torstai 24. toukokuuta 2018

Välimeren lihapullavuoka (ja vähän kevätkuulumisia)


Heipä hei pitkästä aikaa ja mitä parhainta toukokuuta kaikille! 💗 
Mihin tää aika taas on vieriny...?! Öölannin reissusta palattua en ole vielä kertaakaan malttanut istahtaa koneen ääreen. Sen verran upeilla keleillä meitä on nyt koko toukokuu hellitty. Osa reissukuvista ja -tarinoista on vielä käymättä läpi, mutta palaillaan niihin sit taas (viimeistään) syksyn pimeinä tunteina. Nyt raahasin läppärin saunan terassille ja pakotin itseni hetkeksi istahtamaan sen ääreen ja miettimään että mitä ihmettä sitä on tullut koko toukokuu oikein touhuttua.

No ainakin testasin tänään piiiitkästä aikaa uutta ruokaohjetta. Ohjeen bongasin alunperin K-ruoan Instagram -sivuilta, ja koska niin moni kommentoi kuvaan, että oli ollut erittäin maistuva ruoka, niin pakkohan sitä oli testata. Ja se olikin kyllä hyvää! Kaveriksi lihapullavuoalle tein veneperunoita. Ne valmistui näpsäkästi yhtä aikaa uunissa. Lihapullavuoan ohjetta muuntelin ainostaan sen verran, että lihapulliin lisäsin hieman mausteiden määrää ja kasviksia pistin yhden kokonaisen kesäkurpitsan sekä yhden munakoison puolikkaiden sijaan. Tässä ohje niinkuin minä sen tein.

Välimeren lihapullavuoka


1 sipuli
 1 pieni kesäkurpitsa
1 rs (250 g) kirsikkatomaatteja
1 munakoiso
1 tlk Pirkka pizzakastiketta
½ prk Pirkka salaattijuustokuutioita suolavedessä
½ ruukkuatuoretta basilikaa

Lihapullat:
700 g nauta-sikajauhelihaa
1 kananmuna
1½ tl suolaa
n. 1 tl mustapippurirouhetta
3 tl kuivattua basilikaa

Kuori ja viipaloi sipuli. Huuhdo kasvikset ja kuutioi kesäkurpitsa sekä munakoiso. Yhdistä kaikki kasvikset uunivuokaan ja sekoita joukkoon pizzakastike.
Paista kasviksia 200 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia.
Sekoita sillä aikaa jauheliha, kananmuna ja mausteet kulhossa. Pyörittele massasta reilun kokoisia lihapullia.
Asettele lihapullat kasvisten päälle ja ripottele pinnalle valutetut salaattijuustokuutiot. Paista vuokaa vielä noin 15 minuuttia, kunnes lihapullat ovat kypsiä.
Lisää vuoan päälle tuoretta basilikaa. Tarjoa esim. tuoreen leivän kanssa. 



Jaa että mitä muuta ollaan tehty toukokuun aikana...?

...No ainakin grillattu muutamaankin otteeseen. 
Kaasugrilli paloi kirjaimellisesti puhki viime syksynä, joten nyt ollaan kiltisti palattu käyttämään taas pallogrilliä. Viskin mielestä tämä on enemmän kuin hyvä asia, koska nyt pystyy paremmin vahtimaan, että mitä siellä grillissä oikein paistuukaan!


...Öljytty pihakalusteita. 
Ja öljyttävää riittää vielä vaikka millä mitalla. Olen odotellut, että koululaiset alottaa kesäloman ja saisin vähän "orjatyövoimaa" käyttööni. 😉


..laskettu venettä ja käyty vähän veneilemässä. 
Omaa venettä ei vielä tänä(kään) vuonna ole, jos soutupaattia ei lasketa, mutta onneksi on ihmisiä lähipiirissä jotka veneen omistavat.


...juhlittu rakkaan Viskin 4vee synttäreitä💙 


..ihasteltu kukkivaa kirsikkapuuta. 


..laskettu laituri taas vesille.


..tehty vähän pihahommia ja samalla puuvenekin sai kauan kaipaamansa kivetyksen ympärilleen.

 
..yritetty päästä sopuun voikukkien kanssa. 😁 Mahduttaskohan me jo tänä kesänä kaikki samalle tontille...?!


..käyty onkimassa vähän silakkaa 🐟 Ja nimenomaan vähän, koska ahti ei ollut älyttömän suopea meille tällä kertaa. Mutta saatinpahan kuitenkin noin reilun kilon verran silakkaa.


..sekää savusteltu ja halstrattu itse kalastettuja silakoita 😊😊


...että sellasta kaikkea. 
Mitäs teidän muiden kevääseen on kuulunut? 🌞

keskiviikko 2. toukokuuta 2018

Kevätreissu Öölantiin, osa 3.


Vappuaattoaamu (maanantai) valkeni upean aurinkoisena. Säätiedotuksesta olimme kyllä jo tsekanneet, että ilta tuo tullessaan kovaa sadetta ja mahdollisesti myös ukkosta. Senpä takia pitikin lähteä heti aamusta liikkelle, jotta ehtisi vielä aurinkoisessa kelissä vähän katselemaan paikkoja.



Ensimmäisenä kävimme katsomassa Böda Sand - nimisen leirintäalueen, johon mökiltämme oli matkaa vain muutama hassu kilometri. Böda Sandin rantoja sanotaan Öölannin Rivieraksi. Eikä suotta. Tästä kyseisestä leirintäalueesta olin lukenut, että on erinomaisen siistinä pidetty. Ja se piti kyllä täysin kutinsa. 



Alue oli iso kuin mikä. Siellä oli vesipuistoa, Golf-kenttää, minigolfkenttää, ravintolaa ravintolan perään, oma kauppa jne jne. Vähän kuin pieni kylä keskellä ei mitään. Leirintäalue oli juuri auennut muutama päivä aiemmin, mutta suurin osa kaikista kaupoista ja ravintoloista oli vielä suljettuna. Haastattelimme henkilökuntaa ja he sanoivat, että kovin sesonki alkaa vasta juhannuksesta. 



Oli hauska mennä käyskentelemään rannalle, kun ei tarvinnut juuri muita ihmisiä väistellä. Jonkun verran asuntoautoja ja -vaunuja oli, mutta väki taisi vielä nukkua siihen aikaan kun me olimme liikekannalla. 



Koirille oli molemmissa päissä hiekkadyynejä omat rantansa. Tosin oli aika huonosti merkattu, koska meille ei ainakaan selvinnyt missään vaiheessa, että annoimmeko Viskin juosta oikeassa paikassa. Mutta ajattelimme, että koska rannalla ei muita ole, niin ei siitä mitään haittaa voi kelleen olla jos toinen vähän revittelee. Ja Viskihän rallatteli, oikein vapun kunniaksi! 😊



Böda Sandista suuntasimme kulkumme hieman alaspäin saarella. Isäntä meni kalaan ja me mentiin Viskin kanssa taas tutkimaan yhtä leirintäaluetta. Löttorp Camping oli sen verran ränsistyneen näköinen paikka, että tyydyttiin vain kävelyyn hiekkabiitsillä sekä dyynien takana menevillä poluilla. Polkujen laudoitusta oli ilmeisesti saanut rahoituksin tukea, koska lautoihin oli painettu ihmisten ja yritysten nimiä. Tämän biitsin hyvä puoli oli se, että myös koirarannat oli selkeästi merkattu.




Tässä saimmekin nautiskella päivän aikalailla viimeisistä auringonsäteistä. Olimme ihmetelleet kovia jyrähdyksiä aina välillä. Koska Öölannissa on muutamia louhoksia, ajattelimme että ehkä niissä tehdään räjäytystöitä. Kunnes ukkosrintama sitten saavutti meidät, ja tajuttiin että ukkonenhan se jyrähteli niin kovin, että maa oikein tärisi. Eipä ole tuollaistakaan tullut ennen koettua. Kaloja ei vesisade haitannut, mutta tulipa vain niin kovin pieniä sinttejä. Siellä ne nyt jatkavat kasvuaan meressä.



Koska mun ja Viskin on vähän ilkeää lenkkeillä kovassa ukkosmyrkyssä, päätimme lähteä saaren pohjoisosista etsimään aurinkoa. Mutta myrskyhän oli ehtinyt jo sinnekin. Långe Erik -majakkakin oli sukeltanut sumuverhon taa. 



Pohjoisesta päätimme lähteä saaren länsipuolelle ihmettelemään mitä sieltä löytyisi.
Sieltä löytyi tyynempi ja hieman kuivempi keli. Hassua miten nämä vesi-ja ukkoskuurot voivatkin olla niin paikallisia. Isäntä pääsi hetkeksi heittelemään, ja minä pääsin kuvamaan. 



Ja valokuvaaminen jatkui myös päästessämme raukki -alueelle. Hienoimmat raukit on ehdottomasti Gotlannissa, mutta kyllä näitä Öölannin raukkejakin ihan mielellään pällisteli. Kivet olivat vaan sateen jälkeen niin märkiä ja liukkaita, että edes hyvän valokuvan toivossa ei viitsinyt lähteä raukkien päälle ja väleihin pomppimaan. 



Raukki-alueella sain myös kuvattua elämäni ensimmäiset salamat! 😍 Olipa muuten hankalaa yrittää saada niitä tallennetuksi kameralle. Aika monta huti laukausta tuli ennen näitä kahta onnistunutta. 



Sattuipa muuten ajomatkalle myös hieno vanha silta.



Ruotsissa vappua juhlitaan kokkoa polttaen, tanssien ja laulaen. Mutta koska ilma ei ollut kuin morsian eli vettä tuli taivaan täydeltä niin paljon kun vaan tulla voi, tyydyimme katselemaan kokon polttoa autosta. Tai oikeastaan kokon sytytysyritystä. Vettä tosiaan tuli niin paljon, että oli hieman hankalaa saada sitä syttymään. Mutta täytyy antaa pointsit ruotsalaisille siitä, että sitkeästi perheet menivät sadetamineissa ihastelemaan kokkoa, kaatosateesta huolimatta.



Me painelimme möksälle juhlimaan vappua uusilla perunoilla ja itsetehdyillä lihapullilla. Nam 😋 Voisi sen vapun kai huonomminkin viettää.