Meksikolaiset jauhelihakepakot ja tomaattisalsa

Hyvä ruoka, parempi mieli.♥ Yleensä tälläisiä vähän enempi aikaa vaativia ruokia tehdään vaan viikonloppuisin. Arkena mennään helpomman kaavan kautta kiusauksilla, laatikoilla ja keitoilla. Mutta kylläpä piristi väkertely jauhelihataikinan parissa ja etenkin kun palaute ruuasta oli niin hyvää. Ei sen puoleen, tykkäsin kyllä itsekin! Tämä kepakkotaikina jää kyllä elämään meidän keittiöön. Jos seuraavaksi kokeilisi vaikka meksikolaisittain täytettyä lihamureketta... 😋

Ohjeen bongasin Hiidenuhman keittiössä -blogista. Lisäkkeistä riippuen resepti on myös vähähiilihydraattinen. 

Meksikolaiset jauhelihakepakot

1 kg nauta-sikajauhelihaa

2 kananmunaa

2 sipulia raastettuna

2 dl korianteria hienonnettuna

2 valkosipulinkynttä hienonnettuna

2 tl chilijauhetta

2 tl juustokuminaa

1 tl paprikajauhetta

1 tl korianterijauhetta

suolaa ja pippuria

Lisäksi:

20 vedessä liotettua puista varrastikkua

Sekoita jauhelihan joukkoon kaikki ainekset. Mausta suolalla ja pippurilla. Jaa taikina puoliksi. Jaa toinen puolikas 10 osaan. Pyörittele öljyisin käsin jauhelihapaloista pötkylöitä. Työnnä niihin pyörittelyn päätteeksi varrastikku ja asettele kepakot leivinpaperin päälle. Jaa loppu taikina 10 osaan ja tee niistä samalla tavoin jauhelihakepakoita. Grillaa kepakot kypsiksi tai paista niitä 200 asteessa uunissa noin 20 minuuttia välillä käännellen.

Tomaattisalsa

4 tomaattia kuutioina

2 kevätsipulia silputtuna

1 dl korianteria silputtuna

1 rkl oliiviöljyä

limen mehua

suolaa ja mustapippuria

 Sekoita kaikki ainekset. Mausta suolalla ja pippurilla. Tarkista maku. 

Lisäkkeenä oli bataattiranuja, maalaisranskiksia, salaattia ja ranskankermaa 😋

 

Ja jos just valittelin väsymystäni, niin onneksi en ole meidän perheessä ainoa jota vähän iltaisin laiskottaa.... 😂 

Ja Pimu-kissa jäi tänään kiinni, että on taas aloittanut normaalit kevätreissunsa. En tiedä missä neiti oli mahtanut olla, mutta niin vaan ihan pokkana tuli tien yli pihaan ja portin alta sisään. Pohdin että onkohan se mahtanut olla miehissä, ja kuka kolli on niin hölmö että meidän Pimun huolii pomottajakseen. Isäntä vaan totes, että täällä maalla ei välttämättä niin ole varaa valita... 😁