Aika sanoa hyvästit ❤

 En ole viime aikoina ollut kovinkaan ahkera tänne mitään kirjoittamaan, mutta silti tämä blogi on ollut vuosien ajan itselle tärkeä ja rakas harrastus. Ja asia jota tykkään tehdä, kun vaan osaisi organisoida päivänsä niin, että tälle jäisi tarpeeksi aikaa.

Mutta nyt tilanne on se, että olemme myyneet meille niin kovin rakkaan kodin, Koivurannan tilan. Koen että en voi enää tätä blogia jatkaa, koska tämä blogi on niin täysin keskittynyt elämäämme täällä paikassa. 
Meillä puhaltaa elokuun alusta lähtien kokonaan uudet tuulet. Kovasti kutkuttaisi alkaa kirjoittamaan uutta blogia, jotenkin luotan ja uskon siihen, että blogien aika ei ole ohi, vaan ne tulevat taas ”muotiin” vielä uudestaankin. Blogin nimi vaan on vielä täysin hakusessa.

Mutta käyn infoamassa tänne uuden blogin osoitteen, mikäli vielä innostun kirjoittelemaan.

P.S. Minut löytää myös instagramista nimellä _nannek_

Kaikkea hyvää teille ja kiitos että olette seuranneet ja kommentoineet vuosien varrella!! ❤

Hyvää matkaa äiti ❤

Moikka! 

Siitä onkin ihan luvattoman kauan (melkein tasan vuosi) kun olen tänne blogiin mitään kirjoitellut. Monta kertaa ollut ajatuksissa, että pitää tänne jotain kuulumisia kirjoittaa. Mutta aina se vaan jää kaiken muun alle. Enemmän tulee pyörittyä Instagramin puolella, vaikken sielläkään järin aktiivinen ole. Mutta nyt on ollut sellainen kesä, että oli pakko tulla purkamaan tuntojaan tänne. 

Juhannusviikolla tapahtui jotain niin surullista ja pohjattoman ikävää. Äiti ei vaan enää aamulla herännyt! 😥 Olimme hyvin läheisiä äidin kanssa, ja tämä suru on kyllä raastanut ja kovin. 😭 Ensimmäiset päivät ja viikotkin menivät ihan sumussa ja shokissa. Tuntuu, että se pahin suru iskee nyt vasta päin kasvoja. Sen takia olikin pakko keksiä joku väylä purkaa surua ja mikäs sen parempi paikka kuin tulla tänne taas pitkästä aikaa kirjoittamaan. 

 

Äidin hautajaiset olivat viime perjantaina. Hän sai kauniin siunaustilaisuuden ja kauniin muistotilaisuuden rakkaiden ympäröimänä. 💗

Luin siunaustilaisuudessa äidille tämän Alisa Martikaisen runon. Runo on niin mielettömän kaunis, että pakko kirjoittaa se myös tänne:

Sinä olit enemmän
kuin koskaan kerroinkaan.
Valaisit kirkkaammin
kuin itse aavistitkaan.
Olit meille sitä
mitä korvata ei mitenkään.
Se, jota ikävöidään
niin ettei saa henkeäkään.

Ja osa minusta kapinoi vastaan
eikä käsitä
kuinka täältä voidaan viedä
joku niin tärkeä.
Kuinka silmänräpäyksessä
voi tulla pimeä.
Ja kuinka se sattuu niin
ettei mitään järkeä.

Sinä olet yksi meistä yhä
täällä ja siellä.
Ja vaikka kipu viiltää niin tiedän,
että kohdataan vielä.

Sinä jätit enemmän kuin jälkesi maailmaan.
Jätit rakkauden tänne elämään ja kasvamaan.

Hyvää matkaa äiti - lempeitä tuulia! 

Olit ja olet rakas! 💗

Herkkulautanen

 Meillä oli sovittuna treffit hyvien ystävien (eli Pirkkojen 🐞) kanssa ja minun tehtäväni treffeille oli valmistaa jotakin makeaa. Nyt olisi ollut hyvä syy leipoa joku kiva kakku, mutta kas kummaa kun leivontainspis oli kateissa eikä sitä voi oikein pakottaakaan esiin. Siispä mentiin tällä kertaa sieltä mistä aita on matalin ja kokosin vain makean herkkulautasen. Ja tämä olikin hyvä idea, sillä mukana oli tällä kertaa myös Pikku-Pirkot (eli tyttöpuolinen jälkikasvu) ja tällainen herkkulautanen teki paljon paremmin kauppansa kuin uskon että yksikään kakku olisi tehnyt. 

Herkkulautanen sisälsi:
-mansikoita
-minidonitseja
-Susu-paloja
-keksejä
-irtokarkkeja

Herkkulautasen idea on mielummin överit kuin vajarit ja asettelussa sikinsokin kasaaminen paras ratkaisu. 

Ajattelin että tekisin myös tällaisen tytön nimiäisiin, koska lapsivieraita on aika paljon kutsuttujen joukossa. 

Me pirkot kokoonnuimme taas ystävän kuolinpäivän kunniaksi. Kippisteltiin elämälle. 

 Viime vuonna juhlistimme vappua keskenämme ja sitä edellisvuonna kippistelimme suolla. Ihana perinne josta haluamme pitää kiinni.

Heiskalle rakkaat terkut sinne jonnekin! ❤ IKÄVÄ sua!

Elämä on tässä ja nyt

 Havahduin yksi päivä ajatukseen, että mulla on hyvä olla just nyt, just tässä hetkessä. Aloin tätä ajatusta oikein pureksimaan. Se tuntui sen verran hyvältä, että oli pakko alkaa miettimään että mistä se oikein johtuu.

Jos mietitään esim. aikaa vuosi sitten, muistan kuinka suunnittelin tässä vaiheessa jo kovaa kyytiä kevättä ja mitä tehdään milloinkin. Silloin piti olla suunnitelmia, jotta jaksaa ns. arjen yli. Vaikka arjesta aina olen tykännyt, niin silti ne viikonloppujen ja lomien valopilkut auttoivat jaksamaan kiireisten ja vähän jopa tylsienkin arkipäivien ohi.

Mikä sit on muuttunut? Nyt ajattelen niin, että tätä samanlaista hetkeä ei tule enää toista. Ei tule enää tammikuun 20.päivää, jolloin saan vaan yksin löhötä sohvalla välittämättä mistään mitään ja vaan keskittyä siihen löhöämiseen ja vain itseeni. Ensi vuonna (toivottavasti) siinä on yksi löhöäjä sohvalla enemmän. Ei tule enää niitä arkipäivän iltasaunoja ihan kahdestaan, kun ei tarvitse välittää mistään, nauttia vaan saunan lämmöstä ja toisistamme. Tämä ajatus on saanut heräämään siihen, että elämästä pitää nauttia tässä ja nyt, koska en saa enää takaisin niitä jo elettyjä päiviä.

Toki omaa mieltäni virkistää myös tuleva pidempi tauko työnteosta. Vaikka tykkäänkin työstäni, väitän että tauko juuri tähän kohtaan tulee enemmän kuin tarpeeseen. Se on jopa lisännyt työmotivaatiota, kun tiedän että kohta saan hetken hengähtää työarjesta. Työnteko on nykyään niin hektistä, että pieni hengähdystauko ei olisi kenellekään pahitteeksi. Lomille yleensä ladataan sen verran odotuksia, että silloinkaan ei pysty täysin hengähtämään. Ja nyt tähän tietenkin joku besserwisser sanoo että ”äitiysloma ei ole mitään lomaa”, johon itse totean että loma töistä on minulle aina lomaa. Tiedän että arkeni tulee muuttumaan, mutta uskon että jos kaikki menee hyvin ja lapsi on kaikin puolin terve, niin arkemme muuttuu kyllä, mutta kunhan rutiineista saadaan kiinni niin todennäköisesti vaan odotetusti parempaan suuntaan.

Ennen oli niin, että etätyöpäivien jälkeen piti illaksi keksiä tekemistä, jotta pääsi välillä pois kotoa. Nyt olen enemmän kuin mielelläni vain ja ainoastaan kotona. Toki myös työpäivien jälkeinen väsymys aiheuttaa tämän osaltaan, mutta myös se, että kotonakin on enemmän kuin mukava olla.

Pakko vielä lisätä tähän osuva runo, jonka joskus olen Internetin syövereistä löytänyt. Olen tallentanut tämän itselleni, mutta ei valitettavasti mitään hajua kuka on näin hienon runon takana. Ilmoittautukoon jos joku tunnistaa omakseen. Toivottavasti tämä saa teistä ihan jokaisen miettimään omaa elämää ja jokaista arkipäivää hieman eri näkökulmasta. ❤ 

Rukous tästä päivästä

Kunpa en hetkeksikään unohtaisi mikä aarre sinä olet,
arkinen päiväni.
Auta minua oppimaan sinusta,
rakastamaan sinua,
nauttimaan sinusta,
siunaamaan sinua, ennen kuin päätyt.
Älä anna minun tuhlata sinua harvinaisen ja täydellisen
huomisen etsimiseen.
Auta minua elämään jokainen hetkesi iloiten,
sillä sinun kaltaisesi päivät saattavat loppua.
- tulee päivä, jona isken kynteni maahan tai
kätken kasvoni tyynyyn tai
kohotan käteni taivasta kohden ja
toivon yli kaiken, että
saisin sinut takaisin.  

 

 Tämän postauksen kuvat ovat viime viikonlopun pilkkireissusta kummipojan kanssa. 

Salaatteja grilliruuan kaveriksi

Eilisen dramaattisen jalisottelun Tanska-Suomi -jälkeen on aika tyhjä olo kirjoitella tätä blogia. Veikkaan että maailmassa oli eilen illalla aika monta ihmistä jotka olivat yhtä kovin shokissa kuin itsekin, jaliskentän tapahtumia seuratessa. En edes pysty kuvittelemaan mitkä fiilikset oli Christian Eriksenin omaisilla ja joukkuetovereille seuratessa vierestä kun hän taisteli hengestään. Kaikki ajatukset on kyllä Christianin voinnissa, tsempit sinne toipumiseen! ❤🙏 Ja onnea Huuhkajat upeasta voitosta! Ihan mahtavaa käytöstä oli sekä Suomen pelaajilla että faneilla, itketti jo seurata sitäkin. Olen aiemmin pitänyt jalkapalloa vähän "huliganismi lajina", mutta tämä peli osoitti kyllä jotain ihan muuta. Jalkapallo on kuitenkin aika pientä sen rinnalla kun aletaan puhumaan ihmishengistä. Veikkaan että moni "pikkuhuuhkaja" saattoi myös järkyttyä peliä katsoessaan, koska tämä kosketti meitä aikuisiakin, mutta toisaalta peli myös näytti sen miten puhalletaan kaikki yhteen hiileen, oli päällä sit punavalkoinen tai sinivalkoinen paita. ❤ 

Mutta se jalkapallosta tällä erää ja palataan viime viikon grillailuihin. En juhlinut viime viikolla olleita synttäreitäni sen erikoisemmin, mutta kutsuimme kuitenkin mun vanhemmat meille grillaamaan. Koko viikon oli muuten lämmintä keliä, mutta yllättäen keskiviikolle osui se viikon ainoa vähän kylmempi päivä. Tarjettiin kuitenkin olla pihalla, mikä on parasta, koska Suomen kesä on kuitenkin niin tavattoman lyhyt. Sitä ehtii vuoden aikana syödä sisällä monen monituista kertaa. 

Illan menu oli hyvin simppeli:
✔ Uusia perunoita
✔ Purkkisilakkaa
✔ Grillissä kanaa, kassleria ja makkaraa
✔ Marinoitu vuohenjuustosalaatti
✔ Kesäkurpitsasalaatti
✔ Focaccia

✔ Jälkkärinä raparperi-kinuskikakkua & kahvia

Marinoidun vuohenjuustosalaatin ohje oli K-ruoka -sivustolta. Vaihtelun vuoksi kiva käyttää salaatissa välillä vuohenjuustoa, eikä aina vaan fetajuustoa. Tosin marinoinnin vuoksi juustosta ei ollut niin helppo edes erottaa, että kummasta juustosta on kyse, joten uskoisin että tällä tavalla tarjoiltuna vuohenjuusto maistuisi myös niille, jotka eivät siitä normaalisti juurikaan pidä.

 Marinoitu vuohenjuustosalaatti

1 pkt Pirkka parhaat vuohenjuustoa
1 pss Toscanan salaattisekoitusta
1-2 porkkanaa
1 keltainen paprika
250 g kirsikkatomaatteja
½ kurkku

Marinadi:
½ dl oliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä
2 tl Provencale yrttiseosta
1 rkl valkoista balsamiviinietikkaa
mustapippuria
suolaa

Kuutioi vuohenjuusto kannelliseen rasiaan. Kuori ja hienonna valkosipuli veitsellä. Sekoita marinadin ainekset keskenään ja kaada vuohenjuustokuutioiden päälle. Sekoita ja anna tekeytyä muutama tunti jääkaapissa, mielellään yön yli.
Kuori porkkanat. Leikkaa porkkanoista kuorimaveitsellä lastuja. Paloittele paprika ja kurkku, halkaise kirsikkatomaatit.
Levitä salaattisekoitus pediksi laakealle vadille. Lisää salaattipedille muut kasvikset. Kaada lopuksi pinnalle vuohenjuustokuutiot marinadeineen.

 

Kesäkurpitsasalaatin ohje on Tinskun keittiöstä. Voit käydä lukemassa ohjeen 👉 täältä, löytyy nimellä herkkusalaatti kesäkurpitsasta. Se oli mukavan raikas lisä grillatulle lihalle.  

 

Focacciaresepti oli tuttu ja turvallinen, resepti löytyy 👉 täältä. 

 

Ja jälkkärikakkukin tuli jo esitellyksi edellisessä postauksessa, eli sen reseptin löydät 👉 täältä. 

Kiitos vielä äiti & iskä kivasta illasta! ❤

Italianpata

Tässä taas yksi erittäin helppo ja nopea arkiruoka. Tämä on yksi mieheni lempiruoista. Minä en itse tykkää siitä valmiista "lisää vain jauheliha" italianpadasta. Näissä valmispusseissa on joku mauste joka ei osu mun makuhermoon yhtään ja siitä syystä ne jää kyllä syömättä. Päätinkin nyt tehdä samaisen ruuan alusta loppuun itse ja se oli hyvä se, koska tästä italianpadasta jopa minäkin tykkäsin. Tämä menee siis jatkoon, koska ainekset on yksinkertaiset ja ruuanvalmistus nopeaa. 

Kuvat ei ihan anna oikeutta tälle ruualle! 

Italianpata

500 g jauhelihaa

1 valkosipulinkynsi

2 sipulia

3 dl vettä

2 rkl tomaattisosetta

1 prk tomaattimurskaa

1 lihaliemikuutio

2 dl rakettispagettia

200 g pakasteherne-maissi-paprikaa

Paista jauheliha paistinpannulla. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynsi. Lisää ne pannulle ja anna pehmentyä. Kaada paistinpannun sisältö kattilaan. Lisää mukaan vesi, tomaattimurska ja -sose, liemikuutio, spagetti ja herne-maissi-paprika. Anna kiehua hiljalleen, kunnes spagetti on kypsää.

Elämä on taas näyttänyt molemmat puolensa, niin sen paremman kuin sen nurjemmankin puolen. Viime viikolla saimme olla mukana ihanan, uuden kummityttömme ristiäisissä. 💕 

Muutama päivä tästä elämä näytti taas sen nurjan puolensa, kun hyvä ystävä joutui saattamaan rakkaan koiransa ikiuneen. Tästä koirasta ehti itsellekin tulla kovin rakas, koska olin hänet tuntenut ihan yhtä kauan kuin ystävänikin, yli 11 vuotta. Kyllä nämä aina kirpaisee ja kovin... ❤

Muistakaamme siis nauttia elämästä ihan joka päivä! 🌞

Lempeitä tuulia ❤

Olin viime perjantaina ehkä tähän astisen elämäni kovimman paikan edessä, kun kävimme saattelemassa hyvän ystävämme hänen viimeiselle matkalleen. 

Vakavan sairauden ollessa kyseessä tämä ns. oli odotettavissa. Mutta kyllä sitä ihmismieli silti haluaa suojella itseään siltä kuolema -sanalta ja viimeiseen saakka on toivonut parasta.

Suru-uutinen tavoitti meidät kun olimme vielä Öölannissa. Kalastus oli parasta terapiaa suruun, koska siinä ei pysty keskittymään mihinkään ylimääräiseen.

Kotiin tullessa asia vasta kunnolla jysähti tajuntaan. En oikeasti enää näe rakasta ystävääni koskaan. Ei enää yhteisiä patikointireissuja. "Pirkkoporukkamme" on nyt yhtä ihanaa pirkkoa vajaampi.

Yhteinen ystävämme lohdutti surussa kauniilla sanoilla: 

Muistot on toiseksi parasta elämässä. Niiden tekeminen parasta. ❤

Rakas ystävä, 

ei me oltaisi sinusta vielä luovuttu, mutta ei maailma sitä meiltä kysynyt.

Sydämissämme kuljet ikuisesti.

❤ H ❤

(Kuvat ovat yhteiseltä Pyhä-Luosto reissultamme) ✰

Da Capo -juustokakku

Pikkupatukka Da Capo on yks mun suosikeista, Pätkiksen ja Jimin lisäksi. Da Capoa vaan ei ole tullut vielä koskaan käytettyä leivontaan.
Mutta nyt taidan kyllä käyttää uudemmankin kerran. Tämä oli ihan älyttömän, "moussemaisen" pehmeä kakku. Da Capo ei mitenkään hallitsevan kovin tässä maistunut. Jos haluaa lisämakua, niin suosittelen vaihtamaan tuosta maitosuklaasta vielä osan Da Capoihin.
Ohjeen löysin Makeaa elämää pilvilinnassa - blogista. Kiitos tuhannesti Anna!!! ♥

Da Capo -juustokakku

Pohja:
175 g täytekeksejä (Domino)
60 g voita

Täyte:
3 liivatetta
130 g maitosuklaata
100 g Da Capoja
2,5 dl Flora Vanillaa
100 g maustamatonta tuorejuustoa
1½ rkl vettä

Hienonna pohjan keksit ja sekoita joukkoon sulatettu voi. Painele keksimuru irtopohjavuuan (halkaisija 20 cm) pohjalle.
Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen.
Paloittele suklaat mikron kestävään astiaan ja lorauta joukkoon tilkka Flora Vanillaa. Sulata suklaat mikrossa. Vatkaa loppu Flora Vanilla vaahdoksi ja lisää joukkoon tuorejuusto. Sekoita ja lisää joukkoon sula suklaa. Lisää kuumaan veteen liotetut liivatteet täytteen joukkoon. Levitä täyte keksipohjan päälle ja anna hyytyä jääkaapissa vähintään 4 tuntia.
Koristele Da Capoilla ja sulatetulla suklaalla.

Muistatte ehkä kun viime vuonna juuri ennen joulua kirjoitin kirjeen joulupukille. Jos ette muista, niin voitte käydä lukaisemassa kirjeen TÄSTÄ.

No siis pukkihan ei tuonut mun miehelle uutta työpaikkaa, uudet työtehtävät toisessa yksikössä kuitenkin. Mutta omaksikin yllätykseksi, se olen minä joka vaihdan työpaikkaa. Tänään oli vika päivä nykyisessä, jossa viihdyin muutamaa kuukautta vaille 10 vuotta. Maanantaina alkaa uudet työt ja uudet haasteet, jippii!! 😍 Ja tästä syystä siis tämän kakunkin leivoin. Se meni työkavereille "viimeiseksi leipomukseksi". 😁

Ja kuulkaas, niin vaan kuultiin mun toive siitä joulun ihmeestäkin! Ystäväpariskunnalla on nyt ihana, pieni ja pippurinen TYTTÖ! Hän taitaa itse asiassa juurikin tänään täyttää kokonaiset 7 vkoa! ♥

Olen kyllä ihan superonnellinen ystävieni puolesta!!!! 💗

Tuo terveysjuttu ei sitten olekaan mennyt ihan niin putkeen. Viskin nivelongelmat ja hyvän ystävän vakava sairastuminen....Viskin jutut nyt on joten kuten hallinassa, mutta ystävän sairastuminen on kyllä vetänyt olon aika avuttomaksi....

Mutta nautitaanhan elämästä ja tehdään just niitä juttuja mitä oikeasti halutaan tehdä!! ♥

Siksipä me lähdemmekin koko perhe (paitsi kissat) merelle viikonlopuksi! 🐟

Broileri-vihannespannu (ja mutinaa huonosta karmasta)

Tässäpä vasta erinomainen arkiruoka resepti. Paljon kasviksia ja paljon hyvää makua. Ja vitsit minkä tuoksun toi ruualle tuo inkivääritahna. Mulla oli tätä töissäkin eväänä ja työkaverit ihmettelivät, että mikä tuoksuu näin herkulliselle. Sain jopa työkaverit tekemään kotona tätä samaa ruokaa. Olivat vaan vaihtaneet broiskun nautaan ja hyvää oli kuulemma tullut niinkin. 

Ohje on löytynyt K-ruoka -sivuilta.

Broileri-vihannespannu

500 g broilerin fileepihvejä
1 (n.300 g) kesäkurpitsa
2 porkkanaa
1 paprika
1 pieni purjo
öljyä
2-3 rkl soijakastiketta
1 rkl juoksevaa hunajaa (tai fariinisokeria)
1-2 tl inkivääritahnaa
½ dl vettä (tai omena-tai appelsiinimehua)
1 tl maissitärkkelysjauhoja (Maizena)

Ota broileri huoneenlämpöön. Paloittele kesäkurpitsa, viipaloi kuoritut porkkanat, suikaloi paprika ja hienonna halkaistu, huuhdottu purjo.
Ruskista broilerit rasvassa kahdessa erässä. Kiehauta rasvassa porkkanat, paprika ja purjo. Lisää kesäkurpitsat. Leikkaa broilerit pienemmiksi paloiksi ja kumoa broilerit takaisin kasariin vihannesten joukkoon. Mausta soijalla, hunajalla ja inkiväärillä. Hauduta 5-10 minuuttia, kunnes vihannekset ovat juuri ja juuri pehmenneitä.
Suurusta vesi- tai mehutilkkaan sekoitetuilla maissijauhoilla ja kiehauta. Tarjoa esimerkiksi riisin (tai nuudelien) kanssa.

Mulla on vähän sellainen fiilis tällä hetkellä, että joku karma on lähettänyt mustan pilven meidän talon päälle. Sit kun alkaa satamaan sontaa niskaan, niin näemmä sitä sataa sitten ihan huolella. Ensin meidän kolhittiin toinen auto sen ollessa parkissa. Yllättäen kolhijaa ei saatu kiinni, ja autossa on vain osakasko, eli maksumiehiksi joudutaan me. No sitten saunalla sattuu vesivahinko. Ei siinä mitään, vakuutus kyllä korvaa vesivahingon aiheuttamat vahingot, mutta purkaessa huomataan, että sauna on rakennettu sillai niinkun vähän sinne päin, ja remontista tuleekin aiottua suurempi. Ja mökin rakennuttaja heitti juuri vähän aikaa sitten henkensä, eli pistä siinä sitten rakennuttaja vastuuseen.... Ja jottei siinä vielä kaikki, niin nyt oli sit sitä meidän toistakin autoa kolhittu parkkipaikalla, niin että on nyt sit siitäkin ovi sisällä..... 😠 Ja kaiken kukkuraksi Viski ontuu toista etutassuaan. Toivon, että sillä on vaan joku haava anturassa, koska mielestäni ontumista ei huomaa sisätiloissa, mutta ulkona karhealla hiekoitussoralla kävellessä se ontuu ihan selvästi.

Jos tuo Viskin tassuasia vaan tulee kuntoon, niin luojan kiitos nuo muut asiat ovat vaan rahallisia juttuja. Yhtään en tosin tiedä mistä rahat tähän kaikkeen revitään, mutta se nyt on sivuseikka... 😝 Vaikka nämä saavatkin välillä mielen vähän mustaksi (etenkin kun eivät edes ole itse aiheutettuja), mutta peltiä ja puuta saa aina uutta. Niin kauan kun ei tule mitään "minulla on syöpä" tms. ilmoituksia olen enemmän kuin iloinen. Niin että paha karma, antaa sataa sitä shaissee niskaan vaan, täällä otetaan mieli hyvin kaikki vastaan!!! Mutta katsokin että kaikki sukulaiset ja ystävät pysyvät terveenä!!!

..onneksi tämän (nyt jo EHKÄ terveen) tyypin touhuja katsellessa tulee väkisinkin hyvälle tuulelle!! ♥

Onko haaveilu sallittua?

Kävin tässä yks päivä hierojalla ja keskustelimme kesäloman vietosta. Yhtäkkiä hieroja kysyi multa, että eikö meitä kiinnosta ollenkaan matkustaa mihinkään rantalomakohteisiin. Aloin oikein pohtimaan kysymystä ja totesin, että mua ei kiinnosta, enkä usko että tuota meidän isäntääkään kiinnostaa. Tällä hetkellä lomaa on vaan se 5 viikkoa vuodessa ja mielellään vietetään se paikoissa joissa molemmat saavat toteuttaa asioita joita tykkää eniten tehdä; isäntä kalastaa ja minä saan liikkua koiran kanssa luonnossa ja valokuvata. Ja ehkä samalla vähän koluta paikallisia kahviloita... ;) Ja tässä paikassa ei missään nimessä saa olla kauhean lämmin. Jos on lämmin, niin kala ei syö, eikä koiran kanssa viitsi kymmeniä kilometrejä helteessä kävellä. Ja kaikki mihin pitää matkustaa lentokoneella on aikalailla poissuljettuja, koska se taas hankaloittaa koiran kanssa matkustamista.

Ja kun tästä asiasta kotona keskustelimme, niin uskalsin samalla päästää suustani ajatuksen, jota olen siellä jo tovin pyöritellyt. Haluaisin viettää kokonaisen vuoden jossakin meren äärellä. Nähdä sen kauneuden, nähdä sen armottomuuden, kokea myrskyt ja auringonpaisteet. Nähdä millaista on olla siellä luonnon armoilla. Saaristossa syksy ja talvi on kuitenkin paljon kovemmat kuin mitä täällä sisämaassa. Ja isäntä, yllätys yllätys, ihan täysin allekirjoitti tämän minun haaveeni. Eli samassa kelkassa ollaan edelleen. Hänellä meren läheisyys tietenkin toi lohen ja meritaimenen kuvat silmiin.... ;) mutta samalla tavalla se meri häntä kiehtoo kuin minuakin.

Haaveeni (tai haaveemme) ei ole mikään mahdottomuus, luokkaa lottovoitto. Juuri tällä hetkellä sitä ei kuitenkaan ole mahdollista toteuttaa. Mutta eihän se ole kuin järjestää työ-ja raha-asiat niin, että se on mahdollista. Ja napata kisut ja koira kainaloon ja lähteä.

Olen suurella mielenkiinnolla seuraillut Tälle rannalle -blogia, jossa asutaan ihan vakituiseen Oulun Hailuodossa. Tämän blogin lukeminen on vaan lisäillyt haaveiluani.

Kun puhuimme, että mitä teemme kesäloman aikana (hurjat 2 viikkoa elokuussa) niin kummasti molemmilla oli ajatuksissa, että meren ääreen on päästävä. Ehkä siis menemme Turun saaristoa mylläämään edes takas ja jatkamme haaveilua. Otamme tuhansia valokuvia, joita katsellessa voimme talven aikana taas asioita pyöritellä ja miettiä ja pohtia ja laskea ja taas pohtia ja miettiä.... 

...Josko joskus, ehkä milloin, onko varaa, onko joskus edes mahdollista, ehkä, mutta milloin......

P.S. Haaveiluani ei ole ainakaan yhtään helpottanut se, että olen löytänyt Myrskyluodon Maija -kirjat. Ei vitsit mikä kirjasarja. Jos lukemisesta tykkää, niin kannattaa ehdottomasti tutustua!!

Kuvat on itse otettuja; Kustavista sekä Ruotsin saarilta Öölannista & Gotlannista.