maanantai 16. toukokuuta 2022

Välimeren kanaa & kaalisalaattia


Päivitykset raahaa taas vähän perässä. Pikkuneidin päikkärien nukkumiset elää vähän omassa tahdissaan (tai ei kai tuon ikäisellä vielä ihan niin säännöllistä rytmiä olekaan) ja jos on huonosti nukuttu yö takana, sitä menee itsekin mielummin päikkäreille neidin nukkuessa kuin päivittää blogia. Nyt on kuitenkin hyvät yöunet takana ja kotikin (edes vähän sinne päin) siivottu, joten saa hyvällä omalla tunnolla keskittyä blogiin.

Tämä ruoka oli meidän äitienpäivän illallinen ja kyllä olikin ruoka tämän äidin mieleen, nam! 😋 Ohje on bongattu Makuja kotoa -blogista. Tätä voi tarjota myös vaikkapa riisin tai pastan kanssa, mutta halusin tehdä enemmän ravintola-annosta muistuttavaa ruokaa joten tein perunakiekkoja. Aa että... 😍 Ei olisi yhtään hävettänyt tarjota tätä vieraillekaan. 

Välimeren kana


500 g kanafileitä
voita paistamiseen
suolaa
mustapippuria
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
3 dl ruokakermaa
1 kanaliemikuutio
1/2 prk tomaatti-paparikapestoa (Pirkka)
200 g pehmeää fetajuustoa
aurinkokuivattua tomaattia


Leikkaa kanafileet kahteen palaan. Silppua sipuli ja valkosipuli. Kuumenna pannulla voita ja ruskista fileet nopeasti molemmin puolin. Nosta uunivuokaan ja ripottele päälle suolaa ja mustapippuria.
Lisää pannulle voita ja kuullota sipuleja. Lisää kerma, kanaliemikuutio, pesto ja fetajuusto. Voit jättää hieman fetajuustoa koristelua varten. Anna kastikkeen poreilla hiljalleen 5 minuuttia ja kaada se kanojen päälle. Paista 200-asteisessa uunissa n. 20 min. Koristele fetajuustolla ja aurinkokuivatulla tomaatilla.



Ja kylläpä saa taas tehtyä hyvää kaalisalaattia kun on tarjolla uuden sadon kaalia. Nämä kaalisalaatit on siitäkin kivoja, että tällaisen saa tehtyä aina jääkapin aineksista, kunhan vaan se kaali löytyy kotoa. Ei aina tarvitse sekaan laittaa majoneesia tai kermaviiliä, mutta nyt tein tällaisen version. 

Kaalisalaatti


1 pieni uudensadon kaali
3 porkkanaa

Kastike:
majoneesia (sopivasti)
1 rkl valkoviinietikkaa
1 rkl sitruunanmehua
1 tl valkosipulijauhetta
suolaa ja mustapippuria

Raasta kaali ja porkkana. Sekoita kastikkeen ainekset keskenään ja lisää kaali-porkkanasalaattiin. Anna maustua pari tuntia ennen ruokailua.

Ja nyt äkkiä juomaan vielä kupillinen kahvia rauhassa ennen neidin heräämistä... ❤ 

Mukavaa alkanutta toukokuista viikkoa!


maanantai 9. toukokuuta 2022

Mokkapalat vatkattavalla kuorrutteella


Jeee, sain leipoa ekan kerran tytön syntymän jälkeen! 😍 Minulle leivonta on mahtavaa hermolepoa - ainakin silloin kun ei ole mikään pakko leipoa. Pakko on itselleni aina vähän huono motivaattori. Tytön eno perheineen oli tulossa käymään ja se oli riittävän pätevä syy leipoa. Ja mokkapalat on aina takuuvarma juttu, kun kylään on tulossa lapsia. 

Tämän ohjeen olen bongannut Tarun taikakakut -blogista. Pohja on Tarun omalla reseptillä, kuorrutteen ohje sen sijaan on alunperin Pullahiiren blogista. Tämä oli ihanan erilainen mokkapalaohje, varmasti teen toistekin. Käytetyn voin määrä tuntui toki vähän hurjalta, mutta kyllähän se niin on, että hyvä leivonnainen koostuu yleensä runsaasta määrästä voita ja sokeria. 😁

Mokkapalat vatkattavalla kuorrutteella
pellillinen


Pohja:
3 kananmunaa
3,75 dl sokeria
200 g sulatettua voita
2 dl maitoa
5½ dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
2 rkl kaakaojauhetta

Täyte:
300 g voita
½ dl vettä + 1 tl pikakahvijauhetta
4 dl tomusokeria
4 rkl kaakaojauhetta

Pohjaa varten vatkaa munat ja sokeri. Yhdistä kuivat aineet keskenään. Sulata voi ja lisää sinne kylmä maito. Lisää muna-sokerivaahtoon vuorotellen kuivia aineita ja nesteitä.
Paista 200 asteessa 20 minuuttia.
Valmista kuorrute vatkaamalla huoneenlämpöinen voi yhdessä hieman jäähtyneen kahvin kanssa. Lisää tomusokeri ja kaakaojauhe. Vatkaa kuorrutteen ainekset keskenään ja levitä jäähtyneen piirakan päälle.
Koristele strösseleillä.



Meillä meni eka äitienpäivä vähän sekavissa fiiliksissä. Lauantaina kantautui tieto, että minun mamma ja lapsemme isomamma on nukkunut pois! 😭💔 Osasimme tätä tietoa odottaa, mutta silti se tuntui niin kovin pahalta. Onneksi ehdimme käydä tyttöä hänelle näyttämässä. Mamma kärsi muistisairaudesta, mutta jäi hyvä muisto meidän viimeisestä kohtaamisesta, sillä tuntui siltä että hän kuitenkin tunnisti kuka olin. Ja tyttömme kanssa hän alkoi heti keskustella! ❤ Voi mamma - kyllä niin tulee ikävä sitä reissaavaa, huolehtivaa, leipovaa, touhuavaa mammaa. Toivottavasti oma tyttäremme saa nauttia molempien mammojensa olemassa olosta vielä piiiiiitkän ajan! 🙏💗



Mulla oli ajatus leipoa äitienpäivän aamupalalle jotakin hyvää suolaista herkkua, mutta pari huonosti nukuttua yötä teki sen, että mielummin valitsin sohvalla loikoilun kuin leipomisen. Mutta mieheni kuitenkin valmisti pekoni-parsa ja munakas aamiaisen. 😍 Iltapäivällä kävimme vielä kakkukahvilla mun vanhempien luona. Toisen mamman, eli mieheni äidin luona menemme käymään vasta tällä viikolla. Toivottavasti äitienpäivälahjatkin olisivat siihen mennessä tulleet. Voi posti kun vähän kestää asioiden Suomen sisällä kulkeutua... 🙈

Ihanaa äitienpäivää kaikille vielä näin jälkikäteen! ❤ 

(toki itse olen enemmän sen kannalla että äitienpäivä ja isänpäivä on joka päivä - ei vain kerran vuodessa)

keskiviikko 4. toukokuuta 2022

Vappupäivän katkarapuleivät


Eka vappu pienenä perheenä - se sisälsi muun muassa lenkkeilyä, syömistä, sohvalla köllöttelyä, veneen keulamoottorin asennusta (mieheni toimesta), kiukuttelua, väsymystä, epäonnistuneen grillausyrityksen, saunomista vuoroissa, hampaiden kiristelyä, naurua, sylittelyä - niistä aineksista oli meidän vappu tehty. Varmaan ihan perusainekset vauvaperheessä! 😁 Ollaan jo ainakin kuuden vuoden ajan vietetty vappu vesillä, joten siihen tuli nyt suurin muutos, ehkä sit ensi vappuna ollaan jo koko perheen voimin vesillä (ja Viskikin toivottavasti vielä ensi vuonna mukana remmissä). ❤


Vappuaattoaamuun herättiin kaikki vähän väärällä jalalla huonosti nukutun yön jälkeen, mutta onneksi vappupäivän aamuna fiilis oli kaikilla jo parempi. Sen takia oli itselläkin enemmän fiilistä laittaa vähän jotain parempaa aamupalapöytään. Olen jo kauan haaveillut laivalle pääsystä osittain ihan vaan katkarapuvoileipien tähden 😅 ja koska nyt ei viitsi ihan vielä tuon taniaisen kanssa lähteä mihinkään, niin tuotiin ruotsinlaiva hetkellisesti omaan kotiimme. Taustalle soimaan "laivamusiikkia" (joka oli yhtä kuin kasariradio) ja sit vaan kasaamaan katkisleipiä.



Leivät sisälsivät:
 ⧫ kaura-paahtoleipää
 ⧫ voita
 ⧫ jääsalaatinlehtiä
 ⧫ keitettyä kananmunaa
 ⧫ katkarapuja
 ⧫ majoneesia
 ⧫ sitruunan siivuja

Nam nam 😋

Sain mieheni siskolta tytön syntymän jälkeen piccolo-pullollisen kuoharia ja nyt oli hyvä hetki korkata sekin. Kyllä oli hyvää, mutta kyllä kihahti hattuunkin se yksi lasillinen... 😬 Onneksi tytsy nukkuu aamuisin yleensä 3 tunnin päikkärit niin oli aikaa saada pää teräväksi ennen tytön heräämistä.



Tein lisäksi itselleni kerrosjogurtin Valion mangojogurtista, Piltti mangososeesta ja Paulunsin granolasta. 



Ja jälkkäriksi oli Salosen pikkumunkkeja. Maistui kyllä enemmän donitseilta kuin oikeilta kunnon munkeilta, mutta anyway, hyviä ne oli silti. Ei jaksanut alkaa vääntämään itse munkkeja sen takia että syöt pari niitä. Veikkaan että kun tuo tyttö tuosta kasvaa, ja toivottavasti innostuu myös leipomisesta, saadaan vielä monet munkit paistella yhdessä. 



Että sellainen vappu meillä. Mitenkäs sun vappu meni? 🎈

sunnuntai 1. toukokuuta 2022

(Ikimuistoinen) peltilihapiirakka


 Heh 😁 tämän peltipiirakan valmistuksen muistan varmaan ikuisesti. Olin edellisiltana ottanut voitaikinalevyn jo sulamaan jääkaappiin ja keittänyt riisin sekä kananmunat valmiiksi. Yöllä heräsin muutaman kerran kirpakoihin supistuksiin ja aamulla olikin kiire alkaa paistamaan jauhelihaa ja väsäämään piirakkaa valmiiksi. Jotenkin oli sellainen fiilis, että juuri tänään tulee lähtö synnärille, mutta piirakan leipomistahan ei väliin jätetä koska se oli puolittain tehty ja taikinakin oli sulamassa. 😄 Niinpä tämä piirakka on tehty kivulla ja säryllä ja onneksi muutaman palan ehdin sitä maistamaankin, koska seuraavaan ruokailuun oli piiiitkä aika. Eli tämän piirakan voimalla on saatettu tytsy maailmaan. (No ehkä siihen vaadittiin myös muutama kannustava sananen rakkaalta mieheltäni... ❤)

Ohje on napattu Myllyn parhaan sivuilta. Joskus olen kokeillut tehdä itse tuon taikinankin, mutta totesin että valmistaikinalla pääsee älyttömän paljon helpommalla eikä makukaan ole ollenkaan huono. 

 Peltilihapiirakka
pellillinen


1 iso voitaikinalevy 500 g (pakaste)

Täyte:
1 l vettä
1 dl puuroriisiä
2 kananmunaa
250 g jauhelihaa
1 sipuli
½-1 tl suolaa
1/4 tl valkopippuria
½ tl mustapippuria
½ tl paprikajauhetta

Voiteluun:
kananmunaa

Ota taikina sulamaan huoneenlämpöön n. 1½ tuntia ennen leivontaa (tai ota taikina jo edellisiltana sulamaan jääkaappiin).
Kiehauta vesi, lisää riisi ja kypsennä 15 minuuttia. Valuta lävikössä.
Keitä kananmunat koviksi, n. 9 minuuttia. Kuori ja hienonna ne haarukalla.
Ruskista jauheliha. Lisää joukkoon hienonnettu sipuli ja mausteet. Kypsennä muutaman minuutin ajan.
Sekoita jauhelihaseos, riisi ja kananmunat keskenään.
Kauli taikina puolet ohuemmaksi suorakaiteen muotoiseksi levyksi. Levitä täyte puolelle taikinalevystä. Käännä toinen puoli piirakan kanneksi ja painele reunat hyvin toisiinsa kiinni.
Voitele piirakan pinta kananmunalla ja pistele kanteen haarukalla reikiä.
Paista 225 asteisen uunin alatasolla noin 30 minuuttia.


Tämä piirakka olisi ollut omiaan vaikka vappu-piknikille, mutta vappu meni jo. Mutta jos on suunnitelmissa äitienpäiväbrunssi / -piknik, niin sopiihan tämä sinnekin. Kylkeen joku herkullinen ja raikas salaatti, niin avot! 👌 Piirakan voi helposti leikata jo kotona sopiviksi annospaloiksi, sillä piirakka pysyy erittäin hyvin kasassa. Ja sopii syötäväksi niin kylmänä kuin lämpimänäkin. 


Tiedättekö muuten mikä on parasta siinä että imettää..? Saa tai oikeastaan PITÄÄ syödä ihan pirusti. Ja sehän sopii minulle! 😁 Olen piruuttani kuvannut omia aamupalojani, koska siinä on ateria josta en tingi koskaan. Huomatkaa itkuhälytin aamiaispöydällä! 😂 Tytsy nukkuu yleensä ekat päikkärit aina pihalla, koska aamupalan syötyäni lähdemme Viskin ja vaunujen kanssa aamulenkille. Kelitkin ovat onneksi olleet meidän puolella. 🌞

perjantai 29. huhtikuuta 2022

Pääsiäinen 2022


 Täytyy sanoa, että pääsiäinen meni tänä vuonna vähän "kuplassa", en edes oikein tajunnut että elettiin pääsiäisaikaa. Yleensä on tullut leivottua jotakin pääsiäisleivonnaisia, joka omalta osaltaan on viritellyt pääsiäisfiilikseen. Nyt leipominen vähän jäi, vaikken keittiöstä ihan kokonaan malttanutkaan pois olla. 


Meillä kävi pääsiäislauantaina kylässä ystäviä sekä tytön setä ja täti perheineen ja toinen mammoista. Ja pääsiäismaanantaina kävi mun vanhemmat. Muuten ollaan ihan vaan rauhoituttu kotiin ja opeteltu vähän tutustumaan toisiimme tuon uuden perheenjäsenen kanssa.


 

Kärrylenkkejä on tehty heti kotiutumisesta saakka. Tai mun ulkoilua vaunujen kanssa ei lenkkeilyksi alkuun voinut kutsua. Menetin synnytyksen yhteydessä yli 2 litraa verta, jonka johdosta hemoglobiini laski lähelle 60. Eli olo ei vieläkään ole ihan timanttinen. Vauvan kyllä jaksan hoitaa ja kodinhoitokin jo sujuu, mutta maratonia en ihan vielä lähtisi juoksemaan. 😁


Kotipihalla on ollut aikamoiset kevättulvat taas. Viskissä on kova piteleminen ettei mene ajamaan sorsia rannasta niin että ui vielä varmuudeksi muutaman metrin niiden perässä. Vesi on turhan kylmää vielä uimishommiin. Tai ainakin tuollaisen vanhan miehen nivelille käy kovasti tuo kylmässä vedessä lotraaminen.


Pääsiäissunnuntaina tehtiin ruokaa muurikan kanssa, koska miksipä ei - ulkona keli oli mitä mainioin. Tänä vuonna kyllä pääsiäisen lomailijoita hellittiin aurinkoisilla keleillä. 💛


Ja minä sain maistaa raskauden jälkeisen ensimmäisen omenasiiderin - *slurps* 😋 sitä olin odottanut. Suu napsasi pitkin raskausaikaa kylmän ja hapokkaan omppusiiderin perään ja vaikka tiesin, että eipä siitä yhdestä siideristä olisi vauvalle haittaa ollut, niin periaatteestakaan en sitä juonut. Mutta sitä paremmalle se nyt maistui! 😁


Pääsiäisen jälkeen meillä kävi rakas ystäväni, Kuvaus Jonnalan Jonna ottamassa meidän neidistä newborn -kuvat. Olimme ERITTÄIN tyytyväisiä kuviin! ❤ Onneksi ne otimme, jää hauska muisto sekä meille vanhemmille että neidille itselleenkin. Viskiä vähän harmitti kuvaustilanne, kun hänen lampaantaljansa varastettiin rekvisiitaksi. 😂


Ja huomenna juhlittaisiin sit jo vappua... APUA - mihin tää aika oikein menee. Tai siihen että syötä, vaihda vaippa, sylittele, nukuta ja toista sama monta kertaa päivässä. Ajan kulua ei oikein edes huomaa, kun elää vähän erilaisessa rytmissä tällä hetkellä. Veikkaan siis että meidän tämän vuoden vappu ei eroa muista päivistä millään tavalla. Paitsi ehkä jossain välissä syödään nakkeja ja perunasalaattia ja ehkä otetaan lasillinen kuohuvaa. Koska VAPPU ja elämä muutenkin hymyilee! 🎈😍


En halua lähteä juhlimaan
mihinkään hämärään kuppilaan.
Avaan kevääseen ikkunan,
siihen kukkakimpun asetan.
Lasillisen helmeilevää kohotan
Sulle hauskaa Vappua toivotan!
Birgit Ahokas

perjantai 15. huhtikuuta 2022

Onnea ja iloa 3,6 kiloa ❤

Hän on vihdoin täällä - Koivurannan uusin tulokas 
Meiän pieni rinsessa 💗
 
 

Eilen kotiuduttiin ja nyt olisi edessä kaiken muun uuden lisäksi eka yhteinen pääsiäinen 🐰

Kaikki ei mennyt ihan kuin Strömsössä, mutta pääasia että tuo typykkä voi hyvin ja äiti kyllä toipuu hiljalleen.


Etenkin kun kotona on tällä hetkellä niin hyvä palvelu, että voi keskittyä vaan olennaiseen. ❤ Tähänhän vois vaikka tottua...

Viskillä ja kissoillakin on riittänyt ihmeteltävää tulokkaassa. 🐶🐱🐱


Mitään ruokajuttuja ei taida hetkeen olla blogiin tulossa, mutta josko ehtisin ihan muuten vaan kuulumisia kirjoitella.

Ihanaa pääsiäistä kaikille 🐣 

(meiän Kinder-munassa oli tänä vuonna ihan täydellinen yllätys) 😍



perjantai 8. huhtikuuta 2022

Kinkku-munakasrulla


Tätä munakasrullaa tein jo pari viikkoa sitten. Leivinuunissa oli muhimassa possun lapa, ja koska halusin että se on kunnolla muhinutta, en viitsinyt lihaa ottaa liian aikaisin uunista ja oli pakko kehitellä jotakin muuta syömistä lounaalle. Tämä munakasrulla salaatin kanssa oli sopivan kevyt, mutta kuitenkin täyttävä lounas. Yleensä tulee munakasrullat tehtyä jauheliha täytteellä, mutta kyllä vaan tämä kinkkuinen versiokin teki kauppansa.

 Kinkku-munakasrulla


Pohja:
6 kananmunaa
4 dl maitoa
1 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1 tl oreganoa

Täyte:
1 pss savukinkkusuikaleita (250 g)
1 paprika
n. 15 cm pätkä purjoa
1 sipuli
200 g ranskankermaa
n. 1 rkl voita
n. 100 g juustoraastetta
1 tl suolaa
mausteita, esim. paprikajauhetta, mustapippuria

Sekoita kulhossa kananmunat ja maito. Lisää vehnäjauhot hiljalleen koko ajan sekoittaen.
Lisää suola ja oregano.
Anna taikinan turvota sen aikaa kunnes uuni on lämmennyt 200 asteeseen.
Kaada taikina leivinpaperin päälle reunalliselle uunipellille. Paista 200 asteessa uunin keskitasolla noin 20 minuuttia.
Valmista täyte sillä aikaa. Pilko purjo, sipuli ja paprika. Ruskista voi pannulla ja lisää purjo, sipuli ja paprika.
Anna kasvisten hetki freesaantua ja lisää joukkoon savukinkkusuikaleet ja ranskankerma. Lisää myös mausteet ja juustoraaste. Anna hautua hetken aikaa.
Ota pohja pois uunista. Levitä täyte tasaisesti pohjan päälle. Paista vielä 200 asteessa noin 5 minuuttia. Anna jäähtyä hetki ja kääri sitten rullalle kääretortun tapaan. 



Olen saanut itseni uimaan vähän syvissä vesissä sen vuoksi kun lasketun ajan ylityksestä tulee jo kohta 2 viikkoa eikä meininkiäkään että jotain tapahtuisi.
Yleensä itsellä ei oman päänupin kanssa ole ollut ongelmia, mutta ilmeisesti hormonit (?) saavat tällaisenkin mukavan jutun aikaiseksi että sitä alkaa kehitellä kaikenmoisia ajatuksia päässään.
Olo on fyysisesti hyvä edelleenkin, mutta tosiaan päänuppi prakailee välillä ja pahasti.
Olen kehittänyt kauhean stressin siitä, että vauva tulee olemaan niin iso syntyessään, että joko hän vahingoittuu syntyessään pahasti tai minä vahingoitun häntä synnyttäessä pahasti jne jne jne. Pitäisi vaan jollain konstilla taas luottaa omaan kroppaan ja lapseen että hän kyllä syntyy kunhan on valmis siihen. Ja luottaa myös kätilöihin/lääkäreihin, että hekin tietävät mitä tekevät. 



Lenkit Viskin kanssa ovat olleet kultaakin kalliimpia pään nollaamisen kannalta. ❤ Tosin tänään ongelmaksi koitui se, että normaalit lenkkipolkumme olivat aikamoisen vesikaaoksen vallassa. Ei käy kateeksi ihmisiä, jotka asuvat sellaisen tien päässä, jossa tie joutuu veden valtaan aina näin kevät / tulva-aikaan. 



Tällainen sateinen keli ei muutenkaan ole Viskin suosikkikeli ulkoilulle. Mitä vanhemmaksi hän tulee, sitä herkemmin sadekeleillä ei nokkaa ulos pistetä. Onhan se kamalaa kun korvat kastuvat 😂 mutta myös jalkojen kastelu vesilätäkössä on ihan nou nou tälle herralle. Vaikka uimisesta ja luttaamisesta muuten tykkään, niin ojiin ja vesilätäköihin häntä ei saa. 

Toivotaan viikonlopulle edes hetkistä auringon pilkahdusta 🌞 (niin taivaalle kuin omaan mieleenkin) 💛 eikä sekään yhtään huono juttu olisi jos se yksi "alien" suostuisi pikkuhiljaa tulemaan tähän maailmaan tuolta lämpöisestä kelluskelemasta! 😁😇🙏

tiistai 5. huhtikuuta 2022

Äärettömän hyvä ja helppo kinkku-kesäkurpitsapiirakka (pellillinen)


 Kuinka satuinkin Tarun blogissa törmäämään tähän suolaisen piirakan ohjeeseen, nimeltä Lindan illanistujaispiirakka. Pohjan ohje kuulosti niin tutulta ja tajusin, että tämähän on meidän luotto-ohje ollut jo jonkin aikaa, mutta enpä ole tiennyt että alkuperäinen ohje johtaa Pirkan resepteihin. Me ollaan siis 👉TÄLLÄ ohjeella tehty peltipiirakkaa jo useamman vuoden ajan. En oikeastaan ole ihan hirveen usein enää edes pizzaa leiponut, koska tämä ohje on niin äärimmäisen helppo ja herkullinen. Nyt tuli sit kokeiltua myös tuota alkuperäistä ohjetta, kiitos Tarun ❤ ja tämäkin oli ihan äärimmäisen hyvää. Hyvin erilaista kuin tuo tekemäni jauheliha-peltipiirakka, joka muistuttaa enemmän pizzaa. Tämä alkuperäinen peltipiirakka resepti sen sijaan on ihan piirakan makuinen. Tätä aion testata uudemmankin kerran, mutta täytteitä muunnellen. Tosin tykkäsin tästä kinkku-kesäkurpitsa-kirsikkatomaatti-feta -täytteestäkin ihan äärimmäisen paljon. Hiukan muokkailin minäkin tuota täyteohjetta alkuperäisestä enemmän omaan makuun sopivaksi. Tee sinäkin siis juuri sellainen täyte joka mätsää omiin makumieltymyksiin. 

Kinkku-kesäkurpitsapiirakka
(pellillinen)



Pohja:
3 dl kaurahiutaleita
3 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
2 tl leivinjauhetta
2 kananmunaa
3/4 dl öljyä
3 dl vettä

Täyte:
1 sipuli
250 g savupalvirouhetta
1 rs (250 g) kirsikkatomaatteja
1 pienehkö kesäkurpitsa
100 g fetajuustoa
4 dl ruokakermaa
3 kananmunaa
150 g juustoraastetta
rouhittua mustapippuria
1 tl suolaa
2 tl kuivattua oreganoa

Sekoita pohjataikinaa varten kulhossa kaurahiutaleet, vehnäjauhot, leivinjauhe ja suola. Lisää joukkoon nopeasti sekoittaen öljy, munat ja vesi. Sekoita taikina juuri ja juuri sekaisin - taikina saa olla hyvin löysää. Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun reunalliseen uunipeltiin ja levitä tasaiseksi.
Pilko sipuli, tomaatit ja kesäkurpitsa haluamasi kokoisiksi paloiksi. Ripottele nämä sekä kinkku pohjan päälle. Laita näiden päälle puolet juustoraasteesta. Sekoita keskenään kerma, munat ja täytteen mausteet. Kaada seos täytteiden päälle. Lisää lopuksi päälle loput juustoraasteesta.
Paista 225 asteessa 30 minuuttia.



Ja samalla oli tietenkin tehtävä myös tätä superherkullista 👉 jauheliha-peltipiirakkaa. 😋



Ja tiedoksi että vauva viihtyy edelleen tiukasti mahassa. 😂 Toki en ihmettele ettei halua tähän maailmaan juuri nyt syntyä, kun katsoo ikkunasta ulos. Takatalvihan sieltä tulla paukkasi tänne etelään... Blaah, olin jo niin valmistautunut pitkään ja lämpimään kevääseen. Joku puhuu ilmastonmuutoksesta ja kelien lämpenemisestä ja tämä talvi on tuntunut pitkältä kuin nälkävuosi.



Tänään kuulimme myös vähän surullisia uutisia, kun saimme tietää että mieheni suvusta yksi suuri persoona oli siirtynyt ajasta iäisyyteen... 😥💔 Kävelin iltasella ulkona kameran kanssa ja yhtäkkiä aurinko pilkisti pilvien takaa ja siinä yksikseni puhelin, että nyt tämä sukulaismies sai rauhan. Ja samalla tuli TODELLA kova tuulenpuuska joka heitti hetkellisesti lumet kasvoilleni, selvästi viestinä tuonpuoleisesta että sanani on kuultu. Nämä ovat aina niitä lohdullisia hetkiä, kun tietää että toinen on päässyt johonkin paikkaan jossa on hyvä olla. ❤



Tämä on vaan juuri niin tätä elämää isolla E:llä, että suvusta yksi vetää viimeisen hengenvedon ja samalla odotamme kuumeisesti että suvun uusin tulokas saisi vetää sen ensimmäisen hengen vedon.... ❤