Mahoton ikävä.... ♥

Mulla on viime aikoina ollut ihan hirveä ikävä. Tulee tilanteita, joissa ikävä kasvaa ihan suunnattomaksi ja vaan purskahtaa väkisin itkuun... ikävä ihanaa kissaamme Tyyneä ♥ 

Tyyne oli niin uskomattoman ihana kissa, eikä toista samanlaista enää tule. Eikä kuulukaan tulla samanlaista. Kaikki ovat omia persooniaan ja niin kuuluukin olla. Mutta Tyyne oli Kissa isolla K:lla.

Mietin, että miksi suuri ikävä iski nyt vasta, vaikka Tyyne kuoli jo huhtikuussa... Jotenkin nyt vasta sisäistin, että en enää näe Tyyneä. En enää saa nauraa sen hölmöille tempuille. Onneksi olen kirjannut niitä paljon tänne blogiin ja täältä on saanut niitä kyyneleet silmissä katsella ja lueskella.

On mulla kova ikävä Jimiäkin ♥ mutta Jimi sai sentään elää pitkän hyvän elämän. Tyynen elämä päättyi ennen kun hän ehti täyttää kolmea vuotta.

..kai sitä pitää mennä vaan leipomaan, ja toivoa että pahin suru unohtuu kun vaivaa taikinaa...

Kova ikävä teitä Tynsy & Jimpe ♥
Onneksi teillä on toisenne, siellä jossain ♥
Ja kyllähän me vielä nähdään, kyllähän...?!?

Marokkolainen porkkanakeitto ( & Tyynen hautaus)

Haudattiin eilen rakas Tyyne-kissamme omalle pihalle, Jimin viereen. Meillä on vielä teettämättä hautakivi tms. Jimillekin, mutta nyt on pakko sit teettää sekä Jimille että Tyynelle. Sinne pääsivät parhaat kaverit vierekkäin, toivottavasti niillä on nyt kivaa yhdessä! ♥ Tyynehän suri tosi kovin Jimin poismenoa, ei varmaan koskaan oikein siitä toipunut, koska Viskistä ja Tyynestä ei ikinä tullut kunnon kavereita.

Äiti antoi lauantaina kaksi narsissia, toinen oli Jimin haudalle ja toinen oli mulle. Mutta nyt tuo mun narsissi meni Tyynen haudalle. ♥ Ja anoppi on Tyynelle antanut tuollaisen kissakupin ja sekin päätyi nyt Tyynen haudalle kukkaruukuksi. Nyt on sekä Jimin, että Tyynen haudalla tuollaiset posliinieläimet.

Mutta palataanpa vielä lauantaille ja ruokailuihin. Eli isäntä oli taas viikonlopun reissussa ja sain tehdä ruoaksi kasvisruokaa. Tällä kertaa oli vuorossa tälläinen Glorian Ruoka & Viini -lehdestä löytynyt marokkolainen porkkanakeitto. Oli kyllä erittäin makoisaa keittoa, etenkin tuo jeera ja maustamaton jogurtti tekivät keittoon sen viimeisen silauksen. Mutta täytyy sanoa, että kyllä tuollaiset kasviskeitot alkupalana menee, mutta ei tämä ainakaan nälkää kauhean kauaa loitolla pitänyt. 

Marokkolainen porkkanakeitto

1 sipuli
5 (n. 600 g) isoa porkkanaa
2 rkl voita
6 dl kanalientä
1 rkl juoksevaa hunajaa
2 tl sitruunan mehua
1/4 tl mustapippuria myllystä
(ripaus suolaa)

Lisäksi:
juustokuminaa eli jeeraa
1 dl maustamatonta luonnonjogurttia

Kuori ja hienonna sipuli. Kuori ja paloittele porkkanat. Sulata voi kattilassa. Kuullota sipulia pari minuuttia ja lisää porkkanat. Kaada kanaliemi joukkoon. Kiehauta ja anna porista kannen alla keskilämmöllä, kunnes porkkanat ovat pehmeitä, noin 20 minuuttia.
Seseuta keitto sauvasekoittimella sileäksi. Mitä pidempään jaksaa surruttaa, sitä silkkisempi lopputulos on.
Lisää juokseva hunaja ja sitruunan mehu keittoon. Mausta pippurilla. Tarkista suola. Annostele keitto lautasille. Sekoita jogurtti notkeaksi ja annostele ruokalusikalla keittojen joukkoon. Ripottele päälle jauhettua juustokuminaa.

Lauantaista pitää vielä mainita, että meillähän ei kissat ole saanut tulla ollenkaan yläkertaan. Tyyne oli sellainen pirulainen, että se aina uhmas sääntöjä, etenkin aina sillon kun isäntä oli pois kotoa. Tyyne tiesi, että mä en uskalla enkä halua sitä niin kovin komentaa. No, menin lauantaina ottamaan päikkäreitä yläkertaan, meidän makkariin. Hetki meni niin kuului pieni tassutus ja sieltä tuli Tyyne nukkumaan mun vatsan päälle! ♥ Onneksi on näitä ihania muistoja, joita ei kukaan multa pois vie!!

Voi Tyyne, kuinka mulla onkaan sua ikävä.... ♥

Lepää rauhassa TYYNE ♥

Eipä voisi viikko enää paljoa paskemmin alkaa....

Oltiin Viskin kanssa aamulla hakemassa postia ja ihmettelin, kun Viski haisteli tosi kovin ojassa, nuuskutti ja nuuskutti. Kunnes itsekin kuulin sieltä ojasta vaimeaa naukuaa. Tajusin heti, että Tyynehän ei ole tullut aamulla sisälle syömään ollenkaan, eli Tyynehän se siellä ojassa maukuu. Ja että sen on pakko olla loukkaantunut, koska ei siellä muuten makoilisi.

Menin katsomaan ja siellä Tyyne oli, takajalat veressä. Ei muuta kuin isännälle soitto ja komennus heti takaisin kotiin. Onneksi se tuli pian ja nostettiin Tyyne pois sieltä ojasta. Sen näki heti, että peli on pelattu, takajalat olivat ihan halvaantuneet.... :(

Ajoimme someron keskustaan eläinlääkäriin ja sinne ovea kolkuttamaan, että päästäisiinkö sinne päästämään rakas kissamme kärsimyksistä.

Ja niin lähti Tyyne tänään sateenkaarisillalle, Jimin kaveriksi! ♥ 

Voi rakkaista rakkain Tynkky-Pynkkynen!! ♥ ♥

Koivurannan ENKELIT; Tyyne ja Jimi ♥

Kyllähän sen riskin tietää, että tuo iso autotie menee ihan tuossa meidän pihan vieressä ja annamme kissojen vapaasti ulkoilla pihalla. Mutta jotenkin on toivonut, että jos jompi kumpi jää auton alle, niin menis sit edes kerrasta eikä jäis kitumaan.... Kaikista kamalinta katsoa kun eläin kärsii. 

Jimi & Tyyne ♥

Olet nyt reunalla pilven,

poissa kivusta, elämää täynnä

Kuljemme kuin kuunnellen,

on poissa jotain hyvää.

Sitä emme tavoita katsellen

ja tunnemme surua syvää.

 ♥♥♥♥♥

Joskus vaan hermoa kiristää.... ☻

VAROITUS: Edellisen päivityksen hyvästä fiiliksestä tullaan peppumäkeä alaspäin.... ☺

 Eilen oli joku ihme harmituspäivä. Ehkä se johtui tuosta huonosta kelistä, joka taas, yllätys yllätys, palasi tänne etelään.

"Joulu tuli, lumi suli, purot sanoi puli puli." 

Alkais tuo veden tulo jo ihan pikkuhiljaa riittämään. Meillä nimittäin tulvii rantakin jo aikalailla. Eilen meinasin pimeässä tippua veteen, kun en tajunnut, että veden pinta on niin korkealla.
Tänään aamulla kävin oikein tutkimassa, niin vesi on noussut rantaan jo varmaan parin metrin verran.... :/ Toivottavasti ei enää enempää nouse.

Niin, palatakseni siihen harmituspäivään. Lämmitettiin sunnuntai-iltana leivinuuni sitä silmällä pitäen, että saisin ruoan laitettua sinne maanantaiaamuna ennen töihin lähtöä. No, olisi pitänyt ottaa itse vetovastuu siitä lämmittämisestä, koska isäntä on välillä vähän "haperopää" ja unohtaa sen tulen sinne uuniin. Hiillos oli jo ihan mustaa kun isäntä löi pellin kiinni. Sanoin jo silloin, että vähän epäilen riittääkö lämpö seuraavalle päivälle. Ja eihän se mitään riittänyt. Laitoin kanat aamulla uuniin ennen töihin lähtöä ja ihan raakojahan ne olivat kun töistä tulimme... :( Ei muutakuin sähköuuni päälle ja kanat sinne. Harmitti vaan niin kovin, että tuli sanottua ehkä vähän turhan kovasti isännälle, että en anna hänen enää ikinä lämmittää leivinuunia. Eihän se niin vakava asia ollut, mutta nälkäisenä harmitti ja kiukutti. Itse on jo sen verran usein tässä kolmen vuoden aikana sitä lämmitelly, että osaa jo aika hyvin arvioida miten sitä pitää lämmittää ja milloin sinne saa laitettua ruoan.

 No, pitänee tänään pyytää anteeksi, kun tilanne on vähän rauhoittunut.... ♥

Ihan hyvää kanaa me saatiin sähköuunissakin, vähän kuivaa tosin. Leivinuunin lämpö ja savipata takaavat yleensä erittäin mehevän lopputuloksen. Kanan rintapalojen alle laitoin perunoita, tähän tyyliin KLIK. Nuo perunat olivat ihan MIELETTÖMÄN hyviä!! Jotain hyvää sentään.... ☺

Illalla olisin välttämättä halunnut leipoa jotain. Pullaa vähän teki mieli, mutta eihän jääkaapissa tietenkä ollut voita eikä munia ja kardemummakin oli loppu. Se siis siitä pullien leipomisesta. Ja koska ei ollut munia, niin ei oikein saanut mitään muutakaan leivottua. Blaah.... Onneksi jääkaapista löytyi vielä just sen verran riisipuuroa, että sain tämän ihanan jouluisen pataleivän tehtyä. Ohje löytyy täältä KLIK.

Ja sunnuntaina tuli tehtyä jauhelihapizzaa (pohjan ohje täällä KLIK) ja pitihän siinäkin jotain sattua. Paistelin jauhelihaa ja tarkoitukseni oli vähän jauhaa pippuria joukkoon. Pippurimyllyn korkki olikin jäänyt auki ja kaikki pippurit valuivat jauhelihan joukkoon. Siinä niitä sitten yritettiin ronkkia pois, mutta aika mahdoton hommahan se oli. Jauhelihasta tuli niin pippurista, että en oikein saanut sitä syötyä. Ja kaiken lisäksi pohjakin jäi vähän löysäksi keskeltä.... ☻
Aina ei vaan kaikki mene putkeen!! ☺

Toivotaan että kaikki epäonni leipomusten ja kokkausten suhteen oli nyt tässä ja jouluruoat ja -leipomukset onnistuvat täydellisesti!! ☺ Muuten voi tulla vähän mieleltään musta joulu... Tai ehkä pitäs vaan opetella hölläämään, aina ei vaan voi kaikki mennä täydellisesti!! ☺ Mutta pizzaa on pakko joku päivä tehdä uusiksi, jäi niin kovin kaivelemaan mieltä......

Ja hermoa on myös koetellut tämä tappelukaksikko.... ☻

Kaiken lisäksi kuvissa näkyvä Tyyne kissa oli sunnuntai-maanantai välisenä yönä syönyt kuusesta kaikki karkkitikut ja sen seurauksena vatsa mennyt vähän sekaisin ja meillähän ei tosiaan ole sisällä sitä kissojen laatikkoa.... ☻ Onneksi isäntä heräsi mua ennen ja pääsi siivouspuuhiin!! *kih kih*


"Joulu sukulaisten luona on kuin urheilutreeni. Ilman kärsimystä ja ponnistelua ei saa hyvää fiilistä."

Luumuviineripitkot ja jauheliha-perunalaatikko

Ei päivää ilman torttutaikinaa, vai miten se meni! ☻
Tällä kertaa teon alla oli luumuviineripitkot, joita valmistui kaksin kappalein ja jotka hävisivät parempiin suihin alta aikayksikön. Ei siis mikään ihan turha leipomus tämäkään! ☺

Luumuviineripitkot
 

4 torttutaikinalevyä
1 prk paistonkestävää luumumarmeladia
1 muna
sokerikuorrutetta
tomusokeria

Sulata taikinalevyt.Laita leivinpaperoidulle uunipellille kerrallaan 2 levyä peräkkäin. Paina ne liitoskohdistaan yhteen. Vedä pitkojen reunaan viillot,noin sentin päästä reunoista.Levitä marmeladia keskelle tasaisesti.Voitele reunat munalla.
Paista 225-asteisessa uunissa n. 15 min. Anna jäähtyä. Pursota sokerikuorrutetta pinnalle koristeeksi ja siivilöi tomusokeria päälle.

 Ruoaksi eilen oli jauheliha-perunalaatikkoa. Kannattaa käsitellä perunat kuin näissä törkeän hyvissä valkosipuliperunoissa, KLIK, ja lisätä joukkoon vain paistettua ja maustettua jauhelihaa sekä kermaa. Tähän ruokaan saa myös hyvin upotettua kaikkia juuston jämiä. Meillä niitä ei tällä kertaa ollut. 

 Tässä vielä kuva meidän riiviökaksikosta! Auttaiskohan jos niitä uhkailis, että pukki ei tuo lahjoja, jos eivät käyttäydy kunnolla...?! Tuskinpa! ☻

"Kun on tuhma, keventää joulupukin työtaakkaa."

Ebolapiirakka

Ei saisi leikkiä vakavalla asialla, mutta nimesimme tämän mokkapalapiirakan työkavereiden kanssa ebolapiirakaksi. Syynä tietenkin se, että minä olen kipeänä sitä tehnyt, ja nyt piirakan välityksellä tartutan muillekin saman taudin! ☺ No, toivottavasti uhkakuva ei sentään toteudu!

Oikeasti piirakka on Tarun taikakakut -blogista löytynyt Masaliisa-piirakka. En tiedä mistä tämä nimi Masaliisa tulee, itse olen näitä aina kutsunut mokkapaloiksi. Mutta kyllähän se Masaliisa paljon hauskemmalta kuulostaa! :) Olen tehnyt tätä kerran aiemminkin, taisi olla omille kolmekymppisille, mutta sillon ohje jäi jakamatta. Tässä kuitenkin ohje meheviin mokkapaloihin, johon tulee superpaljon täytettä, nam! Koska täytettähän pitää olla ja PALJON! ☺Tein itse tällä kertaa vain yhteen piirakkavuokaan, eli puolitin ohjeen. Laitan tähän nyt kuitenkin tuon alkuperäisen ohjeen pellilliseen tai vaihtoehtoisesti kahteen piirakkavuoalliseen.

Masaliisa

3 munaa
3,75 dl sokeria
200 g sulatettua voita
2 dl maitoa
5,5 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
2 rkl kaakaojauhetta

Päällinen:
400 g tomusokeria
3 rkl kaakaojauhetta
8 reilua rkl voita
6 rkl kahvia
2 tl vaniljasokeria

Vatkaa munat ja sokeri. Yhdistä kuivat aineet keskenään. Sulata voi ja lisää sinne kylmä maito. Laita muna-sokeri-vaahtoon vuorotellen kuivia ja nesteitä. Jos teet pieniä piirakoita, pelkkä vuokien voitelu riittää (piirakkaa irtoaa tosi hyvin voidellusta vuoasta). Paista 200 asteessa 20 minuuttia.
Päällistä varten sulata kattilassa voi ja kun voi on sulanut, lisää loput aineet. Sekoittele kunnolla ja kaada pohjan päälle. Levitä nopeasti ja laita samantien nonparellit ennen kuin pinta kovettuu.

Lähestyvän Halloweenin vuoksi piti tietenkin koristella oranssi-mustilla rakeilla. Ja sopihan se samalla työpaikan väreihinkin! ;)

 Hei, arvatkaapas mitä! Meiän taisteluparista on jo tullut jonkunmoiset ystävät. Tai nahistelu jatkuu edelleenkin, mutta sellaisessa "toverillisessa" muodossa. Nyt ollaan jo niinkuin sisko ja veli! ♥

Give me five Bro!!! ☺

Herkullista omenakakkua ja uunibroileria riisipedillä (ja napinaa terveydenhuollosta)

Ja edelleen sairastelu jatkuu... :( Nyt tuli kaupan päälliseksi vielä silmätulehdus. Ja ihan hiukan meinasin menettää hermoni paikallisessa TK:ssa, kun kävin hakemassa lääkettä silmätulehdukseen. Heti ensimmäinen kommentti oli, että tulit sitten lääkäriin näin lievän silmätulehduksen takia... WTF?! Eikös tulehdus ole aina tulehdus? Ja jos silmäni ovat melkein muurautuneet umpeen rähmimisen takia, niin mielestäni kyseessä ei ole mikään lievä silmätulehdus, joka ei vaadi hoitoa ja jonka kanssa voi hyvin mennä töihin, keskelle pölyä ja tietokoneen ääreen työskentelemään. Huh huh... Kaiken lisäksi mainitsin hänelle, että yskin öisin niin kovin, että pelkään jo kylkiluideni puolesta ja kurkkukin on jo viikon ollut niin kipeä, että nieleminen tekee vähän tuskaa. No, lääkäri vaan totesi, että sitä on liikkeellä ja se siitä sitten. Ei määrännyt mitään droppia yskään, saatika että olisi vilkaissut kurkkuuni. Kyllä taas usko tuota kunnallista terveydenhuoltoa kohtaan horjuu.... Yleensä AINA menen yksityiselle lääkäriin, mutta kun täältä meidän omalta paikkakunnalta ei sellaista löydy, en jaksanut ajella useiden kymmenten kilometrien päähän lääkäriin. Mutta näemmä olisi vaan pitänyt. Ja tästä lähtien ajan ihan suosiolla!

No, mutta tähän avautumisen perään on hyvä laittaa ohje herkullisesta ja helposta omenakakusta, jota tein isännälle synttäreiden kunniaksi. 

Omenakakku (piirakkavuoallinen)

2 kananmunaa

2 dl fariinisokeria

3 dl kirpeää omenaa raastettuna

2 dl vehnäjauhoja

0,5 dl kaakaojauhetta

2 tl kanelia

1 tl leivinjauhetta

1 tl ruokasoodaa

2 tl vaniljasokeria

100 g voita sulatettuna 

Kuorrutus:

100 g Philadelphia-tuorejuustoa 

100 g voita

4 dl tomusokeria

2 tl vaniljasokeria

mantelirouhetta tms koristeeksi

 Kuori ja raasta omenat karkeaksi raasteeksi ja sulata voi. Sekoita kulhossa isolla lusikalla kaikki taikinan ainekset listan järjestyksessä. Voitele ja jauhota piirakkavuoka, kaada taikina vuokaan ja paista 175-asteisessa uunissa keskitasolla n. 20-30 minuuttia, eli kunnes kakku on juuri ja juuri kypsynyt. 

Ota tuorejuusto ja voi lämpeämään kulhoon samaan aikaan, kun aloitat tekemään taikinaa. Vatkaa tuorejuusto ja voi tasaiseksi massaksi ja lisää siihen 1 dl tomusokeria kerrallaan, toista kunnes kaikki tomusokeri on käytetty ja lisää lopuksi joukkoon myös vaniljasokeri. Vatkaa koko kuorrutetta vielä täysillä tehoilla muutama minuutti, että kuorrutteesta tulee ihanan ilmavaa. Levitä kuorrute jäähtyneelle piirakkapohjalle, koristele mantelirouheella ja anna tekeytyä hetki jääkaapissa ennen tarjoamista. Tuplaa ohje, mikäli teet piirakan pellille.

Viime viikolla yhtenä aamuna joutsenperhe oli vallannut rantamme. Niitä oli hauska seurailla. Pikkupakkasen takia eivät edes lähteneet karkuun, vaikka menin kamerani kanssa heilumaan suht lähelle. Ilmeisesti menivät vähän säästöliekillä, jotta saivat energiaa säästymään itsensä lämpimänä pitämiseen.

Joutsenia kävivät ihmettelemässä myös nämä neidit! ♥ Kuten kuvasta näkyy, Tyyne (ylemmässä kuvassa) on taas saanut menetettyjä kiloja takaisin. Olin kesällä niin huollissani hänestä, kun laihtui niin kovin. Mutta ilmeisesti se on ihan normaalia näillä maatiaisilla, että kesällä laihtuvat ja talvella ovat taas "normaaleja". Minä en vaan yhtään tykännyt Tyynen laihasta olemuksesta. Nyt se on sentään jo Tyynemäisen pullea. Lyyti (alemmassa kuvassa) onkin vuodet läpeensä aina yhtä hoikka, vaikkei hänkään mikään ihan pienenpieni tirppana ole.

Pakastinta on tosiaan tullut ahkerasti koluttua tyhjäksi näinä sairaslomapäivinä. Ja vihdoinkin onnistuin tekemään uuniriisistä mehevän makuista. Tätä teen varmasti uudelleenkin, ehkä vaan kokeilen välillä erilaisia mausteita.

Broilerin koipi-reisiä riisi-vihannespedillä

1 pkt maustettuja broilerin koipi-reisiä

1 pss pakastekasviksia (papu-herne-porkkana)

6 dl kiehuvaa vettä

1 kanaliemikuutio

kurkumaa

suolaa

1 prk (2 dl) ruokakermaa

3,5 dl basmatiriisiä

Sekoita voidellun uunivuoan pohjalle ensin kiehuva vesi ja kanaliemikuutio. Anna liemikuution liueta veden joukkoon. Värin ja maun vuoksi lisää vähän kurkumaa ja suolaa. Sekoita joukkoon purkki kermaa ja riisit. Riisin päälle levitä vielä pussillinen pakastekasviksia ja laita broilerit päällimmäiseksi. Paista 200 asteessa noin tunnin ajan. 

Meidän Viski, tuttavallisemmin Bööle (Viskenbööle), täytti tosiaan eilen 5 kk:tta! Kyllä on aika mennyt nopeaan. Ja vaikka suru Jimistä on vieläkin niin vahvana mukana arjessa, niin kyllä tämä pikkuherra on silti onnistunut minun sydämeni ihan täysin sulattamaan.... ♥  

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille! ♥ Toivotaan, että tämä sitkeä flunssa alkaisi jo tällä viikolla helpottamaan....

Kinderkakkua Tyynen kunniaksi

Hei ainahan on riittävän hyvä syy leipoa, eikös vaan!?! :) Tällä kertaa se oli meidän Tyyne-kisun nimipäivät. Nimipäiviä ei meillä muuten juhlita, mutta oman porukan kesken syödään kyllä aina kakkukahvit. Tyyne ei valitettavasti saanut kakkua maistaa, mutta kyllä se lampaan jauhelihakin ihan hyvin uppos.... ;)

Kinder-juustokakun ohje on löytynyt Keittiökriitikön -blogista. Hyvää oli, voi (ja pitää) tehdä toistekin! Pikku äksidentti tapahtu tuon päällisen kanssa... Laitoin folion kakun päälle ja folio oli ottanutkin hieman tuohon suklaakerrokseen kiinni, siitä siis pikku "skraaput" kakun päällä. Yritin peittää niitä punaisilla suklaasydämillä ja onnistuin siinä ihan luvattoman huonosti! :) Mutta ei haittaa, kakun maku ratkaisi....

Kinder-juustokakku (20 cm)

Pohja:
n.250g Domino-keksejä (Original)
50g voita

Täyte:
200g maustamatonta tuorejuustoa
3dl + 4rkl vispikermaa
0,75dl sokeria
1 keltuainen
60g Rainbow Delizione 78% suklaata
150g Marabou-valkosuklaata
5½ liivatelehteä
½dl maitoa

Vuoraa 20cm-irtopohjavuoka leivinpaperilla; laita leivinpaperi pohjan päälle ennenkuin napsautat vuoan reunan kiinni. Halutessasi leikkaa pitkät leivinpaperisuikaleet myös vuoan reunoille, ne pysyvät hyvin kiinni jos voitelet reunat ensin.
Murskaa Domino-keksit ja lisää sulatettu kuuma voi. Sekoita hyvin, kaada täyte vuoan pohjalle ja levitä kevyesti tasaiseksi kerrokseksi.
Laita liivatteet kylmään veteen likoamaan.
Pilko molemmat suklaat erillisiin pieniin astioihin. Mittaa kummankin suklaan päälle 2rkl kermaa. Lämmitä kulhoja mikrossa 30s kerrallaan kunnes kerma lämpenee ja suklaa alkaa sulaa. Varo ylikuumentamasta.
Vaahdota 3dl vispikermaa pehmeäksi vaahdoksi. Laita erilliseen kulhoon tuorejuusto, sokeri ja keltuainen, vatkaa näitä pari minuuttia. Lisää juustoseokseen sulanut valkosuklaa, vatkaa sekaisin. Lisää vaahdotettu kerma, sekoita sähkövatkaimella ja käytä tarvittaessa nuolijaa apuna.
Kuumenna mikrossa kahvimukissa ½dl maitoa kiehuvan kuumaksi. Purista liivatelehdistä vesi ja liuota ne kuumaan maitoon. Kaada liivateliemi kakkutäytteeseen samalla sähkövatkaimella sekoittaen.
Ota täytteestä noin 2dl erilleen, kaada loput vuokaan keksipohjan päälle ja siirrä heti pakastimeen jähmettymään. Lisää erilleen otettuun täytteeseen sulatettu tumma suklaa ja sekoita tasaiseksi. Odota että kakku jähmettyy hieman, 10-15 minuuttia.
ja kaada tummasuklaatäyte kakun päälle. Tasoita lusikalla ja siirrä kakku jääkaappiin jähmettymään muutamaksi tunniksi.

 Ja ihan tiedoks vaan, että tää kakku oli IHAN MIELETTÖMÄN HYVÄÄ!!!!! *slurps* Ihan oli Kinder-suklaan makuista!!

Sankari itse ei suostunut edes poseeraamaan, vaan söi vaan tyytyväisenä oman lammasannoksensa! ! <3

P.S. Tyyne on saanut jo takaisin kesällä menettämänsä kilot! Nyt se on taas oma ihana, pulska itsensä!! <3