Pätkis-mokkapalat

Syksyllä eskarin aloittava kummipoikamme sai oman puhelimen ja hän soitti viime viikolla että saako tulla isänsä kanssa käymään kylässä. Täti-ihmiselle tuli tietenkin heti paineita, että mitä leipoisin kun kummipoika tulee kyläilemään. Mokkapalat on aina varma vaihtoehto ja hyvä sauma myös testailla erilaisia mokkapalavariaatioita. Nämä Pätkis-mokkapalat bongasin Keittiö koivikon katveessa -blogista. Pohjasta tuli ihanan pehmeä ja kostea ja täytettäkin oli riittävästi. Olisin ehkä vielä enemmän kaivannut pohjaan mintun makua, joten ehkä ensi kerralla laitan vähän enemmän Pätkiksiä. Tai sit olisi voinut laittaa Pätkiksen paloja tuohon kuorrutteen päälle, mutta kun joku karkkihiiri söi yhden pussillisen Pätkiksiä ohimennen näitä leipoessa. 🙊

Pätkis-mokkapalat

pellillinen

Pohja:

150 g voita

1½ dl maitoa

3 kananmunaa

3 dl sokeria

1 rkl vaniljasokeria

3/4 dl kaakaojauhetta

2 tl leivinjauhetta

4 dl vehnäjauhoja

1 pss Pätkiksiä (140 g)

Kuorrute:

75 g voita

3/4 dl vahvaa kahvia

½ dl kaakaojauhetta

1½ rkl vaniljasokeria

5 dl tomusokeria

    Vuoraa 30x40 cm korkeareunainen uunipelti leivinpaperilla.
    Sulata voin kanssa kattilassa joko kaikki tai vain reilu puolet Pätkiksistä. Jätä seos hieman jäähtymään. Jos säästät Pätkiksiä, voit nostella ne taikinan joukkoon pieneksi murusteltuna aivan viimeiseksi.
    Sekoita siivilöidyt kuivat aineet keskenään.  Vatkaa kananmunat ja sokeri huolellisesti kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää muna-sokerivaahtoon kuivat aineet, voi-suklaaseos sekä maito. Sekoita tasaiseksi, mutta vältä vatkaamista. Kaada taikina pellille. Paista uunin ala- tai keskiosassa uunista riippuen noin 20min 175 asteessa . Ota kakku uunista, anna jäähtyä hetken aikaa.

    Kuorrute: Sulata voi kattilassa. Lisää sekaan kahvi, kaakao, vaniljasokeri ja tomusokeri ja sekoita hyvin. Lisää tarvittaessa tomusokeria, jos kuorrute tuntuu liian löysältä.
    Levitä mokkapalojen kuorrute jäähtyneen kakun päälle. Ripottele pinnalle esim. nonparelleja tai suklaakarkkeja (tai vaikka molempia).

Ja hyvin maistui mokkapalat kummipojalle. Ihan niin hyvin, että niitä pyydettiin pakkaamaan myös evääksi kotimatkalle muutama palanen. 😁

Arki-illan viettoa Teijolla ja Mathildedalissa

Mieheni oli menossa golfaamaan Meri-Teijo Golfiin torstai-iltana ja me ängettiin itsemme Viskin kanssa samaan kyytiin. Golfkierroksessa kun tuppaa aina menemään se vähintään 4 tuntia, niin siinä olisi hyvää aikaa vähän tutustua ympäristöön. Mathildedal onkin jo 👉 aiemmilta reissuilta tuttu, mutta Teijo on jostain syystä jäänyt aina väliin. Nyt päätinkin että suuntaamme ihan ensimmäisenä kulkumme sinne.

Siinä kun Mathildedal on aivan täynnä ihmisiä, ei Teijolla ollut ketään. Eikö Teijo ehkä ole saanut samanlaista "media seksikkään" leimaa kuin Mathildedal, vai mistä mahtaa johtua, että muutkin kuin minä painavat kaasua Teijon kohdalla.

Jätimme auton Teijon kyläkaupan pihaan ja suuntasimme siitä kulkumme rantaa kohti. Teijon Masuuni oli harmillisesti ehtinyt jo mennä kiinni. Olisi ollut kiva käydä nauttimassa siellä kahvikupponen. Facebookin mukaan sieltä saa myös herkullisen näköisiä pizzoja. Nekin täytyy laittaa listalle herkuista joita olisi joskus kiva maistaa.

Saimme kuljeskella ja kuvailla ihan täysin rauhassa Teijon rannassa. Sieltä löytyi mm. kyläsauna. Kyläsaunan vierestä virtasi pieni suvanto ja siihen järjettömän kauniiseen ja rauhalliseen paikkaan olisi kyllä mielellään jäänyt vaikka mato-ongelle.

Tänä keväänä ja kesänä on lähes tulkoon kaikki kiva ollut kiellettyä (kylläkin ihan järkisyistä), mutta kyllä siltikin tulee aina niin huono mieli kun näkee näitä kylttejä peruuntuneista tapahtumista... 😔 Mieleen hiipii aina kysymys että palataanko enää koskaan ns. vanhaan normaaliin...

Teijon kartano on yksityisomistuksessa. Toisaalta harmi, koska olisi ollut niin kiva mennä tallustelemaan kauniisti hoidetulle pihalle ja ihastelemaan kartanon maita. Mutta toisaalta kartano näytti niin hyvin hoidetulta, että mahtavaa kun joku huoltaa ja hoitaa sitä niin hyvin. Pitää muistaa selvitellä onko siellä koskaan mitään avoimien ovien päiviä, että tavallisella tallaajallakin olisi mahdollisuus käydä kurkkimassa miltä siellä näyttää.

Ja kirkon ihastelua ei koskaan passaa jättää väliin. Ja pienenä nippelitietona, että Teijon kirkko on Suomen pienin kivikirkko ja se on vihitty käyttöön 1830.

Teijon kyläkierroksen jälkeen hain itselleni kahvin ja Viskille vähän herkkuja Teijon kyläkaupasta. Mahtavaa että tämä kauppa on säilynyt perinteisenä kyläkauppana eikä tilalle ole tullut mitään Salea tai vastaavaa. Tässä kaupassa oli vielä kunnon kyläkaupan tuntua. Samassa yhteydessä oli myös pieni kuppila, joka taitaa olla Teijon kylän "olohuone".

Teijolta suuntasimme vielä hetkeksi Mathildedaliin. Ja siellä sitä väkeä todellakin riitti. Hieman oli fiilis "kuka ei kuulu joukkoon", kun painelin menemään lenkkivaatteet päällä ja sakemanni hihnan päässä. Ihmiset olivat ihanan fiineinä liikenteessä ja lähes joka toisella oli kyllä koira mukana, mutta luokkaa 1/4 Viskin koosta ja karvaa puolet enemmän. Mutta kyllä me hyvin silti joukkoon sovittiin. Onneksi Viski oli se ainoa joka ei rähissyt kertaakaan! 😁

Mathildan biitsillä oli aika hiljaista, mutta eipä se kelikään ollut mikään kesän upein. Vettä tuli tasaiseen tahtiin 10 minuutin kuuroina, mutta sen kesä kuivaa minkä kasteleekin.

Ilta oli hyvä päättää Ruukin krouvin noutopizzaan ja paikalliseen siideriin (pakettiautossa golfkentän parkkiksella nautittuna).

Illan parasta antia oli se, että bongasin Mathildedalista kivan ja edullisen majoituksen ja varattiinkin heti ystäväporukan kanssa se syksyiseksi viikonlopuksi. Ai että ❤ sitä odotellessa.

Karviaishillo inkiväärillä

Kun reilut kahdeksan vuotta sitten muutettiin tähän Koivurannan tilalle, istutin heti ensimmäisenä kesänä karviaispuskan, sekä punaisen- ja mustanviinimarjan. Muut marjat ovat aina päässeet käyttöön, mutta karviaiset on jäänyt keräämättä. En tiedä mikä oli ideana kun puskan ylipäätään omalle pihalle halusin enkä myöskään ymmärrä miksi olen marjat aina jättänyt oman onnensa nojaan. Koska tämä inkivääri-karviaishillo oli aikas suun mukaista, joten jos ei muuta käyttöä karviaisille keksi, niin hillo on enemmän kuin loistava vaihtoehto.

Nyt pitää mennä juusto-ja viinikauppaan, että voin antaa arvion millaisten juustojen kanssa tämä hillo on parhaimmillaan. Koska siis juustoja silmällä pitäen tämän hillon tein. 

Kyllä tämä toimi ihan kaurapuuronkin päällä. Etenkin kun tykkään tehdä aika suolaista puuroa. Tämä makean kirpsakka hillo antoi hyvän säväyksen suolaiselle puurolle.

Kaiken lisäksi valmistus oli helppoa kuin heinän teko. Eniten aikaa vei purkkien desifiointi.

Karviaishillo inkiväärillä

2 l karviaisia

½ dl vettä

500 g hillosokeria

2 rkl tuoretta, raastettua inkivääriä

Huuhdo ja puhdista karviaiset. Pane karviaiset sekä vesi kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää hillosokeri ja keitä miedolla lämmöllä n. 15 minuuttia.

Lisää inkivääri ja anna hillon jäähtyä noin 15 minuuttia. Voit soseuttaa hillon halutessasi sauvasekoittimella. Jaa hillo puhtaisiin, kuumennettuihin purkkeihin. Sulje ne ja säilytä viileässä.

Kirsikoitakin tuli taas paljon. Nämä suklaakirsikat on kyllä hyviä. Hiukan kirpeämpiä kuin kaupan kirsikat, mutta ei nämä syömättä jää.

Viskin kanssa elämä on tällä hetkellä yhtä ylä-ja alamäkeä. Välillä on niitä hyviä päiviä, jolloin kivut ja ontuminen on tipotiessään.

Välillä taas on niitä kipupäiviä. Eläinlääkäri palailee lomalta kahden viikon päästä. Silloin varmaan mietitään jatkohoitoa. Magneettikuvaus hylättiin liian kalliina. Yksi kuva lähes muutaman tonnin arvoinen. Ennemmin panostan sen rahan Viskin loppuelämän hyvinvointiin, kuin yhteen kuvaan. Kuvasta toki olisi heti selvinnyt mikä selkää riivaa, mutta koska olemme päätöksen tehneet että mihinkään leikkauksiin ei enää ryhdytä, tuntuu se vähän turhalta rahan menolta.

Itse itsekkäästi toivon että Viski olisi kivuton muutaman viikon kuluttua alkavalla kesälomalla ja saataisiin vähän tehtyä yhdessä jotain kivaa! ❤ Toki mennään Viskin ehdoilla, mutta toivon niin kovasti että edes vielä tämä yksi kesäloma saataisiin yhdessä viettää... 🙏

Tuo pölvästi ja sen hyvinvointi on niin kovin lähellä omaa sydäntä ❤

Lauantaibrunssi ystävien kanssa

Ajatuksena oli kiva päivä ystävien kanssa ulkona grillaten ja lilluen porealtaassa. Suomen kesä toi taas oman pienen mausteensa suunnitelmiin ja ne vaihtuivat lennosta myöhäiseen brunssiin sisätiloissa. Mutta eipä ollut yhtään pöllömpi vaihtoehto tämäkään. Kiitos perhe Hakamäki brunssiseurasta! ❤

Leivoin piiiiitkästä aikaa sämpylöitä. Taas meinasi tuskastuttaa se taikinan kanssa tappelu 😁 mutta onneksi jonkinlaiset sämpylät sain aikaiseksi. Ohjettakin kehuttiin, joten ihan metsään ei siis menty.

Kaura-porkkanasämpylät

5 dl kuumaa vettä

2 dl kaurahiutaleita

2 tl suolaa

½ dl siirappia

 2 dl porkkanaraastetta 

1 pss kuivahiivaa

n. 8 dl vehnäjauhoja

½ dl rypsiöljyä

Laita kaurahiutaleet kuumaan veteen hautumaan. Anna seoksen jäähtyä hieman ja lisää joukkoon suola, siirappi ja porkkanaraaste.
Kun seos on jäähtynyt noin +42 asteiseksi, lisää kuivahiiva, joka on sekoitettu pieneen määrään jauhoja. Sekoita huolellisesti.
Alusta taikina jauhoilla ja lisää öljy alustamisen loppuvaiheessa.
Anna taikinan kohota noin kaksinkertaiseksi.
Kaada taikina jauhotetulle pöydälle ja vaivaa ilmakuplat pois. Jaa taikina kahteen osaan ja leivo ranteenpaksuisiksi tangoiksi. Leikkaa tangoista sämpylöitä ja nosta sämpylät pellille leivinpaperin päälle. Anna kohota noin 1/2 h.
Paista 225 asteessa uunin keskiosassa noin 10-12 minuuttia.

 

Tällä brunssilla oli porkkana vahvasti mukana, sillä kakkukin oli porkkanakakku. Ohje löytyi Sari Spåran Meren maku -kirjasta. Mielestäni tämä kakku ei kyllä muistuttanut porkkanakakkua, kylläkin vähän jotain sinne päin. Mutta hyvää tämä silti oli. Sopi kivasti brunssiherkuksi eikä ollut mikään överiäklömakea kakku. Tähän sopi erinoimaisen hyvin marjat päälle. Itsellä ei ollut tuoreita marjoja käyttää, mutta pakastemarjat ajoivat saman asian.

Porkkanakakku

22 cm

Pohja:

150 g pehmeää voita

1 dl fariinisokeria

1 dl sokeria

3 munaa

4 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

1½ tl kanelia

4 dl hienoa porkkanaraastetta

Päälle:

100 g pehmeää voita

100 g maustamatonta tuorejuustoa

n. 3 dl tomusokeria

1 tl vaniljasokeria

Koristeluun:

kinuskikastiketta

marjoja

apilankukkia

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Vatkaa pehmeä voi ja sokerit vaahdoksi. Lisää munat yksitellen vatkaten sokerivaahtoon. Sekoita jauhot, kaneli ja leivinjauhe yhteen. Lisää ne mukaan taikinaan yhdessä porkkanaraasteen kanssa. Sekoita tasaiseksi taikinaksi. Kaavi kunnolla myös kulhon reunat.

Voitele ja korppujauhota kakkuvuoka. Kaada taikina vuokaan ja paista uunin keskitasossa n. 50 minuuttia tai kunnes tikulla kokeiltaessa taikina ei enää tartu kiinni. Anna kakun jäähtyä. Poista kakku vuoassa.

Sekoita voi, tuorejuusto, vaniljasokeri ja tomusokeri tasaiseksi ja sileäksi kuorrutteeksi. Koristele halutessasi esim. valmiilla kinuskikastikkeella, marjoilla ja apilankukilla.

Lisäksi brunssilla oli tarjolla mm:

☆ nauravia nakkeja

☆ uunimunakasta (ilman ohjeessa mainittua tonnikalaa)

☆ sämpylöiden päälle juustoa, kinkkua, salaattia, tomaattia, 

kurkkua, paprikaa, suolakurkkua

☆ vihreää salaattia melonilla ja mozzarellalla

☆ vesimelonia

☆ viinirypäleitä

☆ kahvia ja mehua

☆ karkkia

Ei siis mitään erikoista tarjottavaa, mutta yhdessä muodistivat kuitenkin kivan, vatsan täyttävän brunssin. 

Oli ihan superkiva päivä huonosta kelistä huolimatta! ❤