Arki-illan retki Kallen laavulle

Jos kaikki olisi mennyt niin kuin piti, olisi minun pitänyt olla syyskuun toiseksi viimeinen viikko lomalla. Mutta koska koko maailma pyörähti ympäri tuossa keväämmällä, niin suunnitelmat meni uusiksi itsellänikin. Kahden viikon kevään loma Ruotsissa vaihtui viikon huikeaksi lomaksi 👉 Kustavissa. Kesäkuun alkupuolella ei ollut tarkoitus pitää lomaa, mutta pidin tuon Ruotsin reissusta vapautuneen yhden viikon siinä ja käytiinkin veljen tyttöjen kanssa 👉 Seilin reissulla. Elokuussa oli tarkoitus pitää vain kaksi viikkoa lomaa, mutta koska kesä oli töiden puolesta jokseenkin hikinen ja haastava, oli oman päänupin kannalta parempi pitää kolme viikkoa putkeen. Siispä syyskuulle suunniteltu loma peruuntui. Nyt olen ihastellen katsellut muiden upeita syyslomakuvia, mutta onneksi arki-iltaisinkin ehtii hyvin vielä retkeillä kun valoa (ja lämpöäkin) on riittänyt.

Tämä arki-iltainen reissu oli tarpeen, jotta päästiin tuulettamaan flunssan uuvuttamia aivoparkoja. Koska flunssa vei kunnon vähän nollille, ei jaksanut lähteä retkeilemään mihinkään pidemmälle ja toisaalta myöskään käveltävät matkat ei saanut olla liian pitkät. Niinpä päätettiinkin tehdä ihan lähilenkki Kallen laavulle. 

Tämän nimistä lenkkiä ei virallisesti edes ole. Kallen laavu kylläkin on virallisen Esakallio - Hovimäki -lenkin varrelta. Mutta tämä meidän lenkki siivusi osittain tätä reittiä ja osittain menee ihan omia, joskin (kai) ihan yleisiä polkuja. 

Reitin virallinen lähtöpiste on Esakallion tanssipaikka. Itse kuitenkin jätän auton aina kesäteatteri Havuharjun parkkikselle ja lähdemme siitä ylös mäkeä johtavalle polulle. Polku menee hieman mutkitellen asfalttitien varteen (Helsingintie). Tie ylitetään ja hiukan aikaa kävellään Piikainpajuntietä pitkin. Ja sit ollaankin jo metsään johtavalla, virallisella reitillä. 

Reitin varrella on hyvin opasteita, joten laavulle saakka ei eksymisvaaraa juuri ole. Ja tällä suunnalla eksymisvaara on muutenkin pieni, koska toiselta puolelta metsä rajautuu peltoihin ja toiselta puolelta sen rajaa Helsingintie (tie 280). Metsät on täynnä ns. peurapolkuja, joten upeimmat maisemat löytyvät melkeinpä näiden polkujen takaa. Siksi vaan rohkeasti kulkemaan myös ohi merkatun reitin. Näillä reiteillä vaan useasti törmää hirviin, joten kannattaa pitää pienoista meteliä aina välillä, jottei satu yhteen törmäyksiä. Nimimerkillä kokemusta on.

Kallen laavulta löytyy siis laavu, grillipaikka ja kaivo. Veden pitäisi olla ihan talouskelpoista vettä, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. Viskiä ei vesi alkanut närästää, joten hänelle se oli oikeinkin kelvokasta ja raikasta juomavettä. Itse en uskalla keittämättä juoda mitään tällaisia kaivovesiä. Yhden reissun pilaaminen kaivoveden juomisella on jättänyt vähän traumoja... 😁 Polttopuutilannetta en huomannut tarkistaa kun itse emme grillanneet. Ja yleensä jos ajatuksena on grillata, kulkee muutama klapi repussa mukana. Loput nuotioainekset saa yleensä kerättyä metsästä.

 

Retkieväänä meillä oli tällä kertaa jauhelihapiirakkaa sekä kaurakeksejä. Viskillä oli oma Dentastix eväänä, mutta saattoi meidän eväistäkin vähän Viskille riittää. 

Laavulta lähdettäessä pitää tehdä päätös mihin suuntaan lähtee. Eli voi lähteä takaisin samaa reittiä kuin on tullutkin. Voi jatkaa matkaa reitillä suoraan, jolloin päätyy Hovimäkeen (leirintäalue Hirsjärven rannassa). Tai voi jatkaa metsätietä aivan uudelle reitille. Tämä reitti ikäänkuin palaa takaisin samaan suuntaan mistä jo aiemmin tultiin, mutta hieman eri reittiä pitkin. Tätä metsätietä (ei siis polku, vaan enemmänkin metsittynyt tie) mennään jonkin aikaa, kunnes tullaan hiekkatielle. Mennään hiekkatien yli ja etsitään kohta mistä polku jatkaa taas metsään. Pitää hiukan matkaa kävellä tietä vasemmalle päin (eli pois päin Helsingintiestä) jotta polun pää löytyy.

Nyt alkaa se kivoin metsäosuus. Reitti on paikoin kapea, paikoin hyvin juurakkoinen, paljon ojien ylityksiä jne jne. Tällä osuudella saattaa helposti eksyä pois ns. oikealta reitiltä. Neuvoisin pysymään sillä "eniten tallatuimman" näköisellä polulla. Muistaakseni aina kun polku risteää, pitää valita se vasemman puoleinen reitti. Aika hyvin reitillä oli puissa oransseja ja sinisiä nauhoja puiden oksilla. Jos päädyt lopulta isolle hakkuuaukealle, olet seurannut oikeaa reittiä. 

Hakkuuaukealta pitäisi löytää tiensä taas Helsingin tien varteen. Hyvänä maamerkkinä toimii iso puukasa tien vieressä. Ja taas reippaasti ison tien yli ja hypätään takaisin metsään. Polku menee hetken aikaa asfalttitien vierusta pitkin, kunnes tulee hieno polku rantaa kohti. 

Meidän metsästyskoira bongasi oravan

Rannassa kannattaa käydä ihastelemassa maisemia Hirsjärvelle. Itse polku jatkaa matkaa vasemmalle, ihan järven rantaa pitkin. Ja sitä rantaa pitkin se menee ihan sinne alkupisteeseen, eli Havuharjun parkkipaikalle saakka. Tässä on myös useita ojan ylityksiä. Oman haasteensa tuo myös hakkuutyöt, joita alueella on tehty. Puita ja oksia on katkottu, mutta mitään ei ole korjattu. Se vähän vaikeuttaa välillä sekä kulkemista, että sen hahmottamista mistä polku kulkee. Mutta kun yrittää suht lähellä rantaa mennä, niin ei kovin pieleen voi mennä. 

Loppupätkä mennään pellon ja järven välissä kulkevalla kaistaleella. Aikamoinen viidakko olikin polun ympärille kasvanut. 

 

Mittaa tälle lenkille ei tule kuin +/- 5 km, mutta aikaa saa kulumaan kun evästelee laavulla ja pysähtyy kuvailemaan vähän väliä. Tällä kertaa harvinaisesti vastaan tuli 3 ihmistä ja yksi koira. Monta reissua on mennyt niin, että ristin sielua ei ole reissun aikana näkynyt. Ei siis mikään suosituin reitti, joten senkin puoleen tämä on kiva.

(Herkkuhimoisen) kaurakeksit

Wuhuu, me saatiin eilen odotettu ja aikalailla arvattukin tulos, että molempien meidän koronatesti oli negatiivinen. Mutta tulipahan käytyä testissä. Testi ei ollut mikään mukavuuden huippu, mutta eipä siihen kuollutkaan. Se oli oikeastaan ohi ennen kuin edes ehti tajuta että mitä tapahtuu. 

Mutta ennen testitulosten valmistumista oli parempi pysytellä vain kotosalla ja niinpä herkkuhammasta kolottaessa oli pakko kääntää ympäri kaikki kodin kuivakaapit, josko olisi löytynyt ihan mitä tahansa makealta maistuvaa. Ja yllätys yllätys, jauhot oli ihan finaalissa, voi ihan finaalissa, munat ihan finaalissa. 😂 Mutta nämä huippuhyvät keksit sentään sain aikaiseksi viimeisistä kaapin aineksista. Keksien ohje löytyi K-ruoka -sivustolta. Ohjeen mukaan taikinasta olisi pitänyt tulla n. 20 keksiä, mutta mun hehtaarikeksejä tuli vain 9 kappaletta. 😅

Kaurakeksit
n. 20 kpl

100 g voita
3/4 dl sokeria
1 kananmuna
1½ dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
ripaus kardemummaa

Sulata rasva ja anna sen hieman jäähtyä. Lisää sokeri ja muna sekä keskenään sekoitetut kuivat aineet. Sekoita tasaiseksi taikinaksi.
Nosta kahdella lusikalla pieniä nokareita leivinpaperin päälle pellille.
Paista 200 asteessa 8-10 minuuttia. 

 

Nyt tuli ensimmäistä kertaa kokeiltua myös kaupan noutopalvelua. Tein tilauksen verkkokaupassa ja hain tuotteet seuraavana päivänä kaupan takapihalta. Oi kuinka ihanan näppärää. Tavarat oli pakattu pahvilaatikoihin, jotka oli äärimmäisen näppärä sekä pakata autoon että kantaa tavarat sisälle kotiin. 

Sen verran tykkään kaupassa käymisestä, että en usko että tätä ihan tavaksi otan. Mutta oli kiva kokeilla. Nyt tietää että tällainen helppo vaihtoehtokin on olemassa, jos taas joskus on kipeänä eikä kaupassa käynti onnistu.

Se on Poudan Pekka luvannut niin upeaa keliä viikonlopulle, että ei muuta kuin mars pihalle ja nauttimaan! 

Lämpimän aurinkoista syysviikonloppua 💚