torstai 11. lokakuuta 2018

Da Capo -juustokakku


Pikkupatukka Da Capo on yks mun suosikeista, Pätkiksen ja Jimin lisäksi. Da Capoa vaan ei ole tullut vielä koskaan käytettyä leivontaan.
Mutta nyt taidan kyllä käyttää uudemmankin kerran. Tämä oli ihan älyttömän, "moussemaisen" pehmeä kakku. Da Capo ei mitenkään hallitsevan kovin tässä maistunut. Jos haluaa lisämakua, niin suosittelen vaihtamaan tuosta maitosuklaasta vielä osan Da Capoihin.
Ohjeen löysin Makeaa elämää pilvilinnassa - blogista. Kiitos tuhannesti Anna!!!

Da Capo -juustokakku


Pohja:
175 g täytekeksejä (Domino)
60 g voita

Täyte:
3 liivatetta
130 g maitosuklaata
100 g Da Capoja
2,5 dl Flora Vanillaa
100 g maustamatonta tuorejuustoa
1½ rkl vettä

Hienonna pohjan keksit ja sekoita joukkoon sulatettu voi. Painele keksimuru irtopohjavuuan (halkaisija 20 cm) pohjalle.
Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen.
Paloittele suklaat mikron kestävään astiaan ja lorauta joukkoon tilkka Flora Vanillaa. Sulata suklaat mikrossa. Vatkaa loppu Flora Vanilla vaahdoksi ja lisää joukkoon tuorejuusto. Sekoita ja lisää joukkoon sula suklaa. Lisää kuumaan veteen liotetut liivatteet täytteen joukkoon. Levitä täyte keksipohjan päälle ja anna hyytyä jääkaapissa vähintään 4 tuntia.
Koristele Da Capoilla ja sulatetulla suklaalla.



Muistatte ehkä kun viime vuonna juuri ennen joulua kirjoitin kirjeen joulupukille. Jos ette muista, niin voitte käydä lukaisemassa kirjeen TÄSTÄ.


No siis pukkihan ei tuonut mun miehelle uutta työpaikkaa, uudet työtehtävät toisessa yksikössä kuitenkin. Mutta omaksikin yllätykseksi, se olen minä joka vaihdan työpaikkaa. Tänään oli vika päivä nykyisessä, jossa viihdyin muutamaa kuukautta vaille 10 vuotta. Maanantaina alkaa uudet työt ja uudet haasteet, jippii!! 😍 Ja tästä syystä siis tämän kakunkin leivoin. Se meni työkavereille "viimeiseksi leipomukseksi". 😁



Ja kuulkaas, niin vaan kuultiin mun toive siitä joulun ihmeestäkin! Ystäväpariskunnalla on nyt ihana, pieni ja pippurinen TYTTÖ! Hän taitaa itse asiassa juurikin tänään täyttää kokonaiset 7 vkoa! ♥
Olen kyllä ihan superonnellinen ystävieni puolesta!!!! 💗


Tuo terveysjuttu ei sitten olekaan mennyt ihan niin putkeen. Viskin nivelongelmat ja hyvän ystävän vakava sairastuminen....Viskin jutut nyt on joten kuten hallinassa, mutta ystävän sairastuminen on kyllä vetänyt olon aika avuttomaksi....


Mutta nautitaanhan elämästä ja tehdään just niitä juttuja mitä oikeasti halutaan tehdä!! ♥
Siksipä me lähdemmekin koko perhe (paitsi kissat) merelle viikonlopuksi! 🐟

maanantai 8. lokakuuta 2018

Ekoilua: DIY pyykinpesujauhe


Haja-asutusalueille tuli uusi jätevesilaki, joka loi velvotteita pohjavesi-ja ranta-alueilla asuville. Jätevesijärjestelmien tulee olla lain asettamien vaatimusten mukaisessa kunnossa 31.10.2019 mennessä. Tässä on hirveästi paikkakuntakohtaisia eroja, mitä jätevesijärjestelmältä vaaditaan. Täällä meidän asuinpaikkakunnalla riittää, että ns. lokavedet menevät umpisäiliöön ja ns. pesuvedet menevät maasuodattamoon. Hyvin monella paikkakunnalla vaaditaan, että myös pesuvedet menevät suoraan umpisäiliöön. Meillä on pihalla tämä kyseinen maasuodattamo. Jonkin verran on nyt tullut opiskeltua asioita liittyen maasuodattamon toimintaan. Ja monessa lähteessä muistetaan mainita, että tärkein asia tässäkin olisi se, että kaikki taloudessa käytetyt pesuaineet olisivat mahdollisimman luontoystävällisiä.


Ja siksipä tässä onkin asialle ryhdytty tekemään jotain. Eniten tulee lutrattua tiski-ja pesuaineiden kanssa. Käsitiskiaine on jo kauan sitten vaihdettu Ecoverin tiskiaineeseen. Ja konetiskissä mulla on LV:n fosfaatiton konetiskitabletti. Pyykinpesussa olen käyttänyt myös Ecoverin nestemäistä pesuainetta. Mutta se on melkoisen kallista tavaraa, joten onneksi löysin internetin ihmeellisestä maailmasta mielenkiintoisen pyykinpesujauhe ohjeen. Olen nyt pessyt tällä kolme koneellista pyykkiä ja kyllä on tullut puhdasta. Mun vaaleanharmaiden verskojen puntit muistuttivat enemmänkin ruskeita puntteja, mutta nyt ne ovat taas hohtavan puhtaat.
Meillä toki pyykki ei koskaan ole mitään superlikaista, joten en tiedä miten se sellaista pesee, mutta peruspyykissä ainakin toimii paremmin kuin hyvin.


Se mihin kiinnitin huomiota tämän pesuaineen käytössä oli se, että nyt ei keittiöpyyhkeetkään olleet enää kivikovia pesun jälkeen. Eikä pesukoneen tiivisteisiin kertynyt mitään ylimääräistä sakkaa eikä "limaa". Lisäksi mm. lakanat olivat paljon sileämpiä kuin mitä yleensä ovat olleet pyykistä tultuaan.



Tarvittavat tuotteet tilasin Limepopin verkkokaupasta. Ostin kerralla vähän isommat satsit tarvittavia aineita, jotta ei tarvitse koko ajan olla tilailemassa. Silti ei tilaukselle ihan kauhean paljon tullut hintaa. Ainesosa luettelokin on hyvin lyhyt.
(Pyykinpesujauheen ohje myös Limepopin blogista.)

 

Pyykinpesujauhe 
n.0,8 kg

350 ml ruokasooda
350 ml pesusoodaa
100 ml Epsom-suolaa
2 rkl suolaa
muutamia tippoja eteeristä öljyä

Sekoita aineet keskenään. Lisää lopuksi eteerinen öljy ja sekoita uudelleen. Purkita sopivaan purkkiin.
Käytä 1-2 rkl koneelliseen.



Tässä vähän hintoja:
Ruokasooda (1 kg) 4,10 €
Pesusooda (1 kg) 5,65 €
Epsom-suola (500 g) 4,80 €

Lisäksi ostin pari eteeristä öljyä. Verigreippi (10 ml) 2,95 € sekä laventeli (10 ml) 3,25 €.
Eteerisistä öljyistä tulen varmaan jatkossa kertomaan vähän lisääkin. Odottelen, että saisin ystävän kautta tilatuksi niitä lisää ja diffuuserin kera. 😊



En tietenkään voi taata, että kaikki saisivat tällä DIY pesujauheella yhtä hyviä pesutuloksia kuin minä. Mutta mielestäni ei silti ole kovin kallis kokeilu, vaikket tykkäisikään! Ja luonto kiittää! 💚




perjantai 5. lokakuuta 2018

Kurpitsa-pekonipiirakka


Löytyi sen verran erikoisen kuuloinen piirakkaohje Yhteishyvän sivuilta, että tätä oli suorastaan pakko kokeilla. Myskikurpitsa oli mulle tuttu edellissyksynä tekemästäni sosekeitosta, mutta suolaiseen piirakkaan en sitä kyllä ole koskaan laittanut. Enkä oikein edes muistanut tarkalleen miltä kyseinen kurpitsa maistuu. No sehän maistuu, ainakin tässä piirakassa (karkeasti sanottuna) juuri sille minkä makuiseksi sen maustaa. 
Aika jännitys momentein lähdin tätä piirakkaa maistelemaan. Mutta oi ja voi ♥ tämähän oli hyvää! Ja mukavan erilainen koostumus tuossa piirakkatäytteessä. 

Ja tätä voi hyvällä omalla tunnolla syödä monta palaa, niin saa hyvin päivän kasvismäärän täytettyä! 😉😉 Pohjassa porkkanaa ja täytteessä myskikurpitsaa. 👍

Kurpitsa-pekonipiirakka
25 x 35 cm vuokaan

 Pohja:
150 g voita
1 dl hienoa porkkanaraastetta
3 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
1 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa

Täyte:
200 g pekonia
300 g myskikurpitsaa
1 rkl öljyä
1 chili
0,25 tl suolaa
150 g juustoraastetta
2 dl ranskankermaa
2 kananmunaa
½ tl suolaa
½ tl mustapippuria

Paloittele rasva kulhoon. Lisää porkkanaraaste ja kuivat aineet. Nypi taikina tasaiseksi. Painele taikina piirakkavuoan (25 x 35 cm) pohjalle ja reunoille. Tue reunat foliolla, etteivät ne valu paistamisen aikana. Pane pohja jääkaappiin täytteen valmistamisen ajaksi.
Kuori ja kuutioi kurpitsan malto. Pane kuutiot uunivuokaan, kääntele sekaan öljy, silputtu chili ja suola. Paahda kuutioita 200-asteisessa uunissa 25 minuuttia. Paloittele pekoni ja paista palat rapeiksi paistinpannulla.
Sekoita munat ranskankermaan. Mausta seos suolalla ja pippurilla. Esipaista pohjaa 200-asteisessa uunissa 12 minuuttia. Poista foliot reunan ympäriltä.
Levitä kurpitsakuutiot ja pekonipalat pohjan päälle. Kaada päälle muna-ranskankermaseos. Ripottele päälle juustoraaste. Kypsennä piirakkaa 200-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia.



Eilen vietettiin valtakunnallista Eläinten päivää.
Oli hyvä muistutus taas siitä, kuinka onnellinen olen näistä kolmesta karvaturrista ❤



Eilen oli myös mulla kolmas kerta kamerakurssia. Tällä kertaa harjoiteltiin esinekuvausta. Olipa kiva kun sai vinkkejä erilaisiin taustoihin, valaistuksiin, peileihin jne jne. Tässä muutamia mun eilisiä tuotoksia.
On kyllä tosi kiva kurssi 👍


Toivotaan paljon aurinkoa ja valoa viikonlopulle (ihan vaan valokuvausta silmällä pitäen) 😇

tiistai 2. lokakuuta 2018

Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku....


Joku on joskus väittänyt, että kuivakakun kanssa ei voi epäonnistua. Eipä. Voin sanoa, että KYLLÄ VAAN VOI! 😅 Jotkut taivaan merkit kun on väärässä asennossa, niin ei onnistu mikään. Tein viime viikonloppuna yhden Pätkis-kuivakakun, josta tuli ihan sairaan hyvää, mutta puolet kakusta jäi irroitettaessa vuokaan. Blaah.... Olin ihan itkun partaalla, mutta onneks tuo mies sanoi, että kakkua voi ihan hyvin vielä syödä, vaikka siitä vähän paloja puuttuukin. Ja hyvä etten heittänyt sitä roskiin, koska hyväähän se oli. 
Tämä suklainen kahvikakku sentään onnistui irtoamaan vuoastaan nätisti. Ja makukin oli mitä täydellisin. Ja selvispä tässä myös, että vika ei aina välttämättä ole mun leipojan taidoissa. Meidän uuni taitaa vedellä viimeisiään. Sormet ristissä toivon, että se kestäisi sinne saakka kun veronpalautusrahat ovat tulleet tilille.... 🙏

Suklaa-kahvikakku
 (1,5 litran vuokaan)


150 g voita
3 dl sokeria
3 kananmunaa
½ dl maitoa
½ dl vahvaa kahvia
2 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
2½ dl vehnäjauhoja
1½ dl perunajauhoja
4 rkl kaakaojauhetta
½ dl hasselpähkinärouhetta

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää kananmunat yksitellen, vatkaa välillä. Sekoita keskenään vahva kahvi ja maito.
Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää taikinaan vuorotellen jauhoseosta ja nestettä. Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun vuokaan.
Paista kakkua noin tunti 175 asteessa.



Ja jottei tekeminen loppuisi kesken, aloitin kansalaisopistossa järkkärikamerakurssin. Ihan hyvä näin viiden vuoden jälkeen opetella edes perusasiat omasta kamerasta! 😂😂 Meillä on kaksi kurssikertaa jo ollut ja paljon olen jo oppinut uutta. En usko että musta tulee koskaan mitään huippukuvaajaa (koska "taiteellinen silmä" puuttuu, you know....), mutta jos edes vähän ymmärtäis jotain sen oman kameran toiminnasta.



Mutta nyt tätä kuvatulvaa tulee varmaan vieläkin enemmän blogiin, kun laitan näitä mun treenipläjäyksiä tänne. Nämä kuvat on viime viikolta. Se aamu kun oli pakkasta ja upea keli ❤



Hyvää alkanutta lokakuuta kaikille 💚
(toivotaan kuitenkin että kuukaudesta ei tulisi kovinkaan lokainen....)

maanantai 24. syyskuuta 2018

Marinoidut ja paistetut seitifileet


Ai että kun tuli tehtyä taas hyvää ruokaa! 😋 
Kalaruokia kun pitäis syödä vähintäänkin kerran viikossa, mutta aina ei jaksa pelkkää lohta syödä.  

(Ja kalastajamies ja sen frouva on olleet vähän laiskoja käymään kalassa, joten affenet ja kuhat on saaneet toistaiseksi pysyä vedessä.)

Mutta kylläpä oli nämä seitifileet niin mehukkaan makuisia. Olin oikein itsekin yllättynyt. Jos en olis tiennyt mitä söin, niin olisinpa saattanut veikata jopa turskaa. 
Tämän ruuan salaisuus oli se, että fileet pistettiin marinoitumaan jo vuorokausi ennen paistamista. Ja näin teen jatkossakin. Ja paneroin fileet karkeissa ruisjauhoissa, mikä oli myös erittäin onnistunut valinta. Toki ne hienoksi jauhetut jauhotkin käy, mutta krouvimmasta jauhosta saat varmasti enempi makua.

Marinoidut ja paistetut seitifileet


n. 600 g pakastettuja seitifileitä

Marinadi:
2 munaa
2 dl ruokakermaa
1 rkl sinappia
1 rkl sinappijauhetta
1 tl suolaa

Paistamiseen:
karkeita ruisjauhoja
suolaa
voita

Tee ensin marinadi. Vatkaa yhteen munat ja kerma sinapin, sinappijauheen ja suolan kanssa. Pane jäiset seitifileet marinadiin ja kaada ne astiaan, jossa ne ovat ehdottomasti joka puolelta mausteliemen peitossa. Anna maustua vuorokausi kylmässä. Samalla fileet saavat sulaa rauhassa.
Kääntele fileet suolalla maustetuissa ruisjauhoissa. Paista ne hitaasti voissa. 



Ja taas vähän Viskin kuulumisia. Käytiin jälkitarkastuksessa ja saatiin ihan hyviä uutisia. Eli niveltulehdus selätetty. Nyt saatiin jättää tulehduskipulääke pois. Silti pitäis vielä kuukauden ajan malttaa ottaa liikunnan suhteen rauhallisesti, jottei tulis mitään takapakkia paranemisen kanssa. Ja nyt pitäis aloittaa ankara jumppaaminen. Jotta nivelrikko pysyy kurissa, niin tärkeätä on, että paino pysyy kurissa ja lihakset on tikissä. Me ollaan jo alotettu jumppaaminen tasapainotyynyn kanssa. Lisäks ollaan joka päivä paljon peruuteltu. Tänäänkin peruuteltiin metsässä upottavassa maastossa ja myös vähän ylämäkiä. 



Lääkäri meinas, että kun nyt otetaan tosissaan tämä pareneminen, niin voipi olla että se nivelrikko ei sieltä edes koskaan lähde sen enempää etenemään. Hope so!! ❤



Laserhoitoa jatketaan edelleen kerran viikossa. 
Onneks meillä on aivan superihana laserhoitaja (Hevos-ja koirahieroja Pia Valtonen)!! 💗



Ja hei, katsokaapa kuka oli päässyt uusimpaan Kippari-lehteen!! 😁 Meidän perheessä asustaa julkkis.....



Mukavaa, syksyistä viikkoa kaikille!!! 🍂




tiistai 18. syyskuuta 2018

Perinteinen lomareissu Tornionjoelle


Sain vihdoinkin aikaiseksi kirjoitettua viimeisen kesälomareissu postauksen.
VAROITUS! Kuvatulvaa tiedossa!! 🙈
Koska kuvat vaan kertovat reissusta aina enemmän kuin tuhat sanaa.


 Pitihän meidän taaskin päästä perinteiselle elokuun lohestusreissulle  Tornionjoelle. Tällä kertaa emme ajaneet Kolariin, kuten parina edellisenä kesänä vaan olimme kaikki neljä päivää Ylitornio-Pello  -akselilla.

Kukkolankoskella.


Mökkimajoituksen sijaan käytimme hyväksi sukulaisia (tuhannet kiitokset  Pia, Markku & Väinö, olette ihania!!!❤). Tässä majoituksessa myös ruokahuolto pelasi sen verran hyvin, että tiukkaa teki saada ulkohousuja jalkaan enää viimeisenä reissupäivänä.


Loheen mentiin ja lohta saatiin. Ihan huikea reissu kyllä sen osalta!  Viimeiset kaksi vuotta on ollut vähän hiljaisempaa lohen saannin suhteen, mutta nyt saimme useita kalakontakteja ja neljä kalaa saatiin  ylöskin. Yhtään väheksymättä mun ainokaista ahventa! 😂 Minäkin siis ekaa kertaa ostin itselleni lohiluvat ja yritin myös saada saalista, mutta mun heittotaidoilla ei vielä lohia narrattu. Ehkä sit jo ens vuonna.


Tänä vuonna käytiin lopultakin tsekkaamassa Ruotsin puolella Luppiobergetin näköalapaikka. Paikan tunnistaa hyvin siitä, kun Ruotsin lippu liehuu korkealla kukkulalla. Samaisella Luppiobergetillä sijaitsee myös ravintola Utblick. Se on saanut kaunein ravintola -titteleitä Ruotsissa, enkä kyllä ihmettele miksi. Valitettavasti ravintola oli suljettu juuri tuona päivänä kun siellä käytiin, mutta näkihän sen jo ulospäinkin että ravintola on huikean hieno. Tai ainakin huikean hienolla paikkaa!! Sinne on kyllä joskus vielä päästävä syömään.


 

Itse näköalapaikalle pitää kiipeillä kalliota pitkin, joten kovin märällä kelillä kalliot voivat olla vaarallisen liukkaat. Nyt kuitenkin onni oli meillä myötä, ja saatiin kävellä kuivilla kallioilla. Ja näköalat oli tietenkin mahtavat. On tuo Väylä vaan niin ❤ Ja huomatkaa näistä(kin) kuvista, kuinka kuiva tuo joki on. Tänä kesänä on kuivuus tainnut vaivata ihan koko Suomea ja kuivuus on helposti havaittavissa juurikin joissa ja järvissä.
 





Käytiin Ruotsin puolelta tsekkaamassa myös Kattilakoski. Pydähdyttiin samassa paikassa myös viime vuonna (kuvat näet TÄÄLTÄ). Nyt näky oli vaan pikkasen erilainen. Vettä puuttui joesta lähes puolet. Jos vielä inan verran olisi ollut vettä vähemmän, olisi päässyt kävelemään isolle kalliolle, joka halkoo tuota koskea.


Myös Naamijoki oli kohtuullisen kuiva. Normaalisti osa kalamiehistä tulee Naamijokea pitkin kalaan Tornionjoelle, mutta nyt ei kyllä ollut toivoakaan.


Poroja nähtiin ainoastaan Ruotsin puolella muutamat. Kotimatkalla nähtiin sitten (taas) yksi ilves sekä satoja peuroja + yksi peurakolari.... 😓
Mutta selvisimme onneksi ehjin nahoin kotiin. Kyllä tätäkin reissua kelpaa taas muistella ❤