maanantai 21. syyskuuta 2020

Retki metsäjärvelle


 ..jonka seurauksena olen kärsinyt vuosisadan flunssasta. (Tämä on siis oma veikkaukseni - koronatestin tulosta odotellessa.) Retki toteutettiin jo reilu viikko sitten.


Mietimme että mitä tehdä sateisena lauantaipäivänä. Koska keli oli mikä oli, ei viitsinyt suunnitelmaa pidemmästä metsäretkestä tehdä. Päätimme kuitenkin lähteä johonkin vähän ajelemaan ja pakata eväät mukaan, koska jääkaapissa odotti kattilallinen lohisoppaa jota oli helppo lämmittää ruokatermariin mukaan.

Hmm.....?!

 

Matkamme johti pienen metsäjärven rantaan. Muistan että ollaan samassa paikassa käyty uimassa joskus lapsena, mutta juurikaan muuta en paikasta muista. Vähän jännättiin että meneekö paikalle edes tietä perille saakka enää tänä päivänä, mutta menihän sinne. Lapsuuden muistikuvat kun ei ehkä aina vastaa sitä todellisuutta. 


Kyseinen järvi kuuluu osiltaan Liesjärven kansallispuistoon, mutta mitään virallisia retkeilypolkuja paikassa ei kulje. Järven kyllä luultavasti pääsisi kiertämään ympäri, mutta ihan kuivin jaloin siitä ei selviä. Paikka on osiltaan hyvinkin suomaista, joten kengät saa märäksi, nimimerkillä kokemusta on. Kiersimme järvestä molempiin suuntiin pitkät pätkät, mutta ihan ympäri saakka ei menty, johtuen juurikin tuosta "suon ylityksestä" lyhytvartisen lenkkareiden kanssa.


Ja ei tietenkään reissua järven rannalle ilman pientä virvelöintiä. Myös mato-onget oli mukana, mutta rankkasade esti tällä kertaa sen harrastuksen. Tänne pitää palata uudestaan paremmalla kelillä. Mitään tietoa ei ole järven kalakannasta, mutta eiköhän sitä joku sintti jokaisesta järvestä löydy.


Onneksi sienisaalis tältä reissulta oli parempi. Kauniin oransseja kanttarelleja saatiin omiin tarpeisiin riittävästi. Niinkuin olen maininnutkin, tykkään kyllä niitä poimia, mutta niiden syömisestä en niin välitä. 


Saimme kimppuumme myös erittäin ärhäkän hirvikärpäsparven. Ei niin kiva juttu. Sitä luulosairautta riitti vielä pitkään, kun tuntui että hirvareita kulkee pitkin kroppaa. 


Ehdimme ennen rankkasadetta kasata pöydän ja tuolit ja evästellä, pakun suojatessa meitä pahimmalta tuulelta. Vitsi kun vielä joskus saatais pakun kylkeen pieni markiisi, niin jo olisi reissutamineet kunnossa. 


Ja siis syy miksi syytän tätä reissua (ja omaa tyhmyyttäni) kipeytymisestäni on se, että olin samaisilla märillä kengillä ja märillä sukilla koko loppupäivän ja voitte uskoa että varpaat olivat aika jäässä illalla. Että näin. Ensi kerralla saappaat ja villasukat mukaan. Ja ehkä myös vaihtokengät ja vaihtosukat. Luulisi että pakettiauton kyytiin just ja just mahtuisivat.


torstai 17. syyskuuta 2020

Kanttarelli-pekonipiirakka


 Kanttarelleja tuntuu nyt löytyvän jokaiselta, pieneltäkin metsänpläntiltä. Pitää vaan muistaa aina pakata "kakkapussi" taskuun kun lähtee metsälenkille. 😁 Kori olisi toki paljon parempi sienien keräilyssä, mutta pieni pussi on paljon näppärämpi lenkkeillessä. Pussin puuttuessa sienien kuljetukseen on kyllä kelvannut hupparin taskutkin. 

Nämä sienet löytyivät pienen suon laitamilta ja näiden sienten takia olen todennäköisesti tällä hetkellä erittäin jäätävässä flunssassa 😷 mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa. Onneksi tämä piirakka on tuonut lohtua näinä sohvalla viruttuina päivinä, kun juuri mikään ruoka ei ole maittanut. En ole mikään suuren suuri sienten ystävä. Tykkään kyllä niitä keräillä ja vielä valmistaakkin, mutta niiden syömisen jätän mielellään ihan muille. Tässä piirakassa kanttikset olivat kuitenkin oikein herkullisia. Liekö sitten kaverinsa pekonin ansiota. 😀 Piirakan ohje on Meillä kotona -sivustolta.

 

Pekoni-kanttarellipiirakka


Pohja:
100 g voita
3 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1 kananmuna

Täyte:
1 l kanttarelleja
1 rkl voita
1 sipuli
5 pekonisiivua
200 g tuorejuustoa
2 dl ranskankermaa
2 kananmunaa
1 dl parmesanjuustoa

Pehmennä voi mikrossa tai pidempään huoneenlämmössä. Sekoita pehmeään voihin jauhot ja suola. Lisää kananmuna ja sekoita tasaiseksi taikinaksi.
Taputtele taikina voideltuun piirakkavuokaan (24 cm). Nosta vuoka jääkaappiin odottamaan.
Kuumenna voi pannulla keskilämmöllä. Lisää pannulle puhdistetut sienet. Paista sieniä kunnes niistä irtoava neste haihtuu. Lisää joukkoon silputtu sipuli ja paista hetki. Nosta sieni-sipulisilppu pois pannulta.
Paista pannulla pekonisiivut rapeiksi. Nosta ne talouspaperin päälle lautaselle ja anna rasvan valua pois. Riko pekonisiivut pieniksi paloiksi.
Sekoita kulhossa tuorejuusto ja ranskankerma tasaiseksi seokseksi. Vatkaa joukkoon kananmunat. Raasta parmesaani hienoksi raasteeksi.
Sekoita täytteeseen kanttarellit, pekoni ja parmesaani. Levitä täyte piirakkapohjan päälle.
Paista 200 asteessa hieman uunin keskitasoa alemmalla tasolla noin 35-40 minuuttia kunnes täyte on hyytynyt ja pohja kypsä. 


 

Tätä poropiirakkaa tuli sen sijaan tehtyä jo kesälomalla. Piirakan ohje löytyy Annin uunissa -blogista. Piirakka toimi hyvin myös retkieväänä. Tosin unohdin pakata tuolle retkikaverille oman palan piirakkaa, joten jouduin vähän jakamaan omastani. 😉


Täytyy pitää ystävä tyytyväisenä, jotta se lähtee jatkossakin mun kanssa retkille. ❤


maanantai 14. syyskuuta 2020

Pikainen kasvis-kanawokki


 Nuudeli-ja riisiruokia tulee tehtyä todella harvoin. Ollaan niin perunaihmisiä 😂 ja joskus harvoin syödään pastaa. Nuudeli ja riisi ovat suorastaan eksoottisia ruokalajeja. Tosin aina näitä syödessä mietin, että miksi ei voisi syödä useamminkin. Tämäkin wokki oli älyttömän nopea tehdä ja herkullisen makuinen. Resepti-idea on löytynyt vanhasta Pirkka- lehdestä. Alkuperäisessä reseptissä oli käytetty Blue Dragon -merkin valmiita teriyaki maustekastikepusseja. Niitä ei kuitenkaan meidän Supermarketista löytynyt, joten käytin ihan vaan Pirkan teriyaki-kastiketta. Veikkaan että ajoi saman asian.

Kana-kasviswokki


2/3 pkt Blue Dragon medium egg noodles -nuudeleita
450 g broilerin fileesuikaleita, maustamaton
1 rkl öljyä
n. ½ tl suolaa
1 punainen paprika
1 mieto punainen chili
1 iso valkosipulinkynsi
½ pss (á 300g) ohuita vihreitä papuja, pakaste
n. ½ pullollista Pirkan teriyaki kastiketta
tuoretta korianteria

Kaada nuudeleiden päälle kiehautettua vettä, mausta vesi suolalla. Anna hautua 4 minuuttia. Valuta nuudelit.
Paista kanat öljyssä ja mausta ne suolalla.
Paloittele paprika, viipaloi chili ja hienonna kuorittu valkosipuli. Lisää ne kuumalle pannulle. Lisää myös pavut. Wokkaa pari minuuttia kuumalla pannulla käännellen, kasvikset saavat jäädä napakoiksi.
Lisää pannulle wok-kastike ja kuumenna. Sekoita joukkoon lopuksi nuudelit ja paista vielä hetki, kunnes pavut ovat kuumia. Ripottele pinnalle korianteria ennen tarjoamista.


 

Tässä listausta muista arkisista ruuista mitä meillä syötiin viime viikolla:

🍖 Makaronilaatikkoa (normaalisti en tykkää makaronilaatikosta, mutta tämä on HYVÄÄ)

🍖 Lämpimiä voileipiä (tonnikala täytteellä)

🍖 Täytettyä jauhelihamureketta (täytteenä cheddarjuustoa ja tomaattia), perunaa ja kanttarellikastiketta

🍖 Lohisoppaa

 

lauantai 12. syyskuuta 2020

Mathildanjärven kierros (& Petris Chocolate Room)


 Työpaikka tarjoaa joka kuukausi mahdollisuuden käyttää tunnin palkallista aikaa itsestänsä huolehtimiseen, esim. hieronnan tai liikunnan merkeissä. Normaalisti ollaan käytetty tämä tunti aina työtiimin kanssa käymällä työpäivän lomassa vaikkapa pienellä kävelylenkillä. Mutta nyt kun työt ovat pelkästään etätyötä (ainakin vuoden loppuun saakka), pitää huolehtia että tyky-tunti tulee käytetyksi myös kotoa käsin. Ja mikäs tyky-tunnin viettämiseen olisi parempi seuralainen kuin tuo etätoimistokoira Viski. 

Ollaan viimeksi kierretty Mathildanjärven kierros 👉 syksyllä 2016. Vaikka Mathildedalissa muuten tuleekin liikuttua paljon, olen välttänyt tuonne polulle menemistä suuren ihmismäärän vuoksi. Näin perjantaina alkuiltapäivästä ruuhkaa ei ollut ja saatiin ihan rauhaksiin kulkea. 


Jätin auton tällä kertaa Mikkossuon pysäköintialueelle. Siellä ei ollut yhtään autoa kun menimme. Se lupaili hyvää siitä että suht rauhassa saadaan lenkkeillä. Parkkikselta oli vajaa kilometrin mittainen matka Mathildanjärven kierrokselle. Suositeltu kiertosuunta on vastapäivään. Lähdimmekin kierrokselle suositeltuun suuntaan eli käännyimme kulkemaan oikealle ja Mathildedalin kylää kohti. Mikäli olisi kääntynyt vasemmalle, olisi muutaman sadan metrin päästä tullut Vicksbäckinlahden laavulle. 


Viskillä riitti virtaa kuin pienessä kylässä. Nautin niin kovin tästä hänen nykyisestä energiastaan, sillä vielä hetki sitten luulin että joudun luopumaan hänestä kovien selkäkipujen takia. Nyt näyttää balanssi löytyneen fysikaalisen hoidon ja liikunnan suhteen. Toivotaan että tämä balanssi pysyisi vielä pitkään! 🙏 Maasto oli paikoin todella juurakkoista ja siinä olikin tekemistä kun yritin jyrkissä alamäissä keskittyä pysymään pystyssä, jarruttamaan Viskin vauhtia ja samalla vähän valokuvaamaan. 


Kierroksen ns. tylsin osuus on noin 600 metrin matka, joka kuljetaan Mathildan kylänraittia pitkin asfalttitietä. Onneksi kauniita vanhoja taloja kelpaa katsella ja tylsin pätkä on nopeasti talsittu. 


Yllättäen Viskin nenään otti jokaisen grillipaikan kohdalla makkaran tuoksu ja meidän matka meinasikin aina tyssätä siihen, kun kerjäläinen yritti ottaa tilanteesta vaarin. Viski onneksi ymmärsi, että meillä odottaa repussa paljon paremmat eväät, kunhan löydetään sopiva evästelypaikka.


Sopiva evästelypaikka löytyikin Roosinniemestä. Laavukin oli evästelijöistä tyhjillään, mutta päätin silti etsiä meille hyvän paikan ihan rannasta. Keli oli niin upea, että siitä piti ottaa kaikki irti. Lohisoppa maistui erityisen makoisalle kuunnellen samalla Mathildanjärven liplatusta ja nauttien syksyisistä auringonsäteistä.  Pieni Kupilkallinen valkoviiniä ja eipä siitä olisi malttanut lähteä enää mihinkään. 😉


Viskille oli varattu tietenkin oma lautasellinen lohisoppaa. Itse tykästyin kovin juustosämpylään, jonka olin täyttänyt pestolla, tomaatilla ja mozzarellajuustolla. Näitä teen kyllä uudestaankin retkievääksi. 😋


Ajatuksena oli käydä tsekkaamassa myös Puolakkajärven puolella, mutta varoituskyltit kertoivat että pitkospuut ovat huonossa kunnossa. Itse olisin reissusta selvinnyt, mutta en halua nyt ottaa mitään turhia riskejä tuon koiruuden terveyden kanssa, joten jätimme sen reissun tällä kertaa väliin. Reitille oli tuotu uusia puita, eli uusiminen on varmasti jo käynnissä. 


Sopiva kahvistelupaikkakin löytyi helposti. Suurin osa tulistelupaikoista oli vapaana, mutta en halunnut jäädä evästelemään polun varteen, vaan mielellään etsin meille rauhaisamman paikan suoraan rannasta. Pakastimen perukoilta löytyi vielä yksi persikka-rahkapulla ja koska pullia oli vain yksi, tehtiin ristillinen tasajako nelijalkaisen retkikaverin kanssa. Kahvit join kyllä ihan yksin. 


Koska keli oli niin kiva ja maisematkin ihan huiput, ei olisi millään malttanut lähteä reitiltä pois takaisin parkkikselle ja autolle. Varmaan olisin kiertänyt reitin vielä uudelleen (n. 6 km), mutta kello alkoi lyömään jo niin paljon ja halusin käydä vielä kahvilassa ennen sen sulkeutumista.


Enkä ihan missä tahansa kahvilassa vaan Petris Chocolate Roomissa. Näitä kahviloita on kaksi, toinen Porvoossa ja toinen täällä Mathildedalissa. Tänä kesänä kerran jo kävin kahvilan ovella, mutta paikka oli niin tupaten täynnä että päätin siirtää vierailun toiseen kertaan. Ja se kerta oli nyt. 


Jätin auton Mathildedalin kylän parkkikselle (Terhon viereen) ja kävelimme siitä kahvilaan. Matkalla ihastelimme uutta MiniGolf rataa. Sitä on pakko joskus mennä kokeilemaan, viimeistään ensi kesänä.


Petris Chocolate Room toimii vanhassa koulurakennuksessa. Rakennusvuosi taisi olla 1921 ellen pahasti väärin muista. Samoissa tiloissa toimii myös bed & breakfast majoitus. Kahvilan tilat on jätetty upeasti muistuttamaan rakennuksen alkuperäisestä käyttötarkoituksesta. Tilat houkuttelevat juomaan kahvin myös sisällä, mutta koska jätin Viskin pihalle, päätin juoda kahvit pihalla. Ja sitä paitsi, vedeltiin todennäköisesti viimeisiä terassikelejä, joten siitäkin syystä piti nauttia pihakahveista.


Kakkutiskissä oli toinen toistaan houkuttelevampia kakkuja. Päädyin kuitenkin ottamaan palan passion-tummasuklaakakkua. Ja täytyy sanoa että tämä oli parasta kakkua mitä olen hetkeen maistanut! Passionhedelmän ja tummansuklaan liitto oli lähes täydellinen. Uskon että myös kaunis miljöö toi kakkupalaan oman mausteensa. 


Kahvilassa olisi ollut myös houkuttelevia käsintehtyjä suklaita myynnissä, mutta päätin jättää niiden maistelun seuraavaan kertaan. 


Kahvilalta lähdimme kävelemään kohti Mathildedalin rantaa. Matkalla piti tietenkin pysähtyä ihastelemaan alpakoita. En viitsi Viskin kanssa mennä kovinkaan lähelle aitauksia, koska en tiedä mikä molemmin puolinen vastaanotto on, mutta kuvia saa onneksi otettua kauempaakin. 


Ruukkitehtailla valmisteltiin seuraavana päivänä järjestettävää Matilda Rockia. Puitteet oli ainakin kunnossa. Viskin huomion kiinnitti vaan nuo kaksi mystisen näköistä otusta.


Ilta oli huikean upea. Lämpöä riitti ja oli kiva meren rannassa katsella kuinka aurinko alkoi hiljalleen laskea. Ja siitä se ajatus sitten lähti. Kyllä pitää vielä nauttia terassikeleistä ja mentiinkin Viskelssonin kanssa Mathildan Marinan terassille. Täällä oli ihanasti merkattu heti terassille mentäessä, että koirat ovat tervetulleita sekä ulkoterassille että katetulle terassille. Me nautittiin kauniista illasta ihan ulkoterassilla.


Tilasin saaristolaislautasen, joka oli ihan TÖRKEÄN hyvä! 😋 Viski oli samaa mieltä että ainakin tuoksut olivat herkulliset. Ja mautkin. Sillä kun kaivoin kameraa laukusta kuvaamista varten, oli herra hyväkäytös jo käynyt lautasella vähän lipaisemassa kananmunan päällysteitä pois. 🙈 Savulammasta oli niin paljon, että siitä onneksi liikeni muutama siivu reissukaverillekin. 


Täydellä vatsalla oli hyvä lähteä ajelemaan kotia kohti. Taas ollaan niin virkistyneitä, että kelpaa maanantaina aloittaa uusi työviikko. ❤