Cappuccino-suklaakakku
2 dl sokeria
3 kananmunaa
3 dl vehnäjauhoja
3 rkl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
3 rkl maitoa
2 kpl (à 12 g) cappuccino-pikakahvijauhetta
100 g tummaa suklaata rouhittuna
Kuorrutus:
1 kpl (à 12 g) cappuccino pikakahvijauhetta
3 dl tomusokeria
2 rkl appelsiinimehua tai vettä
Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Vatkaa munat yksitellen joukkoon. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lämmitä maitoa hieman esim. mikrossa ja sekoita joukkoon kaksi pussia cappuccinojauhetta. Sekoita taikinaan vuorotellen kuivia aineita ja cappuccinoseosta. Sekoita joukkoon suklaa. Sekoita tasaiseksi. Voitele ja korppujauhota noin 2 l:n kakkuvuoka. Kaada taikina vuokaan ja paista 175 asteisessa uunissa, alatasolla noin 50 minuuttia. Kokeile kakun kypsyyttä tikulla. Anna kakun jäähtyä ritilällä ennen kumoamista.
Kuorrutetta varten sekoita kulhossa cappuccinojauhe ja tomusokeri ja lisää joukkoon hieman lämmitetty mehu tai vesi. Sekoita tasaiseksi. Valuta kuorrutus jäähtyneen kakun pinnalle.
Tuosta kuorrutteesta tuli mieleeni, että äitini oli juuri muutama viiko sitten leiponut niin hyvää kuivakakkua johon oli tehnyt suolakinuskikuorrutteen ja se oli kyllä niiiiiiin hyvää, että olisin voinut nuolla kuorrutteet koko kakun päältä pois. Ehkä siis turvallisuus syistä jätin tällä kertaa kuorrutteen tekemättä.... 😉
Täytyy sanoa että tuo cappuccino maistui raa'assa taikinassa enemmän mitä valmiissa kakussa.
Ja tässä vielä kuva "leipuripullasta" jolla alkaa olla aika pullamainen olomuoto vaikka olo muuten onkin hyvä. Laskettu aika olisi tänään 😱 mutta muksuhan syntyy juuri silloin kun hänestä siltä tuntuu ja näin on hyvä. Koko raskauden ajan olen saanut kuulla ympäriltäni että "odota vaan kun alkaa ne ja ne kivut ja odota vaan kun sattuu ja on sitä ja tätä" ja tässä olen odotellut mutta mitään näistä odotettavista asioista ei ole kyllä mun kroppaan kotiutunut. Olo on ollut koko ajan hyvä ja kaikki kivut on pysynyt poissa. Nyt samat kauhukuvaelmat on tietenkin annettu tulevaa synnytystä varten, "odota vaan sitä kivun ja tuskan määrää ja odota vaan ja odota vaan...". No tässähän minä vaan odottelen! 😇 Toki toivon että itse selviäisin mahdollisimman vähin henkisin ja fyysisin vaurioin kyseisestä tapahtumasta, mutta prioriteettina olisi kuitenkin saattaa lapsi täysissä sielun ja ruumiin voimissa tähän maailmaan, tavalla tai toisella ja muusta viis! ❤ Kuitenkin samalla koen, että olen etuoikeutettu kun minulla on ollut onni kokea tämä raskaus ja toivottavasti kokea myös synnytys. Kaikille siihen ei anneta mahdollisuutta vaikka kuinka haluaisi. 😔
Mutta nyt vaan katsotaan ja odotellaan mitä tulevaisuus on meidän varalle kehitellyt.... 🙏
Touhukasta tiistaita kaikille! 💪💛