Sunnuntain herkkuhampparit

Jääkaappi täynnä kuhaa, mutta...tänään teki mieli jotakin "roskaruokaa" mikä kuitenkaan ei itse tehtynä edes ollut mitään roskaruokaa! Päinvastoin. Idea näihin herkkuhamppareihin on saatu Kaakao kermavaahdolla -blogista. Olen sieltä käynyt kuolaamassa jo useasti näitä kreikkalaisia kanaleipiä, ja nyt kun leipälaatikossa oli paahtoleipää ja jääkaapissa kanaa, niin ei muutakuin haaveilut toteen! :)

Sunnuntain herkkuhampparit eli kreikkalaiset kanaleivät

vaaleeaa leipää (meillä oli paahtoleipää)

broilerin rintafileitä

salaattia

kirsikkatomaatteja

punasipulia

fetajuustoa

tzatzikia (ohje alempana)

 Lisäksi: lankkuperunoita

Kuumenna uuni lankkuperunoita varten. Lohko perunat kuorineen ja pyörittele ne mausteseoksessa (öljyä, suolaa, pippuria, grillimaustetta, korppujauhoja). Anna perunoiden olla 225 asteisessa uunissa n. 20-25 minuuttia.

Paloittele punasipuli ja puolita kirsikkatomaatit.

Paista broilerin rintafileet kypsiksi ja mausta suolalla & pippurilla.

Leikkaa fileet limittäin suikaleiksi, suunnilleen seitsemään osaan.

Paahda vaaleat leivät, täytä reilulla tzatzikikeolla, jääsalaatilla, kanalla, kirsikkatomaateilla ja sipulilla. 

Tarjoile herkkuhampparit lankkuperunoiden ja Hellmansin chilimajoneesin kanssa.

Tzatziki

250 g turkkilaista jogurttia

n. 15 cm pätkä kurkkua

2 valkosipulin kynttä

loraus oliiviöljyä

sitruunamehua

mustapippuria

suolaa

sokeria

Raasta pesty kurkku kuorineen. Puristele kurkkuraasteesta nesteet pois ja sekoita jogurttiin.

Purista joukkoon valkosipulinkynnet, lorauta sekaan hieman oliiviöjyä ja sitruunamehua.

Lopuksi mausta mustapippurilla, ripauksella suolaa ja sokeria. Laita tzatziki jääkaappiin hetkeksi maustumaan.

Käyhän katsomassa myös Mimosan ottamat upeat kuvat heidän ihanasta, herkullisesta ateriasta, KLIK!!!

Viikonloppuna on taas ollut ihanat syksyiset kelit. Harmi, että lauantaipäivä meni töissä, mutta onneksi sää suosi vielä töiden jälkeenkin. Lähdimme Jimin kanssa pitkälle lenkille, ja ai että, kyllä oli askel kevyt uusissa talvikengissä! :)

Nämä kengät on ehkä tarkoitettu hieman kylmemmille keleille, mutta pitäähän ne nyt sisäänajaa!! :)
Ihan mahtavaa että tehdään näin ihania kenkiä, joissa on täysi vedenpitävyys. Ei siis tarvitse aina käyttää pelkkiä vaelluskenkiä lenkillä & pihalla touhutessa.

Tänään käytiin Jimin kanssa taas keskustassa kävelemässä ja tehtiin sitten päivän hyvä työkin; soitimme eräälle kaatuneelle mummolle ambulanssin. En nähnyt mummon kaatumista, mutta löysin hänet keskeltä katua kaatuneena, tärisevänä, mutta kuitenkin tajuissaan. Ja taas oikein Suomen hyvinvointivaltio näytti parhaat puolensa. Ymmärrän, että hätäkeskuksessa heidän tulee kartoittaa, että kuinka kiirellinen tapaus kyseessä on. Mutta ärsytti niin kovin, kun sieltä ikäänkuin kyseenalaistettiin, että onko se nyt ihan välttämätöntä lähettää ambulanssi paikalle. Mielestäni on tuossa vaiheessa, jos mummeli on vaikka lyönyt päänsä tai katkaissut luita tms. Ainakin tarkastuksessa olisi ihan hyvä käydä.  No, onneksi ambulanssin saavuttua paikalle, hoitajat kiittivät minua siitä että olin soittanut ambulanssin paikalle ja sairaalaanhan mummo siitä lähti. Toivottavasti hänellä on nyt kaikki hyvin!! <3

Tulihan sitä myös hieman harjoiteltua uuden kameran käyttöä. Vielä se ei ihan suju.... :)

Ainakun luulee saavansa hyvän kuvan, niin häntä tai korvat puuttuvat kokonaan kuvasta. Tai sitten kamera on tarkentanut aivan väärään kohteeseen. No, harjoitus tekee mestarin!! :)

Meidän kohta 9-vuotta täyttävä papparainen!! <3

Likat <3

Syksystä tulikin mieleeni, että käykäähän kurkkaamassa Hella & houkutus blogista upeita kuvia Kolilta, KLIK ja KLIK.
En edes tiennyt tälläisen ihanan paikan olemassaolosta!! Ensi syksynä on ihan satavarma että meidän perhe suuntaa silloin Kolille syyspatikointiin.

Etelän piirasta & chilien säilöntää

 Nyt on meneillään joku suolaisten piirakoiden leivonta innostus! :) Eilen tuli taiottua iltapalaksi tälläinen Ulla Svenskin "Suloiset suolaiset" -kirjasta löytynyt piirakka. Ja tämä oli niiiiiiiin hyvää!!!!! Olisi pitänyt tehdä kerralla koko pellillinen. Piirakan tulisuutta pystyy itse säätelemään jauhelihan mausteilla ja jättämällä jalapenot pois piirakan päältä.

Etelän piiras

Pohja:

150 g voita

3 dl vehnäjauhoja

½ dl vettä

1/4 tl suolaa

1 tl kuivattua basilikaa

Täyte:

100 g levittyvää sulatejuustoa

400 g naudan jauhelihaa

½ tl suolaa

½ tl cayennenpippuria

2 pientä sipulia

½ punaista paprikaa

100 g maissia

Päälle:

3 dl juustoraastetta

4 kananmunaa

tulisia jalapenoja

Valmista pohja nyppimällä vehnäjauhot voihin. Lisää vesi, suola ja basilika. Sekoita taikina tasaiseksi.

Ruskista jauheliha pannulla. Lisää mausteet ja silputtu sipuli. Pilko paprika pieniksi paloiksi ja sekoita ne maissin kanssa jauhelihan joukkoon.

Painele pohja halkaisijaltaan 28 cm:n piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Levitä sulatejuusto pohjan päälle. Kaada jauhelihaseos sulatejuuston päälle. Ripota täytteen päälle juustoraaste ja riko kananmunat kokonaisina pinnalle. Leikkaa jalapenot suikaleiksi ja lisää ne vielä piirakan päälle. Paista piirakkaa uunin alatasolla 200 asteessa noin 30 minuuttia.

Tuleva pakkaset alkoivat jo hätyyttelemään chilien poimimista parempaan talteen. Chili"puskaa" katsoessa näytti että niitä olisi ollut ihan mielettömän paljon. Mutta kun ne kaikki sieltä poimin talteen, niin eihän niitä sitten ollutkaan kuin yhden keskikokoisen lasipurkillisen verran. Otin vihreätkin (=raa'at) chilit talteen, koska eivät ne enää siinä puskassa olisi kuitenkaan kypsyneet.

Olisin halunnut kokeilla chilien savustamista ja kuivaamista, mutta koska niitä loppupeleissä olikin niin vähän, päätin pistää kaikki vaan etikkaliemeen ja purkkiin. Säilöntäohje löytyi Dansukkerin sivuilta.

Säilötyt chilit

20 vihreää chiliä
20 punaista chiliä
8 dl vettä
4 dl etikkaa
3/4 dl Dansukker Taloussokeria
1/2 dl suolaa
 

Pane chilit kiehuvaan veteen kattilaan ja keitä 5–15 minuuttia (pidempi keittoaika antaa miedomman maun). Kaada vesi pois. Sekoita vesi, etikka, sokeri ja suola keskenään ja kiehauta. Lisää joukkoon ryöpätyt chilit ja anna kiehua hiljalleen ilman kantta 5–15 minuuttia. Pane chilit lämpimiin, hyvin pestyihin tölkkeihin. Kaada päälle liemi ja sulje tölkit. Säilytä jääkaapissa. 

Herkullista hampurilaisten ja kebabin lisänä tai esimerkiksi lihapadoissa.

Saa nähdä millaisia säilötyistä chileistä tulee. Antaa niiden nyt maustua muutama viikko jääkaapissa. Suunnitelmissa olisi tehdä joku viikonloppu kunnon kebabmätöt, ja chilit pääsevät silloin testaukseen!! :)

Lasagnea & kesäkurpitsaskonsseja

Viikonloppu meni niin vauhdikkaasti, että ei paljon ehtinyt kauhan varressa heilua. Ja kun normiarki taas alkoi, niin pitihän sitä ottaa vähän takaisin viikonlopun "tekemättömyyttä".
Lasagne on yksi minun herkkuruuistani. Edellyttäen että se on tehty itse. Yritimme muutama vuosi sitten syödä ns. puolivalmislasagnea, mutta emme saaneet enää sitä syötyä. Kyllä itse tehty vaan voittaa sen sata-nolla. Vähän aikaa se ottaa, mutta sen syöminen korvaa kyllä kaiken. Tämänkin lasagnen tein vähän oikaisemalla, mutta täytyy kyllä joku päivä tehdä lasagnea kunnon Béchamel -kastikeella.

Lasagne

9 lasagnelevyä

Jauhelihakastike:

400 g jauhelihaa

400 g tomaattimurskaa

4 dl vettä

n. 1 tl suolaa

2 rkl ketsuppia

mustapippuria

1 rkl kuivattua oreganoa

1 tl paprikajauhetta

1 tl chilimaustetta

1 tl valkosipulijauhetta

tilkka vettä

2 rkl vehnäjauhoja

Juustokastike:

2 rkl öljyä

2 rkl vehnäjauhoja

½ tl suolaa

2 dl ruokakermaa

3 dl vettä

2 dl mozarellajuustoraastetta

1 dl emmentaljuustoraastetta

Jauhelihakastikkeen valmistus: Paista jauheliha, lisää tomaattimurska, vesi ja mausteet ja keittele 15 minuuttia. Sekoita vehnäjauhot kylmään vesitilkkaan ja suurusta kastike. Tarkista maku.

Juustokastikkeen valmistus: Mittaa kattilaan öljy ja jauhot ja sekoita. Lisää kerma ja vesi ja kuumenna kastike. Keitä pari minuuttia. Sammuta levy ja lisää suola sekä juustoraasteet ja sekoita, kunnes juusto on sulanut kastikkeen sekaan.

Kaada vuoan pohjalle kolmasosa jauhelihakastikkeesta ja noin neljäsosa juustokastikkeesta. Nosta päälle kolme lasagnelevyä. Tee toinen kerros samalla tavalla ja peitä lasagnelevyillä. Tee vielä kolmas kerros pelkällä jauhelihakastikkeella, peitä lasagnelevyillä ja kaada pinnalle loput juustokastikkeesta. Paista 200 asteessa uunin keskitasolla noin 30 minuuttia, kunnes pinta saa hyvin väriä.

Lasagnesta tulee myös aina hyviä ruokamuistoja mieleen. 

Muistan kun joskus lapsena olimme kummitätini luona yökylässä. Teimme ruuaksi lasagnea ja laitoimme sinne lasagnelevyjen väliin aina raejuustoa. Ja se oli niiiiiiiin hyvää!! 

Pitäisi kai kokeilla näin aikuisiälläkin raejuustoa lasagnessa.

Koska uuni oli lämpöisenä, niin pyöräytin samalla juustoiset kesäkurpitsaskonssit. Wikipediasta löytyi seuraavanlaista tietoa skonsseista: "Skonssit ovat skotlantilaisperäisiä välipalaleipiä. Skonssit ovat vehnä-, ohra- tai kaurapohjaisia pieniä leipiä, joissa on käytetty leivinjauhetta kohottavana ainesosana. Brittiläiset skonssit voivat olla joko makeita tai suolaisia, kun taas niiden yhdysvaltalaiset vastineet ovat suurempia ja kuivempia, ja makeita."

Sain hukattua näihin taas hiukan kesäkurpitsaa. Kesäkurpitsa antoikin jännää makua näihin, mutta en silti oikein osannut päättää että olivatko nämä hyviä vai eivät... Epäilen että minulla lipsahti siirappia vähän liikaa taikinaan, ja en oikein tiennyt että olivatko skonssit suolaisia vai makeita. 

Ohje on Yhteishyvän.

Juustoiset kesäkurpitsaskonssit (8 kpl)

2 dl vehnäjauhoja
2 dl täysjyvävehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
1 dl juustoraastetta
1,5 dl karkeaksi raastettua kesäkurpitsaa
½ dl rypsiöljyä
1 rkl siirappia
2 dl maustamatonta jogurttia

Pinnalle:
1 dl juustoraastetta

Yhdistä kulhossa jauhot, leivinjauhe ja suola. Lisää juusto- ja kesäkurpitsaraaste, öljy, siirappi ja jogurtti. Sekoita nopeasti tasaiseksi. Muotoile taikinasta jauhojen avulla litteä pötkö ja leikkaa se vinottain veitsellä kolmionmuotoisiksi paloiksi. Nosta palat leivinpaperoidulle uunipellille. Pistele skonssit haarukalla ja ripottele päälle juustoraaste. Paista 225-asteisen uunin keskitasolla noin 15 minuuttia tai kunnes skonssit ovat kypsiä.

Pakko vielä kertoa, että noin puolentoista vuoden etsinnän jälkeen löysimme LOPULTAKIN lampun olkkariin! :) Siellä oli sellainen karsea lamppu, edellisten omistajien jäljiltä, joka antoi niin kelmeää valoa että olkkarin vaaleanharmaat seinät näyttivät aivan vihreiltä. Uhkasin jo, että jos ei lamppua kohta ala löytymään, niin maalaan seinät. No, naapurikaupungin Prismasta onneksi se sitten lauantaina löytyi. Eikä tämäkään ollut ihan sitä mitä haimme, mutta olimme jo molemmat niin kypsiä siihen etsimiseen, että tyydyimme seuraavaksi parhaaseen vaihtoehtoon.

Ja täytyy sanoa, että lopultakin olkkarissa näkee jotakin!! :) Ja lapun väri sointui hyvin ruskeaan puulattiaan.

Ongelmana olkkarin kanssa oli se, että mitään roikkuvaa lamppua ei voi laittaa, koska huonekorkeus on niin pieni. Roikkuvia malleja olisi kyllä löytynyt hienoja vaikka millä mitalla. 

Pakko vielä laittaa kuva Lyytistä, joka "rukoilee" ulospääsyä! Jos oikein kauan tuijottaa ovea, se saattaa jopa aueta itsestään! :)

Touhua & tohinaa

Olipas viikonloppu täynnä tekemistä, kivaa sellaista! 

...(jäähyväis)hohtokeilausta ihanan ystävän kanssa...

...hyvää juomaa (& janoisia keilaajia)...

...nälkäisiä naisia (jopa niin nälkäisiä, että lautasista sai kuvan vasta kun ne olivat lähes tyhjiä)...

...herkuttelua kahvilassa (NAM, Brita-kakkua)....

..leijuvia lapsia...

...väsyneitä kissoja....

...touhukkaita koiria...

Näistä ja monista monista muista asioista oli touhukas viikonloppu tehty!!! <3

Näillä eväillä pirteänä kohti uutta viikkoa.

Oikein ihanaa, syksyistä viikkoa kaikille!!! <3

Chili-tonnikalapiirakka

Meidän Tyyne-kisulla olikin nimipäivä, eli taas oli minulla hyvä syy leipoa! :) Nimpparisankaria itseään ei pahemmin sisällä ole näkynyt, mutta me ihmisolennot nautimme sitten Tyynenkin edestä leipomaani suolaista piirakkaa. Olen bongannut tämän piirakan Mimosan blogista jo kauan sitten. Huomioni kiinnitti erittäin herkullisen näköinen kuva, käykäähän tekin katsomassa, KLIK! Meillä isäntä tykkää tosi paljon tulisesta ruoasta. Itse en ihan hirveän tulista pysty syömään, mutta tässä piirakassa oli juuri sopivasti potkua. Ja sain hukattua myös pienen pätkän kesäkurpitsaa tähän. Saatiin naapurista kaksi isoa kesäkurpitsaa ja vaikka olen tunkenut sitä Jimin soseisiin ja meidän ruokiin, niin silti sitä tuntuu riittävän! :) Mutta muutamat uudet ohjeet on jo takataskussa odottamassa tekijäänsä....

Chili-tonnikalapiirakka

Pohja:

100 voita (jääkaappikylmää)

4 dl vehnäjauhoja

1 dl kylmää vettä

1 tl suolaa

Täyte:

1 prk chili-tonnikalaa (Rainbow)

punainen ja keltainen paprika

2 uuden sadon sipulia (pientä)

pala kesäkurpitsaa

1 prk kermaviiliä

2 dl juustoraastetta

1 kananmuna

Nypi voi jauhojen kanssa murumaiseksi seokseksi ja lisää joukkoon kylmä vesi sekä ripaus suolaa ja pyörittele taikina tasaiseksi palloksi. 

Painele taikina voidellun piirakkavuoan pohjalle, töki haarukalla muutamia reikiä pohjaan ja esipaista 200 asteessa n. 5-8 minuuttia.

Valuta tonnikalasta öljyt pois ja pilko siellä olevat chilit tai säästä ne kokonaisina piirakan päälle.

Lisää tonnikala sekä pieniksi pilkotut kasvikset esipaistetun piirakkapohjan päälle.

Sekoita kermaviili, kananmuna sekä juustoraaste keskenään ja kaada tasaisesti täytteiden päälle.

Paista piirasta 190 asteessa noin 30 minuuttia tai kunnes pinta on saanut kauniin värin.

Anna jäähtyä ja vetäytyä hetki ennen tarjoilua.

Teemana lähiruoka; uunikuhaa & kuhasoppaa

Luvattoman vähän on isäntä ehtinyt viime aikoina kalastelemaan. Kiitos hääjuhlien, sillä remontit työllistivät isäntää ihan kokopäiväisesti. No, nyt on juhlat juhlittu & remontitkin tältä kesältä/syksyltä takanapäin. Ja sunnuntaina olikin kalareissulta kotiintuomisina pari kiloinen kuha! :)
Vaikka viime perjantaina perkasinkin muikkuja, on nämä kalaruoat isännän juttuja. Minä kyllä syön niitä erittäin sujuvasti :) mutta tuo tekeminen on vähän vielä hakusessa.

Tällä kertaa teimme kuhafileistä uunikuhaa. Eli fileet uunivuokaan ja sinne kaveriksi purkillinen ruokakermaa, voita, uutta sipulia omalta maalta sekä mausteita. Kuhan kanssa syötiin näitä jo aiemminkin tekemiäni tillimuhennettuja perunoita, KLIK.

Loppukalasta teimme sitten soppaa. Soppa tehtiin samalla tavalla kuin aina lohisoppakin, KLIK.

Perunat ja porkkanat ehtivät kiehumaan niin kauan (unohduin tuijottamaan telkkaria), että pienimmät porkkanapalat ehtivät muussaantumaan ja värjäämään koko keiton vähän oranssihtavaksi! :)

Kyllä kala vaan on hyvää!!!

Kalan kanssa kuuluu tietenkin nauttia valkoviiniä! :) Tällä kertaa meillä oli "laatikkovalkkaria", Chileläistä Frontera Chardonnayta. Oli erittäin suunmukaista viiniä, ja piti kyllä paikkansa tuo Alkon kuvaus pirteästä ja hedelmäisestä viinistä.

Muistattekos muuten, kun elokuun alkupuolella kerroin ostaneeni meidän pihalle muutaman ruusupuskan, KLIK. Pensaissa oli ostettaessa muutama kukka ja ohjeistusta noudattaen leikkasin kukat pois heti istutuksen jälkeen, koska kukkien "ylläpito" voi kuulemma haitata pensaan juurtumista. No, kiitos lämpimän syksyn, ruusupuskat ovat alkaneet uudelleen kukkimaan. Eli voisiko tästä päätellä, että pensaat ovat myös hyvin juurtuneet...?!

Voi, en malta odottaa ensi kesää, että näen ruusupuskien koko loiston!! :)

Omppupiirakkaa (isoäidin tapaan)

Tällä viikolla on jo ollut sen verran kylmempi, että nyt alkaa jo vähän olemaan syksyfiilistä! Ja syksyyn kuuluu ehdottomasti omenapiirakka!! :) Valitettavasti meiltä ei kotipihalta yhtään omppupuuta löydy, mutta olen käynyt "omenavarkaissa" tuossa läheisen kyläkoulun pihalla. Nyt sieltä alkaa vaan olemaan jo kaikki sellaiset omenat otettu, johon ylettyy ilman mitään tikkaita. Vähän rupesi jo sääli tulemaan pikkukoululaisiakin kun vein viimeiset omenat alaoksilta. No toivotaan että talkkarilla (onko nykykouluissa enää edes talkkareita...?!) on korkeat tikkaat! :)
Ohje löytyi blogista nimeltä Pieni Vispiläkauppa. Piirakan nimi blogissa oli "mummon omenapiirakka - maailman paras". Ja jos ruoan/leivonnaisen etuliiteessä on sana mummo tai mamma tai isoäiti, niin voidaanko kovin paljon maussa mennä metsään...?! Mielestäni EI! Kyllä isoäidit vaan on niin parhaita!! <3

Omppupiirakka

8 pientä omppua

4 rkl fariinisokeria

3 tl kanelia

Pohja:

1 kahvikuppi sokeria

2 kk vehnäjauhoja

2 tl ruokasoodaa

2 kk piimää

1 kk sulatettua voita

Kuori ja kuutioi omenat. Sekoita kulhossa omenakuutiot, fariinisokeri ja kaneli ja anna maustua hetki.

Mittaa pohjan kuivat aineet kulhoon ja sekoita keskenään. Sulata voi ja lisää piimän kanssa vuorotellen jauhoseokseen. Sekoita tasaiseksi, mutta älä vatkaa.

Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. 

Ripottele omenat pohjan päälle ja paista piirakkaa uunin keskitasolla 200 asteessa n. 25 minuuttia, kunnes pohja on hyytynyt ja piirakka ruskettunut pohjasta ja päältä tasaisesti.

Piimähyydykekakku

Viikonlopun yllärivieraiden varalle leivoin jo kauan ajatuksissa olleen kakun; piimähyydykekakun. Ja eihän se hukkaan mennyt, sillä saimme ystäväpariskunnan vieraaksi sunnuntaina.
Kakku oli ihanan raikkaan makuista, ja piimä ei kyllä maistunut kakussa vähäisimmässäkään määrin. Ja onneksi kakun makuun ei vaikuttanut se, että olin jättänyt sen hyytymään täpötäyteen jääkaappiin vuoka kallellaan, joka taas johti siihen että kakku oli hyytynyt ihan vinoksi! :)
Ohjeen olen bongannut Pirkan -sivuilta, mutta myös Herkkuhovin blogissa on tehty samaista kakkua & ollut sielläkin kovin kehuttu!

Piimähyydykekakku

200 g Digestive keksejä

75 g voita

Täyte:

6 liivatelehteä

1½ dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

4 dl piimää

2 dl kuohukermaa

3 rkl sitruunamehua

Päälle:

2 prk mangososetta

Hienonna keksit ja sekoita joukkoon sulatettu voi. Painele muruseos irtopohjavuokaan.

Pane täytettä varten liivatelehdet likoamaan kylmään veteen.

Sekoita sokerit piimän joukkoon. Vaahdota kerma ja yhdistä piimäseokseen. Purista liivatelehdistä ylimääräinen vesi ja sulata ne lähes kiehuvaan sitruunamehuun. Sekoita vähän jäähtynyt liivateseos piimä-kermaseokseen ja kaada vuokaan. Anna hyytyä kylmässä vähintään muutaman tunnin ajan, mielellään seuraavaan päivään.

Levitä päälle mangososetta. Koristele haluamallasi tavalla.

Meiän pikku"kenguru" harjoitteli sunnuntaiaamuna tärkeitä hiirenmetsästystaitojaan. Minä yritin uuden kameran kanssa olla kytiksellä, että saisin hyviä kuvia. Mutta näemmä se hyvien kuvien saaminen ei ole kiinni pelkästään hyvästä kamerasta, vaan vaaditaan myös aikalailla hereillä oloa. Tilanteet ehti kaikki menemään jo ohi, kun minä vasta harkitsin napin painamista! :)

Ja pitihän sinne autotallin katollekin kiivetä, ja äippä oli ihan sydän syrjällään maantasalla!! :)

Moskovan pata

Juhlaruoat alkaa oleen nyt syötynä. Ja hyvä niin, koska pikkuhiljaa olisivat tulleet jo korvista pihalle! :) Tämä Moskovan padan ohje on ollut jo pitkän aikaa tallennettuna "to-do"-listalleni ja eilen oli sitten vihdoinkin sen vuoro. Ohjeen olen löytänyt aikanaan Synkän metsän kokkailut -nimisestä blogista. Kun luin kyseisestä blogista tarinaa tämän reseptin taustalta, minua hymyilytti kuinka miehet ovat innoissaan vaihtaneet herkullisia ruokareseptejä. Eikä jutut kovin väärässä olleet. Meillä nimittäin tämä pata upposi isäntään kuin...no, en nyt keksi mikä mihin, mutta omiin makuhermoihin tämä ei mitään erityisen ihmeellistä ollut. Mutta mitäpä sitä ei näin avioliiton alkutaipaleella tekisi miestään miellyttääkseen! ;)

Moskovan pata

350 g naudan paahtopaistia

2 isoa valkosipulisuolakurkkua kuutioina

3 pientä sipulia

2 rkl hunajaa

2 tl mustapippuria rouhittuna

2 tl cayennepippuria

1 lihaliemikuutio sekoitettuna 4-5 dl:aan vettä

1 rkl vehnäjauhoja

1 purkki smetanaa

n. 150 g sinihomejuustoa murusina, oman maun mukaan

Ruskista lihat pienissä erissä kovassa lämmössä. Ruskista samalla myös sipulit sekä toinen suolakurkku, lisää hunaja ja osa lihaliemestä. Sekoita joukkoon myös mustapippuri ja cayennepippuri. Keitoksen tulee peittyä nesteeseen.

Laita seos uuniin 200 asteeseen, 45-60 minuuttia.

Lisää pieneen vesimäärään sekoitettu vehnäjauho, smetana ja aurajuusto murusina sekä loput suolakurkut ja tarvittaessa lihalientä. Hämmennä hyvin. Laita vielä uuniin 175 asteeseen n. 45 minuutiksi.

Padan voi tarjoilla esim. riisin tai perunoiden kanssa.

Meillä pata nautittiin paistettujen valkosipuliperunoiden ja suolakurkkujen kanssa.

Itse taisin lisäillä tuota lihalientä hieman liian reilulla kädellä, koska jouduin kastiketta ihan aavistuksen verran suurustamaan lopussa vielä tummalla maizenalla. 

Meille muutti maanantaina tälläinen uusi ystävä, Hermanni! <3

Nyt kasvatellaan & hellitään häntä kaikessa rauhassa...

Paistetut muikut ja tillimuhennetut perunat

Perjantaina tuli tehtyä jonkinnäköistä historiaa ja perattua ensimmäistä kertaa elämässä muikkuja! :) Meillä isäntä yleensä hoitaa nämä kalahommat, mutta tällä kertaa halusin yllättää hänet suurella herkulla, paistetuilla muikuilla. Jouduin tosin ensin vähän kysymään perkausneuvoja. No, niin helppoa hommaahan se oli, että luulenpa että meillä tullaan tästä lähtien syömään muikkuja aika usein. Jos niitä vaan kaupoista sattuuu saamaan. Paistetut muikut saivat kaverikseen tillimuhennetut perunat ja kermaviilikastikkeen. Perunoiden ohje on löytynyt Yhteishyvän-sivuilta.

Paistetut muikut

 500 g muikkuja

Leivitykseen:

1 dl ruisjauhoja

1tl suolaa

½ tl valkopippuria

Poista muikuista pää ja sen mukana sisälmykset. Huuhtaise kalat nopeasti ja valuta.

Mausta jauhot. Kääntele kalat jauhoissa. Lado kalat limittäin kuumalle pannulle ja paista kohtalaisella lämmöllä kauniin ruskeiksi molemmin puolin.

Tillimuhennetut perunat

 1 kg perunoita
2 rkl voita
2 dl ruokakermaa
2-3 dl maitoa
1 tl suolaa
1 dl hienonnettua tilliä

Kuori ja leikkaa perunat tasakokoisiksi kuutioiksi. Sulata voi pannulla ja paista perunoita hetken aikaa. Lisää pannulle kerma ja anna perunoiden kiehua miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia. välillä käännellen. Lisää maito ja suola. Jatka keittämistä vielä 5-10 minuuttia, kunnes perunat tuntuvat lähes kypsiltä. Lisää lopussa tarvittaessa maitoa. Mausta perunat tuoreella hienonnetulla tillillä. 

Kermaviilikastikkeeseen sekoitin hienonnettua tilliä, yhden pieneksi pilkotun valkosipulisuolakurkun, sinappia ja sitruunamehua. Anna kastikkeen hetken aikaa maustua viileässä.