Omena-toscapiirakka

..ja pirulainen päänsärky!! On vaivannut jo sunnuntaista saakka. Ei oikein saa mitään aikaiseksi, kun koko ajan päässä jyskyttää. Jos jollain on jotain kikka kolmosta, joka tehoaa migreeniin, niin pistäkäähän jakoon. On kyllä niin vihuliainen vaiva, mutta periaatteestakaan en mitään kovin vahvoja lääkkeitä syö. Odotan sitä että isännän veljen vaimo valmistuu homeopaatiksi. Olen ilmoittanut itseni ensimmäiseksi potilaaksi! :)

Yhden makean piirakan sentään olen saanut aikaiseksi. Toscapiirakasta minulla on sellaisia muistoja, että tätini Tuija on aina tehnyt ihan mielettömän hyvää toscapiirakkaa. Se ihan sulaa suuhun, nam! Muutama viikko sitten kummitytön synttäreillä sain sitä taas, ja siitä saakka on mielessä itänyt että josko minäkin kokeilisin. Tämä on vähän tuunattu malli toscapiirakasta eli tähän tuli myös omenia. Omenat ja kinuskinen päällinen sopivat kyllä hyvin yhteen. Ohje on Kermaruusun -blogista.
Vaikka tämä hyvää olikin, ei se silti vetänyt vertoja tätini toscapiirakalle!!! Täytyy ehkä ruveta kinuumaan ohjetta siihen! ;)

Omena-toscapiirakka

 2 kananmunaa
1 dl sokeria
2½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
½ dl voita, sulatettuna
½ dl maitoa

2 omenaa (isoja)

75g voita
1½ dl kermaa
75g mantelilastuja
1 dl sokeria

 Vaahdota munat ja sokeri. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää varovasti vaahtoon vuorotellen maidon ja voisulan kanssa. Kaada taikina vuokaan. ja viipaloi päälle omenalohkot.
 Paista 200 asteessa 10 min. Ala heti valmistamaan toscakuorrutusta. Kaikki aineet kattilaan, sekoita hyvin myös pohjasta keittämisen aikana. (Aineet on hyvä olla kattilassa ennen kuin piirakka menee uuniin, jotta ehdit keittää tarpeeksi kauan toscakuorrutusta). Kun piirakka on puolikypsä, kaada kuorrutus varovasti pinnalle. Paista vielä n. 15 min.

Jotain hyvääkin päänsäryn keskellä: LUNTA, PAKKASTA & AURINGON PAISTETTA! :) 

Tykkään tykkään tykkään!!

Jimin kanssa oltiin sunnuntaina agilitytreeneissä. Meidän treeniryhmä on tarkoitettu pareille, jotka tulevat parantamaan yhteistyötään hauskanpitoagilityn merkeissä. Minulla & Jimillä kyllä yhteistyö pelittää, mutta me päästiin ryhmään opettelemaan uusia temppuja ja pitämään huolta pappastin kunnosta.
Jimin mielestä agsa oli ihan hauskaa, mutta ei se oikein ymmärtänyt että mikä on se "juju" tässä harrastuksessa. Taitaa Jimpe olla enemmän pään käyttäjä kun vauhdilla menijä. Odotti vaan koko treeniajan, että koska ne "oikeat" treenit oikein alkaa, eli koska aletaan tokoileen! :) 

Voi mun ihana Jimi!!! <3

Jimikin on joskus ollut pieni :D