Tsatsiki-kylmäsavulohikakku

Aina puhelen, että miksi voileipäkakkuja tehdään aina vaan juhliin, miksei niitä voisi tehdä ja nauttia muutenkin. Tehdä ikäänkuin arjesta juhlaa voileipäkakun avulla. No, harvemmin olen itsekään päässyt sanoista tekoihin. Mutta tämä voileipäkakku oli äkillinen päähänpisto, joka piristi meidän kahden arkea ja toimi samalla sekä aamupalana, välipalana että iltapalana. 😁 Aika suuri kakku tämä oli kahdelle tuhottavaksi, mutta selvittiinpäs. 

 

Kakun ohje on Yhteishyvän -sivuilta. Voisin tehdä tätä uudelleenkin, mutta ehkä tilanteessa jossa syöjiä olisi enemmän kuin me kaksi (minulla kun on se "vika" että kyllästyn syömään samaa ruokaa päivästä toiseen). 

 Tsatsiki-kylmäsavulohikakku

Täyte:
5 liivatelehteä
1 kurkku (300 g)
2 maustekurkkua
200 g fetajuustoa
300 g kylmäsavulohta
5 dl turkkilaista jogurttia
1 dl hienonnettuja yrttejä, esim. tilliä, ruohosipulia tai minttua
1 valkosipulinkynsi
½ tl suolaa
2 rkl sitruunamehua

Koristeluun:
100 g kylmäsavulohiviipaleita
kurkkuviipaleita
sitruunaviipaleita
punasipulia
tilliä

Lisäksi:
12 viipaletta ruispaahtoleipää

Valmista täyte. Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä noin 5 minuuttia. Raasta kurkut ja anna raasteen valua siivilässä 10 minuuttia.
Murenna fetajuusto haarukalla. Hienonna kylmäsavulohi. Sekoita jogurtti, kurkkuraasteet, fetajuusto, lohipalat ja yrtit. Mausta raastetulla valkosipulinkynnellä ja suolalla.
Purista vesi pois liivatelehdistä ja liuota ne kiehuvaan sitruunamehuun. Valuta liemi täytteen joukkoon samalla hyvin sekoittaen.
Leikkaa paahtoleivistä reunat ohuelti pois. Vuoraa suorakaiteen muotoinen leipävuoka (n. 2,5 l) kelmulla.
Aseta pohjalle kolme leipäviipaletta. Lisää tarvittaessa leipää, jos leipäkerrokseen jää aukko. Levitä päälle neljäsosa täytteestä. Kokoa kakku ja levitä pintaan loput täytteestä.
Peitä kakku kelmulla ja anna vetäytyä yön yli. Nosta kakku varovasti kelmun kanssa tarjoilulautaselle. Poista kelmu. Koristele kurkku-, lohi- ja sitruunaviipaleilla sekä tillillä ja punasipulilla.

 Ja välillä taas Viski-koiran kuulumisia. Kevät toi taas Viskin selkä-ja olkapäävaivat esiin. 😩 En tiedä mikä tässä keväässä aina tekee sen. Ehkä ollaan vielä enemmän ulkona, josta syystä myös liikettä tulee enemmän. Vai tapahtuuko ilmoissa jotain joka aiheuttaa kivut, tiedä häntä. Nyt ollaan aloitettu jo laserhoito kipualueille ja ensi viikolla mennään taas kontrolliin eläinlääkärin luo. 

 Omana toiveenani olisi että päästäisiin aloittamaan Cartrophen -hoito, jota ei olla vielä kertaakaan kokeiltu. Edellisellä koirallamme Jimillä tuosta hoidosta oli tosi suuri apu. Siinä annetaan siis pistoshoitona suoraan ihon alle lääkettä, yleensä neljän pistoksen sarjana.  

 

Vitsi kun nuo koirat eivät osaa kertoa siitä kivun määrästä. Tosin jo se kun koira ontuu, kertoo valtavasta kivusta, koska koirahan ei kipuaan miellään näytä. Olen vaan kuullut nivelrikkoisilta ihmisiltä, että nivelkipu ei ole mikään leikin asia. Sen takia asia vaatii koko ajan oman pään sisäistä työtä, että mikä määrä erilaisia lääkkeitä / hoitoja kivunhoitoon kokeillaan. Tähän saakka lääkkeet / laser ovat tuoneet avun. Katsotaan miten tällä kertaa käy. En halua vielä heittää toivoani asian suhteen.... ❤

Ja hei mukavaa vappua kaikille! 🎈 

Minä ajan mieheni pois kotoa, jotta saan täyttää talon ihanilla naisilla, on siis tulossa Pirkkojen Vappu - hyvää ruokaa, jutustelua, oleilua, saunomista ja ehkä vähän kuohuvaakin! 😊💖 Sounds like a plan.

Taco-pannarirulla

 Täällä näpytellään konetta hiestä märkänä, pieni panikoiva juoksulenkki karanneen koiran perässä piristää päivää. 🙈 Meidän nurkkiin on muuttanut kettu(pirun)repolainen, joka aina joka ilta ilmestyy tontillemme klo 20.00 (miten voikin repolaisella olla niin tarkka kello). Ja me kaksijalkaisethan unohdamme tämän joka ilta ja kas kummaa kettu tulee pihaan kun koira on vapaana pihalla ja siitähän tulee takaa-ajoleikki. Tai ei se Viskille taida mitään leikkiä olla, vaan ihan ollaan tappomeiningillä kun on kerran erehtynyt ilman lupaa hänen tontilleen tulemaan. Mutta tuossa vaan sattuu ihan vieressä menemään asfalttitie, jossa nopeusrajoitus on 80 km/h, joten koiruudelle käy huonosti jos joutuu nokikkain auton kanssa. Mutta luojan kiitos, loppu hyvin kaikki hyvin. Koira kotona ja kettukin sai ainakin toistaiseksi pitää henkensä. 

Mutta tämän juoksupyrähdyksen jälkeen maistuisi kyllä tuo taco-pannarirulla. Harmi vaan että syötiin se jo viime viikolla. Ohje on Soppa 365-sivustolta. Ja ai että oli hyvää! Me söimme tämän kylmänä aamu/ilta/välipalana.

Taco-pannarirulla

Pohja:
3 kananmunaa
1 tl suolaa
1 pss taco-maustetta
3 dl vehnäjauhoja
6 dl maitoa
½ dl öljyä

Täyte:
1 pkt Vuolu kanafilee fajitas
4 tomaattia
1 punasipuli
1 rukkuu tuoretta korianteria
100 g fetajuustoa
200 g smetanaa

Vuoraa pelti leivinpaperilla. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.
Valmista ensin pannaripohja. Riko munat kulhoon ja sekoita niiden rakenne rikki. Lisää suola ja tacomauste sekä jauhot. Sekoita. Lisää maitoa hiljalleen ja sekoittele samalla. Lopuksi lorauta öljy joukkoon. Kaada pellille ja paista 30 minuuttia.
Valmistele sillä välin täyte. Puolita tomaatit ja irrota siemenosat. Niitä ei tarvita täytteeseen. Pilko tomaatit kuutioiksi. Kuori sipuli ja hienonna pieniksi kuutioiksi. Irrottele ruukusta korianterin lehdet.
Nosta jäähtynyt pannarilevy uuden leivinpaperin päälle. Levitä pannarin päälle smetana. Ripottele loput täytteet tasaisesti. Kääri kääröksi leivinpaperin avulla. Jätä sauma alustaa vasten. Leikkaa kiekoiksi ennen tarjoilua.

Meidän molemmat kisut, Pimu & Lyyti, on sentään vielä tallessa, vaikka kettu tässä pyöriikin. 

 

Ketut taitaa kylläkin olla aika kovia merkkaamaan reviiriään, joka on aiheuttanut inhottavan ongelman kun myös kissat on innostunut merkkaamaan juurikin jokaisen nurkan mitä pihalta löytyy, kuten talon ja piharakennusten kivijalat jne. Myös Viskin pihalla olevat lelut on kaikki merkattu. Ihana pissaruljanssi yhden ketun vuoksi! 🙈

Sitruunainen porkkanakääretorttu & keväisiä kuulumisia

 Heipä hei taas pitkästä aikaa! Motivaatiopula iski ensin sen suhteen että jaksaisi istahtaa vapaa-ajalla koneen ääreen. Ja sen kylkeen iski motivaatiopula kameraan tarttumisen suhteen. Kirjoittaminen itsessään olisi kyllä kiinnostellut, mutta tekstien koneelle saattaminen ei. Nyt jaksoin pitkästä aikaa tarttua kameraan ja tänään olikin hyvä hetki ladata muutaman kuukauden ajalta kertyneet valokuvat koneelle ja samalla palata pitkästä aikaa tänne blogin pariin. Jaan ensin yhden meidän pääsiäisresepteistä ja sen jälkeen puran hieman kuvien avulla sitä mitä meidän elämään on kuulunut tässä muutaman kuluneen kuukauden aikana. 

 Idea tähän mielettömän herkulliseen kääretorttuun on löytynyt Kermaruusu -nimisestä blogista. Siellä oli sitruunan sijaan käytetty mangotuorejuustoa. Varmasti hyvää sekin, mutta myös sitruuna antoi kivan maun perinteiseen porkkanapiirakkaan (joka kylläkin tällä kertaa vääntyi kääretortun muotoon).  

Sitruunainen porkkanakääretorttu

Pohja:
2 kananmunaa
2 dl sokeria
100 g voita
2 dl vehnäjauhoja
2 tl kanelia
1 tl soodaa
1 tl leivinjauhetta
2 dl porkkanaraastetta

Täyte
200 g sitruunatuorejuustoa
100 g maustamatonta tuorejuustoa
100 g voita
3½ dl tomusokeria

Vaahdota munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää sulatettu voi. Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää taikinaan. Lisää lopuksi porkkanaraaste. Kaada taikina leivinpaperoidulle pellille. Paista 200 asteessa n. 10 min.
Ripottele puhtaan leivinpaperin päälle sokeria, kumoa uunista otettu pohja paperille. Anna jäähtyä.
Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja tuorejuustot, lisää tomusokeri. Levitä jäähtyneen pohjan päälle, kääri rullalle.

Ja sit niihin lupaamiini alkukevään kuviin. Varoituksen sanana, että saattaapi tulla aikamoista kuvatulvaa. 

Maaliskuussa oli pakko vielä hyödyntää viimeiset pilkkikelit. Ja samalla tietenkin myös grillailla ulkosalla.

Yhtä suurta iloa tuottaa joka kevät omaan rantaan ilmestyvät joutsenet. Tämä pariskunta sai kyllä hymyn huulille kun heidän taaperrustaan jäällä seuraili.

 

Säkylän Pyhäjärvellä ei käyty pilkillä, vaikka kuviin sattuikin muutama pilkkijä osumaan. Säkylään meidät vei kalakauppa, eikä ihan turha reissu ollutkaan.

 

Pääsiäiseen kuului tietenkin pääsiäistulet, rahkapullat, punaviini ja tietenkin Viski.

 

Myös siikaonginta -kausi on tullut menestyksekkäästi korkattua. 

Ekat leskenlehdet ilahduttaa joka kevät yhtä kovin. 

 

Uusi katiskakin tuli ostettua ja jäiden lähdön kunniaksi se sai mennä tekemään töitänsä. Muutama ruokakokoinen hauki ollaan sen kanssa jo saatu.

 

Ollaan viikottain saatu seurailla kun iso kotka lentää talomme yli. Aina yhtä upea näky. Vähän vaan vielä kaihertaa, että mahtaako tämä nyt olla merikotka vai maakotka...

 

Neljän päivän saldovapaita oli kiva taas vietellä vesillä. Sandö tarjoili taas parastaan. Se on kyllä upea kohde Saaristomeren kansallispuistossa, suosittelen!