torstai 23. toukokuuta 2019

Pitakolmiot brunssille


Palatakseni ajassa vähän taaksepäin ja pääsiäiseen. Tässä viimeinen brunssiohje, eli pitakolmiot. Jotakin leipää piti brunssille keksiä. Ensin ajattelin, että haen kaupasta vain valmiita valkosipulipatonkeja, mutta oma vaivansa on siinäkin kun lähtee täältä maaseudulta kauppaan. 
Ohje on Kaakao kermavaahdolla -blogista. Nämä keräsivät kovasti kehuja. Sen lisäksi siis että olivat helppoja tehdä, olivat nämä myös herkullisia. Puolet taikinasta tein oliivikolmioita ja puolet fetakolmioita. 

Pitakolmiot
n.20 kpl


3 dl vehnäjauhoja
2 tl kuivahiivaa
1 tl suolaa
2 rkl turkkilaista jogurttia
1 dl lämmitettyä maitoa
3 rkl oliiviöljyä
5-6 isoa vihreää oliivia
fetajuustoa kuutioina

Mittaa vehnäjauhot, kuivahiiva ja suola taikinakulhoon. Sekoita joukkoon jogurtti ja maito. Vaivaa taikinaa huolellisesti kunnes siihen syntyy kunnon sitko. Lisää oliiviöljy ja jatka taikinan vaivaamista.
Pilko oliivit ja feta pieniksi ja vaivaa ne taikinan sekaan. Kohota taikinaa jauhotetulla pöydällä liinan alla 1 tunnin ajan.  
(Koska en halunnut oliiveja kaikkiin kolmioihin, en vaivannut niitä taikinan sekaan, vaan lisäsin oliivit ja fetat vasta loppuvaiheessa päälle.)
Kaulitse kohonnut taikina hieman alle 1cm paksuiseksi levyksi, paloittele taikinasta taikinapyörän tai veitsen avulla kolmioita. Asettele kolmiot leivinpaperilla vuoratulle pellille, sihtaa päälle kevyesti jauhoja ja kohota liinan alla vielä noin puoli tuntia
Paista pitakolmioita 210 asteessa 10 minuuttia tai kunnes kolmiot saavat hieman väriä pintaan.

Pitakolmioiden päälle olisi sopinut tosi hyvin joku tuorejuusto tai itse tehty levite, mutta näin brunssilla menivät kyllä ihan sellaisenaan.

Tässä vielä vähän brunssikuvia pääsiäiseltä. 
Ensi vuonna tämäkin perinne saa toivottavasti taas jatkoa! 💛 


Ja brunssihan sisälsi mm.
✦ Lämminsavulohta
✦ Graavilohta
✦ Savulammasta
✦ Kahteen kertaan marinoitua possua
✦ Lihapullia
✦ Keitettyjä kananmunia
✦ Keitettyjä perunoita
Pinaatti-orzopastasalaattia
Persikka-kinkkusalaattia
Katkarapu-avokadococktaileja
✦ Pita-oliivikolmioita
✦ Juustoja ja viinirypäleitä
✦ Jälkkäriksi mansikka-vaniljarahkaa
Trooppinen juustokakku

Toivottavasti en unohtanut mitään.... 🙈

Ja suurin osa herkuista oli siis mun äidin tekemiä. ❤
Minä tein vain nuo joissa on linkki mukana!


Ja brunssiseurassa ei edelleenkään ole mitään valittamista.
Kuvissa toki vain nelijalkaiset. Lisäksi oli kasa kaksijalkaisia ❤


tiistai 21. toukokuuta 2019

Keväinen Öölanti, osa 2


Lupailin viime viikolla lisää kuvia Öölannin reissulta, joten tässä niitä tulee. 

MERITAIMEN on syyllinen siihen, että me kerta toisensa jälkeen löydämme itsemme Öölannista. Tämä vuosi oli poikkeuksellinen siinä mielessä, että ensimmäistä kertaa minäkin kalastin siellä. Olen aina sanonut että minua ei niihin kahluuhommiin saa 🙈 mutta älä koskaan sano ei koskaan. Viime kesänä kalastuskärpänen puraisi niin kovin, että nyt kiinnostaa kyllä kaikki erilaiset kalastamisen muodot.



Haettiin Kalmarin XXL:stä mulle kahluupöksyt ja ystävä lainasi kahluukengät (kiitos Kati ❤) ja ei muuta kuin reisiä myöden mereen. 
Ja sehän oli jännää, välillä vähän pelottavaakin, hauskaa ja kovin koukuttavaa touhua. Ja aika raskasta. Etenkin tällaiselle vielä vähän "kömpelölle" kahlaajalle.


Eikä siellä meressä ihan turhan takia seisty ja viskottu uistinta ulapalle.



Kaksi mertsaria sain ylös saakka. Yhden karkuutin ja yhden sain seuraamaan uistinta, mutta se ei halunnut tarrata kiinni. Hyvä saalis siis tällaiselle aloittelijalle. 💪
Isoin saalis oli tuo alla olevassa kuvassa näkyvä 65 cm. Ottipelinä toimi koko reissun ajan kotimainen Vekkuli- uistin. 👍

Enhän minä sieltä olisi mitään kalaa saanut ilman tuota loistavaa opasta eli omaa aviomiestäni. Jos olisin omatoimisesti mennyt etsimään meritaimenta, niin siellä etsisin edelleenkin. Se on vähän sama kuin etsisi neulaa heinäsuovasta jos ei yhtään tiedä mitä tekee.



Oli muuten jännä fiilis seistä meressä ja huomata, että hyvin hyvin utelias hylje tulee suhteellisen lähelle ihmettelemään, että olemmekos mahdollisesti samoilla kala-apajilla! 😁 Harmi kun en uskaltanut kameraa pitää mukana vedessä, olis saanut hauskoja kuvia.



Ja saatiinpas me tällä reissulla myös elämämme ensimmäiset nokkahauet. Tuli oikein tuplatärpillä. Nämä ovat kuulemma Virossa suurta herkkua savustettuna. Ei kokeiltu, kun ei ollut savupönttöä mukana. Olis kyllä joskus ihan mielenkiintoista maistaa. Hauskan näköinen otus se joka tapauksessa on pitkän nokkansa kanssa! 😀


Koska valokuvaaminen jäi nyt vähän kalastuksen jalkoihin, oli kalapaikkaa vaihdettaessa aina hyvää aikaa kuvailla. Ja bongailla mm. eläimiä.

Öölannissa ei ole sellaista "kaniongelmaa" kuin Gotlannissa, mutta kyllä sielläkin niihin törmäsi. Yks aamu näimme Viskin kanssa lenkillä ollessa sellaisen ehkä max 15 cm korkean, pikimustan kaninpoikasen. Oli aika söpö! Olisin voinut jopa harkita adoptoivani sen. Mutta tuntuu vähän turhalta kasvattamalla kasvattaa Viskille potentiaalista saalistettavaa... 🙈


Ja pääsin sentään pikaisesti kuvaamaan myös Pohjois-Öölanin majakan, Långe Erikin. Ensimmäistä kertaa nähtiin majakkasaarella lampaat, joten sen vuoksi Viski ei tällä kertaa sinne tullut ollenkaan. Ja kelikin siellä oli aika karsea, joten kalastuksetkin jäi tällä kertaa väliin. Tosin ymmärsin myös, että tuo pohjoinen on sen verran haastava paikka kahlata, että olisin sen ehkä muutoinkin jättänyt suosiolla väliin.


Jos on Suomenkin luonto kaunista, niin kyllä on Öölanninkin ❤


Kiitos Öölanti - toivottavasti näemme taas ensi keväänä! ❤
Ehkä jopa vähän pidemmän reissun merkeissä.... 😉