. 

Sattuipa muuten ajomatkalle myös hieno vanha silta.

Ruotsissa vappua juhlitaan kokkoa polttaen, tanssien ja laulaen. Mutta koska ilma ei ollut kuin morsian eli vettä tuli taivaan täydeltä niin paljon kun vaan tulla voi, tyydyimme katselemaan kokon polttoa autosta. Tai oikeastaan kokon sytytysyritystä. Vettä tosiaan tuli niin paljon, että oli hieman hankalaa saada sitä syttymään. Mutta täytyy antaa pointsit ruotsalaisille siitä, että sitkeästi perheet menivät sadetamineissa ihastelemaan kokkoa, kaatosateesta huolimatta.

Me painelimme möksälle juhlimaan vappua uusilla perunoilla ja itsetehdyillä lihapullilla. Nam 😋 Voisi sen vapun kai huonomminkin viettää.