Sivut

torstai 20. tammikuuta 2022

Elämä on tässä ja nyt


 Havahduin yksi päivä ajatukseen, että mulla on hyvä olla just nyt, just tässä hetkessä. Aloin tätä ajatusta oikein pureksimaan. Se tuntui sen verran hyvältä, että oli pakko alkaa miettimään että mistä se oikein johtuu.

Jos mietitään esim. aikaa vuosi sitten, muistan kuinka suunnittelin tässä vaiheessa jo kovaa kyytiä kevättä ja mitä tehdään milloinkin. Silloin piti olla suunnitelmia, jotta jaksaa ns. arjen yli. Vaikka arjesta aina olen tykännyt, niin silti ne viikonloppujen ja lomien valopilkut auttoivat jaksamaan kiireisten ja vähän jopa tylsienkin arkipäivien ohi.




Mikä sit on muuttunut? Nyt ajattelen niin, että tätä samanlaista hetkeä ei tule enää toista. Ei tule enää tammikuun 20.päivää, jolloin saan vaan yksin löhötä sohvalla välittämättä mistään mitään ja vaan keskittyä siihen löhöämiseen ja vain itseeni. Ensi vuonna (toivottavasti) siinä on yksi löhöäjä sohvalla enemmän. Ei tule enää niitä arkipäivän iltasaunoja ihan kahdestaan, kun ei tarvitse välittää mistään, nauttia vaan saunan lämmöstä ja toisistamme. Tämä ajatus on saanut heräämään siihen, että elämästä pitää nauttia tässä ja nyt, koska en saa enää takaisin niitä jo elettyjä päiviä.




Toki omaa mieltäni virkistää myös tuleva pidempi tauko työnteosta. Vaikka tykkäänkin työstäni, väitän että tauko juuri tähän kohtaan tulee enemmän kuin tarpeeseen. Se on jopa lisännyt työmotivaatiota, kun tiedän että kohta saan hetken hengähtää työarjesta. Työnteko on nykyään niin hektistä, että pieni hengähdystauko ei olisi kenellekään pahitteeksi. Lomille yleensä ladataan sen verran odotuksia, että silloinkaan ei pysty täysin hengähtämään. Ja nyt tähän tietenkin joku besserwisser sanoo että ”äitiysloma ei ole mitään lomaa”, johon itse totean että loma töistä on minulle aina lomaa. Tiedän että arkeni tulee muuttumaan, mutta uskon että jos kaikki menee hyvin ja lapsi on kaikin puolin terve, niin arkemme muuttuu kyllä, mutta kunhan rutiineista saadaan kiinni niin todennäköisesti vaan odotetusti parempaan suuntaan.




Ennen oli niin, että etätyöpäivien jälkeen piti illaksi keksiä tekemistä, jotta pääsi välillä pois kotoa. Nyt olen enemmän kuin mielelläni vain ja ainoastaan kotona. Toki myös työpäivien jälkeinen väsymys aiheuttaa tämän osaltaan, mutta myös se, että kotonakin on enemmän kuin mukava olla.




Pakko vielä lisätä tähän osuva runo, jonka joskus olen Internetin syövereistä löytänyt. Olen tallentanut tämän itselleni, mutta ei valitettavasti mitään hajua kuka on näin hienon runon takana. Ilmoittautukoon jos joku tunnistaa omakseen. Toivottavasti tämä saa teistä ihan jokaisen miettimään omaa elämää ja jokaista arkipäivää hieman eri näkökulmasta. ❤ 


Rukous tästä päivästä

Kunpa en hetkeksikään unohtaisi mikä aarre sinä olet,
arkinen päiväni.
Auta minua oppimaan sinusta,
rakastamaan sinua,
nauttimaan sinusta,
siunaamaan sinua, ennen kuin päätyt.
Älä anna minun tuhlata sinua harvinaisen ja täydellisen
huomisen etsimiseen.
Auta minua elämään jokainen hetkesi iloiten,
sillä sinun kaltaisesi päivät saattavat loppua.
- tulee päivä, jona isken kynteni maahan tai
kätken kasvoni tyynyyn tai
kohotan käteni taivasta kohden ja
toivon yli kaiken, että
saisin sinut takaisin.  

 

 Tämän postauksen kuvat ovat viime viikonlopun pilkkireissusta kummipojan kanssa. 


8 kommenttia:

  1. On kyllä niin totta tuo runo! Tuon kun aina muistaisi - vaan ei muista. Minkähän takia se arki ei riitä. Sitä vaan toivoo jotain enemmän. Olen päättänyt usein, että olen ihan tavis arkeen tyytyväinen ja kiitollinen siitä, kunhan vaan saamme olla terveitä ja onnellisia. Silti tämä ajatus aina välillä unohtuu ja tyytymättömyys yrittää nostaa päätään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se menee, että arjen kiireessä nuo asiat tuppaa unohtumaan, mutta mielestäni se on jo hyvä asia, jos edes silloin tällöin pysähtyy pohtimaan elämäänsä ja sen kulkua! :)

      Poista
  2. Tämän päivän hektisyys väsyttää kaikkine vaatimuksineen, elämästä
    tulee selviytymistä ja suorittamista.
    On hyvä aina joskus pysähtyä tosi asioiden äärelle, kun katsoo elämäänsä
    usein huomaa miten hyvin kaikki on.
    Lapsi tuo niin paljon tullessaan, jos hän ottaa, niin monin verroin myös antaa.
    Kaikkea hyvää teille



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on juurikin näin! <3
      Esimieheni antoi minulle yhden tehtävän äitiysloman ajalle, ja se oli asettaa oma hyvinvointi aina prioriteetti nro ykköseksi. Ehkä opiskelen sitä ja vielä enemmän hetkessä elämistä kotona oloni aikana. :)
      Ja kiitos <3 ja mukavaa viikonloppua!

      Poista
  3. Kiva postaus. Kaikkea hyvää odotukseesi.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! :)