Hyydytetty kinkkuvoileipäkakku

★ Oikein ihanaa alkanutta vuotta 2023 ★

Ja vihdoinkin myös eka postaus tälle alkaneelle vuodelle. 😀 Harmittaa kovasti kun postaustahti on hidastunut niin paljon. Olisi itsellekin kiva kun tulisi edes johonkin taltioitua myös hieman tuon pienen ihmisen edesottamuksia. Mutta katsotaan mitä tämä vuosi tuo tullessaan. Ainakin meillä alkaa kohta uusi arki, kun reilun neljän viikon päästä minä palaan töihin ja pari viikkoa sen jälkeen pitäisi tuon neidin jo aloittaa hoitotaival. 😭 Tulevasta hoitopaikasta meillä ei ole vielä tietoa, se pitäisi tulla viimeistään kaksi viikkoa ennen hoidon aloitusta. Enkä minä tuosta neidistä ole huolissani - hän on mitä reippain ja iloisin ja uteliain pieni ihminen! 💛 Mutta itsestäni olen vähän huolissani - että miten sitä pystyy työpäivän ajan oleen koko ajan ajattelematta että miten se toinen siellä pärjäilee. 😌 Mutta ollaan siinä ajatuksessa että tuleva hoitopaikka on ihan loistava ja kaikki menee muutenkin hyvin. 🙏 Murehditaan vasta jos on jotain todellista murehdittavaa.

Taisin jo viime vuoden puolellakin sitä tuskailla, että ruuan hinta on noussut niin kovin, että varaa mihinkään ylimääräisiin kikkailuihin ruuan suhteen ei juuri ole. Ja tuntuu että olen ehkä liikaa vierittänyt tätä ajatusta päässäni, koska se on myös tukahduttanut oman inspikseni kokeilla yhtään mitään uutta. Ja pah - ihan kun se raha olisi este kokeilla uusia reseptejä. Mielikuvitushan siinä vain on rajana. Tämä kinkkukakkukin on toteutettu kaikista mahdollisista aletuotteista. 😁 Huomasin Lidlissä käydessäni, että moniin tuotteisiin laitetaan -30% lappu jo hyvissä ajoin, vaikka "eräpäivä" on kaukana tulevaisuudessa. Tällekään kakulle ei siis huimaa hintaa tullut. Ja ai että oli hyvää! 😋 Ja mielikin virkistyi kun sai taas leivottua piiiiitkästä aikaa (ja nyt virkistyy vielä enemmän kun saan sen kirjattua myös tänne blogin puolelle).

Kinkkuvoileipäkakku
22 cm

Pohja:
150 g erilaisia suolakeksejä
75 g voita

Täyte:
5 liivatelehteä
150 g palvikinkkua
n. 4 rkl kurkkusalaattia (voit korvata yhdellä suolakurkulla)
1 punainen paprika
1 dl tuoretta ruohosipulia
2 dl kuohukermaa
180 g pippurituorejuustoa
400 g turkkilaista jogurttia
ripaus suolaa
ripaus mustapippurirouhetta
1 rkl sinappia
loraus sitruunamehua

Jauha suolakeksit muruiksi ja lisää sulatettu voi. Pingota leivinpaperi irtopohjavuoan (22 cm) pohjalle ja taputtele voi-keksiseos sen päälle tasaiseksi kerrokseksi. Nosta vuoka jääkaappiin odottamaan.
Laita liivatelehdet kylmään veteen.
Hienonna kinkku, paprika ja ruohosipuli. Notkista tuorejuusto ja lisää sen joukkoon silputut kinkut, paprikat ja ruohosipulit, turkkilainen jogurtti, kurkkusalaatti ja sinappi. Vaahdota kerma. Kuumenna tilkka vettä ja liuota siihen liivatelehdet. Valuta liivateseos ohuena nauhana tuorejuustotäytteen joukkoon koko ajan sekoittaen. Lisää lopuksi vaahdotettu kerma ja tarkasta maku - lisää suolaa, mustapippuria ja sitruunanmehua. Levitä täyte vuokaan, tasoita pinta ja nosta peitettynä jääkaappiin hyytymään ainakin 4-5 tunniksi, mielellään yön yli.
Irrota kakku vuoasta ja siirrä tarjoilualustalle. Koristele esim. salaatinlehdillä, tomaatilla, kinkunsiivuilla ja mozzarellahelmillä. 

Joulukin oli ja meni. Tuli harmittavaisen vähän otettua valokuvia jouluna. Se nyt ainakin jäi muistoksi tästä joulusta, että meidän neitokainen oppi juuri pari päivää ennen joulua nousemaan seisoon tukea vasten, joten siitä saakka onkin lähes vallan seisoskeltu. Siinä samassa rytäkässä tuli myös istumaan meno ja konttaus. Nyt jo kovin tasoja vasten ja tuen avulla harjoitellaan kävelemistä. Saas nähdä tuleeko ilman tukea otetut askellukset jo ennen kuin vuosi tulee pääsiäisenä mittariin. 

Pulkkailtu ollaan kovasti - aina silloin kun lunta on maassa ollut. Tällä hetkellä on taas ruoho vihreänä ja ranta tulvii vedestä. Mutta nautiskellaan edes näitä lumi-ilotteluja katsellen!😂

Revittyä kanaa & kuulumisia

 
 

Kerkesinpäs saada EDES yhden päivityksen marraskuulle. En voi sanoa etten olisi ehtinyt blogin kimppuun, mutta välillä vaan se motivaatio päivittämiseen häipyy jonnekin. En kuitenkaan haluaisi tätä kokonaan lopettaakaan, joten yritän antaa itselleni armoa että päivitän aina kun inspis iskee. 

Toki on myös tuntunut, että ei ole tullut tehtyä mitään ns. uutta ruokaa jonka reseptin tänne voisi päivittää. Leiponut en ole pitkään aikaan. Ihan järkkyä kun menet ruokakauppaan ja katsot tuotteiden hintoja, mutta toisaalta en halua edes lähteä sille ajatuslinjalle kuinka kaikki kallistuu. Onhan tässä kuitenkin ruokaa yllinkyllin kaapeissa koko ajan, joten jos nyt joutuu tinkimään jostakin, niin ei tässä kuitenkaan nälkää ole tarvinnut nähdä. Olkaamme siis kiitollisia siitä että jotakin ruokaa kuitenkin pöytään ollaan saatu! 🙏❤

Tätä revittyä kanaa tein jo viime viikolla, ja ai että mutta oli hyvää! Ja tuli helposti, kun laitoin vaan maustetut broiskut savipataan ja leivinuuniin. Ruoka valmistui kuin itsekseen. Tämän voit kuitenkin tehdä ihan samalla tavalla myös sähköuunissa. Toki tuo sähkökään ei ihan ilmaista tällä hetkellä ole, mutta jos kiertoilmauunissa valmistat montaa ruokaa kerralla, niin miksei tämä menisi siinä sivussa ja osin vaikka jälkilämmölläkin. Ja ainakin itse olen löytänyt tosi useasti juurikin näitä broiskun paistileikkeitä kaupasta erittäinkin sopivaan hintaan, eli kalliista ruuasta ei ole kyse.

Revittyä kanaa

1 kg kanan paistileikkeitä
3 valkosipulin kynttä
3 rkl soijakastiketta
4 rkl fariinisokeria
1,5 rkl worcestershire kastiketta
3 rkl ketsuppia
1 rkl chilikastiketta
2 rkl etikkaa
ripaus suolaa ja mustapippuria

Sekoita kaikki aineet keskenään. Laita pataan tai foliolla peitettyyn uunivuokaan. Paista uunissa 150 asteessa noin 2 tuntia. Kanasta tulee niin pehmeää, että saat revittyä sen helposti haarukalla. Tarjoa esim. perunoiden / ranskisten kanssa tai vaikka hampurilaisten, pizzan tai tortillojen täytteenä.

Ei kannata ostaa aineksia pelkkää marinadia varten jos jokin puuttuu, vaan korvata se jollain kotoa löytyvällä aineella. Esim. etikan voi hyvin korvata jos  kotoa löytyy jonkinlaista viinietikkaa, balsamicoa tms. Ja fariinisokeri korvautuu kyllä tavallisellakin sokerilla. Ei kannata ostaa jääkaappiin / kuivakaappiin tuotteita, joita ei käytä kuin tähän tarkoitukseen.

Tein tämän tosiaan leivinuunissa ja savipadassa. Olen ennenkin hehkuttanut savipataa, mutta jos jollain on mennyt asia ohitse, niin hehkutan uudelleen. Savipata on leivinuunin kanssa pelatessa ihan huipputuote. Kun on liottanut savipadan oikeaoppisesti, niin pata pitää nesteet sisällään, eli savipadassa kypsyvä ruoka ei koskaan ole kuivaa vaikka olisi uunissa viettänyt tunnin jos toisenkin. Itse olen padan saanut jo vuosia sitten äidiltäni ja yrittänyt pitää sitä kuin kukkaa kämmenellä. Savipatoihin törmää usein kirppiksillä ja vielä ihan hyvään hintaankin, kannattaa pitää silmät auki siltä varalta.

Halloween tosiaan oli ja meni. Meillä oli Pyhäinpäivänä ikkunanvaihtotalkoot ja siinä samassa juhlistettiin hyvin maltillisesti myös halloweenia. Eli käytännössä se tarkoitti vain ja ainoastaan tätä halloween-tyyliin koristeltua herkkulautasta. 😁 Nämä herkkulautaset on kyllä nykyään niin mun suosikkeja. Jokaiselle jotakin. Ja pääsee niin helpolla, että harmillisesti on vähän tuo leipominenkin nyt jäänyt... 🙈

Seuraavaksi voikin sit alkaa fiilistellä joulua. ❤ Huomenna ajattelin hakea Tokmannilta pari kynttelikköä talon tienpuoleisiin ikkunoihin. Ne tuovat kaivattua (ja tunnelmallista) valoa pimeisiin iltoihin. Ostin myös riisipuuroainekset kotiin. Ajattelin kokeilla ekaa kertaa tehdä riisipuuron leivinuunissa. Jos onnistun hommassa hyvin, niin jaan toki kokemukseni täälläkin. 😁 Ensimmäisiä (ja todennäköisesti tämän vuoden viimeisiä) pikkujouluja juhlin viime viikonloppuna työkavereiden kanssa. Vaikka en univelkainen olekaan (luojalle kiitos hyvät unenlahjat omaavasta lapsesta🙏), niin täytyy rehellisesti tunnustaa että nukkumatti kutsui jo hyvissä ajoin ennen puolta yötä. Pelkästään ajatus siitä mitä alkoholin ja nukkumattomuuden yhdistelmä saa minussa aikaiseksi, ei houkutellut jatkamaan iltaa. 😅 Todetkaamme siis, että vanhuus (tai tylsyys) ei tule yksin.... 

Onko kirjeet Korvatunturille laitettu jo menemään? 😉🎅

6 kuukautta ❤

 
 

Meillä asustaa jo puolivuotias pikkumuija ❤

Tekis mieli sanoa, että onpas aika mennyt äkkiä. Mutta toisaalta kun oikein ajattelee mitä kaikkea tähän viimeiseen puoleen vuoteen on mahtunut, niin kyllä aika on mennyt mukavan verkkaisesti. Ehkä siihen vaikuttaa sekin, että elellään tällä hetkellä aika iisibiisiä elämää - ilman aikatauluja ja vähän fiiliksen mukaan! 😍

Ja voin kyllä ihan heittämällä sanoa, että tämä on ollut elämäni paras 6 kuukauden ajanjakso. Vaikka se alku (ehkä noin ensimmäiset 2 kuukautta) oli vähän sekavaa aikaa, kun omat hormonit heitti miten sattuu ja ihan uusi elämänrytmi, mutta siitä se "uusi elämä" vaan lähti sujumaan vaikkei alussa aina siltä tuntunutkaan. 

Hänestä on kasvanut ihana höpöttelevä ja paljon hymyilevä ikiliikkuja, joka rakastaa syömistä, nukkumista ja parrakkaita miehiä. Eli ei omena ihan hirveän kauas puusta ole pudonnut! 😉

Ja mikä ihaninta - nyt olen jo monena päivänä kuullut hänen suustaan maailman ihanimman sanan - ÄITI ❤😍

Onnea rakas tyttäreni 💛

Kuidukas omenapiirakka

 
Syksyn eka omppuleivonnainen! 🍎 Kokeilin tällaista suoranaista "terveyspiirakkaa" 😂 - nimi tulee siis täysin tuosta kuidukkaasta kolmen viljan leseseoksesta. Koska siis jos piirakka sisältää paljon kuituja ja lisäks omppuja, niin eihän se voi olla muuta kuin terveellistä. 

No, terveellistä tai ei, hyvää tämä oli. Tuli aika nopeasti syödyksi kahteen pekkaan. Ohje on 👉 Myllyn parhaan.

Kuidukas omenapiirakka
piirakkavuoallinen

Pohja:
1 dl Myllyn Paras kuidukas kolmen viljan leseseosta
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1½ dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
75 g sulatettua voita
2 kananmunaa
1½ dl turkkilaista jogurttia

Päälle:
5 omenaa
1 tl kanelia

Muruseos:
50 g sulatettua voita
3/4 dl sokeria
1½ dl Myllyn Paras kolmen viljan kuidukas leseseosta


Sekoita kuivat ainekset keskenään ja sekoita muut ainekset joukkoon. Levitä taikina voidellulle leseillä leivitetylle piirakkavuoalle. Viipaloi piirakan päälle omenat ohuina viipaleina (kuori ulkomaiset omput, kotimaiset voi laittaa kuorineen), ripottele päälle kanelia.
Valmista muruseos sekoittamalla sen ainekset keskenään ja levitä se omenien päälle. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla 30-40 min. Tarjoa vaniljakastikkeen tai -jäätelön kera.

Arvatkaapas minkä kurssin aloitin paikallisessa kansalaisopistossa...? *rumpujen pärinää* Veedisen astrologian kurssin. 🌒 Mulla on nyt vasta muutama parituntinen sessio takana, eli vasta ollaan lyhykäisesti käyty läpi planeettoja, horoskooppimerkkejä ja astrologisen kartan eri huoneita. Mutta seuraavalla kerralla paneudutaan jo omaan astorologiseen karttaan, eli veikkaanpa että palaan tähän asiaan vielä tämän syksyn aikana muutaman kerran. 

 

Onko ruudun toisella puolella muita joita kiinnostaa astrologia tai ylipäätään henkimaailman asiat? 🌟 Mulla olisi niiiiin monia "henkimaailman tarinoita" kerrottavana. Astrologia nyt ei varsinaisesti ole mitään henkimaailmaa, mutta aika monet luokittelee nämä molemmat samanmoiseksi huuhaaksi, niin siksi nyt molemmat asiat tässä esiin. 😀 Mutta siis molemmat asiat kiehtovat itseä ihan yhtä kovin.  

Tämä veedinen astrologia hieman eroaa länsimaisesta astrologiasta, mutta erot ehkä aukeavat itselle paremmin kurssin edetessä.

Jauheliha-kesäkurpitsapannukakku

Suolaiset piirakat on niin hyviä, ja etenkin nyt kun ollaan molemmat kotona (toinen toki etätöissä, minä vanhempainvapaalla) niin pienelle suolaiselle välipalalle on koko ajan kysyntää. Yleensä teen aina 👉 tätä samaa peltipiirakkaa, mutta nyt päätin kokeilla jotain muuta. Tällainen pannukakkuhan on ihan äärimmäisen helppo tehdä, kun pohja ei vaadi mitään vatkailuja tai alustuksia. 

Teen aina ns. makeankin pannukakun ilman sokeria, eli sinänsä tämä pohjataikina ei juuri eroa minun normipannukakusta. Tähän vaan pistettiin suoraan suolainen täyte päälle. Eli tämän voisi tehdä niinkin, että paistaisi tuon pohjan ihan sellaisenaan ja tarjoaisi suolaiset ja makeat täytteet erikseen. Täytyy sanoa, että muutaman palan joutui syömään, ennen kuin oikein pääsi tämän herkun makuun. Jotenkin on vaikea saada aivot pois siitä asennosta, että pannarin kanssa kuuluu aina syödä mansikkahilloa ja kermavaahtoa. Mutta testatkaapa itse, osuuko suolainen pannukakku teidän makuhermoon vai ei. Täytteitä toki kannattaa muunnella omaan makuun sopivaksi. Me saimme naapurista niin ison kesäkurpitsan, että sitä piti nyt "hukata" ihan jokaisen ruuan mukaan. 😁 

Jauheliha-kesäkurpitsapannukakku
pellillinen

Pannukakkutaikina:
1 l maitoa
4 dl vehnäjauhoja
4 kananmunaa
50 g voita
1 tl suolaa

Täyte:
400 g jauhelihaa
1 kesäkurpitsa (pienehkö)
1 sipuli
140 g juustoraastetta
1 tl suolaa
ripaus mustapippurirouhetta

Pilko sipuli ja kesäkurpitsa. Paista jauhelihaa pannulla. Kun se on saanut väriä, lisää joukkoon pilkotut kasvikset. Mausta suolalla ja pippurilla. Anna jauhelihaseoksen tekeytyä hiljalleen ja sekoittele aina välillä. Ota pois levyltä, kun kasvikset ovat pehmenneet.

Sekoita maito, munat, sulatettu voi ja suola toisiinsa. Lisää joukkoon jauhot. Sekoita tasaiseksi ja anna taikinan turvota hetki. Kaada seos leivinpaperilla vuoratulle pellille. Kaada jauhelihaseos päälle. Lisää viimeisenä juustoraaste ja laita pannari 200 asteiseen uuniin noin puoleksi tunniksi. Ota pois uunista kun pinta on kauniin ruskea.

Kesäkurpitsaa olen nyt laittanut myös mm. pyttipannun ja sämpylöiden joukkoon. Olen tehnyt niiiiin hyviä sämpylöitä jo monta kertaa, hieman vaan kasviksia vaihdellen. Pitääkin jakaa se ohje myös tänne. Just eilen illalla huomasin, että taas on kaikki sämpylät pakkasesta syöty, joten on täydennyksen aika. 

Mun mielestä olis niiiiin ihana joskus järkätä sadonkorjuujuhlat. Tehdä alkuruuat, pääruoka ja jälkkäri kauden juureksia käyttäen ja tietenkin joku pitkään haudutettu liha kaverina. 😋 Muutenkin olis ihana, että jos olis vähänkään enemmän rahaa, niin järkkäisin kyllä kaiken maailman brunsseja tosi usein ja kutsuisin ystäviä ja sukulaisia niihin nautiskelemaan. Mun mielestä olis niin siisti aina suunnitella menu ja etenkin jos ei tarvis miettiä kustannuksia, että voisi toteuttaa juuri sellaiset brunssit kun milloinkin haluaa. Nytkin olisi tuon sadonkorjuujuhlan jälkeen Halloween brunssia ja pikkujoulubrunssia ja uudenvuoden brunssia ja..ja..ja.. Eli jos jollain on toiveissa päästä meille syömään, niin manifestoikaa mulle joku ruokakaupan iiiisoo lahjakortti, niin kyllä järjestyy! 😁

Lauantaina nähtiin pitkästä aikaa työkaveriporukan kanssa ja ai että, tuli vedettyä kyllä niin kovat herkkuöverit että huh huh. 😂 Jos on sokerihumala, niin kyllä on myös sokerikrapula. Sunnuntaiaamuna oli oikeasti sellainen olo, kuin olisi vetänyt edellisenä iltana alkoholia kaksin käsin, vaikka todellisuudessa vedin karkkia ja muita herkkuja kaksin käsin ja alkoholin käyttö jäi ihan yhteen kuoharilasilliseen. Mutta eipähän tee mieli karkkia taas ihan hetkeen... 🙊

Kiitos taas Tsörppinaiset 😘

Ja nyt tilaamaan valokuvia. Olen yrittänyt kerätä neidin kaikki sellaiset kuvat yhteen kansioon, jotka haluan ihan paperikuviksi teettää. Ja jos sitä prokkista ei nyt aloita, niin veikkaanpa että jää tekemättä.

Koska onhan nää kuvat niiiiin älyttömän ihania ❤ että ansaitsevat paikkansa perinteisestä valokuva-albumista.

Nämä New Born -kuvat ovat Kuvaus Jonnalan käsialaa. Aada on näissä 9 päivän ikäinen. 😍

Kiisseli punaviinimarjoista

 Täytyy rehellisesti tunnustaa, että suurin osa marjoista jäi tänä vuonna puskiin. Kävin kyllä syömässä mustaviinimarjoja ja kirsikoita ihan niin paljon kuin napa aina yhdellä kertaa veti. Mutta pakkaseen saakka en kyllä saanut mitään poimittua. Enkä kyllä jaksa siitä nyt itseäni syyllistää. Syököön linnut sit loput marjat. Sen verran poimin punaherukoita, että sain tämän yhden ainoan kiisselin tehtyä. Ja hitsit, mutta olikin hyvää. Jäi oikein mietityttämään, että olisiko pitänyt poimia lisääkin, jotta olisi saanut tehtyä tätä kiisseliä toistekin. 

Punaherukkakiisseli

½ litraa vettä
½ litraa punaherukoita
½ dl sokeria
2½ rkl perunajauhoja (+ tilkka vettä)

Keitä vesi ja punaherukat. Siivilöi mehu. Kaada takaisin kattilaan ja lisää sokeri. Suurusta kylmään vesitilkkaan liotetuilla perunajauhoilla. Anna olla hellalla kunnes kiisseli pulpahtaa kerran. Anna jäähtyä ja tarjoile kermavaahdon kanssa.

Ja koska alkoholin nauttiminen on lapsen synnyttyä jäänyt aika vähälle, niin kandee toki käyttää kauniita laseja tarjoilumaljana, ettei ihan pölyty kaapissa! 😎

Viime viikon lopulla taisin kertoakin, että meillä oli 9.hääpäivä ja sitä halusin juhlistaa eväsreissun merkeissä. Eväsreissuun ei kuitenkaan lähdetty, mutta reissuun kylläkin. Lähdimme koko porukan voimin päiväksi Naantaliin. Ja kylläpä Naantali näyttikin meille jälleen aurinkoiset kasvonsa! 🌞

Jätimme auton muutaman kilometrin päähän vanhasta kaupungista. Teimme ensin kävelylenkin toiseen suuntaan, eli keskustasta pois päin. Ja ruokapaussin jälkeen lähdettiin sit toiseen suuntaan, eli vanhaa kaupunki kohti. Kävelemällä näkee kyllä niin paljon enemmän kuin auton kyydistä. 

 

Ruokapaussi pidettiin paikallisella Nesteellä. Ollaan muutenkin huoltsikka lounaiden ystäviä, löydämme aina itsemme huoltsikalta syömästä, sen sijaan että menisimme johonkin hienoon ravintolaan. Niissä useimmiten hinta-laatusuhde kohtaa erittäin hyvin. Eikä ollut pettymys tämäkään lounas! 👌

Täysillä vatsoilla oli hyvä lähteä rantareittiä pitkin kulkemaan vanhaa kaupunkia kohti. Aurinko paistoi niin upeasti, jopa välillä Viskin kannalta vähän turhankin kuumasti. Ja selvähän se oli, että siideri/oluthammasta alkoi kolottaa ja pakkohan se oli yhdet käydä rantabaarissa juomassa. Kovin vähän oli muita terassilla istujia, vaikka ilma oli mitä upein. Meidän pikkuneidin mielestä terassilla parasta oli katsella lipputangossa liehuvia lippuja! 😂

Sen verran evästelyä reissuun mahtui, että kävimme juomassa termarikahvit kalliolla, josta olikin upeat maisemat merelle. ❤

Tämä on sellainen reissaamisen muoto, jota itse rakastan. En ole kiinnostunut ulkomaista ja lentomatkustamisesta, mutta tällaiset koko perheen reissut, jossa kuljetaan suurimmaksi osaksi jalkaisin, on kyllä niin parasta reissailua! 😍

Lasagnette pannulla

 Tätä pannulasagnettea olen tehnyt jo kerran aiemminkin, mutta silloin unohtui ottaa kuvat ja sitä myöden myös reseptin jakaminen blogiin jäi. Nyt muistin ottaa kuvat, joten uutta reseptiä pukkaa. Meillähän tämä jauhelihan ja pastan yhdistelmä on aina takuuvarma herkku. Ja niin oli tämäkin - kuulemma saa tehdä useamminkin. Jos siis etsitte älyttömän helppoa ohjetta niin täältä pesee. Alkuperäinen ohje on K-ruoka -sivustolta nimellä 👉 kattilalasagne. 

Lasagnette pannulla

400 g jauhelihaa
1 tl suolaa
½ tl mustapippurirouhetta
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
6 dl vettä
2 tlk Pirkka Parhaat mascarponepastakastiketta
2 kanaliemikuutiota
1 rkl punaviinietikkaa

180 g Torinon täysjyvä lasagne piccolo pastaa
1 pkt mozzarella juustoa

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuullota öljyssä isossa pannussa tai kasarissa sipulit. Lisää jauheliha ja paista se kypsäksi. Mausta suolalla ja mustapippurilla.
Lisää vesi, pastakastikkeet, hienonnetut kanaliemikuutiot ja punaviinietikka.
Lisää pasta.
Kuumenna ja anna kiehua miedolla lämmöllä, kunnes pasta on pehmentynyt, eli noin 15-20 minuuttia. Sekoittele välillä.
Maista ja lisää tarvittaessa mausteita. Lisää lopuksi valutettu ja revitty mozzarella. Anna sulaa hetken.  

Olen jo aiemmin tehnyt yhden äärimmäisen hyvän ja helpon lasagneten, ohje löytyy 👉 täältä. Tein tätä viime viikolla uudestaan niin, että tein tämänkin kokonaan pannulla eli jätin uunittamisen väliin. Ja porkkanan lisäksi raastoin joukkoon palan kesäkurpitsaa. Ja ai jehna mutta tulikin hyvää! 😋

Nyt sain Lyytinkin vangittua yhteen valokuvaan! 💪 Tässä nautiskellaan auringonsäteistä ja lämmitellään. 

 

Tein jo kesällä postauksen pienen neitimme 👉 lonkkaluksaatiosta. Olen kokonaan unohtanut päivitellä kuulumisia sen suhteen. Eli vieläkään lonkka ei ole saanut sitä odotettua diagnoosia, että kaikki olisi täysin kunnossa. Edelleen toinen lonkka on yhden asteen verran epäkypsempi kuin toinen lonkka. Lääkäri itsekin jo elokuun alussa sanoi, että käytännössä lonkka on täysin kunnossa, mutta täyttä "armahdusta" asialle ei voida antaa ennen kuin asteluvut täsmäävät kummassakin lonkassa. Tämä ns. huonompi lonkka jopa magneettikuvattiin, jotta varmistettiin että lonkassa muuten kaikki ok. Ja olihan siellä! 🙏 Sitä yhden asteen kypsymistä nyt vaan odotellaan. Enää meillä ei ole käytössä kuin sellainen unituki, eli yöaikaan ja päiväuniaikaan pidetään lonkkaa tuen avulla oikealla paikallaan. Enäähän se ei edes pääse pois paikoiltaan, mutta tällä yritetään varmistaa se, että uniaikaan kun kasvua tapahtuu, lonkka olisi optimaalisesti oikeassa asennossa. Kuuden kuukauden iässä menemme röntgenkuviin ja lonkkapolin vastaanotolle. Toiveissa olisi että saisimme lopultakin ne "terveen paperit". Ja jos näin käy, niin voin kertoa että sitä asiaa kyllä juhlistetaan perheen kesken! 😍

Mutta taas kun sivusilmällä katselin Elämä lapselle -konserttia, tuntui tämä meidän lonkka-asia aika mitättömältä. ❤ Ainakin itse olen ihan joka ikinen päivä niin äärimmäisen kiitollinen 🙏 tuosta terveestä lapsesta! Mitään muuta sitä ei niin paljon toivokaan, kuin että se oma lapsi saisi elää hyvän, pitkän ja terveen elämän! ❤🙏

Siksi jos jotain pystyn manifestoimaan, niin toivoisin kaikille maailman ihmiselle tervettä ja onnellista elämää! 💛 Ja tällä hetkellä etenkin yhdelle erittäin rakkaalle lähipiirimme nuorelle neidille TERVETTÄ ja kivutonta elämää!! 🙏💗

Herkkuleipiä katkaravuista ja graavilohesta

 

 🍁 S y y s k u u 🍁

Mulla on ihan sellainen fiilis, kuin olisin syttynyt taas eloon, kun helteet väistyivät ja tuli syksyinen keli. ❤ Vaikka kesä ja pieni lämpö ja valoisat yöt onkin ihan kivoja, niin kyllä syksy silti vaan on se mun juttuni. Ja jos heräsin minä eloon, niin kyllä heräs koirakin ihan eri tavalla eloon kun viileämmät kelit alkoivat. Nyt meillä on taas elämässä jonkinmoinen rytmikin, kun voi lenkille mennä mihin aikaan päivästä tahansa, ei tarvitse odottaa että tulee yö ja keli viilenee. 

Myös lämmityskausi on päästy aloittamaan, ja tänä syksynä / talvena se tarkoittaa entistä enemmän puulla lämmittämistä, koska ihana sähkön hinnannousu 😡 mutta ei siitä sen enempää. Yritän pitää tämän blogin pois poliittisista jutuista. 

Meillä oli tällä viikolla 9.hääpäiväkin. ❤ Sitä ei arjen temmellyksessä sen enempää juhlistettu, mutta nyt huomisen päivän ohjelmat peruuntui, joten josko sit huomenna jotakin spessumpaa juttua. Mulla oli yksi ainoa toive huomiselle ja se oli että tekemiseen pitää liittyä eväät. Saa nähdä mitä keksitään.

Nämä herkkuleivät ovat jo viime viikonlopulta. Piti ensin tehdä näitä hääpäivän aamuksi, mutta arkiaamut tuppaavat olemaan vähän "hosuisampia" koska meidän pikkuneiti tykkää loikoilla sängyssä aamuisin, niin eihän sitä raaski sieltä pois tuoda aikaisen aamupalan takia.

Tein pari eri versiota leivistä. Näihin toisiin tuli salaatinlehti, kananmuna-majoneesisörsseliä, graavilohta ja päälle katkarapuja. Sörsseliin siis ihan vaan sekoitin keitettyjä kananmunia silputtuna ja sen verran (ihan tavallista) majoneesia, että sain seoksesta sopivan tuntuisen. 

Toisiin leipiin en jaksanut enää taikoa tuota sörsseliä, vaan voitelin leivät voilla, päälle salaattia, graavilohta, kananmunaa, majoneesia ja katkarapuja. Ja siis tietenkin sitruunaa ja tilliä, ne kruunaavat kaiken. 👌

Leipänä käytin Uotilan maalaisruislimppua ja itse asiassa idea näihin herkkuleipiin tulikin heidän 👉sivuiltaan.  

Kuka muistaa ajan, kun synttäreillä yms. kemuissa oli aina voileipätarjotin täynnä erilaisia herkkuleipiä? Mun äiti ainakin teki aina ihan järjettömän herkullisia leipiä (tosin muna-anjovisleivistä en tykännyt enkä tykkää vieläkään). Ehkä pitäisi elvyttää tämä voileipäperinne. Nykyään tulee yleensä vaan tehtyä joku suolainen piirakka, koska mukamas pääsee helpommalla. 

 

P.S. Kisutkin ovat näyttäytyneet, ilmojen viilennyttyä. Lyyti on jopa ollut kahtena yönä sisällä. Mutta kuvia olen unohtanut ottaa (kuvaaminen on muutenkin jäänyt taas luvattoman vähälle), mutta yritän tsempata! 😁

Onko siellä ruudun toisella puolella muita jotka Rrrrakastavat syksyä? 🍂