Kanasnitzelit ja grillimausteessa pyöritellyt uudet perunat

Mun on jotenkin hirveen vaikea aina keksiä broilerista jotakin spesiaaliaruokaa. Yleensä sitä vaan tulee grillattua / paistettua ja lisukkeena salaattia ja kasviksia. Nyt olen yrittänyt vähän keksiä muitakin valmistustapoja kanalle ja ollaankin syöty sitä nyt huomattavasti enemmän kuin normaalisti.

Nämä snitzelit oli äärimmäisen helppoja tehdä ja ihan äärimmäisen herkullisia. Jatkoon 👍

Kanasnitzelit

600 g broilerin fileeleikettä

n. 1 tl suolaa

mustapippuria myllystä

3 munaa

1½ dl vehnäjauhoja

3 dl korppujauhoja

öljyä paistamiseen

Laita kanafilee yksi kerrallaan muovikelmun sisään ja nuiji varoen ohuen ohuiksi levyiksi. Mausta fileet suolalla ja mustapippurilla.

Riko munien rakenne rikki ja kaada seos sopivalle syvälle lautaselle.

Kaada vehnäjauhot ja korppujauhot omille lautasilleen, jotka ovat tarpeeksi suuret.

Laita reilusti öljyä kuumenemaan paistinpannulle niin, että pannun pohja lähes peittyy. Leivitä kanafileet. Kääntele fileet ensin vehnäjauhoissa, sen jälkeen munaseoksessa ja lopuksi korppujauhoissa. Paista fileet molemmin puolin kullanruskeiksi, kunnes ne ovat sisältä kypsiä.

Kanasnitzelit saivat seurakseen eilisen päivän keitettyjä perunoita, jotka pyörittelin öljyssä ja grillimausteessa ja laitoin hetkeksi uuniin grillivastusten alle. Perunat olisivat saaneet vieläkin enemmän ottaa pintaa uunissa, mutta hyviä olivat näinkin.

Kastikkeena oli tällä kertaa Lidlin valikoimista löytynyttä jalapenomajoa. Toivottavasti tämä majo ei ole vain kesävalikoimassa, koska oli vahvasti meidän makuun. Sopivasti makeutta ja tulisuutta. 

Kokille iski perjantaina töiden jälkeen laiskuus eikä millään jaksanut alkaa valmistamaan mitään. Ja kun samaisena päivänä "kesäautokin" sai leiman papereihin, niin mikäs siinä oli ajellessa kylille syömään.

Viski ihmetteli, että mitäs tämä tällainen peli on, kun hän ei ollenkaan saa omaa annosta, vaikka niin kovin herkulliselle tuoksuu. 

Olisipa muuten hauska, kun koiraystävällisissä ravintoloissa olisi koirille omat ruokalistat, vink vink! 😊

Forssan Picknick 07.08.2016

Toisilla kesäloma perinteisesti päättyy Forssan Pickinickiin (harrasteajoneuvotapahtuma), meillä se loma yleensä alkaa vasta siitä. Niinkuin nytkin. Hyvillä fiiliksillä siis lähdettiin aamupäivällä kohti Forssan ravirataa. Viime vuonna mentiin vähän isommalla kalustolla (2 autoa, 2 pyörää), mutta tänä vuonna mentiin koko sakki Chevellen kyydissä. Hyvä leiri saatiin siitä huolimatta pystyyn, vaikka vähän pienempi alue saatiin meidän haltuun vallattua. (Tosin meidän vierestä, molemmin puolin, kaikkosivat autot heti kun pistettiin grilli tulille.)

Pikkasen oli nuori kuski meillä.... ;)

Ja hienoja autoja oli taas. Kyllä vaan. Jopa ihan haitaksi asti... :D Paljon on sellaisia hienoja autoja, joita on kiva tälläisissä tapahtumissa ihailla, mutta joita en välttämättä itselleni haluaisi. Ja sitten on ne, jotka voisin vaikka kaikki ottaa tähän meidän pihaan. Kuten lähes kaikki Chevellet, Impalat, Rodit, vanhat lava-autot...... ♥ 

Kyllähän niitä on hienoja pelejä ennen aikaan osattu tehdä.

Jotenkin se kamera eksyi niihin autoihin, jotka eniten miellyttivät omaa silmää. Tässä postauksessa on vaan ehkä 20 % päivän aikana ottamistani kuvista, mutta tässä ehkä ne, syystä tai toisesta, eniten omaa silmää miellyttäneet autot (ja mopot).

Yksi hieno rodi jäi kuvaamatta, kun ei menty tarpeeksi aikaisin sitä kuvaamaan. Oli sit jo kerinnyt lähtemään, kun me ehdittiin uudestaan kohdalle. Mutta ehkä sit ensi kesänä. Vähän jäi kyllä harmittamaan...

Tämä tais miellyttää mun silmää kaikista eniten.... ;) ♥

Pickinickin parasta antia hienojen autojen, mahtavan seuran ja hyvän ruuan lisäksi oli Tarun tapaaminen. ♥ On aina kiva tutustua uusiin, saman henkisiin ihmisiin. Nyt tiedän tulla uudestaankin moikkaamaan, jos ja kun jossain autotapahtumassa taas törmätään!! ☺

Ja siis todella yllätys, että sää taas suosi Picknickiä. En muista, että kovinkaan monena vuonna olis satanut. Joskus kun Jimi oli vielä nuori kolli, ja mukana Pickinickissä, niin oli kunnon kurakelit. Muistan että tuskastelin siellä, kun koira oli ihan yltäpäältä ravassa.

Pikkumiehetkin jaksoivat hyvin menossa mukana koko päivän. Mitä nyt nuorimmainen otti välillä pienet päikkärit. Mutta hän katselikin tarkkaan jokaikisen auton. Suurin osa autoista kylläkin oli pikkumiehen mielestä papan autoja. ☺ Todettiin, että kylläpä sillä papalla aika hieno kokoelma niitä autoja sit on, ehkä jos sieltä meille muillekin muutama liikenisi.... :D :D

Ja nyt on taas vuosi aikaa haaveilla ja pohtia ja miettiä,
että millä kalustolla mennään ensi vuoden Pickinickiin...... ☺