Näytetään tekstit, joissa on tunniste Öölanti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Öölanti. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 4. syyskuuta 2024

Kevätreissu Ruotsiin


 Olenkin tainnut jo mainita, että päivitykset raahaavat ihan "hieman" perässä... Haluan kuitenkin tämänkin reissun edes jollain tapaa tänne blogiin tallentaa, joten palataanpa tunnelmissa noin nelisen kuukautta taaksepäin. 


Olen viimeksi käynyt tällä samaisella "perinnereissulla" vuonna 2019. Tarinoita siitä reissusta voit käydä lukemassa TÄÄLTÄ, TÄÄLTÄ ja TÄÄLTÄ. Sit tuli "koronavuodet" 2020 ja 2021, jolloin meillä oli reissut varattuna, mutta jouduttiin ne sit perumaan. Vuonna 2022 meille syntyi pieni prinsessa just keväällä. Ja vuonna 2023 olin juuri keväällä aloittanut työt äitiysloman jäljiltä, enkä halunnut heti olla kinuamassa lomaa. Mutta nyt oli hyvä aika lähteä taas reissuun. Viski jäi tällä kertaa Suomeen, ekaks hoitolaan muutamaks päiväks ja sit mun vanhempien luo loppureissun ajaksi. 


 

Tämä ei ollut Aadan eka laivareissu, mutta edellisellä kerralla hän oli 3 kuukauden ikäinen, joten tämä oli eka reissu josta hän oikeasti otti ilon irti. 😁 Pallomeri oli tietysti se kovin juttu. Tax Free ei ihan vielä saanut hurraa -huutoja aikaiseksi, mutta veikkaan että jossain kohtaa se pallomeri vaihtuu shoppailuun. Parasta oli myös se, että sai nukkua "isojen tyttöjen sängyssä" ihan yksin, kun pyydettiin infosta hänelle lisälaita sänkyyn. Se olikin äärimmäisen näppärä kapistus.


 

Meillä oli Öölannista viikon ajan vuokralla pieni mökki. Mökki oli ihan siisti ja siinä oli tosi kiva lasitettu terassi, mutta vähän epäkäytännöllinen se oli noin muuten toiminnoiltaan. Sijainti oli kuitenkin kiva ja siitä oli pyörällä näppärä käydä esimerkiksi kaupassa. Ja toki pyöräiltiin muutenkin paljon ja ihasteltiin maisemia. Ei taida Suomessa olla ihan näin hienoja pyöräilyreittejä meren äärellä. 😍


Näitä sarvipäitä näkyi paljon. Ja jo ennen kun heitä näkyi, kuului pyörän "takapenkiltä" kommentti: "Äiti, mikä haisee? Lehmän passsska!" 😂  

(Kaikki maalla asuvat varmasti ymmärtävät, että jopa lapsikin tajuaa että täällä ei haise kakka, vaan ihan kunnon paska!) 😉


Yleensä kevät on Ruotsissa tosi paljon Suomea edellä, mutta nyt ei ollut niin selvää eroa. Sielläkin kevät oli tosi paljon myöhässä, kiitos takatalven joka yllätti myös naapurimaalaiset.  



Vähän jännitti, että miten meidän neiti jaksaa hengata rannoilla päivästä toiseen, koska kalastus oli se juttu minkä takia tähän reissuun lähdettiin. Mutta hyvinhän hän jaksoi. 


Tuli muun muassa keräiltyä kiviä, syötyä eväitä, leikittyä jne. Ja kuvista päätellen ollaan vaan lähdetty syömään Muumi-keksejä Ruotsiin. 😂

Säät suosi meitä ja aurinko paistoi koko reissun ajan. Silti mikään superlämmin ei ollut, että vaatetta kyllä sai olla päällä.

Yleensä näillä reissuilla ei juurikaan käydä ulkona syömässä, mutta nyt käytiin useammankin kerran. Paras ruoka oli ehdottomasti Böda Sandin rantaravintolassa. Ja juuri sinä päivänä kun sinne mentiin, kelikin helli ja saatiin syötyä terassilla.

Böda Sandissa on huikeat leikkipaikat lapsille. Ehkä saatettiin ne ihan pikaisesti testata. 


Meidän "lähiravintolassa", Sandviks Fisk och Hamnkök, on myös ihan älyttömän hyvä ruoka. Toimii samalla myös kalakauppana. 


Onneksi kalaa ei tarvinnut kaupasta ostaa, vaan sitä nousi syötäväksi merestä. Tuli siis syötyä niin graavitaimenta, paistettua taimenta, taimensoppaa kuin taimencevicheäkin. 


Ja vielä paremmalta se ruoka maistui tietenkin kun se valmistettiin siellä meren äärellä, josta se oli kalastettukin. 


Ja hei mikä siisteintä, itse sain tällä reissulla oman enkkataimenen! 💥 Kaikista hauskinta tässä oli se, että koko päivän miesväki oli heitellyt pelkkää tyhjää, ja itse sain heti kolmannella heitolla kalan siiman päähän. Lajin helppous viehättää (tietäjät tietää)! 😂 


Enkkakalan kunniaks oli ihan aihetta vähän kippistää, itselle ja hyvälle reissulle.

 

Vappuaattoakin tuli juhlittua reissun päällä. Ruotsissa vappua juhlitaan kokon äärellä. Olin varustautunut myös serppentiinillä, mutta taisin olla juhlijoiden joukosta ainoa jolla sitä oli. Ilmeisesti serpenttiini ei kuulu ruotsalaisten vappuun! 😁



Saa nähdä mitä ensi keväänä keksitään. Lähdetäänkö "perinnereissulle" vai keksitäänkö tällä kertaa jotain muuta, sen aika näyttää. 


Kiitos Öölanti - olit taas juuri niin ihana kuin olla voit! ❤ Toivottavasti tapaamme vielä....





lauantai 7. joulukuuta 2019

Keväisiä kuvamuistoja Öölannista, osa 2.


Ja vielä toisen postauksen verran keväisiä Öölannin muistoja.
Ensimmäisen osan voit käydä lukemassa 👉 täältä.

Aivan Öölannin pohjoisosassa sijaitsee Trollskogen eli Peikkometsä, joka on n.100 hehtaarin luonnonsuojelualue. Se mistä tämä nimi Peikkometsä on tullut, on helppo arvata kun pitää vaan silmänsä auki. 



Sanotaan että Itämeren tuulet on vuosikymmenten mittaan piiskanneet puita niin rajusti, etteivät ne ole säilyneet suorina.


Tuulet ovat varmasti edesauttaneet myös Ahvenanmaalaisen kuunari Swiksin haaksirikkoa Trollskogenin rantaan vuonna 1926. 
Aluksessa oli seitsemän miehistön jäsentä ja kaikki heistä selvisivät haaksirikosta hengissä.


Olen nähnyt kuvia Swiksistä, kuinka se on vielä hetki sitten ollut aika isokin hylky. Kelin armoilla oleminen on saanut hylyn lahoamaan aika pahasti. Veikkaanpa että muutaman vuoden päästä siitä ei ole jäljellä enää kuin kasa vanhoja lautoja.


Metsäalue toimii myös lehmien laidunalueena. Keväällä on vähän ilmoista riippuvaista, että onko lehmät jo laitumillaan sillon kun on meidän Öölannin vierailun aika. Aina yhtä jännää kuljeskella siellä laidunalueella ja jännittää että ilmestyykö kohta jostain lehmälauma. Ja mikä on Viskin reaktio lehmiin ja mikä on lehmien reaktio Viskiin... 😦


Mutta kyllä näissä maisemissa kelpaa niin lehmien kuin ihmistenkin tallailla polkuja. 💙


Tähän vanhaan tammeen olisi jo itsekin pystynyt pistämään asumuksen pystyyn. 😅 Sen verran oli jo puunrungolla ympärysmittaa.
Tammen arvioidaan olevan n. 800-900 vuotta vanha. 


Alueella menee niin selkeäski tallatut polut, että kulkeminen alueella on helppoa. Ja eksymisen vaaraa ei ole, koska alue sijaitsee niemennokassa, joten meri tulee kyllä joka puolelta jossain vaiheessa vastaan. 


Ja tällaiselle majakkahullulle oli myös erittäin siistiä katsella Öölannin pohjoiskärjen majakkaa, Långe Erikiä vähän kauempaa. 
Långe Erikistä voit käydä lukemassa lisää 👉 täältä.


Tämä Grankullaviken on hauenkalastajien paratiisi. Harmi kun emme koskaan keväällä sinne pääse kalaan, sillä haukilahti on silloin rauhoitettu kalojen kutuaikaa kunnioittaen. 


Myös näitä murattien valtaamia puita oli hauska ihastella. 


Trollskogenin parkkialueelle rakentui muutama vuosi sitten luontokeskus. Se on itseltä vielä käymättä kokonaan, mutta ehkä jo ensi keväänä pääsee sinnekin vierailulle. Parasta on juurikin se, että joka reissulta jää aina jotakin nähtävää vielä seuraavalle reissulle. 💚


Ja veikkaanpa että Viskikään ei kyllästy näitä polkuja tallaamaan, koska alueella asustelee myös paljon jänöjusseja ja kauriita, jotka jättävät alueelle omat mielenkiintoiset hajumerkkinsä. 😅