maanantai 24. maaliskuuta 2014

Pitaleivät kasslerilla

Meillä oli lauantai-sunnuntai välisen yön 1,5 kilon kassleri uunissa ja päätin tehdä sen seuraksi pitaleipiä. Niitä ei ollutkaan koskaan ennen tullut tehtyä, ja yllättävän hyvin onnistuivat noin ensikertalaisen tekemiksi! :) Toisella pellillisellä ei tainnut olla tarpeeksi jauhoja, koska eivät kohonneet ihan niin hyvin kuin toisella pellillä olleet. Mutta hyviä ne olivat joka tapauksessa.
Possu tehtiin samalla tapaa kuin aina ennenkin, KLIK.

Pitaleivät (8 kpl)


3 dl vettä
25 g tuorehiivaa
1 tl suolaa
2 rkl oliiviöljyä
7 dl vehnäjauhoja

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää suola, öljy ja jauhot. Vaivaa taikina hyvin kimmoisaksi. Peitä kulho liinalla ja anna kohota kaksinkertaiseksi.
Jaa kohonnut taikina 8 osaan ja pyörittele osat pulliksi. Vuoraa kaksi peltiä leivinpapereilla ja ripottele niille jauhoja. Jauhot estävät leivän tarttumisen paperiin, joilloin ne pääsevät vapaasti paistumaan ontoiksi.
Kauli taikinapallot noin 15 senttiä halkaisijaltaan oleviksi pyörylöiksi. Nosta kummallekin pellille neljä leipää. Peitä liinalla ja anna kohota puoli tuntia.
Kuumenna uuni 275 asteeseen. Paista pitaleipiä noin 7 minuuttia, yhtä pellillistä kerrallaan. Peitä leivät vielä kuumina leivinliinalla, jotta niiden kuori pysyy pehmeänä.


Kastikkeiksi tein nämä hyväksi havaitut kebabkastikkeet, KLIK


Eilen illalla ihmeteltiin keittiön ikkunasta, että mitä ihmettä meidän pihalla oikein tapahtuu kun molemmat kissat on häntä paksuna ja ihan liikkumatta, tuijottavat talon kivijalkaan päin. Mentiin pihalle katsomaan ja pienen pieni lumikkohan siellä oli kivijalan vieressä. Piti ihan järjettömän kovaa meteliä! Tää taisi olla vielä ihan pikkuinen poikanen koska oli niin älyttömän pieni kokoinen. Meiän pihassahan on aiemminkin talvella vieraillut lumikko, mutta se on ollut paljon suurempi. 


Kisut jäätyivät totaalisesti kun tulimme häiritsemään heidän metsästyshetkeään, joten lumikko pääsi karkuun. Tällä kertaa. Voi olla että kisuilla on huumori vähän vähissä, jos vielä kohtaavat...

11 kommenttia:

  1. Voi pientä lumikkoa! Se voi kyllä olla melkonen vastus kissalle, vaikka pieni onkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo oli se kyllä niin vikkelä tapaus, että kissat jäi ihan kakkoseks. Ja kaiken lisäks piti niin kauheeta mekkalaa, että vähemmästäkin kisut vähän "jäätyy".
      Mutta taisi olla lumikko, joka kesällä asusteli siellä meidän rannassa olevan koivun kannon alla. Kisuthan viihty aina siinä kannon ympärillä ja sieltä kuului ihan samanlainen ääni kuin mitä nyt tää lumikko piti. Ovat tainneet oikein pesiytyä siihen meiän pihamaalle! :)

      Poista
  2. Oli kyllä hyvää! Ja helposti kävi tuo pitaleipien tekeminenkin. Ensi kerralla laitan kyllä vielä enemmän niitä jauhoja pellille, jotta pääsevät paremmin nousemaan.

    VastaaPoista
  3. Herkullisen näköisiä! Täytyisikin itekin kokeilla pitaleipien kanssa possua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itselläni on nyt tarve kokeilla kaikkea tälläistä "bileruokaa" omia synttäreitä silmällä pitäen ja kyllä tämäkin ruoka läpäisi testin hyväksytysti! :)

      Poista
  4. Juuri mietin viikonloppuna, etten ole pitaleipiä ennen tehnyt, josko tekisin. Kiitos vinkistä, kokeilen reseptiäsi :) Ihan naurattaa kun luin ensin että olivat nähneet pienin lumiukon :D Mietin että siellähän ei ole edes lunta! Sitten oikein keskityin, lumikko! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koivurannan asukkaat on kaikki kyllä hieman sekaisin, että ei ihme vaikka oltais oikeesti nähty, mukamas, lumiukko talon kivijalan vieressä! :) Kevät pistää kaikkien päät vähän sekaisin! ;)

      Poista
    2. Sama täällä, ukot vilisee silmissä, muutaman valvotun yön jälkeen, kun potilaita on ollut talo täynnä. Onneksi nyt paistaa aurinko ja pöpöt selätetty :)

      Poista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. Nami nami! Hyvää oli. Kiitos ihanasta pitaleipä reseptistä <3 Vihdoinkin sain mieheltä toisen kymmenen pisteen ruuan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Peggy! <3 ja mahtavaa että sait lisää kymppejä!!!! :) Mulla on sellainen mies että se söisi vaikka pieniä kiviä jos vaan laittaisin ne sen eteen lautaselle ja keksisin hienon nimen sille ruoalle! ;) Mutta tuo erityisen kehittävää omalle ruoanlaittotaidolle kun on vaativa mies kotona. Hyvä sinä!!! <3

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)