Tandoorin Mifu

Olen vähän huono juoksemaan trendien perässä, oli sitten kyse sisustuksesta, musiikista, vaatetuksesta tai ruoasta. Edelleen on ruokapuolelta kokeilematta mm. nyhtökaura, härkis, sirkka -tuotteet ja mitä kaikkea näitä nyt on. Mutta Mifua olen testannut. En kylläkään niitä rakeita, vaan pelkkiä maustamattomia suikaleita. Ja niistä tykkäsin kovasti. Koostumus on sellainen "juustomainen". Kaipaavat kylläkin hyvin mausteita, mutta mikäpä liha tai "lihankorvike" ei mausteita kaipaisi. Tämä tandoorin Mifun resepti otti silmään Valion -sivuilla ja pakkohan sitä oli testata. Ja hyvää oli! Naan-leipiä en jaksanut leipoa, vaikka niitäkin ohjeessa suositeltiin. Ehkä ensi kerralla.

Ja jos ette vielä ole kuulleet koko Mifusta, niin Mifu suikaleet ja rakeet on valmistettu suomalaisesta maidosta. Ne ovat laktoosittomia, gluteenittomia, soijattomia, kananmunattomia ja hiivattomia. Proteiinia niistä löytyy 24 g / 100 g eli näillä saa hyvin tuotua ruokaisuutta kasvisruokiin. Vegaaniruokavalioon tietenkään eivät maidon takia sovi.

Tandoorin Mifu

1 pkt (250 g) Valio Mifu suikaleita Original

Marinadi:
1 rkl inkivääritahnaa
2 valkosipulin kynttä hienonnettuna
1 tl sitruunanmehua
1 tl chilijauhetta
1 tl garam masala -maustesekoitusta
1 rkl ruokaöljyä

Sekoita marinadin aineet keskenään ja lisää se Mifun joukkoon. Anna maustua muutama tunti jääkaapissa.
Paista Mifu marinadeineen pannulla, kunnes suikaleet ovat saaneet hieman paistopintaa. Voit myös paistaa Mifun uunissa 225 asteessa noin 5 min.

Tarjoa tzatzikin, riisin ja avokadosalaatin kanssa. 

Mulla on muutaman viikon tiukka työputki edessä, joten kyllä tuli nautittua vapaasta viikonlopusta oikein kunnolla. Ja ilmat helli taaskin ♥

Sunnuntaina käytiin katselemassa auringonlaskua meren rannalla. Oli aika kirpakka pakkanen. Just ja just pystyi olla sen verran paikoillaan, että muutaman kuvan tarkeni ottaa.

 Isännän leukakin on jo paranemaan päin, vaikka aika jumppa onkin vielä edessä että se täysin on kunnossa. Syödään siis edelleenkin eri ruokia ja siksi tämä ruokahuolto on vähän mitä on. 😁
Isännälle ei voi edelleenkään tehdä mitään ruokaa, joka vaatii pureskelemista. Mutta juustokakkua kuulemma pystyy syömään, jos pohjasta tekee vähän murenevaisempaa. Joten tekaisinpa sitten lauantaina pikaisesti tälläisen persikkaisen juustokakun! 😋 Pohjaan laitoin 20 g vähemmän voita, jolloin se oli just sopivasti murenevaista.

Mukavaa alkanutta viikkoa!
Nautitaan pakkasista niin kauan kun niitä vielä kestää... ☆

Linssikeitto

Onpas ollut tämä viikkoa outoa aikaa. Pelkästään jo se on outoa, että tuo isäntä on niin paljon kotosalla kun on sairaslomalla. Ja toisekseen se, että hän huolehtii nyt aikalailla itse omasta ruokahuollostaan. Kokoon kursittu leukaluu ei siedä yhtään ruuan pureksimista, joten kaiken on oltava aikas mössömäisessä muodossa. Siispä minä olen ottanut ilon irti ja tehnyt kaikkia niitä ruokia joita tiedän että tuo isäntä ei muutenkaan olisi syönyt. Kuten linssikeittoa. Nam 😋 Jostain syystä luulin, että nuo linssit olisivat maistuneet jauhoisemmilta kuin mitä ne oikeasti olivat.
Tämä oli erittäin positiivinen yllätys. Aion tehdä toistekin. Ensi kerralla lisään vaan valmistusvaiheessa pilkottuja tuoretomaatteja joukkoon. Uskon että sopivat tähän kuin nenä päähän. Resepti on peräisin Maku-lehdestä.

Linssikeitto

1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
3 porkkanaa
2 rkl öljyä (aurinkokuivattujen tomaattien öljyä)
10 dl vettä
2½ dl punaisia linssejä
20 g aurinkokuivattuja tomaatteja
1 tl oreganoa
1 tl suolaa
½ tl mustapippuria
500 g tomaattimurskaa
1 rkl hunajaa

Lisäksi:
turkkilaista jogurttia

Kuori ja hienonna sipulit. Kuori ja raasta porkkanat hienoksi raasteeksi. Kuullota kasviksia öljyssä miedolla lämmöllä ison kattilan pohjalla 5 min.
Kaada joukkoon vesi ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää siivilässä hyvin huuhdotut linssit, paloitellut aurinkokuivatut tomaatit ja mausteet. Keitä miedolla lämmöllä kannen alla noin 15 minuuttia.
Lisää tomaattimurska ja hunaja. Kiehauta ja tarkista maku.
Tarjoa linssikeitto jogurttisilmän kanssa. 

Tässä kuussa on meneillään taas perinteinen vegaanihaaste. Olen tilannut tuolta sen päivittäisen sähköpostin, jossa on hyvää infoa vegaanin ruokavaliosta, tuotevalinnoista ja mm. herkullisia reseptejä. Ja kuten tämän kuukauden resepteistä huomaatte, niin kaukana ollaan vegaaniudesta (onpa vaikea sana), mutta LUPAAN että tänä vuonna panostan vielä enemmän kasvisruokien syöntiin ja vähennän omaa lihansyömistäni. Vegaanihaasteen sähköposteissa olevat reseptit näyttävät niin herkullisilta, että eivät ne voi olla huonoja. Pakko ainakin testata. Tämäkin resepti olisi ollu vegaaninen jos ei olisi laittanut hunajaa eikä turkkilaista jogurttia. Lähellä siis käytiin jo, mutta mielestäni tämä on jo alku parempaan! 😊

...koska eläimet ja niiden hyvinvointi ♥


Raivasimme ennen joulua (eli suomeksi sanottuna marraskuun puolessa välissä) kuusta varten olkkariin tilaa. Toisin sanoen keinutuoli sai lähteä navetan yliselle. Keinutuoli sinänsä on ihan jees, mutta kun siitä tuli meidän "vaatekaappi", se ei ollut enää jees. Lupasimme Viskille jo jouluna, että heti kun kuusi on raivattu pois, hän lopultakin saa pedin myös olkkariin. No nyt on peti siinä, mutta kukas sen onkaan vallannut... No tietenkin nuo kissanperkeleet! 😂 Vieressä olis heidän oma kiipeilypuunsa, mutta kuka ihme sitä nyt käyttäis kun vieressä on paljon parempi peti. Viski saa siis edelleenkin tyytyä ohkaseen jumppa-alustaan. En oikein tiedä että mikä määrä petejä on kissoille riittävästi, koska aina ne valtaa kaikki Viskin pedit... 😲

Rouheisen rukiinen pataleipä

Olenpas näemmä unohtanut jakaa yhden pataleivän ohjeen. Tein tätä jo joulun alla. Silloin oli muutenkin uuni kuumana koko ajan, niin siinä oli samalla näppärä leipoa leivät myös itselle. Pataleivät on kyllä ehdottomasti leipien aatelia. Äärettömän helppoja tehdä ja vitsit kuin nämä voivatkin olla niin mielettömän herkullisia. Jos jollain on vielä "pataleipäneitsyys" tallella, niin nyt äkkiä leipomishommiin. Tämä taikina oli siitä näppärä, että sen saattoi leipoa heti leiväksi. Yleensä taikinaa suositellaan pidettäväksi huoneenlämmössä vuorokaudenkin ajan. Tosin vanhasta tottumuksesta tämäkin taikina seisoi melkeinpä vuorokauden ajan keittiön pöydällä. Mutta hyvää oli! ♥
Perusohje on Smoothiempaa menoa -blogista, jota hieman muuntelin sitä mukaa mitä aineita kaapista löytyi.

Nopea pataleipä rapsakalla kuorella

3½ dl vettä
1½ tl suolaa
1 tl hunajaa
5 dl vehnäjauhoja
3 dl ruisrouhetta
2 tl kuivahiivaa

Lämmitä vesi hieman yli kädenlämpöiseksi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää vesi kuiviin aineisiin. Sekoita taikina nopeasti puuhaarukalla valmiiksi. Anna taikinan valmistua kelmun alla vähintään 40 min.
Kun taikina on valmista kaada se reilusti jauhotetulle pöydälle. Nostele muutaman kerran ja pienesti jauhota. Anna leivät kohota vielä 20 min peitettynä.
Ota kannellinen n.3 litrainen pata (tai kattila) ja laita se esilämpenemään uuniin noin 15 min 225 asteeseen uunin keskitasolle.
Kun pata on kuuma, lisää taikina pataan ja ripottele pinnalle vielä hieman jauhoja sekä ruisrouhetta. Paista leipää padan kansi kiinni noin 30 minuuttia, jonka jälkeen ota kansi pois ja paista leipää vielä 20 min uunin keskitasolla. Leipä on valmiina kauniin ruskea. Kumoa leipä. Pataleipä irtoaa padasta helposti.

Onpas tässä ollut taas kaikenmoista. Viski kävi Turussa röntgenissä kuvauttamassa jälleen hammaskalustoaan. Tuo pieni saksanpaimen käyttää niin tehokkaasti hammaskalustoaan, että yksi yläkulmuri on jo poistettu ja yhtä on vähän jouduttu seurailemaan. Mutta nyt tuli helpottava tieto, että reikä oli mennyt ns. kiinni eikä yhteyttä sinne hampaan ytimeen ollut. Eikä säännöllistä röntgenseurantaa enää tarvita! ♥ Harmillisesti tuo sushukka on vähän haastava käsitellä ja ennen kuin kukaan vieras saa häneen koskea, pitää koira laittaa kanveesiin. Ja hänellä aikamoinen resistenssi noita nukahtamisaineita kohtaan. Ei millään meinaa nukahtaa ja sit ei myöskään millään meinaa herätä... Joten kuten saimme koiran sen verran tolpilleen, että saatiin se autoon. Ja autossa se nukkuikin sitten seuraavat 6 tuntia. Ja vielä sisälle tullessaankin meni omalle pedilleen istumaan ja siitä kuukahti suorin jaloin taas unten maille. Niin tylsää tuollainen koiran kanveesiin laittaminen, mutta minkäs teet tuollaisen "ressi-erkin" kanssa, joka panikoi heti kun huomaa että hänelle ollaan tekemässä jotain.

Ja olihan sitten samaan päivään pakko saada vähän lisää "leego-tapahtumia". Isäntä sai kiekon leukaansa, sillä seurauksella että leukaluu meni poikki ja hampaat vaihtoi vähän paikkaa. Ja just kun hän mulle viime viikolla sanoi, että ei oikein välitä sopparuuasta. Nyt se on jonkun aikaa pelkkää sosekeittoa.... 😂

Ja jottei ihan mene pelkästään sairaskertomukseksi, niin onpahan tässä nautittu hienoista keleistä! ♥ Kyllä on lenkit maistunut hyvälle ja kotipihassa on viihdytty kamera kourassa.

Mukavaa viikonloppua kaikille ♥
 

Herkullinen bolognesekastike ♥

Nyt täytyy taas tehdä tunnustus, että enpä ollut koskaan tätä ennen tehnyt itse bolognesekastiketta. Bolognese kuuluu meillä niiden "pyhien ruokien" joukkoon, johon on aika uhkarohkeeta lähteä tekemään mitään muutoksia. Isännän yksi suurimmista lempiherkuista on jauheliha-tomaattikastike ja pasta. Yleensä olen ostanut Dolmion valmiita kastikkeita johon olen vaan lisännyt paistetun jauhelihan ja vähän tuunannut niitä yrtein ja maustein. Ja hyviä ovat olleet. Nyt bongasin Soppa365-sivuilta niin herkullisen ohjeen, että uskalsin lähteä kokeilemaan, meni syteen tai saveen. Ja kuulkas, tästä tuli kyllä meidän uusi lempiruokamme! 😍 Seuraavaks kun joku ilmoittaa haluavansa tulla syömään meille (ja niinhän käy siis tosi usein - öö, ei koskaan?!), niin voi olla varma siitä, että "joutuu" syömään juurikin tätä kyseistä bolognesea. Ja voin vakuuttaa, että maku vaan paranee, kun kastike on vuorokauden saanut levähtää jääkaapissa. 

Tein bolognesea tuplasatsin, jotta saatiin herkutella muutamana päivänä tätä. Jos haluat pienemmän annoksen, niin puolita määrät. 

Parempi bolognese

2 isoa sipulia

6 valkosipulinkynttä

2 palsternakkaa

4 rkl oliiviöljyä

1 + 2 tl suolaa

2 rkl sokeria

1 dl balsamiviinietikkaa

800 g jauhelihaa

2 rkl tomaattipyrettä

2 tlk kuorittuja tomaatteja

2 dl vettä

½ tl mustapippuria myllystä

Lisäksi:

500 g tagliatelle pastaa

parmesaaniraastetta

(ranskankermaa)

Halkaise sipulit ja leikkaa ne viipaleiksi. Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet. Harjaa palsternakka hyvin ja raasta se kuorineen karkeaksi raasteeksi. Kuumenna öljy suuressa paistinpannussa. Kuullota sipuleita ja palsternakkaraastetta keskilämmöllä 5 minuuttia. Lisää 1 tl suolaa, sokeri ja balsamiviinietikka. Jatka paistamista pari minuuttia, kunnes sipulit ja palsternakka ovat hieman karamellisoituneet. Siirrä seos hetkeksi lautaselle.

Laita pannu takaisin levylle, kuumenna se ja ruskista jauheliha omassa rasvassaan kuumassa pannussa. Tarvittaessa ruskista liha muutamassa erässä. Kun jauheliha on kunnolla ruskistunut, laske lämpöä. Lisää tomaattipyree ja 2 tl suolaa. Sekoita ja kuumenna 1 minuutti. Lisää kuoritut purkkitomaatit. Huuhtaise molemmat purkit 1 dl:lla vettä ja lisää vedet pannuun. Riko tomaatit puuhaarukalla sopiviksi suupaloiksi. Kaada sipuli-palsternakkaseos kastikkeen joukkoon. Hauduta kastiketta 15 minuuttia.

Keitä sillä aikaa pasta. Mausta kastike mustapippurilla. Tarjoa ruoka parmesaanin ja halutessasi ranskankerman kera.

Reseptissä tosiaan kehotettiin tarjoamaan ranskankermaa lisänä, mutta minusta se ei kovin hyvin tähän sopinut. Se jotenkin vei makuja "väärään suuntaan". Mutta kokeilkaa ihmeessä. Kyllähän ranskankermalle sit aina käyttöä keksii... 😉

Pastana mulla oli Lidlin Deluxe tagliatellepastaa. Ja se oli IHAN SAIRAAN HYVÄÄ! Näitä olis ollut maustettuja versioitakin, muistaakseni chili ja valkosipuli, mutta niitä en ole (vielä) testannut. Toivon vaan, että tätä perusversiota löytyy vielä Lidlistä. Jos löytyy niin pakko vähän hamstrata. Parasta pastaa pitkään aikaan ja hintakin muistaakseni vain n.3 €.

Ja pastabolognese vaatii tietenkin aina kaverikseen mozzarellasalaattia 😋
eli tomaattia, mozzarellaa, punasipulia ja basilikaa kera oliiviöljyn sekä suolan ja mustapippurin. Miten joku näin simppeli voikin olla niiiiin hyvää!! ♥

Pakko vielä laittaa kuvia sunnuntailta kun aurinko alkoi laskemaan ja värjäsi taivaan kauniin punaiseksi. Lähdin ulos hippulat vinkuen, kun huomasin taivaan alkavan punertaa ja siinä epähuomiossa tuli lähdettyä hiukan vähässä vaatetuksessa. Onneksi pakkasta ei ollut muutamaa astetta enempää ja edelleen on kaikki rajaat tallessa eikä flunssakaan ole iskenyt.

Ja kisut on taas, yllätys yllätys, pysytelleet visusti sisätiloissa. Nämä kaksi tuolia ostettiin tuohon keittiön saarekkeen viereen siinä ajatuksessa, että joku voisi niissä joskus istua. No nehän on yleensä varattuina, joten kuka niihin istumaan pääsisi! 😁
Mun veljen lapset näillä yleensä keikkuu ja kisut siltikin sitkeesti makailevat tuoliensa päällä kärsivät ilmeet kasvoilla; "ja minähän en tuoliltani väistä".

Aikooko joku ryhtyä lähiaikoina bolognesen tekoon? 😊
 

Hernekeittoa, pannukakkua ja loppiaistulia

Hernarin tekeminen ja syöminen on jäänyt vähän vähemmälle, koska olen ollut sellaisessa olettamuksessa, että tuo isäntä ei hernekeitosta tykkää. Vähän anteeksipyydellen laitoin perjantaina herneet likoamaan ja lauantaina sitten hyvissä ajoin ilmoitin, että meillä on muuten sit tänään hernesoppaa ruokana, että jos ei maistu, niin käy keskustassa syömässä jotain. 

Mutta mutta - tällä kertaa onnistuin tekemään niin hyvää soppaa, että kyllä maistui meille molemmille. Siksipä tämä ohje onkin syytä kirjata nyt visusti ylös, koska tätä toivottiin ruuaksi useamminkin! 😍 Ohjeen löysin kirjastosta lainaamastani Suomalainen kotiruoka -kirjasta. Hieman sävelsin ohjetta meidän makuumme sopivammaksi. Tässä ohje niinkuin sen itse valmistin. Ja tähän keittoon myös päätyi joulukinkut, jotka jäivät vielä yli karamellipossusta.

Hernekeitto

2 litraa vettä
500 g kuivia herneitä
2 pientä sipulia
1 kasvisliemikuutio
 2 tl suolaa
töräys sinappia
n. 300 g joulukinkkua
1 porkkana

Päälle:
1 sipuli

Huuhtele herneet siivilässä kylmällä vedellä. Mittaa kattilaan 2 litraa kylmää vettä, lisää herneet ja anna niiden liota vedessä 8-24 tuntia. Keitä herneet liotusvedessä pehmeiksi, 2-4 tunita. Voit kuoria vaahdon keiton pinnalta keittämisen alkuvaiheessa. Lisää hienonnettu sipuli ja pieneksi pilkottu porkkana kypsymisen aikana ja mausta keitto liemivalmisteella sekä suolalla.
Lisää paloiteltu kinkku kypsymisen loppuvaiheessa. Lisää tarvittaessa vettä. Mausta keittoa halutessasi vähän sinapilla.
Tarjoa keitto sinapin sipulisilpun kera. Nam 😋

Ja hernari vaatii tietenkin kaverikseen aina pannukakkua. Tein pannarin taas TÄLLÄ äidiltä saadulla luotto-ohjeella. Edelleenkään mun makuun pannaritaikinaan  EI kuulu laittaa sokeria, vaan pelkkää suolaa. Makeus tulee sit mansikkahillosta ja kermavaahdosta. Joita pitää ehdottomasti olla ja paljon!

Ja jälleen loppiaisena sytyteltiin loppiaistulia Hämeen Härkätien varteen. Laitoimme noin 30 roihua tienvierustoille ja lisäksi kynttilät kaikkiin mahdollisiin pihalla oleviin lyhtyihin. Laitoimme myös kaksi kunnon liekkiä palamaan pihalle. Täällä meidän nurkissa ei juuri muilla tulia näkynyt, joten ei ihme että meidän ohi ajaessa niin kovasti hidasteltiin ja katseltiin 😊 Harmillisesti tuuli ja lumipyry vähän sammuttelivat roihuja, ja olimmekin lähes koko illan "uudelleen sytytys valmiudessa".

Burning Love ♥

Mä olen niiiin rakastunut - Elvikseen.
Kyllä, luitte aivan oikein. 40 vuotta sitten kuolleeseen Elvis Aaron Presleyhin. Mutta ehkä tälläinen asia on hyvä ottaa esiin näin Elviksen syntymäpäivänä. Elvis olisi tänään täyttänyt 83 vuotta.

Ja mistä tälläinen rakkaus nyt yhtäkkiä on puhjennut? Hyvä ystäväni Nonnula-blogin Jonna lainasi minulle jo viime vuoden puolella Priscilla Presleyn kirjoittaman kirjan Elvis ja minä.
Luin kirjan lähes tulkoon yhdellä istumalla. Kirja vei mut niin täysin mukanaan, että oli oikein vaikeuksia irroittautua takaisin tähän maailmaan. Jo silloin minussa puhkesi suuri ihastus Elvikseen. Kuinka joku voikaan olla samaan aikaan niin ällöttävän ihana mutta silti niin ärsyttävä, itsekeskeinen kusipää.

Ahmin tämän kirjan luettuani kaikki muutkin mahdolliset Elviksestä kirjoitetut kirjat. Mutta jotenkin ne eivät lähestyneet Elvistä ihmisenä niin hyvin kuin tämä Priscillan kirja. Ja nyt joulun alla erehdyin kirjastosta lainaamaan Leena Leskisen kirjan Tunnit Elviksen kanssa. Ja se oli menoa taas. Tässä kirjassa seuraava tarina Elviksen rakastumisesta suomalaiseen naiseen oli täysin fiktiivinen, mutta ah, niin toden tuntuinen. Ja tästä kirjasta sai hyvin paljon samat fibat kuin siitä Priscillan kirjasta. Ja taas olen ahminut Youtubesta kaikkia mahdollisia Elvis -pätkiä. On se vaan ollut niiiin ♥

Mutta samalla miettii kysymyksiä, kuten olisiko Elviksen käytöstä siedetty jos se ei olis ollut "The King"..?! Ja olisiko tätä mun suunnatonta rakastumista tapahtunut, jos Elvis vielä olisi elossa...? Tekeekö Elviksen kuolema hänestä jotenkin myyttisemmän hahmon?
Kas näiden kysymysten kimpussa jatkan elämääni.

Löytyykö täältä muita Elvis faneja?

Vielä loppuun yksi iiiiihaaana Youtubesta löytynyt pätkä Elviksestä. ♥
Hyvää synttäriä Elvis sinne jonnekin ♥  Maybe we'll meet one day far away