Onko haaveilu sallittua?

Kävin tässä yks päivä hierojalla ja keskustelimme kesäloman vietosta. Yhtäkkiä hieroja kysyi multa, että eikö meitä kiinnosta ollenkaan matkustaa mihinkään rantalomakohteisiin. Aloin oikein pohtimaan kysymystä ja totesin, että mua ei kiinnosta, enkä usko että tuota meidän isäntääkään kiinnostaa. Tällä hetkellä lomaa on vaan se 5 viikkoa vuodessa ja mielellään vietetään se paikoissa joissa molemmat saavat toteuttaa asioita joita tykkää eniten tehdä; isäntä kalastaa ja minä saan liikkua koiran kanssa luonnossa ja valokuvata. Ja ehkä samalla vähän koluta paikallisia kahviloita... ;) Ja tässä paikassa ei missään nimessä saa olla kauhean lämmin. Jos on lämmin, niin kala ei syö, eikä koiran kanssa viitsi kymmeniä kilometrejä helteessä kävellä. Ja kaikki mihin pitää matkustaa lentokoneella on aikalailla poissuljettuja, koska se taas hankaloittaa koiran kanssa matkustamista.

Ja kun tästä asiasta kotona keskustelimme, niin uskalsin samalla päästää suustani ajatuksen, jota olen siellä jo tovin pyöritellyt. Haluaisin viettää kokonaisen vuoden jossakin meren äärellä. Nähdä sen kauneuden, nähdä sen armottomuuden, kokea myrskyt ja auringonpaisteet. Nähdä millaista on olla siellä luonnon armoilla. Saaristossa syksy ja talvi on kuitenkin paljon kovemmat kuin mitä täällä sisämaassa. Ja isäntä, yllätys yllätys, ihan täysin allekirjoitti tämän minun haaveeni. Eli samassa kelkassa ollaan edelleen. Hänellä meren läheisyys tietenkin toi lohen ja meritaimenen kuvat silmiin.... ;) mutta samalla tavalla se meri häntä kiehtoo kuin minuakin.

Haaveeni (tai haaveemme) ei ole mikään mahdottomuus, luokkaa lottovoitto. Juuri tällä hetkellä sitä ei kuitenkaan ole mahdollista toteuttaa. Mutta eihän se ole kuin järjestää työ-ja raha-asiat niin, että se on mahdollista. Ja napata kisut ja koira kainaloon ja lähteä.

Olen suurella mielenkiinnolla seuraillut Tälle rannalle -blogia, jossa asutaan ihan vakituiseen Oulun Hailuodossa. Tämän blogin lukeminen on vaan lisäillyt haaveiluani.

Kun puhuimme, että mitä teemme kesäloman aikana (hurjat 2 viikkoa elokuussa) niin kummasti molemmilla oli ajatuksissa, että meren ääreen on päästävä. Ehkä siis menemme Turun saaristoa mylläämään edes takas ja jatkamme haaveilua. Otamme tuhansia valokuvia, joita katsellessa voimme talven aikana taas asioita pyöritellä ja miettiä ja pohtia ja laskea ja taas pohtia ja miettiä.... 

...Josko joskus, ehkä milloin, onko varaa, onko joskus edes mahdollista, ehkä, mutta milloin......

P.S. Haaveiluani ei ole ainakaan yhtään helpottanut se, että olen löytänyt Myrskyluodon Maija -kirjat. Ei vitsit mikä kirjasarja. Jos lukemisesta tykkää, niin kannattaa ehdottomasti tutustua!!

Kuvat on itse otettuja; Kustavista sekä Ruotsin saarilta Öölannista & Gotlannista.