Omenapaistos suolapähkinöillä

 Jo aiemmin mainitsemieni appelsiinien lisäksi himoitsen tällä hetkellä myös omenia. Ja koska omppuja kotoa löytyi, piti niistä tehdä myös jälkkäriä. Tämä Yhteishyvän ohje houkutteli ihan vaan siitä syystä, että tässä oli laitettu omenapaistokseen myös suolapähkinöitä. Ja kyllä taas kannatti uuden reseptin kokeilu.

 Omena-murupaistos suolapähkinöillä

800 g omenoita (n. 4 kpl)
1 pienen sitruunan mehu

Muruseos:
1 dl sulatettua voita
1½ dl fariinisokeria
1 tl kanelia
1 dl vehnäjauhoja
2 dl kaurahiutaleita
1 dl rouhittuja suolapähkinöitä

Kuori ja lohko omenat ja poista niistä siemenkodat. Siirrä omenalohkot voideltuun uunivuokaan ja pirskottele päälle sitruunanmehu.
Mittaa kulhoon muruseoksen ainekset. Nypi ne nopeasti yhteen ja ripottele seos omenien päälle. Paista 200 asteisen uunin keskitasolla noin 35 minuuttia.
Tarjoa sellaisenaan tai vaniljajäätelön tai -kastikkeen kanssa. 

Ja ai että, kyllä maistuikin vaniljajäden kanssa! 😋 Paahtuneet pähkinät toivat tähän ihan erityisen lisämakunsa. Tätä voisin tehdä toistekin. 

Se olis hei jo helmikuu! Tänään on itse asiassa toiseksi vanhimman kummityttöni 16-vee synttärit! ❤ Muistan vieläkin kuin eilisen päivän sen kun hän syntyi. Tiesin tarkalleen päivän milloin hän syntyy ja voi sitä kellon ja puhelimen tuijottelua, että koska saadaan jotain uutisia. Ja aikamoinen itkuhan siinä pääsi kun uutinen lopulta tuli että minusta on tullut ensimmäistä kertaa täti! ❤ Nyt niitä "tädinmurusia" on jo viisi 💙💙💙💗💗 Niin se aika lentää! 

Lupasinkin, että käyn vähän kuvailemassa viikonloppuna myllertäneen Valtteri-myrskyn jälkiä. Meillä se ei aiheuttanut mitään sen enempää vahinkoa, kuin järjettömän lumikaaoksen. Aamulla kun katsoi ulos, tuntui että olisi jossain Siperiassa ollut, kun ikkunoista hädin tuskin näkyi ulos. Niin lumen peitossa ne olivat tuulen puolelta.

"Hauskinta" oli se, että ensin tuuli etelästä, jolloin tuuli muodosti kinokset sellaisiin paikkoihin pihallemme johon tuuli pääsi osumaan. No kesken päivän se vaihtoikin pohjoistuuleksi, jolloin kinokset muodostuivat taas eri paikkoihin voimakkaan tuulen seurauksena. Meille pääsee pohjoistuuli puhaltamaan pitkän matkaa peltojen poikki, joten voitte vaan kuvitella kuinka paljon sitä lunta kerääntyi kinoksiin. Onneksi koko päivä oli varattu vain ja ainoastaan lumen kolaukselle.

Vähän kävi sääliksi miestäni, joka käsipelin joutui lumihommia tekemään. Useampi tunti siinä meni ja siltikään ei ollut vielä koko piha kolattuna, mutta tärkeimmät kulkureitit kuitenkin. Itse tykkään olla normaalisti mukana kolailemassa, mutta tällä hetkellä vatsa menee niin kovaksi palloksi muutaman minuutin lumentyöntelyn jälkeen, ettei minusta paljoa apua ole. 

Jos tällä tavalla tulisi kerralla joka talvi lunta, niin voi olla että meiltäkin se mönkkäri / traktori tallista löytyisi! 😁

Viski tykkäsi kyllä lumesta, mutta tuo järjetön tuuli ei ole sen(kään) lemppariasioita. Viskille pitäisi kehitellä joku pipo, johon saisi korvansa suojaan. Kun tullaan tuulesta ja tuiskusta (tai vaikka vesisateesta) sisälle, vaatii hänen korvat oman käsittelynsä, koska kukapa sitä nyt pystyisi märillä korvilla olemaan. 😊