Paluu hetkeksi syksyyn 2011

Ja palataanpa taas hetkeksi ajassa vähän taaksepäin. Vuonna 2011 syksyn patikkareissumme suuntautui Pudasjärvelle, Syötteen kansallispuistoon. Ihana paikka, ei ole kyllä mitään moitittavaa. Ja patikkareitin varrella ollut Ahmatupa oli ehkä hienoin autiotupa missä ikinä ollaan yövytty. Ja reissukaverina toimivat tälläkin reissulla luottokaveri Heidi ♥ ja paras patikkakaveri ikinä, Jimi ♥

Tältä reissulta ei ole olemassa mitään tarkkaa reissukertomusta. Sen muistan että kivaa oli. Ja sellainen juttu on jäänyt mieleen, että kun tulimme metsästä pois, vuokrasimme kahdeksi yöksi mökin siitä Pikku-Syötteen nurkista. Mökkejä vuokrasivat tosi mukava vanhempi pariskunta. Mökki oli pienen lammen rannalla ja pakkohan sitä oli saunasta uimaan mennä. Ja mitään uikkareita ei matkassa ollut, mutta eihän siellä metsän keskellä nyt kukaan mitään näe. Ja hämärääkin oli olevinaan. Kun mentiin palauttamaan mökin avaimia, mökki-isäntä vaan ihan pokkana totesi, että "uskalsitte mennä uimaankin, kyllä minä näin...." :D :D

Tälle reissulle osui myös yksi oikein kunnon myrskypäivä. Mehän emme sitä itse tuolla metsän keskellä niinkään huomanneet. Aukeille paikoille tultaessa kyllä ihmettelimme harvinaisen kovaa tuulta. Ja kun illalla avasimme kännykät (kirjoittamaton patikointisääntömme: kännykät pysyvät suljettuina vähintäänkin päivän ajan), ihmettelimme kun molemmat olimme saaneet kasan viestejä että ollaanko kunnossa. Myrsky oli oikeasti ollut tosi kova, ja kaatanut juuri tuolla seudulla paljon puustoa.

Ahmatupa.

"Hallittu" kaaos. Onneksi ei sattunut muita yöpyjiä Ahmatuvalle yhtaikaa....

Ja sekin on aika vahvasti jäänyt mieleen tältä reissulta, että kotimatkalla auton takaluukku hajosi. Tai se ei vaan enää kertakaikkiaan suostunut sulkeutumaan. Emme uskaltaneet kuljettaa kalleinta lastia farmarin takaboxissa, joten koira siirtyi takapenkille ja tavarat menivät takaluukkuun. Ja voitte vaan kuvitella Jimin onnen kun hän pääsi takapenkille nukkumaan ihan pitkin pituuttaan! 😊

Syötteen nurkissa on todella paljon myös sellaisia todella kiehtovia päiväretkikohteita. Me taidettiin kiertää niistä lähes kaikki. Ja nykyäänhän tuo Syöte on myös suosittu pyöräilykohde, ei pelkästään siis patikoijille tarkoitettu.

Iso-Syöte

Kuvista huomaa, että ne on otettu ikivanhalla pokkarikameralla, mutta eipä se niiden arvoa siltikään vähennä.

Jimi toimi grillivahtina, kun toiset retkeilijät grillailivat lohta. Voitte ehkä uskoa,että maistui pasta bolognese aika puulta, kun toiset kaivoivat esiin lohta, valkosipuliperunoita ja valkoviiniä..... ;)

Ja koska tänä vuonna tämä perinteinen patikkareissu jäi välistä, niin nautitaan nyt eräilystä ja syksystä hetki näiden kuvien avulla! ♥

Hiljainen kansa.

Vadelma-mustaherukkamurupiiras (ja Rokkiristeily)

Meidän vadelmapensas on kyllä tänä(kin) vuonna ollut kovin antelias. Sain sen puskan 30vee lahjaksi, ja se on kyllä todellakin annettu rakkaudella, koska sadotkin on sen mukaisia.

Tai sit vadelma vaan on kirsikan lisäks ainut joka todella viihtyy meidän pihassa! :D

Paljon olen vadelmia pistänyt pakkaseen, mutta osan olen käyttänyt heti leivonnassa. Ja tässä yksi ihan huippuhyvistä vadelmapiiraista, johon tuli vadelman lisäksi myös mustaherukkaa. Sen voi jättää toki pois, tai korvata esim. mustikalla. Minusta tämä oli hyvää juuri näin ♥

Ohje on Kauran lumoa -blogista.

Vadelma-mustaherukkapiiras

Pohja:

100 g voita

1 dl sokeria

1 kananmuna

2 dl dl vehnäjauhoja

½ tl suolaa

1 tl leivinjauhetta

Päälle:

2 dl mustaherukkaa

1 dl vadelmaa

1 purkki kermaviiliä

1 kananmuna

2 tl vaniljasokeria

2 dl kaurahiutaleita

40 g voita

Vatkaa voi ja sokeri kuohkeaksi, lisää kananmuna, vaahdota hyvin. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet, sekoita nopeasti sekaisin

Levitä voidellun ja ruisjauhotetun vuoan pohjalle.

Levittele taikina lastan avulla vuokaan tasaisesti, ripottele marjat päälle.

Sekoita keskenään kermaviili, kananmuna ja vaniljasokeri, levitä marjojen päälle.

Nypi kaurahiutaleet ja voi keskenään, ripottele viimeiseksi piiraan päälle.

Paista 200 asteessa noin 25 minuuttia.

Olimme muutama viikko takaperin jälleen Radio-Rock risteilyllä. Tällä kertaa mun vanhempien sekä veljeni ja hänen vaimonsa kanssa.
Viime kertainen reissu oli ihan huippu, siitä voit lukea TÄÄLTÄ. Nytkin reissu oli muuten hyvä, mutta en täysin allekirjoita laivan vaihtoa Baltic Queenista Silja Europaan. Europa oli niin ahdistavan pieni laiva tuollaisen tapahtuman järkkäämiseen. Bändit oli hyvät, mutta miettikääpä kun laiva on loppuunmyyty ja kun bändit aloittavat soittamaan, niin kaikki ihmiset ahtautuvat sinne pieneen, matalaan tanssiravintolaan.... NEVER AGAIN!
Bändit ja reissuseuran ottaisin koska tahansa uusiksi, mutta laivan pistäisin kyllä vaihtoon! :D

Mutta hei, Alexi Laiho 👊

Bodomi oli kova!! Sen haluan EHDOTTOMASTI nähdä uudelleen!!
Ja Stratovarius on aina kova. Eikä tuo Kotipeltokaan ole yhtään hullumman näköinen.... 😍

Bongasin laivalta myös Tazzy Cruzin ja pakkohan kummitytölle oli hänen nimmaria hakea. Pääsin samalla myös kuvaan 😊