lauantai 13. tammikuuta 2018

Rouheisen rukiinen pataleipä


Olenpas näemmä unohtanut jakaa yhden pataleivän ohjeen. Tein tätä jo joulun alla. Silloin oli muutenkin uuni kuumana koko ajan, niin siinä oli samalla näppärä leipoa leivät myös itselle. Pataleivät on kyllä ehdottomasti leipien aatelia. Äärettömän helppoja tehdä ja vitsit kuin nämä voivatkin olla niin mielettömän herkullisia. Jos jollain on vielä "pataleipäneitsyys" tallella, niin nyt äkkiä leipomishommiin. Tämä taikina oli siitä näppärä, että sen saattoi leipoa heti leiväksi. Yleensä taikinaa suositellaan pidettäväksi huoneenlämmössä vuorokaudenkin ajan. Tosin vanhasta tottumuksesta tämäkin taikina seisoi melkeinpä vuorokauden ajan keittiön pöydällä. Mutta hyvää oli! ♥
Perusohje on Smoothiempaa menoa -blogista, jota hieman muuntelin sitä mukaa mitä aineita kaapista löytyi.

Nopea pataleipä rapsakalla kuorella


3½ dl vettä
1½ tl suolaa
1 tl hunajaa
5 dl vehnäjauhoja
3 dl ruisrouhetta
2 tl kuivahiivaa

Lämmitä vesi hieman yli kädenlämpöiseksi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää vesi kuiviin aineisiin. Sekoita taikina nopeasti puuhaarukalla valmiiksi. Anna taikinan valmistua kelmun alla vähintään 40 min.
Kun taikina on valmista kaada se reilusti jauhotetulle pöydälle. Nostele muutaman kerran ja pienesti jauhota. Anna leivät kohota vielä 20 min peitettynä.
Ota kannellinen n.3 litrainen pata (tai kattila) ja laita se esilämpenemään uuniin noin 15 min 225 asteeseen uunin keskitasolle.
Kun pata on kuuma, lisää taikina pataan ja ripottele pinnalle vielä hieman jauhoja sekä ruisrouhetta. Paista leipää padan kansi kiinni noin 30 minuuttia, jonka jälkeen ota kansi pois ja paista leipää vielä 20 min uunin keskitasolla. Leipä on valmiina kauniin ruskea. Kumoa leipä. Pataleipä irtoaa padasta helposti.



Onpas tässä ollut taas kaikenmoista. Viski kävi Turussa röntgenissä kuvauttamassa jälleen hammaskalustoaan. Tuo pieni saksanpaimen käyttää niin tehokkaasti hammaskalustoaan, että yksi yläkulmuri on jo poistettu ja yhtä on vähän jouduttu seurailemaan. Mutta nyt tuli helpottava tieto, että reikä oli mennyt ns. kiinni eikä yhteyttä sinne hampaan ytimeen ollut. Eikä säännöllistä röntgenseurantaa enää tarvita! ♥ Harmillisesti tuo sushukka on vähän haastava käsitellä ja ennen kuin kukaan vieras saa häneen koskea, pitää koira laittaa kanveesiin. Ja hänellä aikamoinen resistenssi noita nukahtamisaineita kohtaan. Ei millään meinaa nukahtaa ja sit ei myöskään millään meinaa herätä... Joten kuten saimme koiran sen verran tolpilleen, että saatiin se autoon. Ja autossa se nukkuikin sitten seuraavat 6 tuntia. Ja vielä sisälle tullessaankin meni omalle pedilleen istumaan ja siitä kuukahti suorin jaloin taas unten maille. Niin tylsää tuollainen koiran kanveesiin laittaminen, mutta minkäs teet tuollaisen "ressi-erkin" kanssa, joka panikoi heti kun huomaa että hänelle ollaan tekemässä jotain.



Ja olihan sitten samaan päivään pakko saada vähän lisää "leego-tapahtumia". Isäntä sai kiekon leukaansa, sillä seurauksella että leukaluu meni poikki ja hampaat vaihtoi vähän paikkaa. Ja just kun hän mulle viime viikolla sanoi, että ei oikein välitä sopparuuasta. Nyt se on jonkun aikaa pelkkää sosekeittoa.... 😂



Ja jottei ihan mene pelkästään sairaskertomukseksi, niin onpahan tässä nautittu hienoista keleistä! ♥ Kyllä on lenkit maistunut hyvälle ja kotipihassa on viihdytty kamera kourassa.


Mukavaa viikonloppua kaikille ♥
 

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Herkullinen bolognesekastike ♥


Nyt täytyy taas tehdä tunnustus, että enpä ollut koskaan tätä ennen tehnyt itse bolognesekastiketta. Bolognese kuuluu meillä niiden "pyhien ruokien" joukkoon, johon on aika uhkarohkeeta lähteä tekemään mitään muutoksia. Isännän yksi suurimmista lempiherkuista on jauheliha-tomaattikastike ja pasta. Yleensä olen ostanut Dolmion valmiita kastikkeita johon olen vaan lisännyt paistetun jauhelihan ja vähän tuunannut niitä yrtein ja maustein. Ja hyviä ovat olleet. Nyt bongasin Soppa365-sivuilta niin herkullisen ohjeen, että uskalsin lähteä kokeilemaan, meni syteen tai saveen. Ja kuulkas, tästä tuli kyllä meidän uusi lempiruokamme! 😍 Seuraavaks kun joku ilmoittaa haluavansa tulla syömään meille (ja niinhän käy siis tosi usein - öö, ei koskaan?!), niin voi olla varma siitä, että "joutuu" syömään juurikin tätä kyseistä bolognesea. Ja voin vakuuttaa, että maku vaan paranee, kun kastike on vuorokauden saanut levähtää jääkaapissa. 
Tein bolognesea tuplasatsin, jotta saatiin herkutella muutamana päivänä tätä. Jos haluat pienemmän annoksen, niin puolita määrät. 

Parempi bolognese


2 isoa sipulia
6 valkosipulinkynttä
2 palsternakkaa
4 rkl oliiviöljyä
1 + 2 tl suolaa
2 rkl sokeria
1 dl balsamiviinietikkaa
800 g jauhelihaa
2 rkl tomaattipyrettä
2 tlk kuorittuja tomaatteja
2 dl vettä
½ tl mustapippuria myllystä

Lisäksi:
500 g tagliatelle pastaa
parmesaaniraastetta
(ranskankermaa)

Halkaise sipulit ja leikkaa ne viipaleiksi. Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet. Harjaa palsternakka hyvin ja raasta se kuorineen karkeaksi raasteeksi. Kuumenna öljy suuressa paistinpannussa. Kuullota sipuleita ja palsternakkaraastetta keskilämmöllä 5 minuuttia. Lisää 1 tl suolaa, sokeri ja balsamiviinietikka. Jatka paistamista pari minuuttia, kunnes sipulit ja palsternakka ovat hieman karamellisoituneet. Siirrä seos hetkeksi lautaselle.

Laita pannu takaisin levylle, kuumenna se ja ruskista jauheliha omassa rasvassaan kuumassa pannussa. Tarvittaessa ruskista liha muutamassa erässä. Kun jauheliha on kunnolla ruskistunut, laske lämpöä. Lisää tomaattipyree ja 2 tl suolaa. Sekoita ja kuumenna 1 minuutti. Lisää kuoritut purkkitomaatit. Huuhtaise molemmat purkit 1 dl:lla vettä ja lisää vedet pannuun. Riko tomaatit puuhaarukalla sopiviksi suupaloiksi. Kaada sipuli-palsternakkaseos kastikkeen joukkoon. Hauduta kastiketta 15 minuuttia.

Keitä sillä aikaa pasta. Mausta kastike mustapippurilla. Tarjoa ruoka parmesaanin ja halutessasi ranskankerman kera.


Reseptissä tosiaan kehotettiin tarjoamaan ranskankermaa lisänä, mutta minusta se ei kovin hyvin tähän sopinut. Se jotenkin vei makuja "väärään suuntaan". Mutta kokeilkaa ihmeessä. Kyllähän ranskankermalle sit aina käyttöä keksii... 😉



Pastana mulla oli Lidlin Deluxe tagliatellepastaa. Ja se oli IHAN SAIRAAN HYVÄÄ! Näitä olis ollut maustettuja versioitakin, muistaakseni chili ja valkosipuli, mutta niitä en ole (vielä) testannut. Toivon vaan, että tätä perusversiota löytyy vielä Lidlistä. Jos löytyy niin pakko vähän hamstrata. Parasta pastaa pitkään aikaan ja hintakin muistaakseni vain n.3 €.



Ja pastabolognese vaatii tietenkin aina kaverikseen mozzarellasalaattia 😋
eli tomaattia, mozzarellaa, punasipulia ja basilikaa kera oliiviöljyn sekä suolan ja mustapippurin. Miten joku näin simppeli voikin olla niiiiin hyvää!! ♥



Pakko vielä laittaa kuvia sunnuntailta kun aurinko alkoi laskemaan ja värjäsi taivaan kauniin punaiseksi. Lähdin ulos hippulat vinkuen, kun huomasin taivaan alkavan punertaa ja siinä epähuomiossa tuli lähdettyä hiukan vähässä vaatetuksessa. Onneksi pakkasta ei ollut muutamaa astetta enempää ja edelleen on kaikki rajaat tallessa eikä flunssakaan ole iskenyt.



Ja kisut on taas, yllätys yllätys, pysytelleet visusti sisätiloissa. Nämä kaksi tuolia ostettiin tuohon keittiön saarekkeen viereen siinä ajatuksessa, että joku voisi niissä joskus istua. No nehän on yleensä varattuina, joten kuka niihin istumaan pääsisi! 😁
Mun veljen lapset näillä yleensä keikkuu ja kisut siltikin sitkeesti makailevat tuoliensa päällä kärsivät ilmeet kasvoilla; "ja minähän en tuoliltani väistä".


Aikooko joku ryhtyä lähiaikoina bolognesen tekoon? 😊
 

tiistai 9. tammikuuta 2018

Hernekeittoa, pannukakkua ja loppiaistulia


Hernarin tekeminen ja syöminen on jäänyt vähän vähemmälle, koska olen ollut sellaisessa olettamuksessa, että tuo isäntä ei hernekeitosta tykkää. Vähän anteeksipyydellen laitoin perjantaina herneet likoamaan ja lauantaina sitten hyvissä ajoin ilmoitin, että meillä on muuten sit tänään hernesoppaa ruokana, että jos ei maistu, niin käy keskustassa syömässä jotain. 
Mutta mutta - tällä kertaa onnistuin tekemään niin hyvää soppaa, että kyllä maistui meille molemmille. Siksipä tämä ohje onkin syytä kirjata nyt visusti ylös, koska tätä toivottiin ruuaksi useamminkin! 😍 Ohjeen löysin kirjastosta lainaamastani Suomalainen kotiruoka -kirjasta. Hieman sävelsin ohjetta meidän makuumme sopivammaksi. Tässä ohje niinkuin sen itse valmistin. Ja tähän keittoon myös päätyi joulukinkut, jotka jäivät vielä yli karamellipossusta.

Hernekeitto

2 litraa vettä
500 g kuivia herneitä
2 pientä sipulia
1 kasvisliemikuutio
 2 tl suolaa
töräys sinappia
n. 300 g joulukinkkua
1 porkkana

Päälle:
1 sipuli

Huuhtele herneet siivilässä kylmällä vedellä. Mittaa kattilaan 2 litraa kylmää vettä, lisää herneet ja anna niiden liota vedessä 8-24 tuntia. Keitä herneet liotusvedessä pehmeiksi, 2-4 tunita. Voit kuoria vaahdon keiton pinnalta keittämisen alkuvaiheessa. Lisää hienonnettu sipuli ja pieneksi pilkottu porkkana kypsymisen aikana ja mausta keitto liemivalmisteella sekä suolalla.
Lisää paloiteltu kinkku kypsymisen loppuvaiheessa. Lisää tarvittaessa vettä. Mausta keittoa halutessasi vähän sinapilla.
Tarjoa keitto sinapin sipulisilpun kera. Nam 😋



Ja hernari vaatii tietenkin kaverikseen aina pannukakkua. Tein pannarin taas TÄLLÄ äidiltä saadulla luotto-ohjeella. Edelleenkään mun makuun pannaritaikinaan  EI kuulu laittaa sokeria, vaan pelkkää suolaa. Makeus tulee sit mansikkahillosta ja kermavaahdosta. Joita pitää ehdottomasti olla ja paljon!


Ja jälleen loppiaisena sytyteltiin loppiaistulia Hämeen Härkätien varteen. Laitoimme noin 30 roihua tienvierustoille ja lisäksi kynttilät kaikkiin mahdollisiin pihalla oleviin lyhtyihin. Laitoimme myös kaksi kunnon liekkiä palamaan pihalle. Täällä meidän nurkissa ei juuri muilla tulia näkynyt, joten ei ihme että meidän ohi ajaessa niin kovasti hidasteltiin ja katseltiin 😊 Harmillisesti tuuli ja lumipyry vähän sammuttelivat roihuja, ja olimmekin lähes koko illan "uudelleen sytytys valmiudessa".


maanantai 8. tammikuuta 2018

Burning Love ♥


Mä olen niiiin rakastunut - Elvikseen.
Kyllä, luitte aivan oikein. 40 vuotta sitten kuolleeseen Elvis Aaron Presleyhin. Mutta ehkä tälläinen asia on hyvä ottaa esiin näin Elviksen syntymäpäivänä. Elvis olisi tänään täyttänyt 83 vuotta.



Ja mistä tälläinen rakkaus nyt yhtäkkiä on puhjennut? Hyvä ystäväni Nonnula-blogin Jonna lainasi minulle jo viime vuoden puolella Priscilla Presleyn kirjoittaman kirjan Elvis ja minä.
Luin kirjan lähes tulkoon yhdellä istumalla. Kirja vei mut niin täysin mukanaan, että oli oikein vaikeuksia irroittautua takaisin tähän maailmaan. Jo silloin minussa puhkesi suuri ihastus Elvikseen. Kuinka joku voikaan olla samaan aikaan niin ällöttävän ihana mutta silti niin ärsyttävä, itsekeskeinen kusipää.



Ahmin tämän kirjan luettuani kaikki muutkin mahdolliset Elviksestä kirjoitetut kirjat. Mutta jotenkin ne eivät lähestyneet Elvistä ihmisenä niin hyvin kuin tämä Priscillan kirja. Ja nyt joulun alla erehdyin kirjastosta lainaamaan Leena Leskisen kirjan Tunnit Elviksen kanssa. Ja se oli menoa taas. Tässä kirjassa seuraava tarina Elviksen rakastumisesta suomalaiseen naiseen oli täysin fiktiivinen, mutta ah, niin toden tuntuinen. Ja tästä kirjasta sai hyvin paljon samat fibat kuin siitä Priscillan kirjasta. Ja taas olen ahminut Youtubesta kaikkia mahdollisia Elvis -pätkiä. On se vaan ollut niiiin ♥



Mutta samalla miettii kysymyksiä, kuten olisiko Elviksen käytöstä siedetty jos se ei olis ollut "The King"..?! Ja olisiko tätä mun suunnatonta rakastumista tapahtunut, jos Elvis vielä olisi elossa...? Tekeekö Elviksen kuolema hänestä jotenkin myyttisemmän hahmon?
Kas näiden kysymysten kimpussa jatkan elämääni.

Löytyykö täältä muita Elvis faneja?



Vielä loppuun yksi iiiiihaaana Youtubesta löytynyt pätkä Elviksestä. ♥
Hyvää synttäriä Elvis sinne jonnekin ♥  Maybe we'll meet one day far away

lauantai 6. tammikuuta 2018

Jauheliha-pizzakierteet


Piti tehdä pikahätänälkään jotain, mutta oli taas pieni ajatuskatko sen asian kanssa että mitä teen. Ei ehkä kannata tehdä kiukkunälkään pikkupurtavaa, jonka taikinaa pitää kohottaa tunnin verran ja täytteen aineksia sulatella pakastimesta. 😂 Eikä ilman itkupotkuraivareita selvitty muutenkaan. Otin ohjeen Liisa Westerbergin kirjasta Pikkusuolaista. Mutta eihän nämä mun kierteet olleet läheskään yhtä siistit kuin kirjan. Ja mitä ihmettä - kirjan mukaan näitä kierteitä olis pitänyt syntyä 36 kappaletta ja mä sain vaivaiset 12 kpl... Ehkä mun 2 cm on enemmänkin 5 cm. Täällä maalla kaikki on pikkasen suurempaa 😆
Mutta pirun hyviähän nämä oli. Ei ihan hirvee kauaa pellillä ehtineet vanhentua.
Muutoin menin aika lailla alkuperäisen ohjeen mukaan, mutta lisäilin vähän täytteeseen Aurajuustoa ja suolakurkkua sekä jätin oliivit pois. Tässä ohje niinkuin minä tein.

Pizzakierteet
n. 12 kpl


Pohja:
4 dl vehnäjauhoja
2 tl kuivahiivaa
½ tl suolaa
2 dl vettä

Jauhelihatäyte:
250 g jauhelihaa
2 rkl tacomaustetta
suolaa
40 g tomaattisosetta
1 rkl pizzamaustetta
kirsikkatomaatteja
suolakurkkua
Aurajuustoa
150 g juustoraastetta

Sekoita jauhot, hiiva ja suola kulhossa. Lisää vesi ja vaivaa taikinaa, kunnes se irtoaa käsistä ja kulhosta ja sen pinta alkaa tuntumaan sileältä. Siirrä taikina öljyttyyn kulhoon ja kohota kaksinkertaiseksi.
Taikinan kohotessa valmista täyte. Ruskista jauheliha ja mausta se. Pilko muut täyteaineet pieniksi kuutioiksi. 
Kauli kohonnut taikina suureksi, suorakaiteen muotoiseksi levyksi. (Muista tsekata että pohja on alta hyvin jauhotettu jotta se lähtee irti kun lähdet rullailemaan.) 
Levitä taikinalevylle ensin tomaattisose, sitten täyte ja lopuksi juustoraaste. Kääri taikina rullaksi ja leikkaa noin 2 cm siivuiksi. Aseta siivut leivinpaperilla vuoratulle pellille ja paista 200 asteessa noin 10 minuuttia.


Meiän pihalle on tullut taas tulva. On omat hyvät ja huonot puolensa asua vesistön äärellä. Nämä jatkuvat sateet saavat pihan muistuttamaan suurta kuralätäkköä... 😔 Missä on lumi ja pakkaset? Tai edes ne pakkaset? Pystyn ehkä vielä jotenkin sen lumettomuuden kanssa elämään. 
Ja mihin on kadonneet kunnon talvet?
Jaa mikä ilmastonmuutos...?!


Mukavaa viikonloppua kaikille ♥
Jos koko vklp menee sateen ropistessa, niin onpahan hyvää aikaa vähän leipoa pakkaseen.... 😊




keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Karamellipossu-hampurilaisia joulukinkun jämistä


Jos jotain asiaa inhoan, niin ruuan roskiin heittämistä. Meillä sitä ei juurikaan tapahdu. Syynä, että pyrin käymään ainoastaan kerran viikossa kaupassa, jolloin loppuviikosta yleensä jääkaapissa on enää vain valo jäljellä ja saadaan vitsailla, että kenes luo tänä viikonloppuna mennään kylään just sopivasti ruoka-aikaan. 😂
Ja ne vähät jämät jota joskus jää, niin nekin menee tehokkaasti koiran suusta alas.
Senpä takia olin jouluna vähän ehkä ärsyttävänkin tarkka, että keneltäkään ei joulupöydästä vaan jää mitään roskiin laitettavaa. Että meille kyllä kelpaa kaikki jämät! Mun vanhempien kinkkua vahtasin ja kuolasin, ja tehokkaalla kuolaamisella siitä irtosikin sitten aikamoinen siivu meille. (Olihan meillä siis omakin kinkku, mutta se n.3 kg hävisi parempiin suihin muutamassa päivässä.)
Soppa365 -sivuilta löytyi herkullinen karamellipossun ohje, ja voi vitsit mutta tuli hyvää. Nälkäisenä en jaksanut tuota thai-kastiketta keitellä ihan siirappiseksi saakka, mutta nam nam, kyllä kastike maustoi kinkun vähän löysempänäkin.
Laitoin ohjeeseen sulkuihin mausteet joita en käyttänyt, kun niitä ei kotosalta löytynyt. Hyvää tuli ilman niitäkin.

Karamellipossua joulukinkun jämistä


600 g kypsää joulukinkkua
öljyä vuoan voiteluun

Thaikastike:
2 rkl limenmehua
(1 sitruunaruoho)
2 dl kasvislientä
1 rkl kalakastiketta
2 rkl soijakastiketta
(1 tähtianis)
3 kokonaista neilikkaa
1½ dl palmu-tai fariinisokeria (käytin kookossokeria)

Tee thaikastike. Purista limetinmehu ja hienonna sitruunaruoho. Mittaa aineet sokeria lukuun ottamatta kattilaan. Kiehauta ja lisää sokeri. Keitä miedolla lämmöllä noin puoli tuntia tai kunnes kastike on paksuuntunut siirappimaiseksi. Siivilöi kastike.
Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen.
Voitele uunivuoka öljyllä. Revi joulukinkku haarukkaa apuna käyttäen ohuiksi säikeiksi uunivuokaan. Vaihtoehtoisesti voit leikata kinkun 1 cm:n kuutioiksi. Lisää thaikastike ja sekoita. Paista nyhtökinkkua uunissa 10–15 minuuttia, kunnes se saa ruskean värin ja hieman rapean pinnan.

Kinkut ennen kastikkeen lisäämistä ja uuniin menoa.


Meillä liha päätyi hampurilaisten väliin. Ja hampparisämpylät tein TÄLLÄ hyväksi havaitulla ohjeella. Tähän sai helposti hukattua perunalaatikon jämät. Nämä on kyllä ehdottomasti parhaat hampurilaissämpylät mitä olen ikinä tehnyt / syönyt. Ja helppo tehdä. Älkää pelästykö tekovaiheessa, kun tuo taikina on aika jämäkkää. Ajattelin, että siitä tulee ihan kivikovat sämpylät. Mutta päin vastoin. Kun muistatte vaan sinnikkäästi nostattaa ensin taikinaa ja sitten niitä sämpylöiksi pyöriteltyjä taikinapalloja. Leivoin samalla vähän enemmän sämpylöitä ja nyt niitä on pussillinen myös pakastimessa.
Hamppareiden teko tyssää yleensä siihen, että en tykkää niistä kaupan valmiista sämpylöistä. Mutta nyt ollaan taas askeleen lähempänä seuraavaa hampparipäivää!




Hampurilaisten väliin päätyi kinkun lisäksi salaattia, tomaattia, suolakurkkuja, punasipulia, Aurajuustoa, paholaisenhilloa sekä Aiolia. 😋 Ihan kuin ravintolassa, mutta vähän vielä parempaa.... 😉


tiistai 2. tammikuuta 2018

Extempore reissu Naantaliin ♥


Ensinnäkin, erittäin hyvää uutta vuotta 2018 ♥

Palataan silti vielä hetkeksi vuoteen 2017. 😊 Meillä oli molemmilla vapaapäivä lauantaina, ja päätettiin jo ennen joulua, että silloin lähdetään koko konkkaronkka ajeleen johonkin. Ja kuinka ollakaan löysimme itsemme yhdestä lempikaupungeistamme, Naantalista. Kävimme viime juhannuksena syömässä Naantalissa ja jo silloin sanoin, että haluan pikaisesti tulla uudestaan ja ottaa kameran mukaan. Kierrellä ja kaarrella ympäri kaupunkia kaikessa rauhassa. Ja nyt vasta siihen tarjoutui tilaisuus. 


Olipa hassua nähdä kaupunki niin hiljaisena. Yleensä sieltä saa rannan lähettyviltä etsiä parkkipaikkaa aika kauan. Nyt parkkipaikat loistivat tyhjyyttään ja kaikki parkkimaksuautomaatitkin olivat huppujen suojissa talvehtimassa. Eikä ihmisiäkään juuri vastaan tullut. 


Naantalin vanhakaupunki on kyllä jotain ihan älyttömän kaunista! ♥ Aina se hurmaa olemuksellaan. Kävi siellä mihin vuoden aikaan tahansa. Mutta jotenkin tykkäsin kyllä enemmän tästä hiljaisesta ja tyhjästä Naantalista, kuin siitä ihmisiä täynnä olevasta, turistirysä Naantalista. 



Miten en ollut ajatellutkaan, että Naantali on näin kaunis joulukaupunki?!? Olen kuullut, että Porvoota on kovin kehuttu, mutta miksei Naantalia.... 😏 Ihania jouluisia koristeita, paljon pieniä yksityiskohtia, tunnelmallisia valoja ♥ 



Päätin joulukuussa, että vuonna 2018 haluan tai siis oikeastaan mun on PAKKO päästä käymään joulukuussa Rovaniemellä. Haluan päästä kunnon joulutunnelmaan. Mutta nyt ehkä saatankin perua puheeni, ja lähteä viikonloppumatkalle Naantaliin. 


Jotenkin siinä jouluista tunnelmaa nauttiessa joka solulla alkoi tehdä mieli glögiä. Ja huomattiinkin, että Föribaari oli auki ja kyllähän tälläiseen aikaan melkeinpä joka paikassa glögiä tarjoillaan. Päätimme kuitenkin ensin käydä kävelemässä ja viedä koira autoon ja sitten käydä ihan rauhassa nauttimassa glöksät.


Vaikka pääosin viihdynkin maalla asumassa, kaikessa rauhassa, ilman naapureita kyljessä, niin täytyy myöntää että jos rahapussi sen sallisi, niin voisin kyllä tuonne Naantalin vanhaan kaupunkiin muuttaa. Etenkin rantatalot oli niin kauniita, että ei niistä meinannut silmiä saada irti.


Vanhastakaupungista noustiin Rakkaudenpolkua pitkin Kuparivuorelle. Polku on saanut nimensä jo 1800-luvun alussa, kun venäläiset sotalaivaston upseerit kohtasivat Naantalin tyttöjä polulla.


Kuparivuorelta on kyllä komeat näkymät merelle ♥


Vanhassakaupungissa olisi kävellyt vaikka kuinka kauan. Taloissa ja niiden pihoilla on paljon pieniä yksityiskohtia, joita ei huomaa, ellei keskity eteenpäin paahtamisen sijaan ympäristöön.


Mutta glögihammasta alkoi lopulta kolottaa niin kovin, että lähdettiin kävelemään autoa kohti ja vietiin koira sinne hetkeksi huilaamaan. Föribaarin ulkotiloissa oli muutama koira, eli sinne olisi varmasti Viskikin ollut tervetullut. Mutta kun oltiin jo koko päivä oltu reissussa, todettiin, että Viskin on mukavampi jäädä autoon huilaamaan.


Päivä alkoi jo hämärtyä kun kävelimme kohti Föribaaria. Hämäryys teki kaupungista vaan entistä kauniimman tunnelmallisine jouluvaloineen ♥


Ja saatiinhan me ne glögit ♥ 
Ja maistuikin pirun hyvälle niin tunnelmallisessa ympäristössä, reippaan kävelylenkin jälkeen. 


Förissä istuskellessamme huomasimme että kyllähän tässä nälkäkin alkaisi jo vähän olla. Käytiin vielä ennen lähtöä syömässä herkulliset pasta-annokset Hasta la Pastassa. Nam 😋 
Tälläisiä extempore reissuja arjen keskelle lisää kiitos ♥