Brinkhallin kartano & Kuralan Kylämäki (ja muutama uusi kahvila)

 Tässä vielä viimeinen kesälomapostaus. Teimme vikalla lomaviikolla Viskin kanssa reissun Turkuun. Reissun suunta oli vielä illalla hakusessa, mutta jostain syystä se auton nokka suuntautui aamulla Turkua kohti. Minulla oli vain muutama kiintopiste ja ne olivat kaksi kahvilaa, joissa ehdottomasti halusin vierailla. Kaikki muu improvisoitui reissun aikana. 

 

Ensimmäinen kahvila oli Liedon Loukinaisissa sijaitseva Leipomo-Konditorio KakkuAnne. Kahvila toimii K-kaupan kanssa samassa kiinteistössä, ihan 10-tien vieressä. Olin sosiaalisesta mediasta bongannut, että heillä on erittäin vastustamattoman näköisiä herkkuja tarjolla. Ja kuvat eivät todellakaan valehdelleet. Tiski oli täynnä toinen toistaan houkuttelevampia herkkuja. Koska olin jättänyt aamupalan syömisen vain pariin banaaniin, päätin ottaa jotakin suolaista. Suolaisten valikoima oli suuri, mutta päädyin tomaatilla, mozzarellalla ja pestolla täytettyyn foccaciaan. Aika nerokas idea leipoa ohkaista, erittäin hyvin maustettua foccaciaa ja tehdä siitä ns. kerrosleipä herkullisella täytteellä. 

Kahvila jää ehkä huomaamatta kun ajaa ohi, mutta ensi kerralla muistatte pysähtyä mikäli ohi ajelette. Itse aion ainakin pysähtyä toistekin! Kahvila on avoinna arkisin klo 6.30-18 ja lauantaisin klo 9-15.

Ja seuraava matkakohde oli...yllätys yllätys...toinen kahvila. 😁 Tämänkin olin bongannut sosiaalisen median kautta, eli Leipomo Manna Turussa. Heillä oli kuvien mukaan huikea valikoima macarons -leivoksia, joten tätä kahvilaa ei voinut jättää väliin. Jätin auton muutaman kilometrin päähän kahvilasta, jotta saatiin Viskin kanssa kävellä upeiden, vanhojen puutaloalueiden läpi. 

Kahvila oli koronan takia tällä hetkellä pelkästään take away -kahvila. Mutta se ei haitannut yhtään. Näin oli pakko tehdä ratkaisu hyvästä evästelypaikasta. Valitsin kahvilasta punajuurihummus-vuohenjuusto -täytteisen leivän sekä 4 macaronsia. Mutta näistä lisää myöhemmin. 

Ja kuinka silmiini sattuikin kävelymatkalla Brinkhallin kartanon opaskyltti. Ja siinähän se matkan seuraava etappi oli  - Turun Kakskerta ja Brinkhallin kartano. Siellä olen jo kauan halunnut käydä ja nyt siihen tuli hyvä tilaisuus.

Brinkhallin tilan historia alkaa jo 1500-luvulta. Tarkemmin en ala tässä historiatietoja kertomaan, koska sitä riittäisi. Voitte käydä itse lukemassa, esim. täältä tarkemmin historia tietoja. Itse olen erityisen kiinnostunut Brinkhallin kummitustarinoista. Youtubestakin löytyy Aavedatan videoita, joista ilmenee, että Brinkhallin paranormaali aktiivisuus on korkea.

Lähdin siis matkaan jo valmiiksi ihokarvat kauhusta pystyssä, joka saattoi toki vaikuttaa reissun lopputulokseen. Paikkahan siis on ihan mielettömän kaunis. Kauniit vanhat rakennukset ja hyvin hoidetut puutarhat. Kartanon omistaa tätä nykyä Suomen Kulttuuriperinnön Säätiö. Kartanoon pääsee sisälle tutustumaan opastetuilla kierroksilla. Lisäksi kartano ja sen muut rakennukset ovat vuokrattavissa majoitus-ja juhlatila käyttöön. 

Koska yleisöopastukset olivat jo tältä kesältä ohi, jouduin tyytymään vaan pihalla kuljeskeluun. Kartanon piha-alueella saa vapaasti kulkea. Tai vapaasti ja vapaasti... Meillä oli koko ajan seurana joku mystinen seuralainen. En tiedä johtuiko Viskin reaktiot siitä, että itse olin niin jännittyneessä tilassa jo heti Brinkhalliin tultaessa vai oliko siellä oikeasti jotain mystistä. Viski siis katseli vähän väliä mun taakse, kaikki karvat pystyssä ja murisi. Ja kun käännyin en nähnyt mitään. Ja tämä siis toistui useasti. Lisäksi kamerani alkoi ihan yhtäkkiä ottamaan itsekseen kuvia, vaikka en ollut painanut mitään nappia. Vähän jännitti katsoa niitä kuvia jälkeenpäin, mutta niissä onneksi näkyi vain omenoita.

Tästä syystä en uskaltanut lähteä katsomaan edes metsäkirkkoa. Kuulemma se on kivan näköinen paikka. Ehkä joku toinen kerta. Lisäksi olisin halunnut käydä katsomassa Brinkhallin lampea. Tarina kertoo, että kartanon isäntä olisi hukuttanut oman lehtolapsensa kyseiseen lampeen ja haudannut hänet tämän jälkeen kartanon lattialankkujen alle. Lapsen ruumis kartanosta on oikeasti löydetty, mutta en tiedä onko pystytty todentamaan että mikä hänen kohtalonsa todellisuudessa oli. 

Mutta karmivan kaunis paikka joka tapauksessa! ❤ Jos Mustion Linnalla kävellessä ei tullut mitään  pahoja tai pelottavia fiboja, niin täällä tuli senkin edestä. Haluan mennä tuonne ehdottomasti uudestaan, mutta mietin että pitäisikö ottaa mukaan joku joka myös tuntee tällaisia yliluonnollisia tuntemuksia, vai joku joka ei todellakaan usko tällaisiin... 😏 Yksin en joka tapauksessa sinne enää mene, se on varma.

Meidän piti eväästää tässä Brinkhallin pihapiirissä, mutta uskotte varmaan että en halunnut jäädä sinne enää tuon haamuille murisevan koirani kanssa. Siispä ajoimme auton niinkin viehättävään piknik-paikkaan kuin Kakskerran kirkon pihalle. Tämä kirkko sijaitsee tosi nätillä paikalla, meren rannassa. Luulen että moni muukin on sen huomannut, koska kirkon pihalla oli isot kieltomerkit "leiriytyminen kielletty". En kuitenkaan kokenut että meidän eväshetki olisi ollut varsinaista leiriytymistä. 

Kirkko oli nätti ja niin oli hautausmaakin. Niinkuin tällaiset pienet hautausmaat yleensä ovatkin ihan mielettömän kauniita paikkoja. 

Ja nyt päästiin taas asiaan, eli eväiden syömiseen! 😂 Minulla oli tosiaan Leipomo Mannasta aiemmin ostetut punajuurihummus-vuohenjuustoleipä sekä vadelma-suolakinuski, minttusuklaa ja kahvi-mantelimacaronsit. Hyviä olivat nämäkin macaronsit, mutta eivät minun mittapuulla ohittaneet Konditoria pH7:n macaronseja. Testailu jatkukoon!

Kun lähdin ajelemaan Kakskerrasta pois päin, eli takaisin Turun keskustaan, oli vähän suunta hakusessa että mihin sitten. Ja koska en oikein keksinyt, että mitä olisin tehnyt, päätin lähteä ajelemaan kotia kohti ja pysähtyä siinä matkalla johonkin syömään tms. Mutta kun olin päässyt Turun keskustasta pois ja lähdin suuntaamaan kotia kohti, tajusin että matkan varrellehan jää Kuralan kylämäki. Siellä en ole koskaan käynyt ja tiesin, että jos nyt en käy, se todennäköisesti jää kokonaan käymättä. Siispä auto Kylämäen parkkikselle ja kävelemään.

 

Kuralan kylämäki on kultturivirkistysalue ja siellä voi liikkua läpi vuoden. Museorakennukset tosin ovat auki vaan kesäisin ja tapahtumien aikaan. Myös koiran kanssa sai alueelle mennä, kunhan koira on kytkettynä koko vierailun ajan. Alueelta löytyi eläimiä, me bongasimme ainakin lampaita, heppoja ja oravan. Lisäksi oli paljon erilaisia viljelyksiä. Alueelta löytyi myös paljon pöytiä ja penkkejä, joten piknikillekin voi lähteä. 

Me bongattiin, tietenkin, täältäkin kahvila. Ja vitsit mutta oli herkullista viineriä!😋 Meinas kyllä muutamaan otteeseen kahvit ja viinerit lennellä, kun Viski bongasi oravan joka hyppeli puusta toiseen. 

Tämän jälkeen oli vielä pakko käydä kuvaamassa Aurajoen ylittävä Kuralansilta. 

 

Että sellainen retkipäivä tällä kertaa! ❤ Joskus on kiva lähteä matkaan täysin ilman etukäteissunnitelmia ja aikatauluja.