Juustopannukakut

Nyt olis kasapäin lehtiä ja uusia ihania kirjoja mistä kokkailla, mutta kun aikaa ei riitä kaikkeen.... Isäntä on lähdössä vähän pidemmälle kalareissulle ja sitä ennen haluan, että kotona on pihahommat tehty siihen malliin, että lumikin sais maahan tulla. Ja olishan vielä kiva ne jouluvalotkin saada viritettyä pihalle...saas nähdä kuin käy! Tehtävälista on pitkä. Tänään sentään on vaihdettu autoihin talvirenkaat ja Viskiltä leikattu kynnet, eli tehtävälista lyhentynyt edes hieman. 

Tässä kuitenkin ihanien juustopannukakkusten ohje, joka löytyi kirjastosta lainatusta kirjasta "Vähähiilarikeittokirja". 

Juustopannukakut 

8 kpl

3 kananmunaa

125 g maitorahkaa

1½-2 dl juustoraastetta

½ tl suolaa

½ tl mustapippuria

Erottele munien valkuaiset ja keltuaiset. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi.

Sekoita keskenään maitorahka, juustoa ja keltuaiset ja mausta suolalla ja pippurilla. Kääntele valkuaisvaahto varovasti joukkoon. 

Nostele pieniä nokareita leivinpaperilla päällystetylle pellille. Jätä nokareiden väliin hieman tilaa - ne leviävät paistamisen aikana.

Paista pannukakkuja 175 asteisen uunin keskitasolla noin 20 minuuttia tai kunnes ovat kullanruskeita. Jäähdytä ritilällä.  

Ja se ihana majoneesi-munasoossi sopi näidenkin päälle erinomaisesti, nam!!! 

"Ruisleipääkin" tuli taas leivottua. Huomasin, että tämä on paaaaljon parempaa kun antaa leipien vähän kuivahtaa ennen syömistä. Tulee vähän sellaista jälkiuunileivän tapaista. Metwurstin ja valkosipulisuolakurkun kanssa lähes täydellistä! ♥

Ja taas näitä superhyviä minimunakkaita! Mutta kun nämä vaan on niiiiin hyviä!! Tänään ajattelin vielä tehdä niitä iltapalaksi, ja tällä kertaa pekonista. 

Isäntä sai eilen ruuaksi superhyvää pastitsiota!! Arvatkaa vaan olisiko tehnyt mieli maistaa...?!

Onneksi oma punajuurikeittoni oli myös ihan superhyvää! Tällä kertaa vaihdoin Aurajuuston vuohenjuuston. Toimi näinkin!! 

Ja mitäs muuta meille kuuluu... Pimu on toipunut leikkauksesta hienosti. Haava on parantunut ja tikit sulavatkin itsestään. Nyt on yksi murhe vähemmän (ei tule pentuja) ja pari murhetta lisää (Pimu saa nyt ulkoilla vapaasti). Onneksi Pimu on vielä pysytellyt sisätiloissa aika tiiviisti. 

 Tämän koiran kanssa saa välillä repiä tukkaa päästä! En muistanutkaan, että nuo nuoret pojat ovat niin energisiä!! Koko ajan pitää keksiä jotain touhua, tai muuten hän keksii sitä ihan itse... Onneksi huomenna on taas temppukurssi ja lauantaina dobo & toko. Kaikkien kolmen tunnin kotiläksyt työllistävät meitä hyvin, ei paljon tarvitse miettiä mitä vapaa-aikana tekisi. 

Ja Lyyti se vaan ulkoilee paljon, syö paljon hiiriä (saunan alla niitä tuntuu olevan aika paljon), syö silti sisälläkin ja nukkuu, nukkuu ja nukkuu. Hassu, hieman arka, omanlaisensa kissa ♥