Tää Marry me -kana eli naimakana on ollut mulla to do -listalla jo vaikka kuinka kauan. Onneksi se tuli nyt kokeiltua, koska tämä kyllä jäi meidän ruokalistoille ihan vakkariin. Oli sen verran hyvää ruokaa. Toki mulla oli myös maailman paras keittiöapulainen. 💗 Mietittiin just, että jos hän tätä vauhtia oppii avustamaan mua keittiöhommissa, niin noin vuoden päästä olen itse jo eläköitynyt ruuanlaittopuuhista ja meillä on tuo nuorimmainen vastuussa keittiöstä. 😁
Marry me -kana
800g broilerin fileitä
vehnäjauhoja leivitykseen
1½ dl aurinkokuivattuja kirsikkatomaatteja
3 valkosipulinkynttä kuorittuna ja hienonnettuna
2 tl kuivattua oreganoa
1 broilerin lihaliemikuutio
1½ dl vettä
4 dl ruokakermaa
n. 1 dl raastettua parmesanjuustoa
tuoretta basilikaa
rouhittua mustapippuria
Suolaa ja pippuroi kana ja pyöritä jokainen filee vehnäjauhoissa.
Ruskista kanat voissa molemmin puolin. Älä kuitenkaan paista kypsäksi, vaan ota vaan pinta pannulta. Laita kanat sivuun hetkeksi.
Kuullota tomaatit ja valkosipulit samalla pannulla, mausta oreganolla. Kaada joukkoon vesi ja liemikuutio. Sekoita niin, että liemikuutio sulaa. Lisää kerma. Anna kiehua muutama minuutti. Mausta pippurilla ja tarvittaessa lisää suolaa.
Kaada joukkoon raastettu parmesan ja sekoita, jotta juusto sulaa kunnolla.
Lisää kanat pannulle ja anna niiden kypsyä kastikkeessa. Lusikoi kastiketta kanojen päälle kypsennyksen aikana. Sekoita silloin tällöin. Silppua päälle tuoretta basilikaa.
Tarjoile esim. riisin tai pastan kanssa.
Me maisteltiin tätä sekä riisin, että perunoiden kanssa. Ehkä ensi kerralla sit pastan kanssa.
Tässä mun apulainen maustaa uuniperunoita. ❤
Meidän Viski täytti toukokuussa jo 10 vuotta! 🎈 Ihan uskomatonta, että hän on elänyt jo näin vanhaksi. Hän on niin koheli koira, että ajateltiin että hän ei tule näkemään edes 5v synttäreitään. Ja kun se 5 vuotta tuli täyteen, ajateltiin että kaikki siihen päälle on pelkkää plussaa. Ja plussat on sen kun paukkunut.
Toukokuussa, itse asiassa meidän Ruotsin reissun aikana, saatiin tietää että hänen silmät vuotaa tosi kovin ja on vähän verestävät. Ajateltiin vaan, että ehkä kova keväinen tuuli ärsyttää silmiä. Mutta myöhemmin selvis, että hänelle on silmiin iskenyt sakemanneille erittäin tyypillinen silmäsairaus, pannus.
Pannus oli niin ärhäkkää laatua, että tiedettiin heti sokeutumisen olevan se päätepiste johon tämä tarina tulee päättymään. Ja eihän siinä sit mennytkään kuin heinäkuun loppuun, kun hän sit oli jo sokea. Tai sanotaanko, että hän on menettänyt näkökykynsä n. 90-95 prosenttisesti. Ei siis ole ihan täysin sokea, vaan erottaa vielä jotakin valoja ja varjoja ja liikkuvia juttuja.
Alkuun vähän kaikilla oli sopeutumista tähän tilanteeseen, mutta nyt on mennyt jo paljon paremmin. Ihan uskomattomia nuo koirat miten ne sopeutuvat tällaisiin muutoksiin niin nopeasti. Ja mikä muisti heillä onkaan siihen, että missä mikäkin sijaitsee. Aika paljon joutuu Aadaa muistuttelemaan, että et voi tehdä mitään majaa juuri Viskin pedin eteen, koska Viskihän siihen sit kompastuu kun ei kerran näe mitään.
Nyt hän saa keikkua meidän ilonamme niin kauan kun vaan virtaa riittää ja terveys kestää! Otamme ilolla jokaisen meille annetun yhteisen päivän vastaan 🙏❤
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)