Katkarapupiirakka (pellillinen)

Sitä alkaa toukokuu vetelemään viimeisiään. Jotenkin kauhistuttaa ajatus siitä, koska tiedän että en ole oikein ehtinyt pysähtyä nauttimaan koko toukokuusta. Niinpä ensi viikon loma tulee enemmän kuin tarpeeseen. Tänään aamulla tein vielä muutaman tunnin töitä ja sit oliki vadelma-hunajasiideri jääkaapissa odottamassa kesälomalaista!😉

Tämä katkispiirakka on viime viikon tekosia. Mies oli kaverinsa kanssa kalareissussa ja halusin tehdä jotain iltapalaa valmiiksi hänelle. Ja kyllä oli piirakka kelvannut, koska aamulla oli enää puolet jäljellä. 😂 Ohje on Myllyn parhaan.

Katkarapupiirakka

pellillinen

Pohja:

 1 pkt iso lehtitaikinalevy (600 g)

Täyte:

500 g katkarapuja (valutettuna)

1 purjosipuli

1 keltainen paprika

1 dl tuoretta tillisilppua

6 valkosipulinkynttä

100 g valkosipulituorejuustoa

2 dl ranskankermaa

2 dl kermaa

4 munaa

1 tl suolaa

2 tl hienonnettua sitruunapippuria

2 dl juustoraastetta

    Sulata taikina ohjeen mukaan ja kauli isommaksi, uunipellille sopivaksi siten, että piiraaseen jää reunat.
Pistele taikinapohja haarukalla ja esipaista uunissa n. 10 min. Levitä piiraan pohjalle valutetut katkaravut, purjosipulisuikaleet, pienet paprikakuutiot, hienonnettu valkosipuli ja silputtu tilli.
 Sekoita valkosipulituorejuusto ranskankermaan ja lisää seokseen loput täytteen aineet ja kaada pohjan päälle. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla vielä 25-30 min.

Kun olin saanut piirakan uunista, leikkasin heti ison palasen eväsrasiaan ja lähdettiin reppuselässä iltapalalenkille.

Katkispiirakan ja kahvin lisäksi mukana oli myös mokkapaloja. 😋

Tässä vielä kuva mun tämän päiväisestä aamupalasta. 😂

Mukavaa alkavaa kesäkuuta kaikille ja nautitaan nyt näistä kesäisistä keleistä!!

Mulla alkaa kesälomasuunnitelmat olla lukkoon lyötyjä. Hieman pitää vielä säätiedotusta vilaista, jotta voi tehdä päiviin tarvittaessa muutoksia. Mutta palaillaan sit kesälomapostausten kanssa. 💛🌞

Maailman kauneimmat mokkapalat ❤

Väitän että otsikko ei ole yhtään liioiteltu! Eikö se niin aina mene kun lapset tekevät jotain niin se on aina vanhempien silmissä kauneinta maailmassa. No meillä kun omia lapsia ei ole, niin kummilapset saavat toimittaa sitä virkaa. 

Eli kyllä, nämä 5-vuotiaan kummityttömme leipomat mokkapalat ovat ehdottomasti maailman kauneimmat mokkapalat 💕

 

Taikina oli älyttömän helppo tehdä. Minua ei tarvittu kuin voin sulattamiseen sekä vähän katsomaan sivusta, kun kummitytön mielestä se ei ole niin justiinsa, että onko se desin mitta puolillaan vai aivan överisti yli! 😁 Mutta kyllä me ihan kelpo mokkapalat saatiin aikaiseksi.

 

Mokkapalat 

pellillinen

Pohja:

2½ dl vahvaa kahvia

250 g voita

5 dl vehnäjauhoja

3 dl sokeria

4 rkl kaakaojauhetta

1 rkl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

4 munaa

Kuorrutus:

75 g voita

3/4 dl vahvaa kahvia

6 dl tomusokeria

3 rkl kaakaojauhetta

Aloita mokkapalojen leipominen keittämällä vahvaa kahvia.
Paloittele rasva. Kaada kuuma kahvi rasvan joukkoon ja anna rasvan sulaa. Sekoita.
Mittaa kuivat aineet kulhoon. Sekoita joukkoon kahvi-rasvaseos.
Riko munien rakenne erillisessä kulhossa ja sekoita ne taikinaan.
Levitä taikina leivinpaperin päälle uunipellille ja paista 200 asteessa noin 15 minuuttia. Anna jäähtyä.
Valmista kuorrutus. Kiehauta kattilassa voi ja kahvi. Yhdistä tomusokeri ja kaakaojauhe keskenään. Siivilöi seos kattilaan ja sekoita kuorrutus tasaiseksi. Lisää tarvittaessa tomusokeria saadaksesi sopivan paksuisen, yhä notkean kuorrutuksen.
Levitä kuorrutus jäähtyneen levyn päälle. Koristele mokkapalat.

Ja koristelussa muistakaa, överit on aina parempi kuin vajarit 😅

Leipomisen lisäksi tietenkin vähän kalastettiin. Saalis jäi laihanlaiseksi, mutta pääasia että oli kivaa.

Valkosuklaa-kinuskijuustokakku fudgepaloilla

"Herkkukaapissa" oli vielä joulun jäljiltä yksi pussillinen fudge -karkkeja. Ne on niin makeita, että en niitä ihan sellaisenaan tykkää syödä, joten aloinkin miettimään että voisiko ne hukata kakun joukkoon. Kivan oloinen ohje löytyikin Kukko Bakery -blogista. 

Kakku olisi ollut juurikin passeli 15 cm vuokaan. Itseltäni ei niin pientä vuokaa löydy, joten kakku jäi vähän turhan matalaksi. Kaiken lisäksi annoin kakun hyytyä vähän liian vähän aikaa, joten se vähän lässähti kun otin irtopohjavuoan reunat ympäriltä pois. Mutta makuun se ei onneksi vaikuttanut! Makeaa mutta hyvää!

Valkosuklaa-kinuskijuustokakku fudgepaloilla

15 cm

Pohja:

125 g suklaakaurakeksejä

75 g voita

Täyte:

200 g maustamatonta tuorejuustoa

200 g kinuskituorejuustoa

1½ dl vispikermaa

n.100 g valkosuklaata

n. 120 g fudgea

Murskaa keksit ja sulata rasva, sekoita yhteen. Levitä seos leivinpaperilla pohjustetun irtopohjavuoan pohjalle. Laita pohja jääkaappiin siksi aikaa, kun teet juustokakkutäytteen.

Pilko valkosuklaa kulhoon ja kuumenna noin 1 dl kermaa. Älä kuumenna kiehuvaksi asti. Kaada kuuma kerma valkosuklaan päälle ja jätä sivuun, kerma sulattaa suklaan ilman sekoitteluakin.

Paloittele fudgepalat pieniksi kuutioiksi.

Laita kulhoon tuorejuustot ja vatkaa tasaiseksi. Kun suklaa on sulanut ja suklaa-kermaseos jäähtynyt, sekoita seos tasaiseksi ohueksi tahnaksi ja kaada se tuorejuustojen sekaan, vatkaa tasaiseksi. Kaada loput ½ dl kermaa massan sekaan ja vatkaa vatkaimella massaa noin pari minuuttia, kunnes se alkaa selkeästi jämäköityä moussemaiseksi. Kääntele sekaan fudgekuutiot. Kaada täyte pohjan päälle vuokaan ja tasoittele. Laita jääkaappiin hyytymään vähintään 8 tunniksi. 

Koristele haluamallasi tavalla, esim. valkosuklaalla, fudgepaloilla, suklaakekseillä ja tuoreilla kukilla.

Nämä ilman liivatetta hyydytetyt kakut on niiiin hyviä, jotenkin niin "silkkisen pehmeän" makuisia, vaikka vähän saakin aina jännätä että pysyykö kakku kasassa vai ei.

Parsa-pastasalaattia (Saaristomeren kansallispuistossa)

Tämä pastasalaatti sai alkunsa siitä, kun ostoskoriini tarttui Herkku & Lahja Murenassa herkullisen värikästä pastaa. Pasta on saanut värinsä luonnollisista värilähteistä, kuten punajuuresta, sienistä ja kurkumasta. Ruokakaupassa taas oli parsat tarjouksessa, joten siitä tuli salaatin toinen ainesosa. Ja koska mieheni ei tykkää syödä pastasalaattia ilman lihaa, valikoitui salaatin kolmanneksi raaka-aineeksi broilerin fileet. Näistä tulikin oikein kiva kombo salaatille.

Parsa-pastasalaattia broilerilla

500 g vihreää parsaa

300 g kuviopastaa

8 aurinkokuivattua tomaattia

200 g raastettua parmesaania

1 dl hienonnettua korianteria

400 g broilerin fileepihvejä

Kastike:

1 punasipuli

2 tl sormisuolaa

1 tl sokeria

2 rkl valkoviinietikkaa

1 tl sinappia

n. 1 dl oliiviöljyä

Tee ensin kastike. Kuori punasipuli ja puolita se. Leikkaa mahdollisimman ohuiksi siivuiksi. Pane ne kulhoon. Ripottele päälle suola ja sokeri. Lisää valkoviinietikka. Anna maustua 5 minuuttia. Lisää sinappi ja öljy.

Huuhtaise parsa. Leikkaa kovat tyvet pois. Keitä parsaa suolalla maustetussa vedessä noin 5 minuuttia. Laita parsa jäähtymään kylmään veteen. Leikkaa jäähtynyt parsa suupaloiksi.

Paista broilerinfileet kypsiksi ja leikkaa suupaloiksi.

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Valuta pasta ja lisää joukkoon kastike. Sekoita hyvin. Lisää muut aineet. Anna jäähtyä ensin huoneenlämpöiseksi ja sitten jääkaappikylmäksi. Maista ja mausta tarvittaessa lisää.

Tämä salaatti lähti evääksi veneily- ja kalastusretkelle. On aina ihan pirun siistiä lähteä katselemaan uusia maisemia, sivuseikka on se tuleeko sieltä kalaa, mutta pelkkää plussaahan se on jos sitä löytyy.

Eväät on tietenkin joka reissun kruunu. Tällä kertaa salaatin lisäksi söimme jääkaapista löytynyttä 👉 parsa-pekonipiirakkaa. Kahvin kanssa meillä oli mustikkapiirakkaa, mutta se ohje vaatii vielä vähän kehittelyä, joten sitä en tänne vielä jaa.

Kalastuksen ja evästyksen lisäksi veneretkillä pitää vähän tutustua myös ympäristöön. Tällä kertaa tehtiin saaripysähdys Sandön saarelle, joka kuuluu myös Saaristomeren kansallispuistoon. Sandön on osa Salpausselän harjumuodostelmaa, ihan niin kuin 👉 Jurmokin.

Kaunis, pieni saari, jossa olisi aikaa saanut kulutettua tunnin jos toisenkin. Jos olisi Viski ollut mukana reissussa, olisin ehdottomasti halunnut lähteä saaren ympäri kierrokselle. Rannat oli ihanaa hiekka- / pikkukivirantaa. Kamera ja eväät vaan mukaan ja tossua toisen eteen.

Saarelta löytyi myös tulentekopaikka, vessa sekä pöydät ja tuolit. Myös telttailu saaressa on sallittua.

Veikkaanpa, että kesäaikaan saarella ei ole yhtä autio tunnelma kuin mitä siellä nyt oli. Tuonne on kyllä päästävä uudestaan, mutta mielellään juuri tällaiseen "ei-ruuhkaiseen" aikaan.

Ja löytyihän illan tunteina sentään yksi kalakin. Olin vähän jo menettänyt toivoni ja sitä myöden omat heitotkin alkoivat olla vähän sitä sun tätä. Ajatuksella vielä yksi heitto ja sit saa riittää. Ja sehän riitti, sieltä kivenkolosta nappasi 60 cm meritaimen kiinni. Mulla on takana niin kirveleviä kalakarkuutuksia että jalat tärisi jännityksestä, jäisikö tämäkin tärppi taas pelkäksi karkuutukseksi. Mutta wuhuu, tämä kala saatiin haaviin saakka.

Ja sehän oli kuin olikin taas rasvaevällinen taimen, eli hän sai jatkaa elelyään Saaristomeren upeassa vesistössä edelleenkin!

Tuo kala kyllä kruunasi tämän reissun. Maisemat oli upeimmat taas hetkeen, ruoka oli hyvää eikä seurassakaan ollut valittamista. Näitä "tutkimusmatkoja" lisää kiitos!!

Viski 6vee ❤

Koiramme Viski juhli eilen 6vee synttäreitään! 🎈

Nyt kun ikää alkaa tulla lisää ja tiedetään vaivat mitkä hänellä jo on, niin näistä kaikista ikävuosista ja ihan jokaisesta päivästä ottaa ilon irti minkä vielä saamme yhdessä viettää. ❤

Viski on taas oireillut viime ajat enemmän sitä kipeätä olkapäätään. Johan tässä melkein kaksi vuotta päästiinkin eteenpäin ilman oireita. Menemme ensi viikolla taas nivelrikkokontrolliin ja siellä varmaan mietitään taas, että minkälaisella hoidolla mennään eteenpäin.

Olimme hetken aikaa jo ilman Neurontin lääkitystä, mutta se oli pakko nyt palauttaa takaisin kun kivut kovenivat. Moni on sanonut, että tämä kevät on saanut oireettomatkin koirat kipuilemaan. Kevään kelit on ollut aika kosteita ja tuulisia ja ilmeisesti nämä ovat vähän kurjia kelejä nivelrikko kipuilijoille.

Mutta ei murehdita tulevaisuutta, vaan nautitaan tästä ja ihan jokaisesta hetkestä! ❤

Tänään kävi synttärilahjana koirahieroja kotona antamassa Viskille laserhoitoa kipeään olkapäähän ja selkään, jonka lihakset ovat aivan jumissa. Saatoin taas hetkellisesti miettiä, että koskakohan olen itse viimeksi käynyt hierojalla, mutta pääasia tietenkin että Viski voi hyvin! 😁

Pekoni-parsapiirakka (ja kippistelyt suolla)

Viime viikolla tuli vuosi rakkaan ystävän kuolemasta. Halusimme ystäväporukan (eli Pirkkojen) kanssa kokoontua suolle muistelemaan ystäväämme. Suolle siitä syystä, että edesmennyt ystävämme oli suuri luonnon ystävä. Lupasin hoitaa jonkinlaista tarjottavaa, jotta voidaan järkätä pienimuotoinen kuohari piknik. Koska on kevät ja parsa-aika parhaimmillaan, päätin tehdä parsa-pekonipiirakkaa. Ohje löytyi Kinuskikissan -sivuilta. Ja kun kerta alkoi leipomaan, niin samallahan siinä teki sit kaksi piirakkaa.

Parsa-pekonipiirakka

Pohja:

4 dl vehnäjauhoja

1½ dl kauraleseitä

150 g voita

½ dl vettä

Täyte:

170 g pekonia

1 sipuli

3 dl kermaa

3 munaa

3 dl parmesaaniraastetta

2 rkl valkoviinietikkaa

½ tl suolaa

rouhittua mustapippuria

vihreää tankoparsaa

Sekoita vehnäjauhot ja kauraleseet kulhossa. Lisää voi ja nypi sekaisin. Sekoita joukkoon vesi. Levitä taikina voidellun piirakkavuoan (halkaisija 24 – 26 cm) pohjalle ja reunoille. Leikkaa pekoni pieniksi paloiksi ja paista pannulla rapeaksi. Hienonna sipuli ja kuullota sitä hetken aikaa pannulla öljytilkassa. Sekoita kaikki täyteainekset parsaa lukuun ottamatta keskenään. Kaada seos pohjan päälle.
Leikkaa parsat tyviosasta lyhyemmiksi, jotta saat ne sopimaan vuokaan. Kovakuorisista ja paksuista parsoista kannattaa myös poistaa hieman kuorta. Asettele parsat täytteen pinnalle.
Kypsennä 200 asteessa noin 45 minuuttia, kunnes parsat ovat pehmeitä ja täyte hyytynyt. Suojaa pinta tarvittaessa foliolla, kun se on saanut kevyesti väriä.

Tämä piirakka pääsi ruskettumaan ehkä vähän liikaakin, mutta eipä tuo makua häirinnyt.

Rakkaat terveiset H:lle sinne tunturien tuuliin, suunnaton ikävä sua!!! ❤

Piimäsilakat

Silakkaohjeet ovat taas jääneet vähän pimentoon. Mutta tässä taas pitkästä aikaa yksi uusi resepti. Josko joku rohkenisi kokeilemaan silakkakokkailua. Mikäänhän ei voita niitä ihan perinteisiä silakkapihvejä, mutta itse tykkkään aina silloin tällöin kokeilla jotain uusiakin reseptejä. 

Nämä olivat muuten ihan SUPERHYVIÄ!! ❤

Piimäsilakat

800 g silakkafileitä

½ l piimää 

1 tl suolaa

1 dl tuoretta tilliä hienonnettuna

pieni pala sulatettua voita

Kuorrute:

200 g korppujauhoja

1 rkl suolaa

2 rkl curryjauhetta

Sekoita kaikki marinadin ainekset sekaisin, lisää silakat marinadin sekaan ja anna marinoitua muutama tunti.

Sekoita kuorrutteen ainekset keskenään. Valuta silakkafileistä piimämarinadi pois ja muodosta kahdesta silakkafilestä ns. pihvi. Paneroi silakkapihvit molemmin puolin kuorruteseoksessa.

Paista reilussa voissa molemmin puolin kullankeltaisiksi ja rapeiksi.

Silakat kylvyssä 🐟

Nyt on ollut kyllä ulkona niin vaihtelevia kelejä. Kevään pitäisi tulla kovaa kyytiä, ja olisi ihan suotavaakin että se etenisi "suunnitelmien mukaan". 

Talvella ei lunta juuri nähty, mutta tottakai näin kevään kynnyksellä saadaan maa valkoiseksi vähän väliä. Onneksi lumi ei kauaa ole maassa pysynyt, mutta mun puolesta voisi jo olla satamattakin ja säästellä ne vähätkin ensi talvelle.

Ja syksyisiä sumujakin ollaan aamuisin saatu kokea ❤

Saas nähdä mihin nämä kevään säätilat tästä vielä kääntyvät. Itse odotan että veden lämpötilat vähän nousisivat, jotta kuha ja ahven alkaisivat purra oikein kunnolla. 😂