Nokkossämpylät & Viskin kuulumisia 🐶

Meillä on tuolla rannassa maapläntti, joka oli vielä keväällä täynnä pajukkoa ja joka raivauksen jälkeen kasvaa nyt valtoimenaan nokkosta. Ja siitä se ajatus sitten lähti - nokkossämpylät. Olen muutenkin nyt leiponut paljon leipää itse (reseptejä kyllä tulossa blogiinkin) ja laittanut sitä pakkaseen. On ihana aloittaa aamu sulattamalla pakastimesta oma tekemä sämpylä, joka sulatettuna on ihan tuoreen sämpylän makuinen. Arjen luksusta! 🌟 Näin äitiyslomalaisena on muutenkin paremmin aikaa nauttia aamupalasta kuin töissä käydessä, joten tästä ajasta pitää ihan senkin vuoksi ottaa kaikki ilo irti.

Sämpylöiden resepti on Myllyn parhaat -sivustolta. En pyöritellyt taikinasta sämpylöitä, vaan ihan vaan lusikalla otin taikinasta "kukkuroita" pellille. Ja ihan pyöreät sämpylät sain näinkin aikaiseksi. Alkuperäisessä reseptissä oli taikinaan laitettu 2 tl anista. Laitoin vain ½ teelusikallista ja mietin että olikohan sekin liikaa. Siksi laitoin tämän aniksen sulkuihin - käyttäkää jos anis on mauste joka teistä sopii leipätaikinaan. Itse tykkään aniksesta keitellä teetä, mutta sämpylöissä se ei oikein kohdannut mun makuaistejani. 

Nokkossämpylät juuritaikinaan

Juuritaikina:
5 dl piimää
50 g hiivaa
2 rkl vaahterasiirappia (tai juoksevaa hunajaa)
3 dl sämpyläjauhoja
1 dl kaurahiutaleita (tai kauraleseitä)

Lisäksi taikinaan:
1 l nokkosenlehtiä ryöpättynä
2 tl suolaa
(½-2 tl anista)
6 dl sämpyläjauhoseosta
50 g sulatettua voita (tai rypsiöljyä)

Pinnalle:
kaurahiutaleita, -leseitä, auringonkukansiemeniä tms.

Kuumenna neste kädenlämpöiseksi. Liuota siihen hiiva ja makeutus (siirappi tai hunaja). Lisää 3 dl sämpyläjauhoja ja 1 dl kaurahiutaleita. Jätä juuritaikinaseos peitettynä lämpimään paikkaan 20-30 minuutin ajaksi (esim. kulho lämpimään vesialtaaseen).
Käy poimimassa nokkoset. Puhdista nokkoset ja huuhdo ne kiehuvalla vedellä, jolloin polte häviää. Hienonna nokkoset, saat n. 3-4 dl nokkossilppua. Voit käyttää myös pakastettua nokkosta, sulata se pakkasesta.
Kun juuritaikina kuplii, lisää nokkoset ja muut aineet. Alusta pehmeäksi taikinaksi. Anna taikinan levätä 5 min. Leivo heti tämän jälkeen pitkäksi paksuksi tangoksi ja jaa se 20 osaan. Asettele palaset kumolleen uunipellille leivinpaperin päälle väljästi. Voit toki leipoa palasista haluamasi muotoisia sämpylöitä.
Kohota sämpylöitä leivinliinalla peitettyinä lämpimässä paikassa puolisen tuntia.
Kun sämpylät ovat kohonneet, ripottele pinnalle kaurahiutaleita, -leseitä tai vaikka auringonkukansiemeniä. Paista 225-asteisen uunin keskitasolla 10-12 min.

Olen jo aiemminkin tainnut täällä kertoa, että menetin synnytyksessä runsaasti verta ja sen myötä hemoglobiinini laski pahimmillaan 60. Sairaalasta lähtiessä (parin verensiirron jälkeen) hemoglobiinini oli muistaakseni 82. Ja seitsemän viikkoa synnytyksen jälkeen, jälkitarkastuksessa, hemoglobiinini oli noussut jo 133. En syö enkä syönyt mitään rautavalmistetta eli hemoglobiini nousi täysin ravinnon avulla. Ja nokkosessahan on paljon rautaa. Raudan lisäksi myös C-vitamiinia joka edesauttaa raudan imeytymistä. Tiedän että varastorautani ei varmastikaan ole vielä ihan priimaa, mutta synnytyksestä on vasta vajaa 3 kuukautta, joten annetaan keholle aikaa rauhassa palautua. ❤ Oloni on kuitenkin hyvä, ei väsytä eikä hengästytä ylimääräisiä. 

Josko taas välillä Viski-koiran kuulumisia. Kävimme kolmisen viikkoa sitten hänen kanssaan eläinlääkärissä, tarkoituksena mennä ihan vaan uusimaan särkylääkeresepti. Ollaan aiemmin käyty hänen kanssaan toisella paikkakunnalla lääkärissä, mutta nyt kun tänne meidän pitäjään aukesi uusi yksityinen eläinklinikka, päätimme siirtää asiakkuutemme sinne. Ja se oli kyllä paras päätös pitkään aikaan! ❤ Vitsi minkä ihanan lääkärin vastaanotolle pääsimme! 

Meidän Viski kun ei ole se kaikista yhteistyöhaluisin eläinlääkärissä käydessä ja kuonokoppa on pakollinen varuste. Mutta tämä lääkäripä oli ensimmäinen joka ei pelännyt Viskin örinöitä yhtään ja Viskikin ensimmäistä kertaa ikinä vähän jopa rentoutui eläinlääkärin käsittelyssä. Ja sen lisäksi että lääkäri kohteli Viskiä upeasti, hän myös kohtasi meidät omistajat ihanasti! ❤

 

Lääkäriin mennessä luulimme, että Viskin hetkittäinen ontuminen johtuu olkapään nivelrikosta. Mutta ehei, sepä johtuikin jännetulehdukseseta. Saimme siihen 4 viikon tulehduskipulääkekuurin sekä jumppaohjeet. Ja kolmen viikon kuurin jälkeen meillä on jo kotona ihan kuin eri koira. Ensi viikolla Viski saa pitkästä aikaa myös laseria olkapäähänsä, joten veikkaanpa että jänne saadaan näillä konsteilla täysin kuntoon. 

Kiitos siis tuhannesti Somervet ja eläinlääkäri Aija Mehtälä 💛

Juhannus 2022 🍀

Juhannus meni tänä vuonna hyvin hyvin rauhallisesti - ja onnellisesti. Meidän eka juhannus perheenä. 💛 Ei tehty koko juhanneksena oikeastaan yhtään mitään. Mitä nyt mieheni vähän leikkaili aattona nurtsia ja teki ruokaa. 

Miesväki kävi myös kokemassa katiskan. Saalis on tuolle nelijalkaiselle erittäinkin tärkeä. Suurin osa ahvenista oli niin pieniä, että pääsivät takaisin kasvamaan. 

Onneksi kaupasta oli tarttunut mukaan muikkuja, joten ihan ilman kalaa ei tarvinnut juhannusaattoa olla. 

 

Tätä ihanasti pirskahtelevaa valkkaria piti hakea oikein Hämeenlinnan Alkosta saakka, kun paikallisesta ja lähialueiden Alkoista ei sitä löytynyt. Sen verran makuni oli kuitenkin muuttunut, että viini ei enää maistunut ihan niin hyvältä kuin viime kesänä. 😁 Liekö raskaus tehnyt tepposia makuaistille.

Muikkujen kanssa oli uusia perunoita, muurikalla paistettuja pakastekasviksia, kermaviilikastiketta ja salaattia. Salaatti sisälsi rucolaa, hunajamelonia, parmesaanilastuja sekä suolapähkinöitä. Nams - aikamoinen makukombo! 😋

Juhannussaunassa ei vihdottu, mutta löylyvedessä kylläkin oli koivunoksia, jotka toivat IHANAN tuoksun saunaan. 🍃

Juhannuspäivänä olimme mun vanhempien luona syömässä ja hengaamassa. ❤

Olipas taas aikamoiset sapuskat mun äiti väsännyt! 😋😍 Kesäruoka mukamas kevyttä syötävää - ja PYH jos sitä vetää monta lautasellista! 😅

Jälkkäriksi ihan huippuhyvää kakkua, tietenkin kera kahvin (ja konjakin). 😍

 

Juhannussunnuntaina teimme muurikalla wokkia kaikesta jääkaappiin jääneestä - possusta, broilerista, keitetyistä perunoista, paprikasta, sipulista, pekonista jne. Ihan TÖRKEEN hyvää! 😎

Parasta tässä juhannuksessa oli kuitenkin tämä i-h-a-n-a kesämuija mansikkapuvussaan! 💛🍓

Lihapullat tomaattikastikkeessa (& tyttäremme nimen tarina)

 Lihapullapastareseptejä löytyy jo iso kasa tästä blogista. Ja syy on ihan se, että lihapullapastasta on tullut yksi mun lemppariruuista. Jotain pientä ainesosaa muuttamalla ruokaan saa uutta twistiä ja niin ei tarvitse joka kerta syödä ihan samanlaisia lihapullia tai samanlaista kastiketta. Tämä resepti oli kyllä ihan huikea, muistaakseni olen ohjeen leikannut talteen jostain vanhasta Maku-lehdestä (voin joskus blogissakin esitellä mun itse rakentamaani reseptikirjasta, johon olin tämänkin reseptin leikannut ja liimannut talteen). 

Ja vitsit miten hyvältä pasta maistuikaan uusista synttärilahjaksi saamistani pastalautasista. 😋😍 

Valmistin ohjeen heti tuplana, eli jos haluat myös tehdä heti isomman satsin, niin tuplaa reseptin ainekset.

Lihapullat tomaattikastikkeessa

500 g nauta-sikajauhelihaa
½ dl pankojauhoja
1 dl vettä (tai halutessasi lihalientä)
1 kananmuna
3 rkl parmesaaniraastetta
1 valkosipulinkynsi murskattuna
3 rkl tuoretta persiljaa silputtuna
1 tl kuivattua oreganoa
1 tl suolaa
½ tl mustapippurirouhetta

Kastike:
1 sipuli
2 rkl oliiviöljyä
2 rkl tomaattipyrettä
1 tlk (400 g) säilyketomaatteja
½ dl vettä
½ tl kuivattua rosmariinia
½ tl suolaa
½ tl sokeria
½ tl mustapippurirouhetta

Lisäksi:
hieman vehnäjauhoja

Laita vesi (tai lihaliemi kulhoon) ja sekoita joukkoon pankojauhot. Anna turvota hetki.
Lisää muna, parmesaaniraaste ja mausteet. Lisää jauheliha ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Annan taikinan maustua sillä välin kun valmistat kastikkeen.
Silppua sipuli ja kuullota se pehmeäksi öljyssä laakeassa paistokasarissa. Lisää tomaattipyree, kuumenna sekoittaen. Kaada sekaan tomaatit liemineen ja riko niitä hieman kauhalla. Lisää vesi ja mausteet. Anna kastikkeen hautua 15 minuuttia ja kaada se uunivuokaan.
Pyörittele taikinasta isoja lihapullia ja kierittele ne vehnäjauhoissa.
Paista pyöryköihin kaunis pinta öljyssä paistinpannulla. Nosta lihapullat uunivuokaan kastikkeen päälle ja kypsennä 200 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Tarjoile pastan kanssa. 

 Edellinen nimiäispostaus oli kilometrin mittainen jo valmiiksi, niin en avannut enää Aada nimen taustoja sen enempää. Mutta palataan siihen vielä hiukan. Kun saimme rakenneultrassa marraskuussa tietää, että meitä siunataan tytöllä, aloimme heti pohtimaan nimiasiaa. Täytyy sanoa, että nimen pohtiminen on erittäin hankalaa. Jotenkin ei vaan tuntunut sopivaa, molempia miellyttävää nimeä löytyvän. Kutsuttiin häntä Irmeliksi, mutta alusta saakka oli selvää että se ei tule hänen oikea nimensä olemaan. Keksimme kuitenkin yhden sopivan nimen ja päätettiin, että jos toista sopivampaa ei tule, niin siitä tulee hänen nimensä. Sairaalaan kuitenkin ilmoitimme tuon Irmeli-nimen, kun sinne piti ranneketta varten joku nimi antaa (hätäkastelupaa emme antaneet). 

Olemme molemmat syntyjään ihan vaaleita ja kummallakaan ei ole tainnut kovin montaa hiusta olla päässä vielä 1-vuotis kuvassakaan. Sen takia molemmilla oli oletus, että lapsemme on vaalea ja lähes kalju syntyessään. Mutta meillehän syntyikin tyttö, jolla oli jo komea ruskea tukka. Tiesin heti, että se miettimämme nimi ei nyt kyllä yhtään vastaa sitä tyyppiä jolle sen suunnittelimme ja torppasinkin sen keksimämme nimen jo heti synnärillä. En vaan tiedä miksi, mutta jotenkin nimi ei vastannut yhtään meille syntynyttä pikkutyyppiä. Ja sit alkoikin armoton nimen miettiminen. 

Minä en tainnut antaa yhtään ehdotusta, mutta miehelleni oli jäänyt mieleen Joulutarinasta nimi Aada. Siinähän Aada-vauvalle kävi vähän huonosti, kun hän hukkui vanhempiensa mukana jäihin. Mieheni totesi heti, että tämä Aada muuttaa tarinan kulun. 😊 Päätimme että alamme häntä kutsua kotona jo Aadaksi ja mikäli nimi alkaa tuntua luontevalta meistä kummastakin, niin jätämme sen kutsumanimen käyttöön. Saimme vahvistuksen, että tämä on juuri se oikea nimi, kun kysyimme (silloin vielä 7-vuotiaalta) kummitytöltämme nimiehdotusta ja sieltä tuli kuin tykinsuusta nimi Aada. 😁

Sit alkoikin mietintä että annetaanko nimiä enemmän kuin tuo yksi. Minulla ei toisia nimiä ole, joten minulta ei myöskään hänelle toista nimeä "periytynyt". Mutta koska tuo etunimi on vain 4-kirjaiminen, tuntui se luontevalta siihen joku toinen nimi kehitellä. Alkoikin armoton sukupuiden tutkiminen, että josko sieltä löytyisi sointuva toinen nimi. Vielä ihan viimeisiin päiviin saakka oltiin hänelle antamassa toiseksi nimeksi minun äidinisänäidin nimeä. Olisin sen nimen halunnut ihan siitäkin syystä, että nimi johti karjalaisiin sukujuuriimme. Mieheni mielestä tämä nimi oli ihan ok, mutta hän silti koko ajan mietti vaihtoehtoista nimeä. Ja nimiäisviikolla hän kuunteli tyttäremme kanssa Youtubesta Leevin biisejä, ja sieltä se toinen nimi sitten löytyikin - biisistä Pohjois-Karjala. Hän huusi olkkarista yhtäkkiä Annelia ja että sopiiko se nimi minulle. Ja kyllähän se sopi, sillä sama nimi löytyi myös äitini ja juuri edesmenneen äidinäitini nimestä. Ja tavallaan saatiin tuon Leevin biisin myötä myös se Karjala säilymään nimen mukana. 😊

Hei se olisi muutaman päivän päästä juhannus. Minkälaisia juhannussuunnitelmia on ilmoilla? Meille tämä on eka juhannus perheenä ja aika pitkälti juhannus(kin) menee tuon neitosen ehdoilla - eli syötä, vaihda vaippa, hetki seurustele ja laita nukkumaan ja aloita sama alusta! 😁 Mutta se on juurikin passeli ohjelma tähän juhannukseen. Jos en koneen ääreen enää ehdi ennen juhannusta, niin varmuudeksi toivottelen kaikille oikein ihanaa, rentouttavaa, hauskaa keskikesän juhlaa! 🌿 Nauttikaa ja pitäkää huolta toisistanne! ❤ 

Se on luvannut taas niin lämmintä juhannusta, että pelottaa miltä hukkumistilastot näyttää juhannuksen jälkeen. Josko kaikki jättäisivät vesille menot väliin jos promilleja on veressä ihan liikaa ja pidetään ne pelastusliivit päällä❗❗❗

Nimiäiset ❤

Viime viikon sunnuntaina vietettiin meidän neidin nimiäisiä. Meille oli heti selvää, että ristiäisten sijaan pidämme nimiäiset. Ei oikein koettu ristiäisiä omaksemme. Päättäköön neiti itse aikanaan, että haluaako liittyä kirkkoon (jos esim. haluaa käydä rippikoulun), mutta valinta on siinä kohtaa hänen omansa. Haluttiin myös pitää nimiäiset ihan vaan kahvitteluna lähimpien ystävien ja sukulaisten kanssa, eli meillä ei ollut mitään ohjelmaa nimiäisissä. Neiti nukkui lähes koko juhlien ajan, joten eipä tullut edes hänestä valokuvia otettua kuin ihan muutama.

Halusin juhliin tarjolle kakkubuffan ja sen myös sain. Kakkujen tekemisessä sain onneksi apuja veljeni nuorimmalta tyttäreltä, äidiltäni sekä mieheni veljen vaimolta. Mieheni täti (ja tyttäremme ns. varamamma) auttoi muiden makeiden leivonnassa.

Saimme ystäviltä lainaksi juhlateltan, joka pystytettiin pihalle. Halusimme sen mahdollisimman lähelle rantaa, ihan vaan maisemien vuoksi. Harmillisesti päivä oli todella tuulinen, vaikkakin aurinkoinen ja sateeton, ja jouduimme sulkemaan yhden teltan seinistä. Seinä blokkasi tuulta, mutta harmillisesti myös peitti näkyvyyden rantaan.

Herkut pistimme tarjolle navettabaariin. Tämä ihan siitäkin syystä, että siellä on kuumillakin keleillä aina viileää, jolloin ei tarvinnut niin kovin stressata tarjottavien säilyvyyden puolesta. Mieheni rakensi sinne pitkän pöydän tarjottavia varten. Olin alkuun sitä mieltä, että pöytä oli kolmemetrisenä ihan liian pitkä. Mutta kas kun saatiin tarjottavat paikoilleen niin sehän meinasikin olla liian lyhyt. Hups... 😁Juomat oli laitettava erikseen juomapöytään tarjolle. 

Kutsuttuja oli noin 40 henkilöä (osa lapsia) ja melkeinpä kaikki tarjottavat menivät. Huikea menekki, mutta en usko että ketään jäi mitään tarjottavia vaille vaan kaikki saivat aika lailla maistaa kaikkea. Ainoastaan jauhelihapiirakka meni kokonaan ja taas kinkkupiirakkaa jäi jonkin verran, eli seuraaviin kemuihin tiedän jättää kinkkupiirakan tekemättä ja tehdä sen tilalle jauhelihapiirakkaa.

Tässä nimiäisten menu kokonaisuudessaan:
🅐 Jauhelihapiirakka (täytteenä vain jauheliha-tomaatti-fetajuusto)
🅐 Kinkkupiirakka
🅐 Lohipiirakka
🅐 Porkkanakakku
🅐 Raparperi-kinuskikakku
🅐 Sitruunajuustokakku
🅐 Suklaakakku
🅐 Munaton, maidoton, gluteeniton & soijaton "marenkikakku"
🅐 Unelmatorttu
🅐 Korvapuustit
🅐 Raparperipiirakka
🅐 Lusikkaleivät
🅐 Sydänpiparit
🅐 Herkkutarjotin

Meillä oli astioina perinteisesti meidän tyyliin ihan vaan kertakäyttöastiat. Ja koska saatiin vielä itse valita teema, niin kyllähän se oli meri-ja kalastusaiheinen. 😁 

Ja neiti sai niiiiin ihania lahjoja ison kasan - isot kiitokset kaikille! ❤ Tässä kuvattuna suurin osa niistä (muutamat vaatteet, yksi valokuvakehys & Muumi-vauvakirja puuttuu).

 

Lisäksi tuli rahaa ja sitä törsättiinkin jo hänen leikkimattoon. Onneksi puhuin ystävälle leikkimattotarpeesta ja sain ostettua häneltä sen käytettynä, taas silkkaa säästöä ja win-win -tilanne molemmille.

Aika väsyneitä oltiin koko porukka bileiden jälkeen. Todettiin heti että synttärit tullaan tulevaisuudessa viettämään pienemmällä porukalla. Tai varmastikin sama porukka kutsuttujen joukossa, mutta pitää vaan jakaa juhlaporukkaa vähän pienempiin eriin. Näin ehtisi itsekin paremmin jutella vieraiden kanssa, eikä vaan häärätä tarjottavien parissa.

Ja jos vielä joskus juhlitaan näin (meidän mittakaavassa) isosti, niin saa joku muu hoitaa sekä tarjottavat että tarjoilun, jolloin itse pääsee vähemmällä stressillä ja ehtii nauttimaan itse juhlistakin. Seuraavaksi taitaa olla vuorossa mun 40vee pirskeet ellei sit juhlita ensi vuonna 10vee hääpäivää uusinta hääbileiden muodossa. 😁

Ja se päivän tärkein - neidistä tuli 💗 Aada💗

Vauvan lonkkaluksaatio

 Mietin pitkään, että kirjoitanko edes tästä aiheesta omaa postausta, mutta koska tästä asiasta on niin vähän mitään käytännön tietoa internetin syövereissä niin päätin asiaan tarttua. Ihan jo senkin takia, että jos joku vaikka saisi tästä vertaistukea.

Meidän tytöllä todettiin jo synnärin lääkärintarkastuksessa löysä lonkka. Eli vasemman lonkan sai "vääntämällä" pois paikoiltaan. Oikea lonkka pysyikin nätisti paikallaan. Lonkkaluksaatio todetaan Suomessa noin yhdellä tuhannesta syntyvästä lapsesta ja yleisimmin juurikin tytöillä. Se on myös monesti perinnöllistä ja yleistä perätilavauvoilla. Meillä ei kuitenkaan kyseessä ollut kumpikaan näistä, vaan todennäköisesti ahtaat tilat vatsassa aiheuttivat kyseisen kehityshäiriön.

 

Aloitimme jo synnärillä hoitona niin sanotun tuplavaippahoidon eli pidimme kahta vaippaa päällekkäin, jolloin jalat olivat pakotetusti sammakkoasennossa. Siinä asennossa lonkka on aina oikealla paikallaan, eli reisiluunpää on lonkkamaljassa. Näin varmistetaan se, että lonkkamaljan kehittyessä se reisiluunpää on varmasti oikealla paikalla eikä pääse kehittymään väärään asentoon.

Saimme kotiuduttuamme todella nopeasti ajan lonkkapolille erikoislääkärin vastaanotolle, jossa todettiin sama mikä jo synnärillä eli että tyttärellämme on lonkkaluksaatio. Puolentoistaviikon tuplavaippahoito ei ollut jykevöittänyt lonkkamaljaa eli oli ryhdyttävä "järeämpiin" hoitokeinoihin. Hoidoksi saimme Pavlikin valjaat (kts. kuvat). Ohjeistus oli, että valjaita oli pidettävä 23 tuntia vuorokaudessa. Käytännössä tarkoitti sitä, että vaipanvaihtojen ja pesujen ajaksi saimme ottaa valjaat pois, muuten ne olivat koko ajan päällä. Jos meillä siihen saakka oli ollut tyytyväinen pikkuneiti, niin valjaiden saannin jälkeen alkoi parin päivän itkukonsertti. Tästä kyllä varoitettiin jo lonkkapolilla. Hän oli kuitenkin tähän saakka saanut potkia jalkojaan vapaasti ja yhtäkkiä niiden liikettä rajoitettiin aika rajusti valjaiden avulla. Onneksi parin päivän jälkeen pahin itkuisuus katosi, vaikka välillä saikin aikamoisia raivareita huomatessaan vaipan vaihdon jälkeen, että jalat tilkittiin taas valjaisiin.

 

Kolmen viikon päästä valjashoidon aloituksesta menimme taas kontrollikäynnille lonkkapolille, jossa todettiin että edistystä lonkkamaljan kehityksessä ei ollut tapahtunut. Tämä oli meille kova pettymys. Olimme jotenkin niin asennoituneet siihen, että lonkka on jo ok ja saamme valjaat kokonaan pois. Sen sijaan valjashoidon tilalla aloitettiinkin lastahoito. Hänelle laitettiin Von Rosen lasta (kts. kuvat). Lastahoito on yleensä 24/7 tapahtuva hoitomuoto, eli lastaa ei hoidon aikana oteta pois. Tämä oli meille vanhemmille ihan hirveä järkytys siinä tilanteessa. Nähdä oma pieni vauva siinä jäätävässä häkkyrässä tilkittynä yhteen ja samaan asentoon. Emme saisi kylvettää häntä kolmeen viikkoon ja häkkyrän takia piti miettiä mitä vaatteita saisimme hänelle mahtumaan jne. 

Ja meidän oman sisäisen katastrofin lisäksi tuli taas parin päivän itkuisuus, kun taas rajoitettiin tytön liikeratoja, tällä kertaa vielä rajummin. Lääkärin vastaanotolta emme juuri ohjeita saaneet vauvanhoitoon lastan kanssa, toivotettiin vaan tsempit ja yrittäkää pärjätä. Siinä kohtaa kun sinulla on se kuukauden ikäinen vauva ja kaikki on muutenkin uutta ja ihmeellistä, ja sit hänet pistetään sellaiseen lastaan niin hetken oli oma mieli vähän solmussa. Lasta aiheutti kuitenkin omat haasteensa juurikin vaipanvaihtoon ja pukeutumiseen.

Yritin etsiä netistä tietoa ja sieltä keskustelupalstoja tonkimalla sainkin parhaat vinkit esim. vaipanvaihtoon lastan kanssa. Vaippa kun pitää ujuttaa aina lastan alle. Jatkossa siis jos joku lonkkaluksaatiovauvan vanhempi eksyy tätä postausta lukemaan, niin minuun saa aina ottaa yhteyttä jos kaipaa hoitovinkkejä lastan kanssa tai ihan vaan henkistä tukea. Itseäni lohdutti kovasti tämä jostakin keskustelupalstalta löytynyt teksti:

"Ei kannata pitäytyä menneessä ja ajatella sitä mitä menetit (pehmoisen paketin) ja miten asioiden pitäisi olla tai asiat olisivat voineet olla. Nyt tilanne on tämä ja näillä eväillä eteenpäin, tyttö paranee ja päivä päivältä lähenee se päivä kun lastan saa pois. Tsemppiä, kyllä se siitä! Nyt varmaan tuntuu ylitsepääsemättömältä se asia, mutta laske irti menneestä ja jossittelusta, katse eteenpäin."

Tyttömme tottui lastaan nopeasti ja huomasimme pian, että hän on tämän lastan kanssa paljon tyytyväisempi mitä niiden valjaiden kanssa. Valjaiden kanssa hän oli pieni ja pirun kiukkuinen tyttö. Nyt hänestä kuoriutuikin perustyytyväinen lapsi, joka oli oikeinkin aurinkoinen kun vaan vatsa oli täysi ja vaippa kuiva.

Menimme taas kolmen viikon päästä kontrollikäynnille ja tällä kertaa lonkka myös ultrattiin. Kehitystä oli tapahtunut jo, mutta vielä oli lonkkamalja hieman epäkypsä. Selvää oli siis se, että hoitoa on jatkettava, tavalla tai toisella, mutta valitsimme itse heti tämän lastahoidon jatkuvuuden. Emme halunneet enää sitä valjaiden kanssa lähes koko ajan kiukkuista tyttöä takaisin. Saimme uuden kontrolliajan taas kolmen viikon päähän ja se kontrolliaika on jo ensi viikolla. Nyt jännäämme että miten käy. Itse olen henkisesti varautunut siihen, että lastahoito jatkuu edelleen. Seuraava ultrausaika on heinäkuun puolessa välissä, joten veikkaan että ainakin sinne saakka lastahoitoa jatketaan.

 

Itse olemme jo niin tottuneet tähän ja hoitotoimenpiteet menevät rutiinilla, että sitä on jopa unohtanut koko lonkkaluksaation. Tuntuu että tämä asia on muille isompi asia kuin meille. Olen aina inhonnut säälimistä ja nyt huomaan että sääliminen ja asian voivottelu saavat vielä enemmän niskakarvani pystyyn - lapsemme ei kaipaa sääliä vaan ennemminkin tsemppausta. Onneksi suurin osa sukulaisista ja ystävistä on suhtautunut asiaan niin, että hyvä kun asia hoidetaan nyt vauvana kuntoon ja kyllä se lonkka siitä tulee äkkiä priimaksi. Monella on myös löytynyt lähipiiristä joku lonkkaluksaatiovauva, jolla lonkat on saatu näillä keinoin hyvään kondikseen.Itse olen nyt lastensairaalassa rampatessa nähnyt jo niin monta letkuihin kytkettyä lasta, että olen niin onnellinen ja kiitollinen tuosta meidän terveestä ja reippaasta tytöstä, jonka lonkka nyt pistetään kuosiin. ❤🙏

Mielellään kuulen muidenkin lonkkaluksaatiovauvojen/-lasten hoitokokemuksista! 😊

Oikein mukavaa kesäistä viikonloppua - pidetään huolta toisistamme! 💛