Juustosämpylät (gluteeniton, VHH)

 Onni on ystävät joilla on jokin ruoka-aineallergia, niin tulee samalla opiskeltua erilaisten jauhojen ja raaka-aineiden käyttöä leivonnassa. Ja itse väittäisin että gluteenittomien leipomusten tekeminen on vielä helppoa kauraa, itselle tuo maidottomuus tuottaa enemmänkin ongelmia. Tai ongelmia lähinnä sen takia, että maidottomat tuotteet ovat itselle vieraita, niin aina saa jännätä että miten leipomukset onnistuvat. Toki gluteenittomat jauhotkin välillä aiheuttavat päänvaivaa kokemattomalle. 😁 Ja koska kaikkia raaka-aineitakaan ei välttämättä omasta kaapista löydy, niin pitää vähän soveltaa. Kun pitää tehdä gluteenitonta, niin onneksi useimmat vähähiilihydraattiset reseptit toimivat myös, ja niihin useinkin ainekset löytyvät kaapista. Näiden juustosämpylöiden ohje on Ketovaimon reseptejä. Sain ohjeella tehtyä 8 sämpylää. Ja kuten kuvista huomaatte, en mitenkään leiponut taikinaa sämpylöiksi vaan nostin vain lusikalla "kökkäreet" pellille. Ja hyviä tuli! 😋

 Juustosämpylät
gluteeniton, vhh, 8 kpl

170 g juustoraastetta
4 kananmunaa
2 rkl vettä
1½ rkl psylliumia
1 dl Pofiber perunakuitua
2 tl leivinjauhetta
½ tl sipulijauhetta
ripaus suolaa

Sekoita munat, juustoraaste ja vesi kunnolla sekaisin keskenään. Mittaa toiseen kulhoon kuivat aineet ja sekoita. Lisää kuivat aineet juustoraaste-vesiseoksen sekaan nopeasti sekoittaen. Anna seoksen seistä muutama minuutti, että taikina hieman turpoaa.
Nostele ruokalusikalla nokareita pellille. Voit halutessasi ripotella esim. seesaminsiemeniä tai muita siemeniä sämpylöiden päälle.
Paista uunin keskitasolla 200 asteessa noin 15 minuuttia. Säilytä juustosämpylät jääkaapissa tai pakasta. 

Sämpylät maistuvat erityisen hyvältä mun tämän hetkisen lemppariteen kanssa - sekoitus vadelmanlehtiä ja ruusua. 😋 Enpä olisi ikinä uskonut että ruususta irtoaa niin paljon makua.

Toki kahvikin on edelleen kova juttu. Etenkin kun pukki oli kuullut meidän "salaiset" toiveet uudesta kahvinkeittimestä. Meidän vanhassa keittimessä ei sinänsä ollut mitään vikaa. Ostoslistalla vaan oli saunalle kahvinkeitin ja tehtiin päätös, että siirretään vanha keitin saunalle ja ostetaan keittiöön uusi. Olen ollut jo monta vuotta vastaan Moccamasterin ostoa, mutta sellainen meille nyt kotiutui ja ai että ollaan molemmat tähän niiiiin tyytyväisiä! ❤ 

Ja kun tämä Moccamaster oli paljastunut paketista, sanoin miehelleni että ostan kyllä silti vielä itselleni sellaisen pressopannun jotta saan rauhassa keitellä erikoiskahvejani. Mutta mitä paljastuikaan seuraavasta paketista - pressopannu! ❤ Kyllä nyt oli tontut salakuunnellut tehokkaasti meitä ja välittänyt terkut pukille. 😍

Ja sit vielä nämä villasukat - en kestä kuinka IHANAT nämä on! 😍 Kuten voitte aidoista koirankarvoista päätellä että ovat olleet jo kovassa käytössä. Ei voi muuta kuin sanoa, että on mulla taitava äiti! ❤

 

Viski sai naapurista lahjaksi tällaisen ihanan ison leijonapehmon. Ekan päivän jälkeen leijona oli pakko takavarikoida, koska meno äityi niin rajuksi. 😁 Nyt hän saa nauttia leijonasta vain pieninä annoksina navetan ylisellä. 

 

 

Ja nyt pitäis pistää ulkovaatteet päälle ja mennä pihalle kolaushommiin. Lunta oli yön ja aamun aikana tullut sen verran, että hiukan pääsee olkapäitä vetreyttään. Onneksi kuitenkin pakkaslunta, niin ei ole raskasta lykkäiltävää. Ja saunan pesässäkin palaa tulet, joten pääsee ottamaan kunnon löylyt hikoilun päälle.

Meidän joulu 2021

 Pientä kuvamuotoista tarinaa meidän tämän vuoden joulusta. 

Aatonaatonaattona (eli keskiviikkona) paistelimme kinkun valmiiksi. Laitettiin se aamulla leivinuuniin, mutta kas vaan ulkona paukkuva kova pakkanen teki tepposet ja uunin lämpö laski liiaksi päivän mittaan. Meillä oli 3,5 kg kinkku ja 11 paistamisen jälkeen sisälämpötila näytti edelleen vain 60 astetta. Hetkeksi sähköuuni 170 asteeseen ja kinkku mittarin kanssa sinne. Eipä sen tarvinnut olla kuin noin 30 minuuttia uunissa, kun kinkun sisälämpötila näytti jo 77 astetta. Saattaa siis olla että joko mittari näytti leivinuunissa mitä sattuu tai oikea sisälämpötila oli vain niin pienestä kiinni. Mutta täytyy sanoa, että mehevä ja kypsä kinkku tuli, kaikesta säädöstä huolimatta. 

Aatonaattona oli ensin melkein normaali työpäivä. Tarkoitti siis sitä, että lopettelimme molemmat työt jo klo 12.30. Etätyöläisenä oli myös hyvä paistella saaristolaisleivät valmiiksi työpäivän aikana. Ja työpäivän jälkeen keitimme glögit ja kahvit, pakkasimme eväät reppuun ja lähdimme metsän siimekseen pilkkireissulle. Tämän pilkkireissun tarkoitus oli kyllä enemmänkin rauhoittua joulun viettoon ja nauttia yhdessä olosta, kuin kalastaa. 

 

Pakkanen oli laskenut edellisestä päivästä huimasti, mutta tilalle oli tullut jäätävä tuuli. Onneksi metsälammen laavu oli sen verran puiden ja kallion suojassa, että siellä pysyi lämpimänä. Etenkin kun nuotiossa räiskyi pieni valkea. Tällä kertaa emme grillailleet, vaan olimme jo kotona laittaneet nakit valmiiksi termariin. Ja mikäs sen herkullisempaa evästä kuin höyrynakit sinapilla ja perunasalaatti. Ja tietenkin jälkkäriksi glögiä ja piparia. 

Viskillä oli ihan omat eväät - muutama naudan ruston palanen. 

Aattona herättiin Viskin kanssa jo kuuden jäljestä lenkille. Olipa upea tähtitaivas, ja edellisenä iltana satanut lumi teki maisemat niin upean näköiseksi. En vaan huomannut katsoa pakkasmittaria ennen lenkille lähtöä ja meinas olla hieman liian vähän vaatetta päällä. Olin edellisiltana katsovinani, että Foreca lupasi jouluaatolle vähän vähemmän pakkasta, mutta kun kotiin päästyä katsoin mittaria niin -15 astetta se kuitenkin näytti. 

Jouluaatto oli vähän juoksemista paikasta toiseen. Lähdettiin liikenteeseen jo hyvissä ajoin aamupäivällä ja takaisin kotona oltiin klo 02.00. 😴 Siitä saikin muutaman kinkkuvoileivän jälkeen painua suoraan maate.

 

Joulupäivänä alkoikin heti aamusta armoton talon lämmitys. Pitkään jatkuvat kovat pakkaset saavat tällaisen vanhan talon kylmeemään, jollei laita pökköä pesään joka päivä. Lämpömittari kyllä antoi joulupäivälle vähän inhimillisemmät pakkaslukemat. 

Joulupäivä oltiin perinteisesti mun vanhempien luona, johon myös mun veli tuli perheineen. Syötiin hyvin ja naurettiin ja nautittiin yhdessä olosta! ❤ Koska Viski oli kotona, jouduttiin lähtemään tällä kertaa vähän inhimillisempään aikaan kotiin. 

Niinpä ehdittiin kotona vielä laittamaan ulkovalkeat ja samalla lämmittämään saunaa. Aattona ei ehditty kotona joulusaunaa lämmittämään, mutta onneksi sentään joulupäivänä.

Myös tapaninpäivä meni vähän häsätessä paikasta toiseen, mutta onneksi pääsimme vielä äidin lihapatojen ääreen illalla syömään. Tapaninpäivänä pakkanen taas kiristyi sinne -15 asteeseen, eli Viskin lenkitykset tuli hoidettua sellaisina pikapika ulkoiluina. 

Joulun jälkeinen fiilis on siis väsynyt mutta onnellinen ❤

Arki alkoi heti pyöriä normaaliin tapaan, eli mitään ylimääräisiä lomapäiviä ei tässä välipäivinä ole tiedossa. Onneksi sentään loppiaisesta tulee yksi ylimääräinen arkivapaa. Mutta parasta on se, että tänä vuonna ei iskenyt "joulun jälkeistä masennusta". En tiedä miksi se yleensä iskee, jotenkin odottanut ja fiilistellyt joulua niin kauan, ja sit se on ihan liian pikaisesti ohi. Tänä vuonna toki nuo ilmatkaan ei ole suosiolliset masentumiselle, kun aurinko paistaa. 😍

Juostessa jouluna paikasta toiseen teimme päätöksen, että ensi jouluna saa vieraat liikkua meidän suuntaan. Josko sitä saisi edes yhden joulun itsekin vaan rauhoittua kotiin nautiskelemaan, ilman jatkuvaa kellon kyttäystä ja paikasta toiseen siirtymistä. 

P.S. Pukki toi myös paljon ihania lahjoja, mutta niistä lisää myöhemmin! 😊

Nyt hiljennymme joulun viettohon ❤

Koivurannassa hiljennytään nyt nauttimaan ihanasta joulun ajasta! ❤ Pistetään sekä työläppärit että omat läppärit kiinni ja taitaapi uunikin saada olla rauhassa, kunhan  viimeiset saaristolaisleivät saa uunista ulos (kinkku paistui jo eilen leivinuunissa).

Pakkaamme lämmintä päälle, glögit termariin ja lähdemme metsään. Hetken hiljentyminen ennen kuin alkaa joulun ajan perinteinen "ramppaaminen" kyläpaikasta toiseen. 😃

Joulu vanha, ikuinen
aina yhtä kultainen,
kaunis, herkkä, hempeä,
pyhä, lämmin, lempeä.
Joulun ajan odotusta,
hyvän joulun toivotusta!

Nauttikaa, levätkää, syökää hyvin, ulkoilkaa, muistakaa heitä jotka eivät tätä joulua enää kanssamme vietä, pitäkää toisistanne huolta! ❤
Palataan taas joulun jälkeen.

Kahteen kertaan marinoitu broileri

 Tämä(kin) resepti on ollut jo kauan to-do -listallani. 👉 Kahteen kertaan marinoitu possu on ihan meidän suosikkia (jota muuten tulee silti tehtyä hävyttömän harvoin), joten odotukset tämän ohjeen suhteen olivat korkealla. Eikä tämäkään kyllä pettänyt. Söimme tätä salaatin joukossa, johon sopi ihan älyttömän hyvin. Tämä olisi myös aika helmi kylmässä brunssipöydässä salaattien kanssa. 👌 Alkuperäinen ohje löytyy Maalaisbistro -blogista. Poikkesin ohjeesta sen verran, että käytin tähän yhden paketillisen marinoimattomia broilerinfileitä, joita oli paketissa 700 g. Marinoinointiaineksia käytin kuitenkin reseptin mukaisesti.

 Kahteen kertaan marinoitu broileri

700 g-1 kg kanafilettä

Marinadi 1:
1 dl rypsiöljyä
2 rkl balsamiviinietikkaa
2 rkl soijakastiketta
2 raastettua valkosipulin kynttä
1 rkl tomaattipyrettä
2 tl hienoa sokeria

Marinadi 2:
3 raastettua valkosipulin kynttä
1/2 dl rypsiöljyä
1/2 dl sweet chili -kastiketta
1 rkl soijakastiketta
1 rkl tomaattipyrettä
2 rkl hienonnettua persiljaa
1/2 rkl raastettua inkivääriä

Sekoita kaikki ensimmäisen marinadin ainekset. Upota siihen kanafileet ja jätä marinoitumaan jääkaappiin yön yli. Pyyhi liha ja ruskista pannulla pienessä tilkassa öljyä, kunnes liha on saanut kauttaaltaan väriä. Laita kanafileet uunivuokaan ja kypsennä uunissa 150 asteessa, kunnes sisälämpötila on 70 - 72 astetta. Ota kanafileet uunista, ja anna jäähtyä hetki. Sekoita toisen marinadin ainekset ja lisää siihen kypsennetyt kanafileet. Jätä marinoitumaan ainakin muutamaksi tunniksi, mutta mieluummin yön yli tai pidemmäksikin aikaa. Viipaloi kanafileet sentin paksuisiksi viipaleiksi. Asettele viipaleet vadille ja kaada marinadi päälle. Koristele esim. tuoreilla yrteillä.

 

Broilerista saa tehtyä myös ihan näyttävän salaatin tällä tavalla, että ei sekoitakaan kaikkia aineksia yhteen, vaan jokainen saa itse ottaa haluamiaan aineksia omalle lautaselle. 

Kävimme sunnuntaina mun työpäivän jälkeen vähän metsälenkillä, ja samalla tietenkin tsekkaamassa jäätilanteita. Nyt on monissa paikoissa ihan järjettömän upeat jäät. Tekisi oikein mieli laittaa luistimet jalkaan ja lähteä luonnon jäille. 

Tosin myös metsäpolut ja kalliot oli paikkapaikoin aika jäiset. Jopa nastojen kanssa sai olla tarkkana, koska jää oli niin kovaa että nastat ei meinannut purra jäähän.

Meillä on omassakin rannassa ihan älyttömän upea jää. Kuinka onkin jäätynyt vesi niin kirkkaaksi. Olisipa vesi kesäaikaankin yhtä kirkasta, kuin miltä se nyt jään läpi näyttää. 

 

Ja hei, jos jollain joulustressi painaa, niin ottakaahan mallia meidän Lyytistä! 😻 Tassut kohti kattoa ja nauttimaan uunin lämmöstä. Joulu tulee kyllä vähemmälläkin stressaamisella.

Itsellä on stressi ainoastaan siitä, että saa lasten joululahjat toimitettua ajoissa oikeisiin osoitteisiin. Muulla ei niin väliä 😁