Key Lime Pie

Mulle kävi kaupassa pikku moka ja ostin kondensoitua maitoa sen valmiiksi karamellisoidun sijaan ihan sitä tavallista, keittämätöntä. Ja vielä epähuomiossa avasin sen keittämättömän purkin.

No, siitähän tuli uusi kauppareissu, jotta sain bannofeen tehtyä. Ja pulma, että mitä teen yhdellä avatulla purkilla...?! Onneksi "to-do -listalta" löytyi Kotikokista löytynyt Key Lime Pien ohje. Olen ennenkin kyseistä kakkua leiponut, mutta silloin hieman erilaisella ohjeella.

Tämä ohje oli sata kertaa parempi ja jos mahdollista niin vielä helpompi tehdä. Smetana toi piirakkaan ihanan kermaisen ja täyteläisen maun. Jopa meidän isäntä (ei-niin-makean-ystävä) kehui tätä kakkua ja pyysi tekemään toistekin.

Pelkän limen mehun sijaan laitoin puolet limeä ja puolet sitruunaa. Mielestäni tuli aika hyvä kombo. Tämä piirakka menee niin sanotusti JATKOON! 😋

Limettipiiras

Pohja:

200 g Digestive-keksejä

100 g voita

Täyte:

n. 2 dl limen (ja sitruunan) mehua

1 rkl limen kuorta raastettuna

1 prk (395 g) kondensoitua maitoa (keittämätöntä)

400 g smetanaa

Tee ensin pohja: murskaa keksit ja sulata voi. Yhdistä ja painele piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Paista 175 C 10-15 min. Anna jäähtyä.

Vatkaa sekaisin täytteen kaikki ainekset. Kaada pohjan päälle ja paista 175 C noin 10 min, kunnes pinnalle muodostuu pienen pieniä kuplia. Älä anna ruskistua.

Koristele halutessasi kermavaahdolla ja limen siivuilla. Myös marenki sopii päälle.

Tarjoa kylmänä.

Viime viikon sunnuntaina oli perinteinen Forssan Pick-Nick. Ja erittäin harvinaisesti sitä viettiin sateisessa ja erittäin kuraisessa kelissä. Tapahtuma järkätään Pilvenmäen raviradalla ja voitte vaan kuvitella, että kuinka ihanaksi se alusta menee sateella.

Mutta eipä se tunnelmaa latistanut. Harmillisesti emme vaan viettäneet grillaus pick-nickiä ja autoja oli todella paljon vähemmän kuin normaalisti. Mutta hatunnosto harrasteväelle joka ihan rakkaudesta lajiin, saapuu paikalle säässä kuin säässä. Ehkä se hienoin "näyttelykalusto" ei tällä kurakelillä tullut, mutta muutaman ihanan, mahdollisesti "meille kotiutettavan" silti joukosta löysin. Ensi vuonna toivottavasti taas paremmassa kelissä.....

Pekoni-parsakaalisalaatti cashewpähkinöillä

Sain äidiltä lainaksi Leena Putkosen ja Mari Koistisen kirjoittaman kirjan nimeltä "Ruokamysteerit - viisaiden valintojen äärellä". Voin suositella, oli aika mielenkiintoinen kirja.
Kirjan lukemisen jälkeen olen vaan kokenut järjetöntä huonoa omaatuntoa meidän syömästä lihamäärästä. Kasvisten syöntiä on ehdottomasti lisättävä ja lihan syömistä vähennettävä. Ite söisin mielellään enemmänkin pelkkää kasvisruokaa, mutta kasvispäivinä on aina väännettävä tuolle isännälle jotain lihaa, koska sehän ei pelkkää kasvisruokaa syö. Ihme periaatteita...
Onneksi huonoa omaatuntoa vähän lievensi se kun luin että syntyvyyden vähentyminen on ilmastonmuutoksen kannalta erittäin hyvä asia, eli tavallaanhan me lapsettomina ollaan jo kannettu kortemme kekoon maapallon pelastamiseksi tällä tavalla. 😁

Tässä kyseisessä Ruokamysteerit- kirjassa oli parsakaali mainittu useassakin eri luvussa. Parsakaalista saa paljon hyviä vitamiineja ja siksipä sitä kannustetaankin syömään paljon. Isäntä vähän nyrpisteli nokkaansa parsakaalille, mutta aloitinkin parsakaalin ujuttamisen meidän ruokapöytään erittäin varovaisesti. Nimittäin jos parsakaali on kuorrutettu pekonilla ja majoneesilla, niin ei kovin paljoa metsään voida mennä. Tai siis lihanvähennystä ajatellen mennään metsään tuon pekonin vuoksi, mutta ainakin tässä salaatissa parsakaali kutkutteli myös isännän makuhermoja.
Tämä salaatti oli oikeasti kummallisesta ulkonäöstä huolimatta ihan mielettömän hyvää!! Ohje löytyi Makuja visioista- blogista. 

Pekoni-Parsakaali Salaatti Cashewpähkinöillä

1 (n.400g) parsakaali
1 punasipuli
1 dl cashewpähkinöitä
1 pkt pekonia

Kastike:
1.5 dl täysmajoneesia (itsetehtyä tai esim. Hellmanns)
1/4 dl sokeria (tai vaihda makeutusaineeseen)
1 rkl valkoviinietikkaa
0,5-1 tl mustapippuria

Paloittele pesty parsakaali ronskeiksi paloiksi varsineen. Hienonna sipuli. Kuutioi pekoni ja paista rapeaksi, jäähdytä ja valuta paperin päällä.
Tee kastike sekoittamalla kaikki aineet keskenään.
Yhdistä parsakaaali, sipuli, pähkinät ja pekoni sekä kastike.
Anna tekeytyä vähintään tunti, tarkista maku!

 Viime viikon lauantaina käytiin taas ehkä yhdessä kesän kivoimmista tapahtumista, Räyskälä Vintage Dragsissa. Ilma suosi, niinkuin viime kesänäkin. Autoja ei oman pikaisen arvion mukaan ihan niin paljoa ollut kuin viimeksi, mutta kyllä niitä silmää hiveleviä kaunokaisia silti sieltä löytyi. Ehkä vähän liikaakin.

Muksuilta jos kysytään, niin parasta antia koko tapahtumassa oli vanha ilmavoimien kakstasolentsikka, joka pysähtyi tankkaamaan Räyskälässä ja teki pienen lentonäytöksen siinä kisapaikan yllä. Ja koneessa muuten toisena lentäjänä oli Sami Saikkonen.

Jenkkiautojen kuolaus jatkuu sunnuntaina Forssan Pick-Nickissä.... 🙈

Pätkisrulla & Fazerinatorttu (ja Kustom Kulture Show) ♠

Palataanpas hetkeksi ajassa hieman taaksepäin, tammikuulle. Oltiin sovittu mun veljen kanssa että he tulevat perheineen kylään joku lauantai.

Ja sattuikin niin sopivasti että juuri se lauantai kun he tulivat, oli mitä parhain ulkoilukeli. Mukanaan he toivat lasten mönkkärin ja meillä on yksi pieni mopo ja niinhän se meni, että aikuiset ajelivat jäällä mottorivehkeitten kanssa ja lapset katselivat rannalta!😛 In Koivuranta we call this Reilu Meininki. 

Ja koska ulkoilun jälkeen on aina kova nälkä, olin tehnyt ison satsin Mustapekkapossua ja lapsille nakkeja & ranskiksia. Ja jälkkäriksi leivoin Pätkisrullan. Ja tuo Pätkisrulla sai niin suuren suosion, että pakkohan se ohje on muistiin kirjata. Idean sain Belle Baie -blogista. Tuo kääretorttupohja on paras mitä olen koskaan kokeillut (vaihdoin alkuperäisen ohjeen jauhot vaan gluteenittomaan jauhoseokseen). Tällä ohjeella aion pohjat jatkossakin leipoa. Ja täytteen tein muuten ohjeen mukaan, mutta vaihdoin maustamattoman tuorejuuston mascarponejuustoon. Ja olin kyllä vaihdokseen tyytyväinen. Mascarpone tuo vähän enemmän "pehmeyttä" täytteeseen. Koristeluapua sain joukon toiseksi nuorimmalta. Karkkeja & kermavaahtoa piti laittaa hillitysti tortun päälle, jotta niitä jäi enemmän syötäväksi ihan sellaisenaan! Tietysti. 😀

Pätkisrulla

pohja gluteeniton 

 HUOM! Tarkista karkkien gluteenittomuus jos teet keliaakikolle!!!!

Pohja:
4 kananmunaa
1½ dl sokeria
½ dl gluteenittomia jauhoja / vehnäjauhoja
½ dl perunajauhoja
½ dl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta

Täyte:
1 pss Pätkiksiä
250 g mascarponejuustoa
2 dl vispikermaa
(sokeria maun mukaan)

Koristeeksi:
2 dl vispikermaa
ranskanpastilleja

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Siivilöi sekaan keskenään sekoitetut kuivat aineet ja kääntele taikina tasaiseksi. Kaada seos uuninpellille ja paista 225 asteessa noin 6 minuuttia.
Sulata pätkikset mikrossa tahnamaiseksi. Sekoita pätkistahna ja mascarpone hyvin keskenään. Vatkaa kerma kuohkeaksi ja nostele varovaisesti pätkis-juustoseokseen. Käytä kakun tai kääretortun täytteenä. Tahna hyytyy hyvin, eikä tarvitse jämäköittäjää, kuten liivatetta.
Kääretortun pinnalle vatkasin purkillisen tavallista vispikermaa ja päälle pistettiin koristeeksi vielä ranskanpastilleja.

Ja samalla torttupohja ohjeella tein myös työkavereille Fazeriina-kääretortun. Täytteeksi laitoin Fazerina-konvehteja, 2,5 dl vispikermaa sekä 200 g vaniljanmakuista tuorejuustoa. *slurps* oli hyvää ja kovin keräsi tämäkin kehuja työkavereilta.

Jos muuten viimeksi kirosin huonoa tuuriamme, niin eilen oli pompsahtanut postilaatikkoon kaksi vapaalippua ensi viikolle Go Expo -messuille. Onkohan onni nyt kääntynyt, vai oliko tämä vaan joku hetkellinen auringon pilkahdus....?!  

Messuista tulikin mieleeni, että tässä on aika ahkerasti alkuvuosi kierrelty messuja. Ensin oli Moottoripyörämessut, sit Venemessut (joissa isäntä muuten kävi pariinkin eri otteeseen), sit Kustom Kulture Show ja nyt Go Expo. Ja pääsiäisenä EHKÄ American Car Show. Jos sit olis taas hetkeksi messuilut messuiltu...

Se Kustom Kulture Kaapelitehtaalla Helsingissä oli kyllä ihan superhieno tapahtuma. Kummatkin oltiin siellä ekaa kertaa ja voin sanoa, että ei kyllä jää viimeiseksi kerraksi. Tässä vähän messujen kuvasatoa.

Olihan se kiva päästä taas nostattamaan jenkkiautokuumetta näin talven keskellä. Onneksi kaikki Chevellet loistivat poissaolollaan, niin pysy itsekin vähän paremmin aisoissa.... 😝

Forssan Picknick 07.08.2016

Toisilla kesäloma perinteisesti päättyy Forssan Pickinickiin (harrasteajoneuvotapahtuma), meillä se loma yleensä alkaa vasta siitä. Niinkuin nytkin. Hyvillä fiiliksillä siis lähdettiin aamupäivällä kohti Forssan ravirataa. Viime vuonna mentiin vähän isommalla kalustolla (2 autoa, 2 pyörää), mutta tänä vuonna mentiin koko sakki Chevellen kyydissä. Hyvä leiri saatiin siitä huolimatta pystyyn, vaikka vähän pienempi alue saatiin meidän haltuun vallattua. (Tosin meidän vierestä, molemmin puolin, kaikkosivat autot heti kun pistettiin grilli tulille.)

Pikkasen oli nuori kuski meillä.... ;)

Ja hienoja autoja oli taas. Kyllä vaan. Jopa ihan haitaksi asti... :D Paljon on sellaisia hienoja autoja, joita on kiva tälläisissä tapahtumissa ihailla, mutta joita en välttämättä itselleni haluaisi. Ja sitten on ne, jotka voisin vaikka kaikki ottaa tähän meidän pihaan. Kuten lähes kaikki Chevellet, Impalat, Rodit, vanhat lava-autot...... ♥ 

Kyllähän niitä on hienoja pelejä ennen aikaan osattu tehdä.

Jotenkin se kamera eksyi niihin autoihin, jotka eniten miellyttivät omaa silmää. Tässä postauksessa on vaan ehkä 20 % päivän aikana ottamistani kuvista, mutta tässä ehkä ne, syystä tai toisesta, eniten omaa silmää miellyttäneet autot (ja mopot).

Yksi hieno rodi jäi kuvaamatta, kun ei menty tarpeeksi aikaisin sitä kuvaamaan. Oli sit jo kerinnyt lähtemään, kun me ehdittiin uudestaan kohdalle. Mutta ehkä sit ensi kesänä. Vähän jäi kyllä harmittamaan...

Tämä tais miellyttää mun silmää kaikista eniten.... ;) ♥

Pickinickin parasta antia hienojen autojen, mahtavan seuran ja hyvän ruuan lisäksi oli Tarun tapaaminen. ♥ On aina kiva tutustua uusiin, saman henkisiin ihmisiin. Nyt tiedän tulla uudestaankin moikkaamaan, jos ja kun jossain autotapahtumassa taas törmätään!! ☺

Ja siis todella yllätys, että sää taas suosi Picknickiä. En muista, että kovinkaan monena vuonna olis satanut. Joskus kun Jimi oli vielä nuori kolli, ja mukana Pickinickissä, niin oli kunnon kurakelit. Muistan että tuskastelin siellä, kun koira oli ihan yltäpäältä ravassa.

Pikkumiehetkin jaksoivat hyvin menossa mukana koko päivän. Mitä nyt nuorimmainen otti välillä pienet päikkärit. Mutta hän katselikin tarkkaan jokaikisen auton. Suurin osa autoista kylläkin oli pikkumiehen mielestä papan autoja. ☺ Todettiin, että kylläpä sillä papalla aika hieno kokoelma niitä autoja sit on, ehkä jos sieltä meille muillekin muutama liikenisi.... :D :D

Ja nyt on taas vuosi aikaa haaveilla ja pohtia ja miettiä,
että millä kalustolla mennään ensi vuoden Pickinickiin...... ☺