Toast skagen -voileipäkakku

 Meillä juhlittiin tällä viikolla synttäreitä. Tai juhlittiin ja juhlittiin - syötiin voileipäkakkukahvit keskenämme, mutta onhan siinä sitä juhlaa jo omiin tarpeisiin. Mieheni täytti siis vuosia ja perinteiseen tapaan päädyin leipomaan hänelle voileipäkakun. Minulla oli monia eri vaihtoehoja, mutta päädyin kuitenkin tähän Yhteishyvästä löytyneeseen katkarapukakkuun. 

Kannattaa täyttää kakku yhtenä päivänä, päällystää seuraavana päivänä ja syödä vasta kolmantena päivänä. Näin kakku on parhaimmillaan! 

Toast Skagen -voileipäkakku

Täyte:
180 g katkarapuja
250 g mascarponejuustoa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
120 g smetanaa
1 ruukku ruohosipulia hienonnettuna
2 rkl limenmehua
1 tl suolaa

300 g paahtoleipää
325 g tummaa vuokaleipää (esim. Maalahden limppu)

Kostutus:
3/4 dl kalalientä

Koristelu:
240 g smetanaa
180 g katkarapuja
1 lime
pensasmustikoita
ananaskirsikoita
salaattisekoitusta

Sulata katkaravut pakkauksen ohjeen mukaan. Sekoita täytteen katkaravut, juustot, smetana, ruohosipuli, limenmehu ja suola.
Leikkaa leivistä ohuesti kuoret pois. Hienonna vuokaleipä sauvasekoittimella karkeaksi muruksi. Vuoraa suorakaiteen muotoinen vuoka (tilavuus 1,5 l) tuorekelmulla. Asettele pohjalle paahtoleipää. Leikkaa paloja, jotta saat pohjan peitettyä. Kostuta kalaliemellä. Levitä puolet täytteestä vuokaan. Lisää täytteen päälle leivänmurut. Levitä loput täytteestä, peitä paahtoleivällä ja kostuta.
Pane kakku jääkaappiin vähintään muutamaksi tunniksi, mielellään seuraavaan päivään. Voit laittaa kakun päälle kevyen painon.
Vaahdota smetana sähkövatkaimella ja levitä kakun päälle. Koristele kakku.

Meillä on aina ollut synttäri- ja joululahjojen suhteen sellainen tapa, että ei ostella toisillemme mitään, vaan säästetään nekin vähät rahat mieluiten johonkin yhteiseen juttuun. Tällä kertaa säästökohteena on muutaman viikon päästä koittava syysloma. 😍

Kartanopolulla Jokioisilla

Nämä kuvat ovat viime viikolta, kun meitä vielä helli helteinen syyskeli. Paikka paikoin vähän liiankin kuuma (saatoin jopa vähän valittaa siitä). Mies päätti mennä Ypäjälle golfaamaan ja me lähdettiin Viskin kanssa mukaan, mutta päädyttiin lenkkeilemään Jokioisille. 

Olen käynyt Jokioisten Kartanopolulla viimeksi marraskuussa 2013. Seurana oli silloin kummityttö (joka on muuten nykyään jo minua pidempi) ja ihana rakas edesmennyt Jimi -koira! ❤ Kuvia edelliseltä reissulta voit käydä katselemassa 👉 TÄÄLTÄ. Ja kuten kuvista näkyy, paikka on upea ihan jokaiseen vuodenaikaan.  Nyt saatiin Viskin kanssa ihastella kartanonpuistoa, joka loisti syksyisissä väreissään. 

Jokioisten kartanolla menee erilaisia opastettuja polkuja, mm. kartanopolku, luontopolku ja muistaakseni vielä puistopolku. Reitit on paikka paikoin vähän huonosti opastettuja, mutta kartanonpuisto on iso alue ja eksymisvaaraa ei ole, joten mukavahan siellä on tallustella ilman opastettuja reittejäkin.

Jätimme auton Jokioisten Tietotalon parkkikselle (tien toisella puolella, vastapäätä kartanoa). Lähdimme siitä kävelemään kohti kartanon takapihaa, josta polut lähtevät. 

Jokioisten kartano on ollut jo jonkin aikaa tyhjillään. Sen omistaa Senaattikiinteistöt. Uutisten mukaan paikka olisi tulossa myyntiin. Jokioisten kartanon mailla on suuri määrä rakennuksia ja sen lisäksi hallinnassa on yli 200 hehtaaria maa-alueita. Veikkaanpa että hintalappu tälle kokonaisuudelle tulee olemaan aika hurja. Monet myös pelkäävät, että kartanon ostaa joku joka ei enää halua ihmisiä mailleen. Nythän kartanon alueet ovat vapaasti virkistyskäytössä. Veikkaanpa että tuo myyntiprosessi ylipäätään tulee olemaan pitkä ja menee aikaa ennen kuin kartanoa asuttaa uusi omistaja. Joten nautitaan kartanonmaista ainakin vielä sen aikaa. 

 Kartanopolku myötäilee Loimijoen rantaa. Viski kävi tietenkin ottamassa hörpyt ja maistamassa miltä paikallinen jokivesi maistuu. Ainakaan ei tullut närästystä, niinkuin merivedestä jota on silti joka kerta pakko maistaa. 🙈 

Kartanopolun varrella on mielenkiintoisia opaskylttejä, mutta paikka paikoin opaskyltit ovat päässeet vähän huonoon kuntoon ja osittain kaatuilemaankin. Toki ymmärrän että näihin ei välttämättä nyt enää panosteta, kun ei tiedetä mikä kartanon alueiden kohtalo tulee olemaan. Ja toisaalta en myöskään tiedä ovatko kyltit Jokioisten kunnan vai kartanon vastuulla. 

Ja tietenkin oli pakko taas käydä Willebrandien haudalla. Joka kerta haudalla käydessä pitää suoda ajatus sille, kuka on kartanossa kummitteleva Harmaa Rouva. Onko hänen ruumiinsa kenties haudattu tähän samaiseen hautaan ja sielu jäänyt kummittelemaan kartanoon....?! 👻 Aina yhtä mielenkiintoisia tarinoita. Toivottavasti Jokioisten kartanollakin järjestettäisiin joskus kummituskierros, jossa avattaisiin enemmän näitä kartanoon liittyviä kummitustarinoita. 

Kartanon maiden vieressä on Elonkierto, eli kaikille avoin ja maksuton puistoalue, joka kertoo luonnonvarojen tutkimuksesta. Tälläkään kertaa ei lähdetty Elonkierron aluetta kiertämään, mutta sen verran sivuttiin sitä, että käytiin evästämässä Luonnonvarakeskuksen omistaman savusaunan ulkopenkeillä. Siinä oli vaan jotenkin niin hyvä ja seesteinen paikka evästää. Eväät tietenkin haettiin paikallisesta Jokioisten leipomosta. Harmillisesti metsämansikkaviineri oli vähän kierinyt repussa ja oli kohtalaisen tahmeaa syötävää, mutta eipä se makuun vaikuttanut. 

Savusaunan läheltä, Loimijoen rannasta löytyy myös laavu. Siellä evästäminen ei kuitenkaan tällaisena syksyisen aurinkoisena päivänä houkutellut, koska nyt halusi nauttia vielä kaikista auringonsäteistä mitä vähänkään oli saatavilla. 

Kartanot on kyllä niin mystisen kauniita paikkoja, täynnä historiaa, että mielelläänhän niiden pihoilla kävelee ja kuljeskelee. Etenkin kun siihen on mahdollisuus. Meilläkin tässä kodin lähistöllä on useampia kartanoita, mutta kaikki yksityisomistuksessa, joten niiden ihaileminen tarvii harmillisesti tehdä vähän kauempaa.

Kana-tortillarullat (& yksi kalastuskärpäsen purema)

 Nämä tortillarullat on niiiiiiin mun suosikkeja! Älyttömän helppoja tehdä ja ihan pirun herkullisia. Riippuen tietenkin vähän täytteistä mitä sinne sisään laittaa. Tämä oli vasta kolmas kokeilu ja pääsi kyllä TOP2 -sijalle. Ykkösenä on nämä 👉 kylmäsavulohirullat ja kolmosena 👉 kinkkurullat. Ja nyt ajatukset on jo suunnattuna siihen, että mitä makuparia testaisin seuraavaksi! 😋 Kohta on kalastuskausikin taas kuumimmillaan ja nämä ovat äärimmäisen näppäriä kalastuseväitä. 

Kiitos näiden broilerirullien täyteideasta Voita ja suolaa -blogiin. 😘

 Kana-tortillarullat

1 pkt tortillalättyjä (paketissa 6 kpl isoja)
200 g valkosipulituorejuustoa
1 pkt Valio Pippuri Pekka kermajuustoviipale
½ kurkku
1 pkt Atria Vuolu kanafilee Fajitas
tuoretta rucolaa

Leikkaa kurkku ohuiksi suikaleiksi esim. mandoliinilla.
Voitele tortillat ohuesti tuorejuustolla. Laita päälle pari kermajuustoviipaletta ja kurkkuviipaleita limittäin. Aseta seuraavaksi kanafileet ja päällimmäiseksi rucola.
Kääri tortillasta tiivis rulla. Leikkaa rulla esim. neljään tai viiteen osaan. Epätasaiset päät voit popsia tässä vaiheessa suuhusi (tai antaa nelijalkaiselle kokkiapulaiselle niin kuin itse teen).

Kannattaa täyttää tortillasta vain 2/3 osa, jolloin niistä saa pyöräytettyä tiukkoja rullia ja ne pysyvät paremmin kasassa. Aluksi saattavat vaikuttaa kuivilta, mutta makuunnuttuaan jääkaapissa hetken, ovat maustuneet ja hieman pehmenneet.

 

Nämä alla olevat kuvat ovat parin viikon takaa Tammelan Pyhäjärveltä sekä Kuivajärveltä. Eskari-ikäinen kummipoikamme on kovin innostunut kalastuksesta ja päätimmekin viedä häntä vähän veneen kanssa kalastamaan. 

Ensin hieman tuotti vaikeuksia virvelin heittäminen veneestä, minkä ymmärtää täysin kun veneen laidat on melkoisen korkeat tuon mittaiselle minimiehelle. Mutta kun tatsi löytyi, niin johan alkoi heitot lentää. Sanoisinpa että osumat oli välillä pidempiä ja tarkempia kuin itsellä! 🙊

Kalastuspäivä oli pitkä, mutta tylsyyttä ei valiteltu yhtään. Mahtavaa että kummipoitsu ymmärtää luonnon ja hyvien eväiden päälle! 😊 

 

Loppumatkasta kalamiehen alulle tuli vähän väsy ja saimmekin nostaa veneen niin että kyydissä oli yksi väsähtänyt kippari. Varmasti ikimuistoinen päivä koko kolmikolle! 💙

Vadelma-rahkapullat

 Nämä pullat ovat olleet siitä saakka "to-do -listallani" kun näin kuvan Bistroemo -blogissa. Resepti on alunperin Olga Temosen pullakirjasta. Olen joskus tuon kirjan lainannut kirjastosta ja se oli kyllä ihan huikea. Pitää varmaan hankkia se myös omaan keittokirjahyllyyn. 

Ja kun lopulta sain pääsiäiseltä jääneet persikka-rahkapullat syötyä pakkasesta (ei sillä että itse olisin kaikki syönyt 🙈), niin johan se oli hyvä syy leipoa sinne uusia. Bistroemon taikinareseptiä hieman muokkailin omaan makuuni. Siinä ei esim. ollut suolaa ollenkaan, mutta lisäsin sitä hieman mukaan taikinaan. 

Vadelma-rahkapullat
n. 24 isohkoa pullaa

Taikina:
5 dl maitoa
50 g hiivaa
1 kananmuna
2 dl sokeria
1 tl suolaa
1 rkl kardemummaa
12-14 dl vehnäjauhoja
150 g pehmeää voita

Täyte:
50 g pehmeää voita
1½ dl sokeria
1 prk (250 g) maitorahkaa
1 kananmuna
3 rkl ohra-tai perunatärkkelystä
2 tl vaniljasokeria
2 dl vadelmia

Murupäällyste:
25 g pehmeää voita
1 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja

Aloita pullataikinasta. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Liota hiiva maitoon. Lisää sokeri, suola, kananmuna ja kardemumma. Sekoita ja lisää vähitellen jauhot sekä loppuvaiheessa pehmeä voi. Alusta taikina kimmoisaksi taikinaksi.

Kohota taikina liinan alla kaksinkertaiseksi. Kumoa kohonnut taikina jauhotetulla työtasolle ja vaivaa ilmakuplat pois. Leivo taikinasta pyöreitä pullia. Laita ne pellille ja anna kohota liinan alla noin 20 minuuttia.

Tee sillä välin täyte. Vatkaa voi ja sokeri sekaisin. Sekoita joukkoon maitorahka, kananmuna, ohra-tai perunatärkkelys ja vaniljasokeri.

Valmista seuraavaksi murupäällyste. Nypi voi, sokeri ja jauhot tasaiseksi seokseksi.

Paina kohonneisiin pulliin juomalasilla syvennykset. Paina lasi ensin jauhoihin ja sitten napakasti pullaan, jottei lasi jää kiinni. Voitele pullien reunat kananmunalla ja täytä sitten rahkaseoksella ja vadelmilla. Ripottele pintaan murupäällyste.

Paista pullia 200 asteisessa uunissa noin 15 minuuttia tai kunnes ne ovat kullanruskeita. 

Olen täällä saattanut joskus mainita että olen palasaippuoiden ystävä. Joskus käytin myös palashampoota, mutta nyt löysin niin hyvän "normishampoon" että olen sitä käytellyt. Mutta palasaippuan käyttöä helpotti äärimmäisen paljon minun saamani ihana, virkattu saippuapussukka. Tää on niiiin huikea! ❤ Ja mikä tässä on huikeinta on se, että sain tämän blogiystävältäni. Suuren suuret kiitokset Tupun tupa -blogiin!! Täytyy sanoa että saattoi siinä silmät vähän kostua, kun huomasin millainen paketti postilaatikossa odotti, kiitos kiitos kiitos! ❤

 Tällaisena hetkenä tulee tunne että tämä bloggaaminen on parasta ikinä! 😍