Sivut

maanantai 17. kesäkuuta 2019

Nakkikastiketta (ja onnellisia hetkiä vesillä)


Ennen kuin mennään viikonlopun kakkuihin, niin päivitellään vielä yksi helppo ja hyvä arkiruoka viime viikolta. Yleensä teen nakkikastikkeen aina ruskean kastikkeen pohjaan. Mutta välillä on kiva kokeilla uusia reseptejä. Facebookin kokkausryhmässä silmään otti tämä Kotikokin resepti ja sitähän oli testattava. Ja tämä ei ollut ollenkaan huonoa, päinvastoin. Taidan tehdä toistekin! 😊 Aina ei niitä jauhoja jaksa lähteä käristelemään, vaikka totuushan on se, että ei mikään voita kunnon itse tehtyä ruskeaa kastiketta.  

Nakkikastike


500 g lihaisia nakkeja
1 sipuli
4 rkl vehnäjauhoja
5 dl vettä
1 lihaliemikuutio
1 rkl sinappia
2 rkl ketsuppia
1 rkl soijakastiketta
mustapippuria
paprikajauhetta
loraus kermaa

 Pilko nakit ja sipuli.
    Ruskista nakkeja pannulla ja lisää sipuli joukkoon.
    Lisää vehnäjauhot ja sekoita hyvin ja anna hetken "ruskistua".
    Lisää vesi ja sekoita hyvin.
    Lisää lihaliemikuutio ja muut mausteet.
    Lopuksi vielä lisää kerma. Tarjoile esim. peruna-juuresmuusin ja kasvisten kanssa.



Päätimme viime viikon tiistaina, että lähdemme heti töiden jälkeen kalastamaan ja olemme iltaan saakka. Tavoitteena oli saada jotakin kalaa, jota voisi tarjota lauantaina tuleville vieraille. 



Minähän en ollut kuhaa vielä koskaan saanut siiman päähän ja sehän olikin itsellä tämän kalastuskauden "tavoitteena". Jos edes yhden kuhan saisi. Taimenen saantiin en koskaan uskonut, senpä takia se ei päässyt "tavoitelistalle". Mutta niitäpä tulikin keväällä jo kolme ylös (ja yksi karkuutus). 💪 



Tuo mieheni taisi saada neljä kuhaa ennen kuin minulla tärppäsi. Ja ihan kivan kokoinen 55 cm kuha sieltä nousi! Ja kyllä, tulin aika iloiseksi tästä asiasta!! 😁😍 



Mies nappas vielä sen jälkeen yhden kuhan ja yhden tooooosi ison ahvenen. Minäkin sain siiman päähän vielä pikkuruisen affenan. 
Ahven on kyllä ehdottomasti mun lempikala. 😍



Iso ahven ja pari kuhaa lähti meidän matkaan, loput sai jatkaa vielä elelyään, vaikka ihan mittakaloja olivatkin.



Käytiin eilenkin muutaman tunnin ajan kalassa ja sain yhden pienen ahvenen. Mutta se oli työvoitto, koska oltiin kalassa sellaisessa paikassa, josta ei olla vielä tänä vuonna saatu yhtään mitään. Etsintä jatkukoon.... 🐟 Joku peto kävi puremassa myös yhden jigin melkein poikki, mutta ylös saakka tätä hirviötä ei saatu. Ja hirviöksi se nimeytyi sen takia, että jigipäähänkin oli jäänyt oikein kunnon hampaan jäljet...



2 kommenttia:

  1. mikä peto siellä mahtoi ollakaan! On kyllä kauniita maisemia , ei voi muuta sanoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ehkä liikaa katsellut Jokien hirviöitä, kun heti kuvittelin jonkun mörön sinne järven pohjaan... ;)
      Vaikka meri onkin lähinnä sydäntä niin kyllähän näitä järvimaisemiakin katselee <3

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)