torstai 21. syyskuuta 2017

Vadelma-mustaherukkamurupiiras (ja Rokkiristeily)


Meidän vadelmapensas on kyllä tänä(kin) vuonna ollut kovin antelias. Sain sen puskan 30vee lahjaksi, ja se on kyllä todellakin annettu rakkaudella, koska sadotkin on sen mukaisia.
Tai sit vadelma vaan on kirsikan lisäks ainut joka todella viihtyy meidän pihassa! :D
Paljon olen vadelmia pistänyt pakkaseen, mutta osan olen käyttänyt heti leivonnassa. Ja tässä yksi ihan huippuhyvistä vadelmapiiraista, johon tuli vadelman lisäksi myös mustaherukkaa. Sen voi jättää toki pois, tai korvata esim. mustikalla. Minusta tämä oli hyvää juuri näin ♥
Ohje on Kauran lumoa -blogista.

Vadelma-mustaherukkapiiras


Pohja:
100 g voita
1 dl sokeria
1 kananmuna
2 dl dl vehnäjauhoja
½ tl suolaa
1 tl leivinjauhetta

Päälle:
2 dl mustaherukkaa
1 dl vadelmaa
1 purkki kermaviiliä
1 kananmuna
2 tl vaniljasokeria
2 dl kaurahiutaleita
40 g voita


Vatkaa voi ja sokeri kuohkeaksi, lisää kananmuna, vaahdota hyvin. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet, sekoita nopeasti sekaisin
Levitä voidellun ja ruisjauhotetun vuoan pohjalle.
Levittele taikina lastan avulla vuokaan tasaisesti, ripottele marjat päälle.
Sekoita keskenään kermaviili, kananmuna ja vaniljasokeri, levitä marjojen päälle.
Nypi kaurahiutaleet ja voi keskenään, ripottele viimeiseksi piiraan päälle.
Paista 200 asteessa noin 25 minuuttia.



Olimme muutama viikko takaperin jälleen Radio-Rock risteilyllä. Tällä kertaa mun vanhempien sekä veljeni ja hänen vaimonsa kanssa.
Viime kertainen reissu oli ihan huippu, siitä voit lukea TÄÄLTÄ. Nytkin reissu oli muuten hyvä, mutta en täysin allekirjoita laivan vaihtoa Baltic Queenista Silja Europaan. Europa oli niin ahdistavan pieni laiva tuollaisen tapahtuman järkkäämiseen. Bändit oli hyvät, mutta miettikääpä kun laiva on loppuunmyyty ja kun bändit aloittavat soittamaan, niin kaikki ihmiset ahtautuvat sinne pieneen, matalaan tanssiravintolaan.... NEVER AGAIN!
Bändit ja reissuseuran ottaisin koska tahansa uusiksi, mutta laivan pistäisin kyllä vaihtoon! :D


Mutta hei, Alexi Laiho 👊


Bodomi oli kova!! Sen haluan EHDOTTOMASTI nähdä uudelleen!!
Ja Stratovarius on aina kova. Eikä tuo Kotipeltokaan ole yhtään hullumman näköinen.... 😍


Bongasin laivalta myös Tazzy Cruzin ja pakkohan kummitytölle oli hänen nimmaria hakea. Pääsin samalla myös kuvaan 😊




tiistai 19. syyskuuta 2017

Mutta mitä kuuluukaan meidän eläimille?


Kesällä on tullut niin vähän istuskeltua koneen ääressä, että on samalla jäänyt eläinten kuulumiset hyvin vähälle.
Joten päivitellään välillä niitäkin.


Viski-poika se vaan jatkaa kasvamistaan. Tosin tällä kertaa siitä vyötärön ympäriltä! :D Pallien poiston jälkeen on ollut kyllä melkoinen urakka saada pidettyä paino kurissa. Alkuun jatkettiin ihan normaalilla ruokavaliolla, ajattelematta yhtään sitä, että se meidän koira voi oikeesti lihoa leikkauksen jälkeen. No jossain vaiheessa havahduttiin siihen, että herranjee, meidän koira painaa 45 kg, kun ihannepaino olisi siinä 40 kilon huitteilla.
No vaihdoin sitten vähän vähärasvaisempaan ruokaan, sillä seurauksella, että Viski kyllä laihtui, mutta turkki meni aivan järkyttävään kuntoon. Hilseili ja turkin väri oli aivan harmaa ja kiilloton. Saimme tuomion lisätä rasvaa ruokavalioon. Ja siis koko ajan on ollut käytössä ihan normaalit öljyt ruuan seassa jne. Sit lisättiin rasvaa ja tuli taas painoa lisää. No,vähensimme ruuan määrää. Sillä seurauksella, että koirasta tuli niiiiiiin pirun vihainen ja nälkäinen, että varasti pöydiltä jne jne. Ja eipä tälläkään taktiikalla laihtumista tapahtunut. Ääs juu nou, jos ruokaa tulee liian vähän, niin keho alkaa polttamaan lihaksia rasvan sijaan. No, nyt ollaan löydetty Viskille sopiva ruokintatyyli. Se syö kolmen päivän välein ja syö kerralla sen n.1,5 kg lihaa, välillä rasvaista ja välillä vähän vähärasvaisempaa. Nyt on pikkuhiljaa kylkikupeet alkanut näkymään. Eiköhän se tästä.


Hymyilyttää vaan, kun ihmiset ovat aika kärkkäitä aina kommentoimaan toisten koirien painoa. Neuvona yleensä, että lisätkää liikuntaa. Ok, jos tällä hetkellä lenkkeilemme päivittäin n. 8-15 km, niin mikähän sitten olisi sopiva määrä? 20-30 km/päivä...? Viski saa kuitenkin lenkkien lisäksi ulkoilla vapaasti tässä hehtaarin tontillamme. Ja eiköhän koirallakin päde ihan samat jutut kuin ihmiselläkin, että kyllähän se painonhallinta lähtee ruokavaliosta, ei pelkästään siitä liikunnasta.


Mutta Viskiähän nämä paino-ongelmat ei rassaa. Poitsu on edelleen ihan yhtä villi ja vilkas kuin aiemminkin. Kesän aikana on muunmuassa tullut tapettua yksi pihaan eksynyt supikoira, ajettua laiturille eksyneet sorsat pois ehkä noin miljoona kertaa, haukuttua monta tuntia puun alla lintuja, juostua tonttia ympäri vähintään sata kertaa päivässä jne jne. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää Viskin arjessa! 😖
Sen lisäksi Viski on ehtinyt käymään Turun saaristossa veneilemässä, Lapissa, monet kerrat katiskaa kokemassa, uusissa maisemissa lenkillä, mustikassa jne jne. Paljon on siis mahtunut taas äksöniä pienen pojan kesään.


 Ja mitäs sit kissoille...
Lyytin kanssa oltiin taas elokuussa lääkärissä. Yllätys yllätys pissavaivoja. Tällä kertaa tosin steriili pissatulehdus, johon avuksi oli kipulääkitys ja stressin vähentäminen. Ei muuta kuin taas Feliway-haihdutin pistorasiaan ja jo oli pissavaivat menneen talven lumia.


Meillä tuo Feliway-haihdutin on pakko pitää koko ajan hengissä. Sehän siis kestää n. 30 vuorokautta, jonka jälkeen haihduttimeen pitää vaihtaa uusi pullo. Pelkkä tuollainen pullo maksaa paikasta riippuen 20-30 €. Mutta heti jos en laita uutta haihdutinta vanhan loputtua, alkaa se loputon pissailu muualle kuin laatikkoon.... 😟 Se on kuitenkin aika edullinen hinta siitä, että pissat menee oikeisiin paikkoihin ja kissat tulee hyvin toimeen keskenään.


Tuota meidän pikkumustaa eli Pimua ei kesäaikaan juuri sisällä näe muuta kuin pari kertaa päivässä ruokakupin äärellä. Muuten se huinii missä huinii. Nyt se on taas aloittanut, valitettavasti, itsemurhaleikit, ja käy napsimassa hiiriä tien toisella puolella olevalta pellolta. Tähän saakka on säästynyt auton alle jäämiseltä, mutta vähän on aina sellainen jännä fiilis kun sen ulos päästää, että nähdäänkö me vielä vai ei....


Onneksi Lyytille riittää reviiriksi hyvin tämä omakin tontti. Tosin Lyyti on muutenkin niin mukavuuden haluinen, että viihtyy paremmin sisätiloissa kuin ulkosalla! 😊

Kyllä se vois elämä olla aika tylsää ilman näitä kullannuppuja... 

Without my pets, my wallet would be full, my house would be clean, but my heart would be empty! ♥
 

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Kirpeä viinimarjapiirakka


Mun marjapuskat on tosiaan vielä niin onnettoman kokoisia, että niistä ei marjoja kovinkaan moneen piirakkaan riitä. Tuskailin tätä samaa asiaa myös töissä. Ja heti seuraavana päivänä työkaverini poika tuli tuomaan minulle ison pussillisen punaviinimarjoja! Olin aika otettu ♥ 
Tässä piirakassa oli tästäkin syystä jo niin erilainen maku, koska marjat oli 10vee pojan rakkaudella poimimia! 😍 (Kiitos Miikka, olet niiiiin ♥)
Tämä ohje on jostakin Kaarina Roinisen leivontakirjasta napattu. En muista kirjan nimeä, koska olen vaan kännykän kanssa napannut kuvan ohjeesta. Kirja ei siis valitettavasti ole minun. Se on täynnä niiiiiiiin herkullisia ohjeita. Mutta monista niistä löytyy kyllä kuvat, niin että varautukaa herkullisten reseptien tulvaan.... 😉
Tämän piirakan kanssa tosin meinasi käydä niin, että se oli viittä vaille liian kauan uunissa. Pinta on ehkä hieman liian ruskea. Uunista paloi valo, ja en sitten tajunnut aikaisemmin avata luukkua, kun ei siitä luukun läpi oikein pimeeseen uuniin nähnyt mitään. Mutta hyvää tämä oli!! Ihana makean ja kirpsakan yhdistelmä.

Kirpeä viinimarjapiirakka


Pohja:
2 munaa
1 dl sokeria
2½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
½ dl sulatettua voita
½ dl maitoa

Päälle:
4 dl punaisia viinimarjoja 
(tai puolukoita tai omenakuutioita)

Muruseos:
50 g voita
1 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
1 tl vaniljasokeria
3/4 tl kanelia

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää vaahtoon vehnäjauho-leivinjauheseos sekä rasvasula-maitoseos. Sekoita taikinaa mahdollisimman vähän.
Levitä taikina voideltuun piirakkavuokaan (halkaisija 25-27 cm). Ripottele päälle marjat.
Sekoita pehmeään rasvan joukkoon käsin kaikki muut muruseoksen aineet. Ripottele muruseos marjojen pinnalle. Paista 225 asteessa uunin alimmalla ritilätasolla 25-30 minuuttia.  


 Ja jos punaviinimarjoja edelleenkin riittää, niin suosittelen testaamaan myös TÄTÄ punaviinimarjapiirakkaa. Tuohon pohjaan kun lisää vielä ½ tl jauhettua kanelia, niin ai jee mutta tulee suunmukaista piirakkaa!! 


Punaviinimarja on kyllä oikeasti yllättävän hyvä marja makeisiin piirakoihin. Itsekin joka kerta yllättyy mitä herkkuja niistä saakaan aikaiseksi.


Onko muilla jakaa jotain hyviä viinimarjareseptejä?

lauantai 16. syyskuuta 2017

Mustaherukka-suklaakääretorttu


Pakko välillä muistutella jo muutamaan kertaan täällä blogissa esiintyneestä ohjeesta.
Tämä suklaan ja mustaherukan yhdistelmä on nimittäin niiiiiin vastustamattoman hyvä!!
Etenkin kun ei laita liikaa sokeria tuohon mustaherukkatäytteeseen.


Ohje löytyy siis TÄÄLTÄ. Samaista kakku syötiin myös meidän häissä neljä vuotta sitten, KLIK.
Vaihtelun vuoksi kokeilin tehdä kakun sijaan kääretortun. Laitoin suklaatäytteen kääretortun sisään ja mustaherukkatäyte tuli päälle.
Tänhän olis voinut tehdä myös niin, että olis laittanut molempia täytteitä sekä sisään että päälle. Näin olisi saanut päälle kauniin, kaksivärisen päällisen. Mutta kaunis tämä oli mielestäni ihan näinkin.


Ja koska tämä oli niin hyvää taas pitkästä aikaa, ja oman pihan mustaherukkapensaassa riitti vielä marjoja, tein vielä yhden kaakun ja tällä kertaa ihan tälläiseen levykakkumuotoon.


Oman mustaherukkapensaan sato oli tosiaan vielä aika onneton tänä(kin) vuonna, just ja just sain nämä kaksi leipomusta tehtyä. Kävin tyhjentämässä mamman pensaita sen verran, että pakkasessa on nyt ainakin smoothiemarjat talven varalle.

 
Tämä toimi muuten samalla isännän nimpparikakkuna. Eipä kai nimipäiviä niin muuten tarvitsekaan juhlia, mutta onhan se oman väen kesken kiva juhlistaa kahvihetkeä kakulla. Ja saa ainakin hyvän syyn taas leipoa jotain... 😉


Aurinkoista viikonloppua!! 🌞

torstai 14. syyskuuta 2017

Suklainen mokkapalapiirakka


Heipä hei ja hyvää syyskuuta! ♥
Voin ihan rehellisesti tunnustaa, että kamera on täynnä kuvia ja reseptejä aika nippu odottamassa kirjaamista, mutta en vaan yksinkertaisesti ole malttanut istua koneen ääressä.

Mutta nyt oli pakko tarttua härkää sarvista, koska tästä ohjeesta on tullut mun yksi luotto-ohjeista. Aina kun pitää tehdä joku makea piirakka, joka uppoaa niin lapsiin kuin aikuisiin, niin tämä on kyllä aika takuuvarma. Tein tätä ekan kerran kiitokseksi talkoolaisille ja piirakan nopeasta häviämisestä päättelin, että hyväähän sen oli oltava.
Sitten tein toisen ja veljen lapset tuhosivat sen aikalailla samalla tahdilla. Ja kolmas piirakka nyt sit päätyy lopultakin tänne blogin puolelle. 
Tämän tein itselleni nimpparikakuksi. Ja hyvää se tosiaan oli ♥ 
Ohje on Tyrniä ja tyrskyjä -(vanhasta)blogista.

Suklainen mokkapalatorttu


Pohja:
2 kananmunaa
2 dl sokeria
3 dl jauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
2 rkl kaakaojauhetta
1 dl maitoa
100g voita sulatettuna

Täyte:
2 dl vispikermaa
200g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
150g suklaata


Sekoita kananmuna ja sokerit (ei tarvitse vatkata vaahdoksi), lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet ja lopuksi maito ja rasva. Kaada taikina voideltuun piirakkavuokaan ja paista 200 asteessa kypsäksi (meidän uunilla n. 20-25 min).
Täytettä varten vatkaa kerma vaahdoksi. Notkista tuorejuusto ja lisää siihen sokerit sekä sulatettu, jäähdytetty suklaa. Lisää tuorejuustoseokseen lopuksi kermavaahto varovasti sekoittaen. Levitä täyte jäähtyneelle piirakkapohjalle. Koristele halutessasi esim. tuoreilla vadelmilla.



sunnuntai 13. elokuuta 2017

Key Lime Pie


Mulle kävi kaupassa pikku moka ja ostin kondensoitua maitoa sen valmiiksi karamellisoidun sijaan ihan sitä tavallista, keittämätöntä. Ja vielä epähuomiossa avasin sen keittämättömän purkin.
No, siitähän tuli uusi kauppareissu, jotta sain bannofeen tehtyä. Ja pulma, että mitä teen yhdellä avatulla purkilla...?! Onneksi "to-do -listalta" löytyi Kotikokista löytynyt Key Lime Pien ohje. Olen ennenkin kyseistä kakkua leiponut, mutta silloin hieman erilaisella ohjeella.
Tämä ohje oli sata kertaa parempi ja jos mahdollista niin vielä helpompi tehdä. Smetana toi piirakkaan ihanan kermaisen ja täyteläisen maun. Jopa meidän isäntä (ei-niin-makean-ystävä) kehui tätä kakkua ja pyysi tekemään toistekin.
Pelkän limen mehun sijaan laitoin puolet limeä ja puolet sitruunaa. Mielestäni tuli aika hyvä kombo. Tämä piirakka menee niin sanotusti JATKOON! 😋

Limettipiiras


Pohja:
200 g Digestive-keksejä
100 g voita

Täyte:
n. 2 dl limen (ja sitruunan) mehua
1 rkl limen kuorta raastettuna
1 prk (395 g) kondensoitua maitoa (keittämätöntä)
400 g smetanaa


Tee ensin pohja: murskaa keksit ja sulata voi. Yhdistä ja painele piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Paista 175 C 10-15 min. Anna jäähtyä.
Vatkaa sekaisin täytteen kaikki ainekset. Kaada pohjan päälle ja paista 175 C noin 10 min, kunnes pinnalle muodostuu pienen pieniä kuplia. Älä anna ruskistua.
Koristele halutessasi kermavaahdolla ja limen siivuilla. Myös marenki sopii päälle.
Tarjoa kylmänä.


Viime viikon sunnuntaina oli perinteinen Forssan Pick-Nick. Ja erittäin harvinaisesti sitä viettiin sateisessa ja erittäin kuraisessa kelissä. Tapahtuma järkätään Pilvenmäen raviradalla ja voitte vaan kuvitella, että kuinka ihanaksi se alusta menee sateella.


Mutta eipä se tunnelmaa latistanut. Harmillisesti emme vaan viettäneet grillaus pick-nickiä ja autoja oli todella paljon vähemmän kuin normaalisti. Mutta hatunnosto harrasteväelle joka ihan rakkaudesta lajiin, saapuu paikalle säässä kuin säässä. Ehkä se hienoin "näyttelykalusto" ei tällä kurakelillä tullut, mutta muutaman ihanan, mahdollisesti "meille kotiutettavan" silti joukosta löysin. Ensi vuonna toivottavasti taas paremmassa kelissä.....

perjantai 4. elokuuta 2017

Pekoni-parsakaalisalaatti cashewpähkinöillä


Sain äidiltä lainaksi Leena Putkosen ja Mari Koistisen kirjoittaman kirjan nimeltä "Ruokamysteerit - viisaiden valintojen äärellä". Voin suositella, oli aika mielenkiintoinen kirja.
Kirjan lukemisen jälkeen olen vaan kokenut järjetöntä huonoa omaatuntoa meidän syömästä lihamäärästä. Kasvisten syöntiä on ehdottomasti lisättävä ja lihan syömistä vähennettävä. Ite söisin mielellään enemmänkin pelkkää kasvisruokaa, mutta kasvispäivinä on aina väännettävä tuolle isännälle jotain lihaa, koska sehän ei pelkkää kasvisruokaa syö. Ihme periaatteita...
Onneksi huonoa omaatuntoa vähän lievensi se kun luin että syntyvyyden vähentyminen on ilmastonmuutoksen kannalta erittäin hyvä asia, eli tavallaanhan me lapsettomina ollaan jo kannettu kortemme kekoon maapallon pelastamiseksi tällä tavalla. 😁

Tässä kyseisessä Ruokamysteerit- kirjassa oli parsakaali mainittu useassakin eri luvussa. Parsakaalista saa paljon hyviä vitamiineja ja siksipä sitä kannustetaankin syömään paljon. Isäntä vähän nyrpisteli nokkaansa parsakaalille, mutta aloitinkin parsakaalin ujuttamisen meidän ruokapöytään erittäin varovaisesti. Nimittäin jos parsakaali on kuorrutettu pekonilla ja majoneesilla, niin ei kovin paljoa metsään voida mennä. Tai siis lihanvähennystä ajatellen mennään metsään tuon pekonin vuoksi, mutta ainakin tässä salaatissa parsakaali kutkutteli myös isännän makuhermoja.
Tämä salaatti oli oikeasti kummallisesta ulkonäöstä huolimatta ihan mielettömän hyvää!! Ohje löytyi Makuja visioista- blogista. 

Pekoni-Parsakaali Salaatti Cashewpähkinöillä


1 (n.400g) parsakaali
1 punasipuli
1 dl cashewpähkinöitä
1 pkt pekonia

Kastike:
1.5 dl täysmajoneesia (itsetehtyä tai esim. Hellmanns)
1/4 dl sokeria (tai vaihda makeutusaineeseen)
1 rkl valkoviinietikkaa
0,5-1 tl mustapippuria

Paloittele pesty parsakaali ronskeiksi paloiksi varsineen. Hienonna sipuli. Kuutioi pekoni ja paista rapeaksi, jäähdytä ja valuta paperin päällä.
Tee kastike sekoittamalla kaikki aineet keskenään.
Yhdistä parsakaaali, sipuli, pähkinät ja pekoni sekä kastike.
Anna tekeytyä vähintään tunti, tarkista maku!



 Viime viikon lauantaina käytiin taas ehkä yhdessä kesän kivoimmista tapahtumista, Räyskälä Vintage Dragsissa. Ilma suosi, niinkuin viime kesänäkin. Autoja ei oman pikaisen arvion mukaan ihan niin paljoa ollut kuin viimeksi, mutta kyllä niitä silmää hiveleviä kaunokaisia silti sieltä löytyi. Ehkä vähän liikaakin.


Muksuilta jos kysytään, niin parasta antia koko tapahtumassa oli vanha ilmavoimien kakstasolentsikka, joka pysähtyi tankkaamaan Räyskälässä ja teki pienen lentonäytöksen siinä kisapaikan yllä. Ja koneessa muuten toisena lentäjänä oli Sami Saikkonen.


Jenkkiautojen kuolaus jatkuu sunnuntaina Forssan Pick-Nickissä.... 🙈