Cappuccino-suklaakakku

Kuivakakuista (tai siis kahvikakuista, nämähän eivät ole kuivaa kakkua nähneetkään) on tullut yhtäkkiä mun suosikkeja. Tätä 👉 appelsiini-suklaakakkua tulee tehtyä aika usein, samoin tämä 👉 nougat-tiikerikakku yllätti erittäin positiivisesti. Kuivakakut on siitä kivoja leivonnaisia, että ne säilyvät hyvin ja ennemminkin vaan paranevat vanhetessaan. Tämä ohje on Yhteishyvän sivuilta. Tein vain sellaisen muutoksen, että jätin tuon kuorrutteen tekemättä. Mielestäni oikein tehty (eli kostea) kuivakakku ei kuorrutetta välttämättä tarvitse. Itse jätin sen tekemättä vain sen takia, että kakku ilman kuorrutetta on mielestäni helpompi säilöä jääkaapissa, kun sen voi laittaa samaan vuokaan takaisin jossa se on tehtykin. Mutta laitan tähän kuitenkin myös kuorrutteen ohjeen, mikäli joku innostuisi myös sitä kokeilemaan. 

 Cappuccino-suklaakakku

200 g voita
2 dl sokeria
3 kananmunaa
3 dl vehnäjauhoja
3 rkl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
3 rkl maitoa
2 kpl (à 12 g) cappuccino-pikakahvijauhetta
100 g tummaa suklaata rouhittuna

Kuorrutus:
1 kpl (à 12 g) cappuccino pikakahvijauhetta
3 dl tomusokeria
2 rkl appelsiinimehua tai vettä

Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Vatkaa munat yksitellen joukkoon. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lämmitä maitoa hieman esim. mikrossa ja sekoita joukkoon kaksi pussia cappuccinojauhetta. Sekoita taikinaan vuorotellen kuivia aineita ja cappuccinoseosta. Sekoita joukkoon suklaa. Sekoita tasaiseksi. Voitele ja korppujauhota noin 2 l:n kakkuvuoka. Kaada taikina vuokaan ja paista 175 asteisessa uunissa, alatasolla noin 50 minuuttia. Kokeile kakun kypsyyttä tikulla. Anna kakun jäähtyä ritilällä ennen kumoamista.
Kuorrutetta varten sekoita kulhossa cappuccinojauhe ja tomusokeri ja lisää joukkoon hieman lämmitetty mehu tai vesi. Sekoita tasaiseksi. Valuta kuorrutus jäähtyneen kakun pinnalle.

Tuosta kuorrutteesta tuli mieleeni, että äitini oli juuri muutama viiko sitten leiponut niin hyvää kuivakakkua johon oli tehnyt suolakinuskikuorrutteen ja se oli kyllä niiiiiiin hyvää, että olisin voinut nuolla kuorrutteet koko kakun päältä pois. Ehkä siis turvallisuus syistä jätin tällä kertaa kuorrutteen tekemättä.... 😉 

Täytyy sanoa että tuo cappuccino maistui raa'assa taikinassa enemmän mitä valmiissa kakussa. 

Ja tässä vielä kuva "leipuripullasta" jolla alkaa olla aika pullamainen olomuoto vaikka olo muuten onkin hyvä. Laskettu aika olisi tänään 😱 mutta muksuhan syntyy juuri silloin kun hänestä siltä tuntuu ja näin on hyvä. Koko raskauden ajan olen saanut kuulla ympäriltäni että "odota vaan kun alkaa ne ja ne kivut ja odota vaan kun sattuu ja on sitä ja tätä" ja tässä olen odotellut mutta mitään näistä odotettavista asioista ei ole kyllä mun kroppaan kotiutunut. Olo on ollut koko ajan hyvä ja kaikki kivut on pysynyt poissa. Nyt samat kauhukuvaelmat on tietenkin annettu tulevaa synnytystä varten, "odota vaan sitä kivun ja tuskan määrää ja odota vaan ja odota vaan...". No tässähän minä vaan odottelen! 😇 Toki toivon että itse selviäisin mahdollisimman vähin henkisin ja fyysisin vaurioin kyseisestä tapahtumasta, mutta prioriteettina olisi kuitenkin saattaa lapsi täysissä sielun ja ruumiin voimissa tähän maailmaan, tavalla tai toisella ja muusta viis! ❤ Kuitenkin samalla koen, että olen etuoikeutettu kun minulla on ollut onni kokea tämä raskaus ja toivottavasti kokea myös synnytys. Kaikille siihen ei anneta mahdollisuutta vaikka kuinka haluaisi. 😔 

Mutta nyt vaan katsotaan ja odotellaan mitä tulevaisuus on meidän varalle kehitellyt.... 🙏

Touhukasta tiistaita kaikille! 💪💛

Ahvensoppaa

 Mieheni oli viime viikon lauantaina nauttimassa upeasta auringonpaisteesta meren jäällä ja toi minulle tuliaisiksi komean kasan ahvenia. Itse en ole tänä keväänä käynyt pilkillä ollenkaan. Jotenkin se pilkkijakkaralla kökkiminen tämän ison pötsin kanssa ei ole houkuttanut. Josko sitten taas ensi keväänä jaksaisi keskittyä siihenkin puuhaan.

 

Yleensä ollaan ahvenet vaan työnnetty savupönttöön ja syömättä jääneet savuahvenat hyödynnetty salaatteihin, kastikkeisiin jne. Nyt meidän sähkösavustin ei oikein enää jaksa sauhutella, joten oli hyvä aika kehitellä ihan jotain muuta. Itse haluaisin aina syödä fileroitua, pannulla paistettua ahventa, mutta itseltä ei oikein se filerointi tahdo sujua (harjoituksen puutetta, tiedetään).

 

Nyt tehtiin niin, että osa ahvenista vaan nyljettiin ja ne päätyivät soppaan ja loput fileroitiin ja pyöriteltiin maustetuissa ruisjauhoissa ja ne päätyivät voin kera pannulle. Aika hyvä setti siis! 

Ahvenkeitto tehtiin ihan samalla tavalla kuin muutenkin kermainen kalakeitto tehdään. Nyt vaan laitettiin nyljetyt ja putsatut ahvenet keittymään perunoiden kanssa noin viideksi minuutiksi. Tämän jälkeen kalat nostettiin pois liemestä, annettiin hetki jäähtyä ja perattiin lihat pois. Ja kun keitto oli muuten valmista, laitettiin nypityt ahvenenlihat takaisin keiton joukkoon. Ja kyllä oli muuten hyvää! 😋

Itse odotan jo kovasti sitä, että päästään koko perheen voimin kesällä ahvenkalaan. 🐟 Ja jos Ahtikin olisi suotuisa, niin saataisiin kokeiltua muitakin uusia juttuja ahvenesta. Tosin ehkä se uusi savustuspönttökin pitää laittaa ostoslistalle...

Hyvää vohvelipäivää ❤

Tänään 25.3. vietetään kansainvälistä vohvelipäivää. Yleensä missaan aina nämä tärkeät juhlapäivät (korvapuustipäivä, suklaakakkupäivä ja mitä näitä nyt on). Mutta nyt kun jääkaappiin oli jostain jäänyt puolikas purkki maitoa (ja aina ei jaksa tehdä pannukakkua) niin päätin pitkästä aikaa kaivaa vohveliraudan kaapista pölyttymästä. Ja koska vohvelitaikinan ohje ei tule minulla takaraivosta, piti vähän internetin syövereistä kaivella ohjeita ja koota niistä itselle mieleinen. Ja samalla siis selvisi myös tämän vohvelipäivän olemassaolo. Vohvelipäivä on lähtöisin naapurimaastamme Ruotsista ja päivän tarkoitus on juhlistaa talven kääntymistä kevääksi. No, taitaa kyllä kelit muuttua taas keväisestä takatalviseksi, mutta käännetään silti henkinen kello jo kevättä kohti. 

Itse en tykkää pannukakku-, vohveli- enkä lettutaikinaan laittaa sokeria ollenkaan, ainoastaan suolaa. Joten siitä syystä sokeri on suluissa. Lisätkää sokeri taikinaan jos tykkäätte makeammasta taikinasta.

 

 Vohvelit
n. 8 kpl

2 munaa
2 dl maitoa
2 dl vichyä
2 dl vehnäjauhoja
1 dl maissijauhoja
2 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
(½ dl sokeria)
1 dl voisulaa/pullomargariinia/öljyä

Vatkaa kevyesti munien rakenteet rikki kulhossa. Lisää joukkoon vichy ja maito sekä keskenään sekoitetut kuivat aineet ja lopuksi voi/margariini. Sekoita taikina tasaiseksi.
Anna taikinan hetki turvota jääkaapissa.
Kuumenne vohvelirauta. Voitele esim. voisulalla molemmat pinnat siveltimellä. Tarjoile mieluiten heti haluamillasi höysteillä. 

Viimeksi kun kaivoin vohveliraudan kaapista, tein 👉 näitä suolaisia vohveleita kesäloman alkamisen kunniaksi. Suosittelen 👌 toimii aamupalana, brunssilla, kevyenä lounaana jne. 

Ja pitihän kokkikaverinkin saada omansa. Tietenkin pienellä kermavaahtonökäreellä ja yhdellä mansikalla höystettynä. 😂 Ja Viskihän ei turhia kursaile. Hän käy tarjottavien kimppuun heti välittömästi luvan saatuaan.

Me ollaan Viskin kanssa ehdottomasti sitä mieltä, että vohvelipäivä saisi olla vaikka joka päivä.... 😊

Piparjuuri-lohilaatikko

 Just julkaisin tämän älyttömän hyvän kinkku-pekonikiusauksen ohjeen ja täältä pesee nyt toinen ihan superherkullinen laatikkoruoka. Tämä on, jos mahdollista, vieläkin helpompi valmistaa kuin kinkkukiusaus ja maut olivat el perfecto! 👌 Tätä tehdään kyllä pikaisesti meillä uudestaan. Ohjeen tähän olen napannut Lidlin ruokalehtisestä joskus aikanaan. Eli kaikki ainekset pitäisi Lidlistä löytyä, mutta itse tunnustan heti, että jouduin tuota piparjuurituorejuustoa hakemaan S-kaupasta. Toki sen olisi voinut korvata jollain muunkin makuisella tuorejuustolla tai tehdä itse sekoittamalla maustamatonta tuorejuustoa ja piparjuurta. Mutta koska en löytänyt edes tuoretta/säilyke piparjuurta, niin päätin sit suosiolla hakea tuorejuuston toisesta kaupasta. Piparjuurituorejuusto sellaisenaan maistettuna on aika tymäkän makuista, mutta tässä ruuassa se ei juurikaan pistävästi maistunut, muuta kuin tuoden aika kivaa lisämakua. 

Piparjuuri-lohilaatikko

750 g valkosipuliperunoita (pakaste)
250 g lämminsavulohta
2 dl lehtipinaattia
½ dl tilliä hienonnettuna (unohdin ostaa)
4 dl maitoa
2 dl ruoka-/kuohukermaa
150 g piparjuurituorejuustoa
3 kananmunaa
1 tl suolaa
ripaus mustapippuria rouhittuna

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.
Kaada puolet perunaviipaleista voideltuun vuokaan (tilavuus n. 1½-2 l). Revi savulohi perunoiden päälle, ripottele lohelle pinaatinlehtiä ja saksi tilliä. Asettele päälle loput perunasiivut.
Sekoita kerma, maito, tuorejuusto, munat, suola ja mustapippuri kulhossa. Kaada seos tasaisesti vuokaan.
Kypsennä lohilaatikkoa uunin alatasolla noin tunnin ajan, kunnes laatikko on hyytynyt ja saanut hieman väriä pintaansa. 

Lumikasojen alta on alkanut paljastua syksyllä ruukkuihin laitetut kanervat. Nämä kanervat olivat vielä ennen lumen tuloa kirkuvan punaisia, nyt enää hailakan vaaleita. Suunnitelmissa olisi vaihtaa kanervien tilalle narsissit, mutta uskaltaako niitä vielä ostaa kun luvassa on taas ensi viikolle kovia yöpakkasia... 😲

Sen verran on päivälämpötilat ollut lämpöisen puolella, että korkkasimme viikonloppuna Viskin kanssa jätskilenkkikauden! 😁 Ensin lenkki ja sit hyvällä omalla tunnolla isoin jäde mikä kaupasta löytyy.... 😋 P.S. Tuo Pätkistuutti oli ihan älyttömän hyvää (Viskinkin mielestä)!!!

Kinkku-pekonikiusaus (& vyöhyketerapiaa)

 Tätä kinkkukiusausta meillä tehtiin ekan kerran jo muutama viikko sitten ja ihastuttiin tähän niin kovin, että nyt oli pakko tehdä jo uudestaan. Nyt ehdin jopa ottaa muutaman valokuvan ruuasta ennen kuin vuoka oli nuoltu tyhjäksi. Olen aina tykännyt ihan peruskinkkukiusauksesta, mutta tämä menee kuitenkin ihan eri sfääreihin ja hyvin pienillä lisäyksillä. Kunnolla mausteita ja vähän pekonia joukkoon, niin AVOT! 👌 Kiitokset Voita ja Suolaa blogiin, tämä jäi meillä kyllä arkiruokalistalle ihan heittämällä. 👍

Kinkku-pekonikiusaus

1 kg peruna-sipulisuikaleita
250 g palvirouhetta
1 pkt pekonia
1 iso sipuli
1 (tai enemmän) valkosipulin kynsi
5 dl kuohukermaa / ruokakermaa
1 tl suolaa
2 tl sipulijauhetta
2 tl valkosipulijauhetta
2 tl paprikajauhetta

Laita uuni lämpeämään 220 asteeseen.
Hienonna sipulit. Laita paistinpannu kuumenemaan ja lisää siihen siivutettu pekoni. Pekonia ei ole tarkoitus ruskistaa tässä kohtaa, vaan ottaa hieman väriä. Kun rasva alkaa irtoamaan, lisää pannulle palvirouhe ja sipulit.
Voitele uunivuoka ja laita pohjalle noin puolet perunasuikaleista. Laita seuraavaksi puolet mausteista. Kaada paistinpannun sisältö liemineen vuokaan ja laita päällimmäiseksi loput perunasuikaleista sekä loput mausteet.
Lisää kermat ja kypsennä noin 30 minuuttia. Sekoita ainekset vuoassa kertaalleen ja jatka kypsentämistä vielä 20-30 minuuttia.
Anna kiusauksen vetäytyä hetki ennen tarjoilua.

Perjantaina kävin pitkästä aikaa vyöhyketerapiassa. Kävin siis vyöhyketerapeutilla ennen "raskautumista", muistaakseni kolme kertaa. Kun lopetin hormonaalisen ehkäisyn ja tiesimme että toiveena olisi lapsi, halusin käydä vyöhyketerapiassa tasoittamassa hormonitoimintaani sekä hakemassa itselleni rentoutta asian suhteen. Ja en tiedä oliko tästä hyötyä vai ei, mutta suht pikaisesti tulinkin raskaaksi. 

Ja nyt päätin vielä ennen synnytystä käydä rentoutumassa samanmoisessa käsittelyssä. Käsittely kestää normaalisti n.1,5 tuntia ja se todellakin on täydellistä rentoutumista. Tällä kertaa hoito kesti vain 1 tunnin ajan, koska iso vatsa tekee olon hoitopöydällä vähän hankalammaksi. Sain kuitenkin tuon tunnin ajan hyvin rentouduttua ja vaivuinkin aika pian sellaiseen horrokseen että huh huh. 😴 Itselläni vyöhyketerapian tarkoitus oli hakea rentoutta kroppaan ja siinä kyllä hoito onnistui. Jotkut ovat saaneet vyöhyketerapiasta toki apua myös synnytyksen luonnolliseen käynnistymiseen. Saas nähdä miten käy! 😁 Uskon kylläkin siihen, että lapsi syntyy tasan tarkkaan just sillon kun on itse valmis siihen. Tarkoitus oli että itse lähtisin vielä rennommin ottein kohti synnytystä ja että kropassani ei ainakaan olisi mitään jumitiloja jotka synnytystä vaikeuttaisivat. Se apu hoidosta ainakin oli, että viime yönä nukuin kuin tukki, heräämättä yöllä kertaakaan edes vaihtamaan asentoa! 🙏

Raskauden aikana olen kerran käynyt myös kalevalaisella jäsenkorjaajalla, muistaakseni raskausviikolla 26. Silloin alkoi olla lantionalueen kipuja (ensimmäiset kiputilat koko raskauden aikana) ja täytyy tunnustaa että nekin jäivät sinne kalevalaisen jäsenkorjaajan hoitopöydälle. Neuvolassakin mielestäni ihan liikaa ohjeistetaan naisia siihen, että erilaiset kiputilat kuuluvat raskauteen. Voi olla että joillain kuuluvatkin, mutta itse olen kyllä sitä mieltä että monia kiputiloja voi myös osaavissa käsissä helpottaa paljon. 

Jos minusta ei hetkeen kuulu mitään, niin sit vyöhyketerapia on vaikuttanut pikaisesti. 😁 Muuten palaillaan taas ensi viikolla - mukavaa viikonloppua kaikille! 💛

Kastikkeita katkaravuista: Skagenröra & katkarapuhöystö

 
 

Äitini oli tehnyt joulupöytään ihan mielettömän hyvää skagenröraa ja sain vinkin, että resepti oli K-ruokalehdestä nro 11/21. Sattumalta itselläni oli sama lehti tallessa ja taitettuna juurikin tuon samaisen reseptin kohdalta! 😁 Viime viikolla kun hyvät ystävät tulivat kylään ja teimme heille ruokaa, päätimme että ruoka koostuu pääasiassa kalasta. Ensin piti tehdä myös kalainen kastike savulohelle ja uunilohelle, mutta päädyin kuitenkin tähän skagenröraan, koska tiesin sen varmasti toimivaksi kastikkeeksi. On pakko nyt kirjata ohje tänne blogin puolellekin talteen, koska veikkaan että tätä kastiketta tulee kesän aikana tehtyä uusien perunoiden kaveriksi aika usein. Toinen suosikkikastikkeemme uusien perunoiden kanssa on tämä 👉kalamiehen viettelys. 

Skagenröra

2 pss (à 180 g) katkarapuja (pakaste)
1 pieni punasipuli
1½ dl majoneesia
1 prk (150 g) ranskankermaa
½ dl tilliä hienonnettuna
½ rkl sitruunanmehua
1/4 tl mustapippuria
ripaus suolaa

Sulata katkaravut pakkauksen ohjeen mukaan ja valuta ne. Kuori ja hienonna punasipuli.
Sekoita majoneesi ja ranskankerma keskenään. Lisää joukkoon muut ainekset ja sekoita. Anna makujen tasoittua hetki kylmässä ennen tarjoilua.

 

Tarjoushaukkana ostin katkarapuja pakkaseen kerralla kolme pussia ja kun muikutkin sattuivat olemaan tarjouksessa, niin ei ollut vaikea keksiä että teen myös muikuille jonkinlaisen katkarapukastikkeen. Tällä kertaa testasin Sari Spåran Meren maku -kirjasta löytyvää katkarapuhöystöä. Hieman muokkailin ohjetta sen mukaan mitä jääkaapista löytyi. Tämä oli huomattavasti sitruunaisemman makuinen kastike kun tuo skagenröra ja sopikin hyvin suolaisille, paistetuille muikuille. Kannattaa kuitenkin varovasti lisäillä sitruunamehua, ettei kastikkeesta tule liian kirpsakkaa.

Katkarapuhöystö

180 g katkarapuja (pakaste)
½ dl ruohosipulia
1 pieni punasipuli
1 dl majoneesia
1 dl ranskankermaa
1-3 rkl sitruunanmehua
2 tl (Dijon) sinappia
1/4 tl cayennepippuria

Sulata katkaravut pakkauksen ohjeen mukaan ja valuta ne.
Hienonna punasipuli ja ruohosipuli.
Yhdistä kaikki aineet keskenään ja mausta. Aseta jääkaappiin hetkeksi, jotta maut kerkeävät tekeytyä. Tarjoa esim. uuniperunoiden lisukkeena tai leivän päällä. 

Lumi sulaa näillä auringonpaisteilla pikkuhiljaa. Ja nimenomaan hyvin pikkuhiljaa. Jotenkin luulisi, että kun päivälämpötilat huitelevat kymmenessä asteessa, olisi lumet jo sulaneet pihasta. Mutta kovat yöpakkaset ilmeisesti aiheuttavat sen, että sulaminen on hitaan puoleista. Toisaalta hyvä niin, koska maa ja kaikki kaivot ovat jäässä, jolloin ehkä vältytään pahimmilta tulvilta kun sulaminen tapahtuu hitaasti.

Eilen kairailtiin jäälle muutama reikä, jotta nähtäisiin kuinka paljon jäätä vielä on rannassa. Ja jäätähän oli todennäköisesti ihan pohjaan saakka. Ei viitsinyt kairata niin pitkälle, ettei terä suotta tylstyisi, mutta jäätä kyllä riittää. Milloinkohan on se aika että saadaan vene laskettua vesille omasta rannasta...? Ehkä toukokuun alussa...? 🙈

Navettabaarin terassilla alkaa olla jo mukavan lämmin istuskella. Etenkin kun juuri tähän kohtaan harvoin osuu tuuli. Viikonlopuksi Pekka Pouta lupasi sen verran lämmintä, että tekisi oikein mieleni leipoa jotakin, jotta voi sit terassilla nautiskella keväiset päiväkahvit. 😍😎

Maailman helpoin kakku

 Se näyttäisi äitiyslomalaisen elämä olevan vähän verrattavissa eläkeläisen elämään - koko ajan on sen verran paljon tekemistä, että eipä ehdi kunnolla edes tänne blogin puolelle tulla päivittelemään kuulumisia. Eli beibi ei siis vielä ole putkahtanut maailmaan 😁 vaan joku toinen tekee itsestänsä kiireisen ramppaamalla vesijumpissa, siivoamalla, leipomalla, nauttimalla aurinkoisista keleistä pihalla, pesemällä pyykkiä jne jne. Mutta sallittakoon se tähän hetkeen. Vielä kun saa asioita tehdä omassa aikataulussa, ilman takiaispalloa rinnalla, niin pitää nauttia tästä! 😉

Tämän kakun leivoin viime perjantaina, kun hyvät ystävät olivat tulossa kylään. Mieheni oli vähän sitä mieltä, että et varmaan jaksa leipoa mitään, että jos vaan ostetaan jotain valmista. Siis mitä, minäkö tarjoaisin vieraille jotakin valmista?? 😱 Laskin että meillä on tänä vuonna käynyt mun vanhempien lisäksi mieheni veljen perhe ja yksi ystävä kylässä tätä ennen, joten sen verran harvinaista herkkua on vieraat meidän kulmilla, että leivon kyllä tällaisena specialhetkenä enemmän kuin mielellään. Ja etenkin kun nyt löytyi sellainen huippuresepti, joka oli äärimmäisen helppo JA herkullinen. Tein pohjan ihan muutamia tunteja ennen vieraiden saapumista, ja silti kakku oli erittäin kostea  ja mehevä tarjoiltaessa. Ainoa aikaa vievä osuus tämän kakun valmistuksessa on kakkupohjan paisto, muuten kaikki sujuu käden käänteessä. Etenkin kun koristelunkin voi hoitaa vähän vasemmalla kädellä - mitä epämääräisemmin koristeet on kakun päälle heitelty, sen nätimpi todennäköisesti on lopputulos. Ohje on Saamarin kakut -blogista ja se oli tehty yhteistyössä Juustoportin kanssa. 

 

Maailman helpoin kakku
18 cm

Pohja:
75 g voita
2 dl vaniljajogurttia (Juustoportin)
2½ dl vehnäjauhoja
1½ dl sokeria
1 tl soodaa
1 tl vaniljasokeria

Kuorrute ja koristelu:
2 dl kuohukermaa
n. 2 rkl vaniljasokeria
koristeeksi vadelmia, pensasmustikoita, suklaakonvehteja

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Pingota leivinpaperi irtopohjavuoan pohjan väliin (vuoka 18-20 cm).
Sulata voi mikrossa, jätä hetkeksi jäähtymään.
Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään.
Lisää jogurtti voisulaan ja sekoita tasaiseksi. Kaada voiseos jauhojen joukkoon ja kääntele taikina tasaiseksi nuolijalla.
Kaada taikina kakkuvuokaan, paista uunissa 35-40 minuuttia. Kokeile kakun kypsyys esim. hammastikulla. Kakku on valmis kun taiknaa ei jää tikkuun.
Anna kakun jäähtyä hetki vuoassa. Ota kakku pois vuoasta ja anna jäähtyä kokonaan ennen kuorruttamista.
Vatkaa kerma vaahdoksi, mausta vaniljasokerilla.
Nostele kuohkea kerma lusikalla kakun päälle ja koristele haluamallasi tavalla, esim. marjoilla ja suklaakonvehdeilla. 

Nyt alkaa beibin tavaratkin olla jo kaikki ostettuna ja paikallaan. Hän toivottavasti ei saa ikuisia traumoja, koska meillä ei ole tarjota hänelle omaa huonetta, vaan saa majailla yläkerran aulassa. Eikä aulaa ole muutettu vaaleansinisen / vaaleanpunaisen hattaraiseksi. 😂 No, ehkä hän selviää näistä traumoista. Vielä puuttuu pinnasängyn laitasuojat ja sellainen hoitoalusta, mutta muuten alkaa kaikki olla valmiina. Vaatteita en ole juurikaan ostellut, vaan mennään äitiyspakkauksessa olleilla. Saa sitä sit aina ostettua täydennyksiä sen mukaan mitä tarvitsee. Olen vähän kirjaillut ylös, että jos joku kysyy mitä voi vauvalle tuoda, niin vastauksena on vaippojavaippojavaippoja (niitä kuulemma menee ja paljon), harsoja, lakanoita ja pyyhkeitä. 

En tiedä tajuaako Viski yhtään mitä meillä on meneillään. Ainakin se on suojellut koko raskausajan mua jos mahdollista niin entistä tarkemmin. 👮 Mutta ainakin hän osaa, edelleen, nauttia näistä lämpimistä kevätkeleistä ja rentoutua! 

Otetaan Viskistä mallia ja mennään ulos nauttimaan ihanan lämpimistä kevätkeleistä! 💛

Sitä sun tätä -pelti

Bongasin Lidlissä viikonloppuna, että mitäs ihmettä, se on kevät nyt kun parsat on jo kaupoissa. Tai kai niitä jossain kaupoissa on läpi vuoden, mutta hyvännäköisiä ja suht edullisia parsoja saa yleensä vain keväällä.
Ja siitä parsapuntin ostamisesta se idea sitten lähti. Mitä muuta voisi laittaa tarjolle samaan aikaan parsojen kanssa? Parsat pitää tietenkin (tai tietenkin ja tietenkin) peittää pekonilla. Samaan aikaan uunipellille sopii monenlaiset ainekset, mutta meillä oli tällä kertaa broileria, perunaa, bataattia ja halloumijuustoa.

Laitoin uuniin ensiksi 200 asteeseen perunat, bataatin ja pankojauhoissa pyöritellyt broilerinfileepalat. Annoin niiden kypsyä rauhassa. Kun perunat oli sopivan pehmoisia, otin pellin pois uunista ja nostin uunin lämpötilaa 250 asteeseen.

Eri pellille pääsi pekoni-parsat sekä viipaloitu halloumijuusto. Nämä olivat uunissa noin 10 minuuttia.

Ja ei muuta kuin ääntä kohti, ruuan ollessa El perfecto!! 👌

Tällaiset sitä sun tätä -pellit on täydellistä tarjottavaa myös vieraille, koska jokainen voi hiukan valita omien makumieltymysten mukaisesti, että mitä haluaa syödä.  

Tein pitkästä aikaa myös 👉 tätä meidän lemppari pastasalaattia. 

Vadelma-kinuskikääretorttu

Olen kovasti pallotellut ajatuksella, että leipoisiko laskiaispullia vai ei. Tiistaina kävimme Raision Myllyssä ostoksilla ja sain johdateltua ovelasti mieheni Naantalin Aurinkoisen kahvilaan samalla reissulla. Ihan vaan sillä varjolla, että on pakko saada laskiaispullaa laskiaistiistain kunniaksi.Olihan se aikamoisen herkullista, mutta ei se silti vienyt himotusta leipoa pullaa myös kotiin.Tämä kääretorttu sentään vähän siirsi leivontahaluja! Kinuski ja vadelmat oli oikein oiva makupari. Ohjeen bongasin Kermaruusu -blogista, kiitokset sinne!

Katsotaan miten käy pullan leipomisen kanssa, leivonko vai enkö, kas siinä pulma... 😁

Vadelma-kinuskikääretorttu

Pohja:
4 kananmunaa
1½ dl sokeria
1½ dl vehnäjauhoja
½ dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 rkl kaakaojauhetta

Täyte:
100 g pehmeää voita
250 g tomusokeria
200 g kinuskituorejuustoa
vadelmia

Vaahdota munat ja sokeri. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää vaahtoon varovasti sekoittaen. Kaada taikina leivinpaperoidulle pellille, paista 225 asteessa n. 6 minuuttia.
Sekoita pehmeä voi ja tomusokeri sähkövatkaimella, lisää tuorejuusto. Levitä notkea täyte jäähtyneen pohjan päälle, ripottele päälle vadelmia. Kääri torttu rullalle. 

Vitsit mitkä keväiset kelit meitä on nyt hellinyt, ainakin täällä etelässä. 🌞 Nyt on sellainen fiilis, että kevät on jo ihan kulman takana. 

Kuinka hypnoottista onkaan seurata räystäistä tippuvia vesipisaroita... 💧

Lumikerroksen alta alkaa jo paikkapaikoin näkyä vihreää. Tai ainakin jotain, joka jossain kohtaa kevättä/kesää alkaa vihertää... 🌿

Ja kissat ovat löytäneet paikkansa lattialta, juurikin siitä kohtaa mihin aurinko paistaa! 🌞 Ja tällä kertaa ei onneksi tarvitse ainoastaan kadehtia kissoja kun he voivat kesken päivän rentoutua tuolla tavalla. Vihdoinkin itselläkin on siihen mahdollisuus.... 😍😎 (ja todellakin olen käyttänyt tämän mahdollisuuden hyväkseni - en ehkä makaamalla lattialla, mutta sohvalla kylläkin.)

Aurinkoista viikonloppua kaikille 💛