Marokkolainen porkkanakeitto ( & Tyynen hautaus)

Haudattiin eilen rakas Tyyne-kissamme omalle pihalle, Jimin viereen. Meillä on vielä teettämättä hautakivi tms. Jimillekin, mutta nyt on pakko sit teettää sekä Jimille että Tyynelle. Sinne pääsivät parhaat kaverit vierekkäin, toivottavasti niillä on nyt kivaa yhdessä! ♥ Tyynehän suri tosi kovin Jimin poismenoa, ei varmaan koskaan oikein siitä toipunut, koska Viskistä ja Tyynestä ei ikinä tullut kunnon kavereita.

Äiti antoi lauantaina kaksi narsissia, toinen oli Jimin haudalle ja toinen oli mulle. Mutta nyt tuo mun narsissi meni Tyynen haudalle. ♥ Ja anoppi on Tyynelle antanut tuollaisen kissakupin ja sekin päätyi nyt Tyynen haudalle kukkaruukuksi. Nyt on sekä Jimin, että Tyynen haudalla tuollaiset posliinieläimet.

Mutta palataanpa vielä lauantaille ja ruokailuihin. Eli isäntä oli taas viikonlopun reissussa ja sain tehdä ruoaksi kasvisruokaa. Tällä kertaa oli vuorossa tälläinen Glorian Ruoka & Viini -lehdestä löytynyt marokkolainen porkkanakeitto. Oli kyllä erittäin makoisaa keittoa, etenkin tuo jeera ja maustamaton jogurtti tekivät keittoon sen viimeisen silauksen. Mutta täytyy sanoa, että kyllä tuollaiset kasviskeitot alkupalana menee, mutta ei tämä ainakaan nälkää kauhean kauaa loitolla pitänyt. 

Marokkolainen porkkanakeitto

1 sipuli
5 (n. 600 g) isoa porkkanaa
2 rkl voita
6 dl kanalientä
1 rkl juoksevaa hunajaa
2 tl sitruunan mehua
1/4 tl mustapippuria myllystä
(ripaus suolaa)

Lisäksi:
juustokuminaa eli jeeraa
1 dl maustamatonta luonnonjogurttia

Kuori ja hienonna sipuli. Kuori ja paloittele porkkanat. Sulata voi kattilassa. Kuullota sipulia pari minuuttia ja lisää porkkanat. Kaada kanaliemi joukkoon. Kiehauta ja anna porista kannen alla keskilämmöllä, kunnes porkkanat ovat pehmeitä, noin 20 minuuttia.
Seseuta keitto sauvasekoittimella sileäksi. Mitä pidempään jaksaa surruttaa, sitä silkkisempi lopputulos on.
Lisää juokseva hunaja ja sitruunan mehu keittoon. Mausta pippurilla. Tarkista suola. Annostele keitto lautasille. Sekoita jogurtti notkeaksi ja annostele ruokalusikalla keittojen joukkoon. Ripottele päälle jauhettua juustokuminaa.

Lauantaista pitää vielä mainita, että meillähän ei kissat ole saanut tulla ollenkaan yläkertaan. Tyyne oli sellainen pirulainen, että se aina uhmas sääntöjä, etenkin aina sillon kun isäntä oli pois kotoa. Tyyne tiesi, että mä en uskalla enkä halua sitä niin kovin komentaa. No, menin lauantaina ottamaan päikkäreitä yläkertaan, meidän makkariin. Hetki meni niin kuului pieni tassutus ja sieltä tuli Tyyne nukkumaan mun vatsan päälle! ♥ Onneksi on näitä ihania muistoja, joita ei kukaan multa pois vie!!

Voi Tyyne, kuinka mulla onkaan sua ikävä.... ♥