Kefir-porkkanakakku

Oikein hyvää torstaiaamua kaikille! ♥
Mulla on tänään vapaapäivä, koska menen vielä lauantaina töihin. Ja täällähän on herätty jo kuuden aikaa leipomaan loppuja leipiä! 😁 Vielä olisi huomenna edessä kolmen kakun leipominen ja sit taitaa leipomiset ollakin tämän joulun osalta siinä.
Tämän porkkanaisen kuivakakun leivoin kotiin yllärivieraiden varalle. Kakku oli ihan äärimmäisen helppo tehdä ja oli kostean makoisaa jo heti leipomisen jälkeen. Tämän voi siis tehdä vaikka samana päivänä kun vieraat ovat tulossa. Miksei tämä olisi hyvä vieminen joulunpyhien kyläpaikkoihinkin.
Ohje on Valion. Sen verran tein muutosta, että vaihdoin piimän kefiriin. Kefiriä en ollut ikinä ennen ostanut, saatika edes maistanut. Mutta aika tavallahan se on piimän makuista. Olen yrittänyt etsiä maustamatonta Kefiriä kaupoista, mutta ei ole oikein osunut silmään. Nyt Lidlissä siihen törmäsin. Täytyy käydä vielä ennen joulua täydentämässä Kefir-varastoja. Vatsan kanssa ei ole pitkään aikaan mitään ongelmia ollut, mutta josko tällä vielä ennaltaehkäistäisiin niitä...?!

Kefir-porkkanakakku

1½ dl hienoa porkkanaraastetta
1½ rkl piparkakkumaustetta
2½ dl sokeria
6 dl vehnäjauhoja
2 tl ruokasoodaa
2 dl sulatettua margariinia
3 dl Kefiriä (tai piimää)


Raasta porkkanat hienoksi raasteeksi. Sekoita porkkanaraaste kuivien aineiden joukkoon. Sekoita kaikki aineet keskenään. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun 1,8 litran vetoiseen kakkuvuokaan.
Paista 175 asteessa 50 - 60 min. Tarkista kakun kypsyys.

Jostain syystä tänä vuonna on tullut syötyä normaalia vähemmän joulutorttuja. Olen niitä tainnut leipoa vaan muutaman kerran. Jonain jouluna muistan, että taisin tehdä niitä melkeinpä joka päivä! 😀

No leipiä onkin sitten tullut tehtyä sen edestä! Vielä ehtii hyvin tekemään saaristolaisleipää jouluksi. Suosittelen TÄTÄ helppoa ja herkullista ohjetta. Paljon on tullut kokeiltua myös uusia leipäreseptejä, mutta palataan niihin sitten joulun jälkeen.

Löytyyköhän täältä muita yhtä intohimoisia lukijoita kuin minä?! On nimittäin pakko nyt suositella yhtä kirjasarjaa. Ehkä ihmisillä olisi nyt joulunpyhinä hiukan enemmän aikaa pysähtyä vaikka sohvalle se kirja kädessä. Ostin jo viime keväänä kirppikseltä Katherine Pancolin kirjan Central Parkin oravat ovat surullisia maanantaisin. Aloitin sitä monta kertaa lukemaan, mutta jotenkin en vaan koskaan päässyt ensimmäistä 30 sivua pidemmälle (ja kirjassa on siis yhteensä 917 sivua). Sit vaan yks päivä aloin Googlettaan tätä kirjaa ja päädyin aika moneenkin kirjablogiin lukemaan huikeita kirja-arvosteluja ja blogeista myös selvisi, että tämä on kolmas osa tähän kirjasarjaan. Marssin siis kirjastoon ja hain kaksi ensimmäistä osaa Krokotiilin keltaiset silmät ja Kilpikonnien hidas valssi. On sit aika huikean hyvä kirjasarja. Kirjoitan tähän muutamia otteita tästä viimisimmästä osasta. Nämä kirjat ovat aika ajatuksia herättäviä. Suosittelen!!

"Usein elämä leikittelee kanssamme. 

Se antaa meille timantin, joka on kätketty metrolipun alle tai esiripun taa tai joka piilee sanassa, katseessa, typerässä hymyssä. Yksityiskohtiin tulee kiinnittää huomiota. Ne ovat elämänpolun varrelle siroteltuja pikku kiviä, jotka johdattavat meitä. 

Härskit ja kiireiset ihmiset, ne jotka käyttävät nyrkkeilyhanskoja ja porskuttavat eteenpäin rapa roiskuen, eivät huomaa yksityiskohtia. He haluavat raskastekoista, muhkeaa, prameaa, he eivät halua hukata hetkeäkään siihen, että noukkisivat maasta lantin tai oljenkorren, ojentaisivat kätensä vapisevalle lähimmäiselle. 

Mutta jos pysähtyy ja seisauttaa ajankulun, huomaa timantit ojennetussa kädessä."

"Sitten kun ihminen on kaatanut viimeisen puun, saastuttanut viimeisen vesipisaran, tappanut viimeisen eläimen ja pyydystänyt viimeisen kalan, hän tajuaa että rahaa ei voi syödä."

"Miksi pitää aina puhua pahaa toisista ihmisistä? Yhdenkään kamelin ei ole koskaan nähty ilkkuvan toisen kamelin kyttyrää."

Isä sanoo omasta pojastaan: 

"Taivas on lähettänyt lapsen meille ylevöittämään meitä. Poika on erilainen. Olkoon! Sama se. Olen ylpeä hänestä. Vaikka hänellä olisi kolme jalkaa ja yksi ainut silmä, olisin ylpeä hänestä. Mitä sinä haluat? Lapsen jossa on leima: Normaali? Normi tunkee joka paikkaan. Se tuottaa lampaita, jotka vain määkivät eivätkä osaa itse ajatella. Normia pitää potkia persuksiin, poksauttaa se hajalle ja kumota se. Hittoon kaikki normaaleja lapsia paapovat äidit. He eivät tiedä, millainen aarre meillä on täällä kotona, he eivät voi tietää, koska heillä on laput silmillä. Kun taas meillä...Mikä lounatuulen poika. Mikä riemu! Millaisia luojan suomia yllätyksiä päivästä toiseen! "

 Onko tämä kirjasarja jo tuttu sinulle?

Itse juuri huomasin, että tällä Pancolilla on toinenkin kirjasarja (Mimmit 1-3), jossa esiintyy osittain samoja henkilöhahmoja kuin näissäkin kirjoissa, ja jotka ovat jatkoa tälle kirjasarjalle. Taidan tietää mitä seuraavaksi lähtee kirjastosta mun mukaani.... 😁