Sivut

torstai 30. tammikuuta 2020

Helppo ja herkullinen banaanipiirakka


Mulla on pakkomielle aina leipoa viikonlopuksi jotakin, jos tiedän että ollaan koko viikonloppu kotosalla. Tällä kertaa en jaksanut lähteä kauppaan ajelemaan, joten leivonta-ainesten oli löydyttävä kaappien kätköistä. Ja löytyihän ne! 
Ohje tähän superhelppoon, nopeaan ja herkulliseen banaanipiirakkaan löytyi 👉 Keittiö koivikon katveessa -blogista. 

P.S. Jos joskus kaipaatte jotain helppoa leivottavaa esim. lasten kanssa, niin tässäpä hyvä resepti siihen hommaan. Koristelussakin on vain mielikuvitus rajana. 

Banaanipiirakka


Pohja:
2 tummunutta banaania soseena
2 kananmunaa
2 1/4 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria (käytin ruokokidesokeria)
2½ tl leivinjauhetta 
½ tl soodaa
½ tl suolaa
1 tl kanelia
1 tl vaniljasokeria
75 g voita

Kuorrutus:
50 g voita
1 rkl kahvia
n. 125 g tomusokeria


    Muussaa banaanit haarukalla ja sekoita joukkoon kananmunat.
    Yhdistä kuivat aineet ja sekoita ne sulatetun voin kans banaani-kanamunaseokseen.
    Kaada taikina voideltuun piirakkavuokaan ja paista 200 asteessa 15-20 minuuttia.
    Sulata voi kuorrutusta varten ja lisää siihen kahvi. Lisää tomusokeria vähän kerrallaan ja sekoita hyvin.
    Levitä kuorrute hieman jäähtyneen piirakan päälle. Ripottele pinnalle esim. murskattuja ranskanpastilleja, pähkinöitä, nonparelleja tms.
    Anna kuorrutteen jähmettyä ennen piirakan leikkaamista.



Tuota kuorrutusta olis ehkä voinut olla tuplamäärä, se on niiiiiin hyvää 😋



Kävimme Viskin kanssa pari viikkoa sitten mun töiden jälkeen Tammelan Ruostejärvellä kävelemässä. Oli niin hieno päivä, että oli pakko päästä käymään jossakin. Työt loppuivat klo 14 ja siitä hippulat vinkuen vaatteet vaihtoon, kahvit termariin, koira autoon ja menoksi. Eväät haettiin tällä kertaa Lidlistä.



Ruostejärvi on siitä kiva paikka, että siellä on vähän jokaiselle jotakin. Polut on pääosin helppokulkuisia ja reittejä on paljon eri mittaisia, joten nuorimmasta vanhimpaankin varmasti jaksaa kulkea mukana. Lisäksi kahvilat löytyvät niin Luontokeskukselta kuin Eerikkilän puoleltakin.




Että mä tykkään niiiiin kovin noista Lidlin paistopisteen rahkataskuista! Kiitos Jonna kun olet saatellut mut Lidlin paistopisteiden herkulliseen maailmaan! 😘 Harvemmin tulee sieltä mitään haettua, mutta näin yksin retkeillessä se on sitä pientä luxusta, kun ei itselle jaksa eväitä vääntää mukaan.


Viskin suosikkievästä retkillä on erilaiset koiran (ja kissan) pateet. Näiden eväiden huono puoli on vaan se, että tuo haiseva tyhjä pateepurkki ei ole mukava matkalainen repussa.


Ruostejärven vesi on ihan älyttömän kirkasta. Täällä on kesäisin kiva käydä uimassa, koska on kirkkaan veden lisäksi ihana hiekkapohja ja matalat, mutta ei liian matalat rannat. Yleensä rannat ovat ihmisten kansoittamia, mutta kun valitsee ajan ja paikan oikein, saa kyllä olla ihan rauhassa.


 Lopultakin nähtiin myös tämä Luontokeskuksen ja Eerikkilän yhdistävä silta. Tämä taisi tullakin vasta viime vuoden keväällä, joten alle vuoden se on siinä vasta ollutkin.


Ja pakkohan meidänkin oli käydä vähän ihastelemassa ja ihmettelemässä Eerikkilän puolella. Busseja tuli ja meni eli ainakin viikonloppuisin taitaa Eerikkilässä olla aika kovakin hulina. Sinne pitää ehdottomasti tehdä kyllä ihan oma reissunsa. Aluepassit ovat melko edullisia, siihen nähden mikä lajivalikoima niihin kuuluu. Ja Eerikkilän ravintolan ruokaakin olen kuullut kehuttavan kovin.


Me mentiin Viskin kanssa juomaan kahvit Hämeen luontokeskukseen, koska sinne oli nelijalkaisetkin tervetulleita!! 👍 Asia oli hienosti ilmoitettu jo parkkipaikalla, niin ei tarvinnut arpoa jättääkö koiraa autoon vai ei. Tämä oli jo aika mones luontokeskus missä Viski on käynyt. 


Luontokeskuksella oli juuri joku porukka kokoustamassa ja he olivat juoneet nuotiokahvit pihalla. Kun porukka siirtyi sisälle, me siirryimme Viskin kanssa pihalle nuotion ääreen istuskelemaan.
Mikäs siinä oli istuskellessa kun täysikuu loisti puiden välistä ja pikkupakkasella oli mukava lämmitellä nuotion ääressä! Kiitos hyvästä palvelusta Luontokeskuksen väelle!! ❤



sunnuntai 26. tammikuuta 2020

#silakkahaaste


Kuka teistä on katsonut Yleltä ohjelmaa nimeltä Itämeren suojelijat Peltsi ja Tom?


Jos joltain on koko ohjelma mennyt täysin ohi, niin nyt mars mars 👉 Yle Areenaan katsomaan. Ihan huikea ohjelma!


Ohjelma keskittyi Itämeren suojeluun monelta eri näkökantilta. Ja ohjelmasta sai paljon vinkkejä mitä pieniä juttuja itsekin voisi tehdä Itämeren hyväksi. 

Yksi näistä asioista on silakan syönnin lisääminen. Ja kysymys kuuluukin että miten ihmeessä voi näin helpolla tavalla suojella Itämerta. Ja vastaus tähän löytyi Peltsin ja Tomin ohjelmasta: 

Ihminen tuottaa keskimäärin vuorokaudessa 2,2 g fosforia jätöksissään, eli ulosteessa ja virtsassa. Vessanpöntöstä nämä jätökset jatkavat matkaansa jätevedenpuhdistamoon.
Kaupungeissa jätevedenpuhdistus on melko tehokasta, keskimäärin 95 % fosforista poistuu prosessin aikana. Puhdistuksen jälkeen Itämereen päätyy siis keskimäärin 40 grammaa fosforia vuodessa asukasta kohden.

Määrä on kuitenkin merkittävä, kaikkien suomalaisten pönttöpäästöt vuodessa kasvattavat levää Itämeressä 220 miljoonaa kiloa.
Omat pönttöpäästönsä on kuitenkin vaivatonta neutralisoida!

Itämeressä ravinteet lisäävät levien kasvua. Osa rehevöittävästä fosforista sen sijaan sitoutuu kaloihin. Niinpä kalaa syömällä voimme poistaa ravinteita Itämerestä.

 Pönttöneutraaliksi päästäkseen kalaa ei tarvitse hotkia valtavia määriä. Kerta viikossa silakkaa riittää. Nimittäin yksi silakka-annos, 200 g, sisältää 0,8 grammaa fosforia. Jos silakka-aterian popsii kerran viikossa niin vuodessa fosforia poistuu Itämerestä 42 g. Eli lähes saman verran, minkä pöntöstään päästelee! (Lähde: Yle.fi)


Me tietenkin otettiin Peltsin haaste vastaan, ja päätettiin syödä silakkaa vähintään kerran viikossa koko vuoden ajan. Ja tähän mennessä ollaan siinä hyvin pysytty. Silakkareseptejä on siis varmasti vuoden mittaan tulossa. Pysykäähän kuulolla ja lähtekää mukaan silakkahaasteeseen!!

Ja eiköhän silakkakalaankin taas lähdetä kun kevät tästä koittaa. 🎣


torstai 23. tammikuuta 2020

Tammikuun (melkein) puolenvälin brunssi


Kun sattuu viikonloppu, että kummallakaan ei ole mitään menoa, ei tarvitse kytätä kelloja ja saa heräillä omassa rauhaisassa tahdissa, niin mikäs sen parempi tällaiseen aamuun (tai aamupäivään) kuin kunnon brunssi.



Meidän brunssipöytään ei sinänsä sisältynyt mitään ihmeellistä. Mutta pelkän voileivän / puuron sijaan tämä vähäkin oli ihan luksusta.



Brunssipöydässä oli mm.
☆ pekonia
☆ munakasta
☆ nakkeja
☆ salaattia mozzarellajuustolla
☆ sulhaspiirakoita
☆ mangokakkua
☆ tuorepuristettua appelsiinimehua
☆ kahvia



Munakkaan teen yleensä 👉 tällä reseptillä. 



Sulhaspiirakoita en jaksanut itse leipoa, vaan luotin Lidlin paistopisteeseen. Hain nämä jo perjantaina ja lauantaina pikaisen uunituksen jälkeen ne olivat ihan kuin tuoreita.


👉 Mangojuustokakun ohje löytyykin jo blogista. Tämä kakku oli juurikin passeli brunssille raikkautensa ansiosta.


Pitäis kyllä vähän nyt aktivoitua näiden brunssien kanssa. Täytyy ehkä tälle vuodelle ottaa tavoite, että kerran kuussa järkkää brunssin kotona. Vaikka vähän eri teemoilla aina, niin ei käy tylsäksi. Tosin voiko brunssi kerran kuussa käydä tylsäksi? Voiko brunssi ylipäätään käydä tylsäksi..?😁 

(Halukkaat brunssivieraat voi toki ilmoittautua, niin ei ainakaan ainaiseen samaan brunssiseuraan kyllästy 😉)




maanantai 20. tammikuuta 2020

Maidoton ja munaton mangokakku


Tämä kakku toi vähän jo keväisen fiiliksen, vaikka ei nyt ihan vielä keväässä ollakaan. Tulppaaninippu vielä kakun viereen, niin johan se on ihan täysin kevätfiilinki. 🌞 

Ja taas yksi hyvä maidoton ja munaton resepti takataskussa, mikäli joskus on tarvetta. Tämä oli kyllä mahdottoman raikas kakku. Ei ollenkaan mikään makea, koska ei vieläkään joulun jäljiltä oikein maistu tuhdit, suklaiset kakut.
Ohje on Yhteishyvän.

👉 Huomatkaahan keksejä ostaessa tsekata että myös keksit on munattomia ja maidottomia!!  


Mangokakku
20 cm


Pohja:
200 g kaurakeksejä
1 dl juoksevaa kasvirasvavalmistetta

Täyte:
500 g maustamatonta soijajogurttia
2 dl tomusokeria
1 sitruunan raastettu kuori
2 rkl sitruunanmehua
2½ rkl perunajauhoja

Mangokuorrute:
1 prk (425/225g) mangoviipaleita
1 dl mangosäilykkeen lientä
1½ dl hyytelösokeria
½ sitruunan mehu

Voitele irtopohjavuoan reunat ja pingota vuoan pohjalle leivinpaperi. Säädä uuni 200 asteeseen.
Murenna keksit monitoimikoneessa tai laita keksit muovipussiin ja hienonna kaulimella. Kaada keksimurut kulhoon ja sekoita joukkoon rasva. Painele seos vuoan pohjalle ja reunoille. Tee reunoista noin 3 cm:n korkuiset. Aseta reilu pala alumiinifoliota tiiviisti pohjan ja reunojen päälle, jotta reunat pysyvät ylhäällä esipaistossa. Esipaista pohjaa uunin keskitasolla 8 minuuttia.

Sekoita täytteen aineet. Poista folio pohjan päältä, kaada täyte vuokaan ja laita kakku uuniin. Peitä kakun reunat paistamisen puolivälissä foliosuikaleella, etteivät ne pala. Paista kakkua kaikkiaan noin 40 minuuttia tai kunnes täyte on hyytynyt täysin. Anna kakun jäähtyä.

Soseuta mangoviipaleet. Sekoita sitruunamehu ja desilitra mangosäilykkeen lientä soseeseen. Kaada seos kattilaan ja kiehauta. Sekoita joukkoon hyytelösokeri ja kiehauta uudelleen. Jäähdytä kuorrute haaleaksi. Levitä se kakun pinnalle ja irrota kakku vuoasta.



Nyt tosiaan on vähän poikkeuksellinen talvi kaikessa lumettomuudessan ja lämmössään, vaikka kyllähän näitä lumettomia talvia on ennenkin ollut. Täältä "omasta sähköisestä päiväkirjasta" on hyvä tsekkailla, että kyllä ne kelit on hyvinkin vaihtelevia olleet eri vuosina. 


Kovasti ollaan uusia pilkkipaikkojakin käyty katselemassa, mutta vieläkin ne jäät puuttuvat. Ja jos ne yhtäkkiä tulevat hetkeksi, niin millään ei kyllä kaikkia valmiiksi tsekattuja paikkoja ehditä kiertämään.



Mutta eipä nämä metsässä vietetyt hetket silti ole koskaan hukkaan heitettyjä hetkiä. Akut tulee samalla hyvin ladatuksi.


Ja ilman eväitähän ei voi reissuun lähteä! 


Voin kyllä kertoa että ei ollut fiksu veto pakata evääksi tuollaisia "hienosteluleipiä". Sain koko ajan vahtia ettei eväslaatikot pomppineet liikaa repussa, jonka jälkeen täytteitä olisi saanut kaivella laatikon pohjalta. 😁


 Mutta olihan ne hyviä!! 😀


torstai 16. tammikuuta 2020

Leipää joululaatikon jämistä


Mun päivitykset hyppii nyt aikajanalla vähän sinne sun tänne, mutta älkää antako sen haitata. Tämäkin ohje on P A K K O kirjata ylös ihan ensi joulua silmällä pitäen. Tein nimittäin niin hyvän leivän joululaatikon jämistä, että tätä voisi tehdä toistekin. 
Saatiin äidiltä lanttu- ja perunalaatikon jämät, ja ne mitä ei jaksettu syödä, päätyi osittain tähän leipään ja loput sit Viskin mahaan. 😂

Ohje löytyi Facebookin Kotiruokaryhmästä, kiitos ohjeesta Jaana Niemiselle.  🙏
Ajatuksena oli ensin tehdä sämpylöitä, mutta laiskuus iski ja pyöräytin vain yhden leivän.

Leipä joululaatikon jämistä


2,5 dl vettä
25 g tuore hiivaa
1 dl perunalaatikkoa
1 dl lanttulaatikkoa
1 tl suolaa
½ rkl tummaa siirappia
3 dl sämpyläjauhoja
n. 4 dl erikoisvehnäjauhoja
2 rkl öljyä tai sulatettua voita

Lämmitä vesi normaalia lämpimmäksi, jos joululaatikot ovat kylmiä.  Lisää veteen hiiva ja liota. Lisää suola ja siirappi sekoittaen. Lisää peruna- ja lanttulaatikko hyvin sekoittaen. 
Lisää jauhot ja tee kimmoisa taikina. Lisää öljy / voi, vaivaa hyvin. Ripottele päälle jauhoja ja laita kohoamaan liinan alle lämpimään paikkaan. Anna taikinan kohota n. 30 min. 
Muotoile taikina jauhojen avulla leiväksi ja anna vielä kohota liinan alla n. 15 minuuttia. 
Laita uunin alimmalle tasolle syvään uunipeltiin vettä, samalla kun laitat uunin lämpiämään. Näin saat pinnalta rapean leivän.
Paista uunin keskitasolla 200 asteessa noin tunnin ajan tai kunnes leipä on kypsää.


Saatiin äidiltä mukaan myös kinkkua. Mehän ei jouluna kinkkua paistettu, vaan mentiin 👉 kahteen kertaan marinoidulla possulla. Kinkkua syötiin ihan sellaisenaan ja loput kinkunjämät meni kinkkukiusaukseen. Tämän tein 👉 jauheliha-perunalaatikon ohjeella. Jauheliha vaan vaihtui kuutioituun kinkkuun.


Ja loput kylmäsavu- ja graavilohet päätyivät pizzaan. Sitä tulikin hupsista keikkaa tehtyä kolme pellillistä. Ja uskotte varmaan että kaikki meni parempiin suihin! 😁 
Pizzapohjan tein 👉 tällä helpolla ohjeella.


Ja kun halpamatkalaiset lähtevät retkelle, on mukana tietenkin termarikahvit ja pizzat, joita voi romanttisesti syödä autossa. Vaikka meillähän ei autossa saa syödä mitään... 🙈