torstai 9. heinäkuuta 2020

Minttukrokanttikakku


Jos ristimänimeksi on annettu Marianne, niin eihän sitä voi olla tykkäämättä minttusuklaasta. Eikä myöskään minttusuklaakakusta. 😁
Vastustamaton ohje löytyi Kotikokista. En ollut ennen tehnyt juustokakkua, jossa olisi käytetty kananmunaa. Se toi mukavaa kuohkeutta kakkuun, joten miksipäs en kokeilisi toisenkin kerran.

Minttukrokanttikakku
22 cm


Pohja:
200 g suklaakeksejä
70 g voita

Täyte:
200 g maustamatonta tuorejuustoa
2,5 dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
2 kananmunaa (keltuaiset ja valkuaiset eroteltuina)
150 g Maraboun minttukrokanttisuklaata
n. ½ dl sokeria
5 liivatelehteä

Hienonna keksit ja sekoita sulan rasvan kanssa. Taputtele irtopohjavuoan pohjalle tiiviisti ja tasaisesti. Nosta kylmään. Pane liivatelehdet likoamaan kylmään veteen.
Erottele kananmunat, ota keltuaiset talteen ja vatkaa valkuaiset kuohkeaksi vaahdoksi.
Sulata suklaa ja anna hieman jäähtyä. Vaahdota vaniljakastike.
Sekoita sokeri, tuorejuusto ja keltuaiset sulan suklaan joukkoon. Sekoita hyvin niin että tuorejuusto notkistuu. Nostele mukaan valkuais- ja vaniljavaahto.
Purista liivatteista ylimääräinen vesi pois ja sulata pieneen kuumaan vesitilkkaan (noin ½ dl). Sekoita liivateseos ohuena norona täytteen joukkoon, koko ajan sekoittaen.
Lusikoi seos keksipohjan päälle, tasoita pinta. Anna jähmettyä jääkaapissa vähintään 4-5 tuntia, mieluiten yön yli. Koristele haluamallasi tavalla.



Käytiin viime viikonloppuna ostosristeilyllä itänaapurin puolella. Olipa ihana päästä pitkästä aikaa buffetpöytään! ❤ Tuli vedettyä ihan lievät överit.



Tällä viikolla iltapäivälehdet otsikoivat, kuinka oli yhdellä risteilyaluksella ollut mukana ihmisiä joilla todettiin koronatartunta. Vaikka ei ollut samasta laivasta kyse, siinä alkoi itselläkin kurkku kipeytyä ja aivastuttaa ja.. ja.. Tämä pikainen risteily taisi olla eka kerta kun oltiin pidempiaikaisesti sisätiloissa vieraiden ihmisten kanssa. Toistaiseksi olotila hyvä, mutta ehkä taas hetkeksi oli ihmismassassa pyörimiset siinä.





sunnuntai 5. heinäkuuta 2020

Kanasnitzelit ja grillimausteessa pyöritellyt uudet perunat


Mun on jotenkin hirveen vaikea aina keksiä broilerista jotakin spesiaaliaruokaa. Yleensä sitä vaan tulee grillattua / paistettua ja lisukkeena salaattia ja kasviksia. Nyt olen yrittänyt vähän keksiä muitakin valmistustapoja kanalle ja ollaankin syöty sitä nyt huomattavasti enemmän kuin normaalisti.
Nämä snitzelit oli äärimmäisen helppoja tehdä ja ihan äärimmäisen herkullisia. Jatkoon 👍

Kanasnitzelit


600 g broilerin fileeleikettä
n. 1 tl suolaa
mustapippuria myllystä
3 munaa
1½ dl vehnäjauhoja
3 dl korppujauhoja
öljyä paistamiseen

Laita kanafilee yksi kerrallaan muovikelmun sisään ja nuiji varoen ohuen ohuiksi levyiksi. Mausta fileet suolalla ja mustapippurilla.
Riko munien rakenne rikki ja kaada seos sopivalle syvälle lautaselle.
Kaada vehnäjauhot ja korppujauhot omille lautasilleen, jotka ovat tarpeeksi suuret.
Laita reilusti öljyä kuumenemaan paistinpannulle niin, että pannun pohja lähes peittyy. Leivitä kanafileet. Kääntele fileet ensin vehnäjauhoissa, sen jälkeen munaseoksessa ja lopuksi korppujauhoissa. Paista fileet molemmin puolin kullanruskeiksi, kunnes ne ovat sisältä kypsiä.



Kanasnitzelit saivat seurakseen eilisen päivän keitettyjä perunoita, jotka pyörittelin öljyssä ja grillimausteessa ja laitoin hetkeksi uuniin grillivastusten alle. Perunat olisivat saaneet vieläkin enemmän ottaa pintaa uunissa, mutta hyviä olivat näinkin.



Kastikkeena oli tällä kertaa Lidlin valikoimista löytynyttä jalapenomajoa. Toivottavasti tämä majo ei ole vain kesävalikoimassa, koska oli vahvasti meidän makuun. Sopivasti makeutta ja tulisuutta. 


Kokille iski perjantaina töiden jälkeen laiskuus eikä millään jaksanut alkaa valmistamaan mitään. Ja kun samaisena päivänä "kesäautokin" sai leiman papereihin, niin mikäs siinä oli ajellessa kylille syömään.


Viski ihmetteli, että mitäs tämä tällainen peli on, kun hän ei ollenkaan saa omaa annosta, vaikka niin kovin herkulliselle tuoksuu. 

Olisipa muuten hauska, kun koiraystävällisissä ravintoloissa olisi koirille omat ruokalistat, vink vink! 😊


perjantai 3. heinäkuuta 2020

Vaniljainen mustikkapiirakka (pellillinen)


Suunnitelmissa oli tehdä raparperipiirakkaa, mutta koska raparperia ei juuri siihen hätään ollut, piti tyytyä mustikkapiirakkaan (pakastemustikoista). Tähän piirakkaan voi siis hyvin käyttää mitä tahansa marjoja. Veikkaanpa että vadelmastakin tulisi aika hyvää.

Vaniljainen mustikkapiirakka
pellillinen


Pohja:
3 munaa
3 dl sokeria
1½ dl maitoa
100 g sulatettua voita
4½ dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
500 g pakastemustikoita
hieman perunajauhoja (jos käytät pakastemustikoita)

Kuorrutus:
1½ dl sokeria
5 tl vaniljasokeria
3 rkl perunajauhoja
2 dl kermaa
4 rkl voita

Vatkaa munat ja sokeri kovaksi vaahdoksi. Lisää maito ja voisula. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet varovasti taikinaan. Levitä taikina uunipellille leivinpaperin päälle. Ripottele perunajauhossa pyöritetyt mustikat taikinan päälle. Paista 200 asteessa noin 25 minuuttia.
 Tee kuorrutus, kun olet ottanut piirakan uunista. Yhdistä kuivat aineet kattilassa. Lisää kylmä maito ja kerma voimakkaasti sekoittaen. Lisää voi. Kuumenna koko ajan sekoittaen, kunnes seos saostuu kiisseliksi. Kaada nopeasti hieman jäähtyneen piirakan päälle, levitä lastalla. 



Työpäivät on ollut niin kiireisiä, että ei juuri kissaa ole ehtinyt sanomaan. Onneksi iltaisin on saanut nollattua päätä kun on ollut kaikkea kivaa tekemistä. Keskiviikkona käytiin veljen pojan kanssa vähän lenkillä, syömässä ja jätskillä. 😍



Ja eilen käytiin ihan oman perheen voimin lenkillä ja torikaffella.



Ai että nautin, kun Viskin jalka kestää taas pieniä lenkkejä. ❤ 
Vielä en uskalla tuulettaa että vaara olisi ohi, mutta ainakin nautin täysin sydämin nyt kaikista pienistäkin lenkeistä mitä saadaan yhdessä tehtyä.

 

keskiviikko 1. heinäkuuta 2020

Lehtikaali-pekonipiirakka


Pienessä yrttilaatikossani oli lehtikaali alkanut villiintymään, ja ennen kuin se menisi pilalle oli keksittävä joku ruoka mihin sitä voisi käyttää. Tämä 👉 lehtikaali-pekonipizza kävi mielessä, mutta koska halusin taas testata jotakin uutta, oli etsittävä jotakin muuta reseptiä. Päädyinkin tekemään suolaista piirakkaa, mukaillen Kermaruusu -blogin ohjetta sen mukaan mitä jääkaapista löytyi. Tämä oli ihan mielettömän hyvä piirakka. Seuraavalla kerralla tuplaan ainekset ja teen pellillisen. 


Lehtikaali-pekonipiirakka


 Pohja:
150 g voita
2 dl vehnäjauhoja
1 dl sämpyläjauhoja
½ tl suolaa
2 rkl kylmää vettä

Täyte:
n.100 g lehtikaalia
1 pkt pekonia
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
2 dl juustoraastetta
1 dl vettä 
100 g yrttituorejuustoa
2 kananmunaa
kirsikkatomaatteja
mustapippuria
yrttisuolaa

Valmista pohja. Kuutioi kylmä voi. Laita kulhoon voi, jauhot ja suola, nypi sekaisin. Lisää kylmä vesi. Taputtele taikina piirakkavuokaan (halk. 26cm).

Valmista täyte. Kuutioi pekoni, kuori ja kuutioi sipuli. Kuori ja hienonna valkosipuli. Leikkaa lehtikaalin lehdistä lehtiruoti pois ja leikkaa sopivan kokoisiksi paloiksi. Paista pekonikuutiot rapeiksi pannulla, lisää sipulit, kuullota muutama minuutti. Lisää lehtikaali, kuullota muutama minuutti. Siirrä kaikki ainekset pannusta piirakkapohjan päälle.

Sekoita munat, kerma, maito ja juustoraaste sekaisin. Mausta mustapippurilla ja suolalla. Kaada seos piirakkavuokaan. Lisää päälle kirsikkatomaatin puolikkaita. Paista 200 asteessa 25-30 min.



Tässä on nyt muutenkin tullut leivottua näitä suolaisia piirakoita, kun piknikille tein 👉 pekoni-kasvispiirakkaa (pekoni tuntuu nyt olevan kovassa huudossa) ja viime viikolla tein myös pitkästä aikaa tätä 👉 jauheliha-peltipiirakkaa.


Ja peltipiirakka toimi hyvin niin iltapalana...


..kuin aamupalanakin! 


Viskin kanssa ollaan herkuteltu myös jätskillä, tietenkin koska KESÄ 💛


Viskin kanssa ei kannata lähteä kilpasille jätskin syönnissä. Jää varmasti toiseksi! 😂

Aurinkoista heinäkuuta kaikille!! 🌞

tiistai 30. kesäkuuta 2020

Meloni-halloumi-mansikkasalaattia ja pekoni-kasvispiirakkaa synttäripiknikille


Sunnuntaina vietimme ihanan 7-vuotiaan nuoren neidon "korona-ajansynttäreitä" piknikin muodossa Ruissalon kansanpuistossa. Minulle tämä oli ihan ainutkertainen juttu, koska lukuunottamatta Ruisrockia ja Viskin kanssa vierailua Ruissalossa, en siellä juurikaan ole pyörinyt, enkä ainakaan piknikin merkeissä. Toivottavasti myös nuori neitonen oli yhtä tyytyväinen synttäripiknikkiinsä. 💖

Teimme tasajaon, eli synttärisankarin perhe huolehtii kakusta ja kahvista ja minä huolehdin suolaiset tarjottavat. Koska meitä on "hellitty" aikamoisella helteellä, ei mitään kovin raskasta syötävää voinut edes ajatella. Ja koska on kiva kokeilla aina vähän jotain uutta, päätin tehdä meloni-halloumi-mansikkasalaatti, jonka ohjeen bongasin K-ruoka -sivustolta. Tähän ainakin itse tykästyin kovin. Taidan tehdä toistekin.



Meloni-halloumi-mansikkasalaatti

1 ruukku salaattia
1 ruukku rucolaa
n. 1 kg vesimelonia
n. 500 cantaloupe- eli verkkomelonia
250 g mansikoita
1 pkt halloumijuustoa
öljyä

Revi huuhdotut ja valutetut salaatit. Kuori, poista siemenet ja paloittele melonit reiluiksi paloiksi. Puhdista ja lohko mansikat. Viipaloi halloumi.
Paista halloumit rasvassa kauniin ruskeiksi.
Sekoita salaattiainekset keskenään.

Tarjolla oli salaatin kanssa Kapteenin sinappista salaatinkastiketta. Kastikekin oli tarkoitus tehdä itse, mutta sen kuljettaminen paikalle oli näin näppärämpää.


Suolaisen piirakan ohje taasen löytyi mun ikivanhasta reseptikansiosta. Ohje oli normaaliin piirakkavuokaan, joten tuplasin sen. Taikinaa jäi hieman yli, eli jos teette myös pellillisen, niin suosittelen hieman vähentämään pohjan aineksia, tai leipomaan vielä yhden pienen pienen piirakan jäljelle jäävästä taikinasta. Toki jos jättäisi pohjan hieman paksummaksi, niin näin taikinaa ei varmasti myös jäisi niin paljon yli.

Pekoni-kasvispiirakka
pellillinen

Pohja:
300 g voita
8 dl vehnäjauhoja
2 dl kaurahiutaleita
2 tl leivinjauhetta
2 prk kermaviiliä

Täyte:
2 pkt pekonia
1 kesäkurpitsa
tuoretta parsakaalia
1 prk fetajuustoa
4 tomaattia
4 dl ruokakermaa
150 g emmental juustoraastetta
2 kananmunaa
pippurisekoitusta
yrttisuolaa

Sekoita kuivat aineet keskenää, lisää voi ja nypi sekaisin. Lisää kermaviili ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Painele taikina leivinpaperilla päällystetyn uunipellin päälle.
Kuutioi pekoni ja paista pannulla rapsakaksi. Viipaloi kesäkurpitsa ja kuutioi tomaatti. Levitä täytteen ainekset pohjan päälle. Sekoita ruokakermaan kananmuna, juustoraaste ja mausteet. Paista 200 asteessa noin 45 minuuttia.

Kakku oli ihan superhyvää!!


Piknik oli kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut. Puhaltelimme sankarin kanssa saippuakuplia ja heittelimme frisbeetä. Lisäksi päivänsankari testasi onnistuuko lokkien karkoitus soittamalla niille Ressu Redfordia. 😁



Piknik jouduttiin vähän keskeyttämään ennen aikojaan kovan vesisateen ja kohdalle osuneen ukkosen vuoksi, mutta onneksi oltiin jo ehditty nauttimaan niin suolaiset kuin makeatkin.


Suuri kiitos ihanasta piknikpäivästä perhe Hakamäki ❤

torstai 25. kesäkuuta 2020

Ehkä maailman paras Daimkakku ❤


No nyt se on löytynyt - tähän mennessä paras kakku minkä olen tehnyt. Voi olla että aika kovin sanottu, koska olen kai onnistunut muitakin hyviä kakkuja tekemään, mutta tämä meni kyllä ehdottomasti sinne kärkikastiin. Mulla ei ollut tämän kakun suhteen kovinkaan suuret odotukset, ja ehkä juuri siksi tämä onnistuikin niin hyvin. Ja yllättäen se onnistui juuri silloin hyvin, kun syöjiä kakulle oli tasan me kaksi. 😂 Ei siis ole todistajia sille että kakku oli oikeastikin maailman herkullisinta.

P.S. Mansikat ja kermavaahto sopivat tähän kuin konjakki kahvin kanssa, joten älkää vaan jättäkö niitä pois kakun päältä! 
Ohje on Meren maku -kirjasta. 

Mikään terveyskakkuhan tämä ei ole, mutta viis siitä.

Daim-kakku
22cm


200 g tummaa suklaata
200 g voita
4 munaa
2 dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 pkt Daimia à 56 g

Päälle:
2 dl vispikermaa
½ rkl sokeria
1 pkt Daimia à 56 g
mansikoita

Laita uuni kuumenemaan 225  asteeseen.
Sulata suklaa ja voi yhdessä kattilassa välillä sekoitellen. Anna jäähtyä hetki. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi. Kaada suklaasula muna-sokeriseokseen ja sekoita.
Yhdistä vehnäjauhot ja leivinjauhe. Hienonna Daim karkeaksi rouheeksi. Sekoita rouhe vehnäjauhojen joukkoon. Lisää vehnäjauhot taikinaan ja sekoita tasaiseksi. 
Voitele n. 22 cm halkaisijaltaan oleva irtopohjavuoka. Kaada taikina vuokaan ja paista uunin keskitasossa n. 12-15 minuuttia (paistoin 15 min ja se oli juuri sopiva meidän uunilla, kakun kuuluu olla vähän "hyllyvä" uunista pois otettaessa). Anna kakun jäähtyä vuoassa. Siirrä jääkaappiin, mielellään seuraavaan päivään. Kuljeta veistä varoen vuoan reunoilla ja siirrä kakku tarjoilulautaselle.
Vatkaa kerma vaahdoksi ja mausta sokerilla. Pursota kermasta ruusukkeita kakun päälle ja koristele mansikan puolikkailla ja Daim-rouheella. 



Jos pari sanaa meidän Viskistä. Aiemmin jo kirjoitinkin (täältä voit lukea aiemman postauksen), että Viskillä on selän kanssa ollut vähän ongelmia. Tai jalan kanssa, mutta kipu taitaa säteillä selästä / lannerangasta. Tämä asia on vähän maalannut harmaan myrskypilven oman mielen päälle!😥



Toiset päivät on tosi hyviä ja ei oikeastaan edes huomaa että jalka on kipeä. Toisina päivinä taas yksi jalka on täysin poissa pelistä. Hämmennystä aiheuttaa nyt vähän sekin, kun ei tiedä mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä. Lääkärit ja fysioterapeutit ovat kaikki lomalla (nyt on muuten kaikin puolin huonoin aika sairastaa) ja joutuu itse omassa päässään pähkäilemään ja tuskailemaan asioita. Viskillehän määrättiin ensin kahden viikon totaalilepo ja särkylääkitys. Ohjeistusta jatkettiin vielä viikolla, mutta tällä ei kyllä ollut mitään vaikutusta.



Huomasin, että Viskistä tuli tosi masentuneen oloinen. Häneltä katosi elämän ilo ja meinasinkin, että tämä oli nyt tässä. Koira on niin kipeä, että ilonpilkahduksia ei enää löydy. Mutta kun päätimme, että antaa koiran mennä omalla pihalla vapaasti, että jos tässä nyt vietetään viimeisiä yhteisiä hetkiä, niin saa ainakin mennä viimeiset päivät täysillä. No, heti kun annoimme hänen alkaa liikkua enemmän, vointi koheni niin henkisesti kuin fyysisestikin. On vaan TODELLA vaikea vetää raja siihen, että mikä on liikaa liikuntaa ja mikä ei. 



Itsellä ei kovin suuri usko enää ole että tuota selkää enää ilman leikkausta kuntoon saataisiin, mutta ei tietenkään saa heittää kirvestä kaivoon ennen kuin viimeinenkin kivi on käännetty. Leikkausrumbaan en suostu lähtemään, mutta fysikaalisia hoitoja olen kyllä avoimin mielin kokeilemassa, mikäli niistä jotain apua olisi. En vaan vielä millään haluaisi tuosta rakkaasta Pänkäpäästä luopua ❤



Nautitaan yhteisistä hetkistä ja otetaan mallia koirista - eletään kuin viimeistä (kesä)päivää 😊

keskiviikko 24. kesäkuuta 2020

Juhannusaaton Toast Skagenit


Tein juhannusaattoaamuna kuuden tunnin työpäivän ja olin jo valmiiksi laittanut äidiltä synttärilahjaksi saadun roseviinipullon jääkaappiin kylmiimään. Ihan sillä ajatuksella, että korkkaan pullon heti kun olen sulkenut työläppärin. Mielessä oli myös järkätä pieni juhannusbrunssi, mutta jaksaminen ei tällä kertaa riittänyt siihen. Mutta nämä herkulliset toast skagenit korvasivat hyvin juhannusbrunssin. Ohje löytyi Paistetut muikut -blogista.

Maisteltiin tätä samaa katkaraputahnaa myös uusien perunoiden kanssa ja se oli oikein maistuvaa niinkin. 

Toast skagen


180 g pakastekatkarapuja
150 g ranskankermaa
½ dl majoneesia
1 tl dijonsinappia
1 rkl sitruunamehua
½ dl hienonnettua tilliä
½ dl hienonnettua ruohosipulia
1 punasipuli
2 keitettyä kananmunaa
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria
Pågen Oivallus kauraisa -leipiä (tai paahtoleipää)
salaatinlehtiä

Sulata katkaravut ja valuta ne hyvin. Sekoita ranskankerma, majoneesi ja dijonsinappi. Hienonna tilli ja ruohosipuli. Lisää seokseen tilli, ruohosipuli, suola, mustapippuri ja sitruunamehu. Hienonna punasipuli ja lisää seokseen. Murskaa kananmuna haarukalla pieneksi muruksi ja lisää seokseen. Lisää lopuksi valutetut katkaravut (jätä muutama koristeluun) ja sekoita. Halutessasi paahda leivät. Laita salaatinlehti leivän päälle, nostele täytettä leivälle ja koristele katkaravuilla ja tillillä.



Juhannuksena oli pakko tehdä taas tätä ihanaa 👉 kalamiehenviettelystä. Toimi edelleenkin 😉


Abban chili-aiolisilli oli myös erittäin herkullista.


Kesäkuumalla ei juuri tämän erikoisempaa ruokaa tarvitse; uusia perunoita, silliä ja salaattia. Ja tietenkin vähän valkkaria 😉

Ruokavahti paikallaan.

Tämä(kin) juhannus meni hyvin hyvin rauhallisesti kotoillen, veneillen, saunoen ja syöden. ❤