maanantai 24. tammikuuta 2022

Appelsiinilotta 💛


 Olen tainnut appelsiinilotan tehdä viimeksi yläasteella köksän tunnilla, eli jo oli aikakin tehdä uudestaan. 😁 Nyt on appelsiinit ollut monessa kaupassa tarjouksessa ja niitä on tullutkin syötyä aika tavalla. Lemppari iltapalani tällä hetkellä onkin appelsiinit kreikkalaisessa jogurtissa chian-siemenillä maustettuna. Joten tämä appelsiinilotta jälkkärinä oli oikeinkin mieluinen. Ensi kerralla vaan vähennän liivatelehtien määrää. Kuusi on mielestäni makutuloksen kannalta hieman liikaa, vaikka lotta pysyikin hyvin kasassa leikattaessa. Ehkä 4-5 liivatelehteä olisi sopiva määrä. Ja sokerin määrässäkin olin hiukan liian nuuka. Yleensä en rahkoihin lisää sokeria ollenkaan, vaan marjojen / hedelmien tuoma sokeri riittää. Mutta tässä olisi saanut olla sokeria hieman ripausta enemmän. Mutta veikkaanpa että tätä tulee tehtyä toistekin, joten ehkä saan muokkailtua reseptiä seuraavalla kerralla enemmän omaan makuuni sopivaksi.

Appelsiinilotta


3 appelsiinia
250 g maitorahkaa
2½ dl vispikermaa
oman maun mukaan tomusokeria
2 tl vaniljasokeria
6 liivatelehteä
½ dl appelsiinimehua

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Kuori ja appelsiinit ja leikkaa kaksi appelsiinia siivuiksi. Vuoraa sopiva kulho ensin tuorekelmulla ja sitten appelsiinisiivuilla. Paloittele kolmas appelsiini pieniksi paloiksi. Vaahdota vispikerma ja sekoita joukkoon maitorahka ja appelsiinipalat. Makeuta rahkaseos tomusokerilla ja mausta vaniljasokerilla.
Kuumenna appelsiinimehu kiehuvaksi ja liuota siihen liivatteet. Anna liivateseoksen hetki jäähtyä ja kaada se sitten ohuena nauhana koko ajan sekoittaen rahkaseoksen joukkoon.
Kaada seos kulhoon ja tasoita pinta. Laita appelsiinilotta jääkaappiin, kunnes hyytelö on hyytynyt. Kumoa appelsiinilotta tarjoiluvadille ja poista tuorekelmu. 


Tämä on kyllä siihen malliin hyvin kadonnut jääkaapista, että taisi itse lotan tekijä kaikesta huolimatta tykätä tästä. 🙈 Tai toki tällä hetkellä tosiaan tekee kauppansa kaikki missä on appelsiinia. Moni on kysellyt että onko ollut jotain raskausajan mielitekoja, mutta en ainakaan itse ole pistänyt merkille että olisi mitään mielitekoja ollut sen enempää kuin normaalistikaan. Mulla menee aina niin, että innostun jostain hedelmästä / kasviksesta / marjasta aivan hullun tavalla ja syön kiintiöni parissa viikossa täyteen ja vaihdan seuraavaan. 😂 Nyt on menossa siis appelsiinikausi. Mielenkiinnolla odotan mikä on seuraava. Tosin runsas C-vitamiinin tankkaus tällaisena flunssakautena on ihan hyväkin juttu. 


Eilinen sunnuntai oli ihan täysin lepopäivä - IHANAA. Äänestyspaikalla käymistä lukuunottamatta. Pitkästä aikaa pääsin päiväsaunaankin. 


Luksusta. ❤

Näillä eväillä uuteen viikkon - oikein mukavaa tammikuun viimeistä kokonaista viikkoa! 😊

lauantai 22. tammikuuta 2022

Talouskoulun klassikkolihapiirakka


 Tänne blogin puolelle ei olekaan pitkään aikaan ilmestynyt yhtään suolaisen piirakan ohjetta. Ja se johtuu osittain siitä, että melkeinpä viime aikoina on tullut tehtyä vain tätä meidän suosikkia, 👉 peltipiirakkaa. Se on niin ihanan helppo ja nopea valmistaa. Ja tietää että tulee takuuvarmasti hyvää. Mutta aina välillä pitää kuitenkin testailla uusiakin reseptejä. Pinterestissä silmiini osui Design Hima -blogin resepti klassikkolihapiirakasta. Muistan samanmoiseen ohjeeseen törmänneeni myös Mimmin blogissa ja silloin jo tuumanneeni, että tätä pitää ehdottomasti testata. No nyt kun jääkaapissa oli kummipojan jäljiltä vielä yksi purkki maitoa (me emme maitoa juo), niin tämähän oli erityisen oiva "maidonhävityspiirakka". 😁

Sen takia olen mieltynyt tuohon peltipiirakkaan, kun se pohja on niin helppo tehdä. Ei tarvitse kuin sekoittaa aineet keskenään ja lusikan tai veitsen kanssa levittää taikina pellille. Mutta myös tämän piirakan pohja yllätti helppoudellaan. Oli nopea tehdä ja levityskin onnistui jauhojen avulla todella helposti. 

Klassikkolihapiirakka
pellillinen


Pohja:
150 g voita
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 prk kermaviiliä

Jauhelihatäyte:
400 g jauhelihaa
2 isoa sipulia
2 valkosipulinkynttä
2 porkkanaa
1 punainen paprika
½ tl mustapippurirouhetta
3 tl paprikajauhetta
1½ tl suolaa
n. 4 rkl tomaattipyrettä

Kuorrutus:
400 g maustamatonta sulatejuustoa
4 dl maitoa
4 munaa

Pohjaa varten sekoita leivinjauhe ensin jauhoihin. Sekoita sen jälkeen pehmeä voi joukkoon. Lisää kermaviili nopeasti sekoittaen. Älä vaivaa liikaa, muuten taikina sitkistyy. Laita taikina jääkaappiin täytteen valmistuksen ajaksi.
Ruskista jauheliha, lisää raastettu porkkana ja pilkotut sipulit sekä paprika. Hauduta hetki ja lisää mausteet.
Kuumenna maito ja sulata siihen juusto. Anna jäähtyä hetki ja lisää kananmunat. Sekoita tasaiseksi.
Kauli tai levitä taikina käsin uunipellille leivinpaperin päälle. Kannattaa käyttää korkealaitaista uunipelliä, sillä täytettä tulee runsaasti. Lisää pohjan päälle jauhelihatäyte ja lopuksi kuorrutus tasaisesti pohjan päälle.
Paista 200 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia. HUOM! Kuorrutus tuppaa ruskistumaan herkästi, joten tarkkaile paistumista.


Päätettiin aloittaa perjantaiaamu istahtamalla rauhallisesti yhdessä saman aamiaispöydän ääreen. Normaalisti arkisin siinä on myös molempien työkoneet vieressä, joita tulee samalla aamupalaa syödessä seurailtua. 



Päätin myös paistaa aamupalalle pekonia ja munakokkelia. 😋 Ihana aloittaa välillä myös arkiaamu näin. 


Oikein rentouttavaa viikonloppua kaikille! 🌞 Tämä päivä meneekin kuskaillessa "kostealle pilkkireissulle" lähtenyttä miestä. Josko huomenna saisi vaan maata sohvan pohjalla hyvällä omallatunnolla... 😇

torstai 20. tammikuuta 2022

Elämä on tässä ja nyt


 Havahduin yksi päivä ajatukseen, että mulla on hyvä olla just nyt, just tässä hetkessä. Aloin tätä ajatusta oikein pureksimaan. Se tuntui sen verran hyvältä, että oli pakko alkaa miettimään että mistä se oikein johtuu.

Jos mietitään esim. aikaa vuosi sitten, muistan kuinka suunnittelin tässä vaiheessa jo kovaa kyytiä kevättä ja mitä tehdään milloinkin. Silloin piti olla suunnitelmia, jotta jaksaa ns. arjen yli. Vaikka arjesta aina olen tykännyt, niin silti ne viikonloppujen ja lomien valopilkut auttoivat jaksamaan kiireisten ja vähän jopa tylsienkin arkipäivien ohi.




Mikä sit on muuttunut? Nyt ajattelen niin, että tätä samanlaista hetkeä ei tule enää toista. Ei tule enää tammikuun 20.päivää, jolloin saan vaan yksin löhötä sohvalla välittämättä mistään mitään ja vaan keskittyä siihen löhöämiseen ja vain itseeni. Ensi vuonna (toivottavasti) siinä on yksi löhöäjä sohvalla enemmän. Ei tule enää niitä arkipäivän iltasaunoja ihan kahdestaan, kun ei tarvitse välittää mistään, nauttia vaan saunan lämmöstä ja toisistamme. Tämä ajatus on saanut heräämään siihen, että elämästä pitää nauttia tässä ja nyt, koska en saa enää takaisin niitä jo elettyjä päiviä.




Toki omaa mieltäni virkistää myös tuleva pidempi tauko työnteosta. Vaikka tykkäänkin työstäni, väitän että tauko juuri tähän kohtaan tulee enemmän kuin tarpeeseen. Se on jopa lisännyt työmotivaatiota, kun tiedän että kohta saan hetken hengähtää työarjesta. Työnteko on nykyään niin hektistä, että pieni hengähdystauko ei olisi kenellekään pahitteeksi. Lomille yleensä ladataan sen verran odotuksia, että silloinkaan ei pysty täysin hengähtämään. Ja nyt tähän tietenkin joku besserwisser sanoo että ”äitiysloma ei ole mitään lomaa”, johon itse totean että loma töistä on minulle aina lomaa. Tiedän että arkeni tulee muuttumaan, mutta uskon että jos kaikki menee hyvin ja lapsi on kaikin puolin terve, niin arkemme muuttuu kyllä, mutta kunhan rutiineista saadaan kiinni niin todennäköisesti vaan odotetusti parempaan suuntaan.




Ennen oli niin, että etätyöpäivien jälkeen piti illaksi keksiä tekemistä, jotta pääsi välillä pois kotoa. Nyt olen enemmän kuin mielelläni vain ja ainoastaan kotona. Toki myös työpäivien jälkeinen väsymys aiheuttaa tämän osaltaan, mutta myös se, että kotonakin on enemmän kuin mukava olla.




Pakko vielä lisätä tähän osuva runo, jonka joskus olen Internetin syövereistä löytänyt. Olen tallentanut tämän itselleni, mutta ei valitettavasti mitään hajua kuka on näin hienon runon takana. Ilmoittautukoon jos joku tunnistaa omakseen. Toivottavasti tämä saa teistä ihan jokaisen miettimään omaa elämää ja jokaista arkipäivää hieman eri näkökulmasta. ❤ 


Rukous tästä päivästä

Kunpa en hetkeksikään unohtaisi mikä aarre sinä olet,
arkinen päiväni.
Auta minua oppimaan sinusta,
rakastamaan sinua,
nauttimaan sinusta,
siunaamaan sinua, ennen kuin päätyt.
Älä anna minun tuhlata sinua harvinaisen ja täydellisen
huomisen etsimiseen.
Auta minua elämään jokainen hetkesi iloiten,
sillä sinun kaltaisesi päivät saattavat loppua.
- tulee päivä, jona isken kynteni maahan tai
kätken kasvoni tyynyyn tai
kohotan käteni taivasta kohden ja
toivon yli kaiken, että
saisin sinut takaisin.  

 

 Tämän postauksen kuvat ovat viime viikonlopun pilkkireissusta kummipojan kanssa. 


tiistai 18. tammikuuta 2022

10 vuotta Koivurantalaisina ❤


Tänään tuli tasan 10 vuotta siitä, kun tehtiin kaupat nykyisestä kodistamme. Ja mehän innokkaina myös muutimme tänne heti samana päivänä. 😁 Kaikenlaista on ehtinyt sattumaan ja tapahtumaan 10 vuoden aikana tämän tontin sisäpuolella. Näistä nyt päällimmäisinä tuli ekaksi mieleen meidän häät, Jimin kuolema ja Viskin tulo perheeseen. Ja keväällä elämämme toivottavasti mullistuu taas ja saamme yhden tepsuttelijan lisää Koivurantaan. 
 

Toki myös koti ja pihat on kokenut aikamoisia muutoksia kymmenen vuoden aikana. Eikä niitä muutoksia oikein edes muista muuten kuin katselemalla vanhoja valokuvia. Nyt olisi taas tarkoitus tehdä pientä faceliftiä kotona. Puulattiat alkaa olla siinä kunnossa, että niistä tulee jo tikkuja jalkoihin. Tavoitteena olisi, että ennen kuin jonkunmoisia nimiäisiä meillä juhlitaan, lattioissa olisi uudet pinnat. Ja veikkaanpa että meidät tuntien homma taas vähän karkaa käsistä ja samalla tulee uusittua muitakin pintoja. 🙈


Välillä vanha talo ja iso tontti aiheuttaa harmaita hiuksia, koska tekeminenhän ei lopu ja rahanmeno on loputonta. Mutta etenkin tällaisinä omituisina aikoina on ollut erittäin suuri ilo asua kaukana kaikesta hullunmyllystä. Kun pitää uutiskanavat pimennossa niin on saanut jatkaa elämäänsä ihan normaaliin tapaan, kaikenmaailman viruksista välittämättä. Raitis ilma, sopiva määrä hyötyliikuntaa ja positiivinen mieli on pitänyt ainakin meidät terveenä! ❤


En tiedä onko tämä meidän loppuelämän koti, mutta nyt otetaan kaikki ilo ja potentiaali irti tästä paikasta! ❤ Molemmilla hieman siintäisi haaveissa uuden kodin rakentaminen, mutta sopivan tontin löytäminen ei olekaan ihan niin helppo projekti... 😳 Ehkä 10 vuoden päästä huomaamme että olemme vaan laittaneet yläkerran huonejärjestyksen uusiksi lisätilan saamiseksi ja edelleen asutamme Koivurantaa. 😁

Mutta onhan tämä lapsellekin aika unelma paikka kasvaa.❤

Kunhan vaan vanhemmat jaksavat aluksi juosta joka askeleella perässä, kun vesi kiehtoo takuuvarmasti... 😬

lauantai 15. tammikuuta 2022

Dominokakku 💙


 Vaihdoin syksyllä 2018 työpaikkaa, ja enpä olisi silloin uskonut, että uuden työn myötä elämääni astuu kolme erittäin ihanaa ja itselle hyvin tärkeää naista. ❤ Tässä porukassa saa olla täysin oma itsensä, kertoa ilot ja itkeä surut. Ollaan myös syksystä 2019 saakka tehty aina syysreissu, jolloin saadaan koko viikonloppu viettää yhdessä ja turista ihan rauhassa. Viime syksyn reissulla yksi porukastamme oli juuri jäämässä äitiyslomalle. Ja samalla reissulla itse pudotin pommin 😂 ja kerroin että saatan olla raskaana. Sillon en ollut vielä käynyt ekassa ultrassa, joten epäilys oli suuri, että voiko pelkkään raskaustestiin luottaa jos mitään oireita ei ole. Ja nyt ollaan siinä pisteessä, että ystävän lapsi on jo reilun parin kuukauden ikäinen ja itsellä alkaisi reilun kuukauden päästä äitiysloma. 🙈 Niin ne tilanteet muuttuu ja elää. Ja nyt oltiin tänään katsomassa ystävän pikkaista poikaa ekaa kertaa. 💙 Ja koska tuoreella äidillä taitaa olla kädet muutenkin täynnä työtä, niin lupasin leipoa meille kahvin kanssa jotakin kastettavaa. Ja koska juhlimme samalla toistemme näkemisen lisäksi uutta elämää, niin pakkohan kakkuun oli pienen poitsun kunniaksi saada jotain sinistä. 🐬

Kakun ohje on Mailiksen keittiössä -blogista. Olen hieman muokkaillut ohjetta, esim. vaaleanpunaiset hörhelykset vaihtuivat sinisiin. Tämä oli kyllä siitä mainio kakku, että liivatelehtiä ei tarvinnut käyttää ollenkaan. Vaikka en niiden käyttöä muutenkaan ole ongelmalliseksi kokenut, niin jää silti yksi työvaihe kokonaan pois. Ilman koristelua kakun tekoon meni ehkä n.15 minuuttia.

Dominokakku


Pohja:
150 g dominokeksejä
50 g voita

Täyte:
4 dl vispikermaa
250 g mascarponejuustoa
200 g Fazerin Dominosuklaata
150 g valkosuklaata

Koristeluun:
n. 100 g Dominokeksejä murusteluun ja koristeluun
1,5 dl vispikermaa
1 rkl sokeria
sinistä pastaväriä
vaaleansinisiä irtokarkkeja

Hienonna keksit. Sulata voi ja lisää keksimurut sen joukkoon.Painale keksimurut irtopohjavuoan (18 cm) pohjalle. Itse tykkään laittaa leivinpaperin pohjan päälle, jotta saan helpommin siirrettyä kakun tarjoiluastialle.
Aloita täytteen valmistus mittaamalla kulhoon kerma ja mascarpone, josta on valutettu mahdollinen ylimääräinen neste pois. Vatkaa yhdessä kerma ja mascarponejuusto vaahdoksi. Hienonna veitsellä dominosuklaa mahdollisimman pieneksi. Lisää suklaamurut vaahdon sekaan ja sekoita kevyesti. Sulata valkosuklaa mikrossa, välillä sekoittaen. Lisää lopuksi sulatettu valkosuklaa ja vatkaa varovasti. Vältä liikaa vatkaamista, jotta rakenne pysyy hyvänä. Painele dominovaahto pohjan päälle ja tasoita pinta. Anna hyytyä jääkaapissa vähintään 3-4 tuntia tai yön yli.
Koristelua varten vatkaa kerma ja sokeri vaahdoksi. Ota vaahdosta puolet toiseen kulhoon. Lisää toiseen kulhoon tilkka sinistä pastaväriä ja sekoita. Hienonna keksit ja ripottele kakun päälle. Tämä on helpompi tehdä kun reunavuoka on vielä paikoillaan. Seuraavaksi poista vuoka ja tee pursotukset. Kaksivärisen pursotuksen saa laittamalla pursotinpussin toiselle puolelle sinisen vaahdon ja toiselle puolelle vaahdon ilman väriainetta. Koristele lopuksi kakku jäljelle jääneillä Dominoilla sekä vaaleansinisillä irtokarkeilla.




Oli muuten äärimmäisen vaikea löytää vaaleansinisiä karkkeja. Vaaleanpunaisia kyllä löytyi, mutta siniset oli kiven takana.


Kiitos ihanat Tsörppirinkiläiset että olette ❤❤❤

keskiviikko 12. tammikuuta 2022

Nougat-tiikerikakku


Nougatsuklaa on ihan yksi mun lemppareista. Sen takia en voinutkaan vastustaa kiusausta kun tämän kakun ohje osui silmiini. Kuivakakut on muutenkin oiva leivonnainen, koska ne ei vaadi sitä että ne pitäisi tuhota kerralla, vaan kestää pidempääkin säilytystä. Ja toki osan kakusta voi aina myös pakastaa (jos sitä vaan riittää pakastukseen saakka). Mulla on aina hyviä ideoita, että teen pakkaseen jotain vierasvaraa, mutta korkeintaan pullia ja sämpylöitä saattaa päätyä pakkaseen saakka. Kaikki muu tulee heti syödyksi.

Nougatkakun ohje on Kinuskikissan. 🐱

Nougat-tiikerikakku


4 dl vehnäjauhoja
2 dl mantelijauhoja
1½ tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
250 g voita (tai margariinia)
3 dl sokeria
3 isoa munaa (tai 4 keskikokoista)
3/4 dl maitoa
250 g nougatsuklaata, esim. Marabou Dubbel Nougat
2 rkl kaakaojauhetta

Voitele ja korppujauhota 2 litran vetoinen kuivakakkuvuoka. Jauhottamiseen käy korppujauhojen sijaan myös esim. mantelijauhot.
Sekoita kuivat aineet keskenään. Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kananmunat vaahdon joukkoon yksitellen. Lisää joukkoon vuorotellen maito ja kuivat aineet.
Sulata nougat mikrossa ja sekoita sekin taikinaan.
Erota kolmasosa taikinasta toiseen kulhoon. Sekoita siihen kaakaojauhe.
Lusikoi puolet vaaleasta taikinasta vuokaan ja tasoita pinta. Levitä sen päälle kaakaojauheella värjätty taikina ja sitten loput vaaleasta taikinasta.
Nostele taikinaa lusikalla, jotta taikinakerrokset sekoittuvat tiikerin raidoiksi. Tasoita pinta lopuksi ja vedä keskelle taikinaa vako, jolloin kakku kohoaa tasaisemmin.
Paista uunin alatasolla 175 asteessa noin 1 tunti. Suojaa kakku foliolla, kun pinta on saanut hieman väriä. Kumoa kakku vuoasta hieman jäähtyneenä.


Ja kannattaa tosiaan paiston aikana vähän tarkastella kakun kypsyyttä. Tuo meidän uuni taitaa vedellä jo ihan viimeisiään ja kakku oli uunissa n. 1h 20 min. Tunnin kohdalla kakku oli vielä melkoisen raaka keskeltä.




Vähän on ollut joulun jälkeen sellainen fiilis, että mikään makea ei maistu. Muuta kuin hedelmien makeus. Mutta kai sitä voi palasen kakkua maistaa kahvin kanssa. Tai ehkä toisenkin...jos kolmannenkin... Tämä oli nimittäin NIIIIIIIN törkeen hyvää! 😋




Kävin vuoden alussa sokerirasitustestissä ja sokeriarvot oli onneksi kaikki ihan viitearvoissa. Mutta hemoglobiinin pirulainen on mennyt aika matalaksi. Mulla oli lähtötasokin jo aikamoisen heikko. Olen harrastanut verenluovutusta ihan siitä saakka kun täytin 18 vuotta, ja olisi ehkä pitänyt tajuta pitää pidempi tauko verenluovutuksessa, mutta eipä sitä ole voinut tietää että omaan päähän pätkähtäisi edes ajatusta omasta lapsesta ja sitä kautta mahdollisesta raskaudesta. Mitä enemmän on ikää tullut, niin sitä hitaammin hemoglobiini on lähtenyt nousemaan luovutusten välissä.




Nyt otin käyttööni sit lisäraudan. Se ei ilmeisesti hemoglobiinia pysty tässä tilanteessa juurikaan nostamaan, mutta jos edes auttaisi siihen että ei tämän enempää laske. Kyselin vähän ystäviltä suosituksia mikä olisi hyvä lisärauta, ja peukkuja nousi vain ja ainoastaan nestemäiselle rautavalmisteelle. Aloitin nyt tällä Floradixillä. Sisältää raudan lisäksi B-ja C-vitamiinia. Neuvolasta opastettiin ottamaan rautaa jopa 100 mg vuorokaudessa. Määrä kuulosti sen verran hurjalta, että oli vähän pakko ottaa selvää onko noin suuren rautamäärän syönnissä järkeä. Ja tästä löytyikin paljon tutkimustietoa, että lisäraudan syöminen on kaksiteräinen miekka. Liian suuret rautamäärät elimistössä toimivat happiradikaaleina vaurioittaen soluja. Sen takia kannattaakin panostaa siihen, että ottaa vähän vähempiä määriä rautaa, mutta käyttää sellaista valmistetta joka olisi hyvin imeytyvää. Ja toki huolehtii myös siitä että ottaa raudan oikein, eli ei esim. kahvin ja maitotuotteiden kanssa, jotka haittaavat imeytymistä. Toki en ole mikään lääkäri, mutta oman kehon kuuntelulla pääsee varmasti jo pitkälle. Ja jos mammani olisi vielä tolkuissaan, hän kehottaisi syömään suuret määrät persiljaa. 🌿❤ Eli ehkä tuppaan varmuudeksi lähes jokaiseen ruokaan joko persiljaa tai pinaattia.

maanantai 10. tammikuuta 2022

Broileri-pastasalaatti (tämän hetken lemppari)


Tätä salaattia tuli tehtyä jo pitkin syksyä useammankin kerran. Samainen salaatti on päätynyt myös useamman kerran evääksi miesten kalareissuihin. Useasti tulee pyynnöstä tehtyä heille eväät mukaan viikonlopuksi, niin ei mene suotta kalastukselta aikaa ruuanlaittoon. Syksyn laiskan päivitystahdin vuoksi tämä on vaan jäänyt tänne blogiin kirjaamatta, mutta nyt on puute korjattu.

Tein tätä salaattia taas viikonloppuna ja sain samalla kuvat otetuksi. Yleensä laitan salaatin joukkoon vielä kirsikkatomaattejakin, mutta niitä ei nyt sattunut kotoa löytymään. Siksi laitoin tomaatit myös ohjeeseen sulkuihin.


Broileri-pastasalaatti


1 pkt broilerin fileepihvejä
250 g gnocchi-pastaa (raakana)
1 punainen paprika
1 keltainen paprika
½ kurkku
1 prk (235 g) persikan puolikkaita (säilyke)
rucolaa
1 prk (200 g) salaattijuustokuutioita
(250 g kirsikkatomaatteja)

Kastike:
n.1½ dl majoneesia
1 prk kermaviiliä
1 tl currya
ripaus suolaa
½ tl paprikajauhetta

Kypsennä broilerin fileepihvit. Mikäli käytät maustamattomia pihvejä, mausta niitä esim. suolalla, currylla ja paprikajauheella.
Keitä pasta kypsäksi pakkauksen ohjeen mukaan. Jäähdytä sekä pasta että broilerit.
Pilko muut ainekset ja tee majoneesi-kermaviilikastike.
Paloittele myös broileripihvit ja sekoita kaikki ainekset keskenään. Anna maustua hetki.

Meillä oli tosiaan 7-vee kummipoitsu kylässä torstaista lauantaihin ja kaikenlaista kivaa tuli touhuttua. Vähän erilaista meininkiä meidänkin arkeen aina kun nuo kummilapset ilahduttavat vierailuillaan. 


Tuli kolattua jää esiin ja mini Patrik Laine pääsi esittelemään taitojaan.

 


Ja tietenkin pojat on poikia - pulkka mopon perään ja menoksi. 

 

Buzziakin tuli jälleen pelattua. 


Meidän Viskelsson ei ole tunnetusti enää hetkeen ollut lapsivieraiden ystävä, mutta tällä kertaa meni vierailu erittäin hyvin. Viski ei välittänyt kummipoitsusta tuon taivaallista. Paitsi kun mentiin kylille lenkille, niin Viski kyllä piti huolen että poitsua pulkassa ei lähesty kukaan. 👮


perjantai 7. tammikuuta 2022

Loppiainen 2022 (ja Härkätulet)


 Loppiainen, tuo pitkään aikaan ainoa arkivapaa - senpä takia siitä pitikin ottaa kaikki ilo irti. Kovasta pakkasesta huolimatta pakkasimme autoon pilkkikamat ja suuntasimme auton nokan kohti merenrantaa. Tarkoituksena mennä tsekkaamaan mikä on jäätilanne merellä. 


Itseäni vieraalle jäälle meneminen hirvitti sen verran, että päätin jättää pilkkimisen tällä kertaa väliin ja keskityin valokuvaamiseen. Lähistöltä löytyi upea Angelniemen kirkko, joka oli tietenkin pakko käydä tsekkaamassa. 


En harrasta kirkossa käymistä, mutta tällaiset pienet kyläkirkot kiehtovat silti kovasti. Samoin kuin hautausmaat. On kiva kuljeskella ja miettiä millaisia tarinoita piiloutuu vanhojen hautakivien taa. Taas ihastelin samaa, mitä esim. Kustavin hautausmaalla, että hautakiviin on merkattu vainajan ammatti. Angelniemen hautausmaalta löytyi paljon mm. laivureita. Yhden laivurin hautakivestä löytyi upea purjelaivakin. 


Ja nämä pienet enkelit olivat niin kiehtovan näköisiä. Lohdullisia, ja jotenkin jopa kujeellisia. 


Mikäpä näissä maisemissa on vietellä viimeistä leposijaansa ❤


Onneksi pilkkijäilläkin oli onnistunut päivä ja saalistakin tuli hieman kotiin tuomisiksi. 


Tältä reissulta olikin kova kiire kotiin, koska loppiaisena sytytellään Vanhan Härkätien varteen loppiaistulet eli härkätulet. Loppiaisestahan alkaa Härkäviikot. "Loppiaiselt ei ole tietoa juhlapäivist, on vaan arkiviikkoi." Eli härkäviikkoja.


Mekin kannoimme kortemme kekoon ja sytytimme roihut tien varteen oman tontin osuudelta. Lisäksi sytytimme pihalle muutamat tulet. 


Tänä vuonna saimme onneksi nauttia lumisesta loppiaispäivästä, jolloin tuletkin tulivat enemmän oikeuksiinsa. 


Ja saimme myös kummipojan luoksemme viettämään loppuviikkoa, joten varmasti paljon vilinää ja vilskettä tiedossa! 😁